Lue keskustelun säännöt.
Gastroskopia, hui ja hyi
20.11.2009 |
Onko täällä ketään jolle olis tehty kyseinen toimenpide joskus? Millaista oli?
Minut määrättiin kyseiseen tutkimukseen. Minkä vahvuinen se letku on ja se itse koje joka on siellä letkun/putken päässä? Ja se siis pitäis niellä ja antaa tunkea se mahalaukun läpi ohutsuoleen asti, huh!! Pystyykö siinä hengittämään? Entä nielemään sylkeä? Ja mitä jos potilas liikkuu tutkimuksen aikana, mitä sitten tapahtuu sille kojeelle?
Luulen että ensinnäkin en pysty nielaisemaan sitä laitetta ja toisekseen alan varmaan refleksinomaisesti nykimään sitä ulos nielustani kesken toimenpiteen. Tehdäänkö tutkimusta nukutuksessa?
Kommentit (92)
Nieleminen oli yllättävän helppoa. Laittaessaan laitteen suuhuni lääkäri sanoi viimeisenä, että ”ajattele että se on mansikka”. Laite oli jo menossa kurkussa, kun koetin mölistä, etten yleensä niele mansikoita kokonaisina. :D
Kuolaa valui toimenpiteen aikana aivan käsittämätön määrä, onneksi oli sairaalan vaatteet. Aivan kuin sitä olisi kannusta kaadettu syliin. Harvinaisen epämiellyttävä toimenpide kyllä, mutta kummempaa traumaa ei jäänyt. Kolonoskopioista minulla on todella kivuliaita kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen terveydenhuolto on paikoitellen vielä keskiajalla. Minulle on tehty gastroskopia kerran suomessa ja ihan järkyttäväähän se oli.
Nykyisessä asuinmaassani on aivan eri meininki, ko. toimenpiteeseen nukutetaan ihan pyytämättä. Toimenpiteeseen on sidottu yksi hoitaja ja yksi lääkäri ja homma on hoidettu vartissa. Heräämössä odottaa pieni välipala ja lääkäri käy juttusilla, sitten voikin lähteä kotiin.
Kannattaa mennä eläinlääkäriin. Siellä tekevät homman nukutuksessa.
Kesällä kävin.
Ensiksi hoitaja selosti mitä tulee tapahtumaan.
Sitten tuli lääkäri, puudutesuihketta suuhun ja letku sisuksiin. Ei siinä itse tarvinnut mitään tehdä, lääkäri kyllä hoitaa homman.
Aikaa meni 2-3min, epämukavaahan se oli mutta toimenpiteenä ei mitenkään ihmeellinen.
Ikävä tutkimus. Todella ikävä. Letku on paksu. Yökkäämistä on vaikeaa hallita. Enpä haluaisi kokea uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ensimmäinen ja viimeinen. Kammottava kokemus. Synnytys ei olut mitään tuon rinnalla. Ja kipeäkin oli toimenpiteen jälkeen pari päivää. Enää en suostu.
Samaa mieltä. Olisin mennyt ennemmin synnyttämään kolmannen kerran kuin uudelleeen tuohon toimenpiteeseen. Epämiellyttävä on lievä ilmaus tuosta toimenpiteestä. Enkä ole edes mitenkään toimenpidekammoinen! Mutta tosiaan yökkäysrefleksi oli ainakin mulla koko ajan ja vaikka hoitaja rauhoitteli ja hoki että hengittelet vaan rauhassa, niin loppua kohti alkoi nousta pakokauhu, että nyt se putki helvettiin sieltä mun sisältä. Jouduin samaan operaatioon uudelleen ja piti tehdä tähystys myös alakautta. Valitsin maksaa yksityisellä nämä toimenpiteet samanaikaisesti humautuksessa. Homma oli tunnissa ohi enkä tiennyt mitään. En koskaan mene enää kumpaankaan toimenpiteeseen hereillä.
Menin taannoin hyvillä mielin toimenpiteeseen, koska olin pyytänyt esilääkityksen ja luin kokemuksia joista sain käsityksen, että varsinkin lääkityksen kanssa toimenpide on hyvin helppo.
Toisin oli. Sain esilääkityksensi Dormicum 7,5mg ja toimenpiteen alkaessa vajaan tunnin kuluttua koin olevani rentoutunut ja ajattelin positiivisesti. Tähystyksen alkaessa sain vielä kaksi suihkausta nielupuudutettu, joka tuntui vaikuttavan hyvin pian.
Suukapula laitettiin, minut pyydettiin vasemmalle kyljelle pötkölleen ja yhtäkkiä lääkäri sanoi vain että nielaise. No enhän minä ymmärtänyt miten pystyn nielaisemaan, kun letku painaa jo kurkussa ja pistää vastaan. En edelleenkään tiedä, kuinka nielaisu olisi pitänyt tehdä, ainakin tilanteessa koin etten saanut tehdyksi mitään. Sitten vain yökin. Nestettä tuli suusta niin että korva lainehti.
Koitin olla rauhallinen ja keskittyä hengittämiseen, mielestäni onnistuinkin siinä hyvin mutta siitä huolimatta yökin todella paljon, vettä valui silmistä ja nestettä suusta. Letku tuntui ikävästi koko matkalta, en tiedostanut mistään tapahtumista milloin esim. Koepalat otettiin, yökötys ja epämukava tunne olivat jatkuvasti yhtä pahoina.
En kuullut yökkäilyltäni muuta selvää puhetta, kuin hoitajan kertaalleen sanovan hengitä rauhallisesti. Kuulin kyllä heidän puhuvan, lääkäri ihmetteli hoitajalle ainakin pari kertaa, kuinka nestettä (kutsui joksikin mitä en muista) voi olla noin paljon ja onhan imu päällä. Sitten letkun poistuminen tuntui ikuisuudelta. Lääkäri kyseli matkaa hoitajalta, 40cm, entä nyt, sama 40cm. Mietin mielessäni, miten se voi olla mahdollista kun lääkäri veti letkua koko ajan. Ikuisuudelta tuntuvan ajan päätteeksi letku tuli pihalle. Hoitaja sanoi, että onneksi otit esilääkityksen, ilman sitä ei olisi saatu toimenpidettä tehtyä.
Lääkäri sanoi, että alemman ruokatorven sulkijalihaksen läppä on löysä. Minua on närästänyt 6kk ajan, en ole huomannut refluksia/takaisinvirtausta mutta sitä on ollut koko ajan. Siitä johtuen ruokatorveni oli todella ärtynyt ja siksi kokemus todella epämiellyttävä.
Sain tästä nyt kammon ja järkytyksen. Olin hyvällä ja rennolla mielellä, uskoin vakaasti lääkityksen auttavan ja sitten kävi näin. Ihan päinvastoin. Kun pääsin auton kyytiin sain itkukohtauksen.
Minulle ehdotettiin vielä ennen Dormicumin ottoa, että olisi laitettu kanyyli ja hoitaja olisi toimenpiteen aikana laittanut sitä kautta lääkettä. Kysyin, kumpi on tehokkaampi ja hoitaja sanoi että kanyylin kautta laitetaan vain kipulääkettä, se ei vie jännitystä pois. En tiedä oliko asia niin, mutta siihen uskoin.
Seuraava kerta jos tulee, niin en tiedä mitä enempää voi kuin nukutuksen saada. Traumat tuli. Onko kellään kokemuksia, mietin oliko tuo ruokatorven ärtyneisyys syynä nyt tähän epämiellyttävyyteen vai mistähän tämä johtui? Minulla ei ole herkkä yökkäysrefleksi, mutta oksennuspelko on. En kuitenkaan pelännyt tai jännittänyt sitä nyt tässä kohtaa etukäteen, ajatellen esilääkityksen auttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tehty monta kertaa ja toivoisin taas pääseväni gastroskopiaan.
Ei se minusta niin paha ole, jos suostutaan antamaan nielupuudutus. Silloin olen ihan rauhallinen ja homma käy helposti. Sitten pitää vain malttaa olla syömättä ja juomatta operaation jälkeen useampi tunti.
Sehän ei varsinaisesti satu, toisin kuin kolonoskopia voi tehdä. Mutta jos on voimakas yökkäysrefleksi, niin kuola kyllä valuu.
Vierailija kirjoitti:
Toisin oli. Sain esilääkityksensi Dormicum 7,5mg ja toimenpiteen alkaessa vajaan tunnin kuluttua koin olevani rentoutunut ja ajattelin positiivisesti.
En tajua miksi aina tyrkytetään tuota Dormicumia tms. bentsoa. Olen ihan tarpeeksi rento ilmankin. Tartten vain nielupuudutteen (aina en ole saanut) ja lääkärin, joka antaisi kaikessa rauhassa niellä sen letkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin apuna on sairaanhoitaja joka voi pitää sua kädestä ja myöskin pitää kiinni, jos alat tempoilemaan. Tutkimus on ikävä mutta jotkut kestävät sen oikein hyvin. Oiskos se letku arviolta peukalon paksuinen ja kamera siinä päässä saman levyinen.
Pitää pakolla kiinni, hyi.
On jo aika Suomessakin tehdä tämä toimenpide humautuksessa, kuten sivistysmaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin apuna on sairaanhoitaja joka voi pitää sua kädestä ja myöskin pitää kiinni, jos alat tempoilemaan. Tutkimus on ikävä mutta jotkut kestävät sen oikein hyvin. Oiskos se letku arviolta peukalon paksuinen ja kamera siinä päässä saman levyinen.
Pitää pakolla kiinni, hyi.
On jo aika Suomessakin tehdä tämä toimenpide humautuksessa, kuten sivistysmaissa.
No aika neiti täytyy olla jos tuota ei kestä. Hengittelee rauhassa ja rauhoittaa itsensä niin kyllä sen 10 minuuttia kestää.
Mä olen kerran ollut ja sitä yökkimistä oli kokoajan. Nyt menossa uudelleen.
Sen sijaan mammografia oli ihan kamala kun kokoajan sattui niin uskoisin että tuo ei tekisi niin kipeää.