Gastroskopia, hui ja hyi

Kävin gastroskopiassa tammikuussa -14 Ei tuntunut kovin pahalta.Oln kuullut kaikenlaista tarinaa siitä kuinka kamalaa se on,mutta minusta se oli yllättävän helppo ja nopea.Eikä ne koepalat edes sattuneet yhtään.Jälkeenpäin vähän röyhtäytti mutta ei muuta. Ei kannata turhaan pelätä etukäteen vaikka itsekin  vähän jännitin että kuinka siitä selviää. Mutta kaikki meni hyvin.

Tsemppiä kaikille kävijöille

Ensimmäinen gastroskopia takana ja voin sanoa,että kyllä siitä selviää! Menin itse asenteella "no pakko kai se nyt on sitte mennä ja yrittää,mutta ei siitä mitään tule kuitenkaan." Olin pelotellut itseni näitä keskustelupalstoja lukemalla ja aina ajatuksena etten ikinä pysty vain kyseeseen tutkimukseen. Miten kävikään,ilman puudutetta ja ilman esilääkettä neljännellä yrittämällä sujahti,kun tiesi vähän jo mitä se itseltä vaatii sillä hetkellä. Pää kylmänä vaan(helpommin sanottu kuin tehty) ja hengittelee sekä kuuntelee ohjeet. Itse en puudutetta halunnut,kun tiesin etten kestä sitä puutumisen tunnetta. Ei ole hehkeetä,mutta kyllä sen hetken kestää! Jokainen kokee omalla tavallaan,kannustan yrittämään ainakin vaikka pelottaa. Voittaja fiilis on sen jälkeen:)

Asiaa auttaa se, että ajattelet sen endoskoopin olleen sinua ennen jonkun toisen persereiässä! Tutkimus sujuu kuin lennossa, pädejä revitään patologille tosta vaan ja hiilidioksidin pumppaus ei tunnu missään!

Se letku on pari kolme senttiä halkaisijaltaan ja aika karhea ja päässä on pingispallon kokoinen kamera. Joillain se letku voi mennä vahingossa henkitorveen jos nielaisee samalla kun sitä työnnetään kurkkuun.

Jos jännität liikaa niin letkua ei voi vetää ulos kun kurkku on ihan jännittynyt. Yleensä letku otetaan ulos oksennuttamalla.

Eiks ne Amerikassa nukuta aina? Suomalaisilla on vähän tällainen barbaariasenne, jossa lääkärin mukavuus ratkaisee, en tykkää.

Olin tässä suunkautta tähystyksessä pari vuotta sitten. En pelännyt yhtään ja ainoa lääkitys oli se puudutusspray kurkkuun. Oikein hyvin meni. Koepaloja otettiin ja ne vähän nipistivät. Mitään oksennusrefleksejä ei tullut.

Nyt pitäisi mennä alapään tähystykseen eli kolonoskopiaan ja pelkään kuollakseni kun olen lukenut nettikeskustelua aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi mennä alapään tähystykseen eli kolonoskopiaan ja pelkään kuollakseni kun olen lukenut nettikeskustelua aiheesta.

Molemmista toimenpiteistä kokemusta. Kolonoskopiaan suostuisin vaikka saman tien uudelleen (enimmäkseen vain lievästi epämiellyttävää, pari kertaa sattui kunnolla), mutta gastroskopiasta jäi kammo enkä ikipäivänä aio enää suostua toimenpiteeseen ilman nukutusta.

Onko humautus ja nukutus sama asia?

Vierailija kirjoitti:

Onko humautus ja nukutus sama asia?

Aikausein on. Itse ehdin sanoa, että haisee eetterille......

Gastroskopia on inhottavaa. Putki on voideltu liukaste/puuduteella joka tehoaa nopeasti. Kuola valuu suupielestä aika valtoimenaan sille pyyhepinolle mikä on asetettu sitävarten.

Hoitsut ja lääkärit oli monttu auki kun sanoin toimenpiteen jälkeen "kiitos". Paikalla oli 6 hoitajaa ja lääkäriä. 

Kyllä siitä selviää yhtä hyvin kuin hammaslääkäristä.

Olin itse jännittänyt gastroskopiaa kuukauden. Kyökin jo pelkästä oksennuksen äänestä ja pelkäsin sen epämiellyttävää + esim. lääkkeiden nieleminen ei onnistu lainkaan.

menin sitten gastroskopiaan tänä aamuna yksityiselle Aavaan, ja olin aika paniikissa mutta yritin hengitellä.

Sain suonensisäistä rauhoittavaa lääkettä, ja en tiedä vaikuttiko se paitsi jälkikäteen. Alku tuntui epämiellyttävältä ja kyökkäilin siinä parisen kertaa, mutta kunhan on rauhallinen ja hengittää niin ison luokan panikoijakin selviytyy siitä! Lääkäri ja hoitaja olivat tosi kivoja ja itse toimenpide oli ohi alle viidessä minuutissa. Tottakai aluksi se tuntuu oudolta kun nieluun menee jotain mitä ei kuulu, mutta sen kestää ja koepalojen otto ei tunnu missään. Lepäilin sitten 45 min jossain huoneessa, ja silloin tuntui tokkuraiselta. Toki tuo lääkekin saattoi rauhoittaa minua, mutta tajuissaan olin kyllä kokoajan ja tiesin mitä tapahtuu milloinkin. Luin täällä kauhutarinoita ja katsoin videoita, mutta aivan turhaan (se vain jännitti enemmän) Epämiellyttävä toimenpide mutta todella lyhyt! 

Sain viikko sitten lähetteen Gastroskopiaan ja siitä lähtien mieli ollut maassa.

Nyt, tutkimuksen jälkeen voin todeta kuinka väärässä ihminen voi ollakkaan.

Liekö syynä kurkun puudutus vai mikä, mutta minkäänlaista oksennusreaktiota ei tullut. Letku meni kivuttomasti muutamalla nielaisulla, samalla kun lääkäri työnsi sitä kevyesti. Pystyin hengittämään rauhallisesti, täysin vastoin ennakko-odotuksiani. Kurkussa tuntui vähän samalta kuin olisin nielaissut asperiinin ja se ei vielä olisi mennyt alas.

Kerrotut epämieluisat kokemukset ovat varmaankin ihan aitoja, mutta haluan osaltani rohkaista kaikkia niitä joilla tämä on edessä - tutkimus voi ihan oikeasti olla hyvinkin helppo, kuten minulla. Tsemppiä kaikille, pärjäätte ihan varmasti!

Mä olin siinä tänään. Aikas rankka kokemus ainaki mulla. Alun vaikeuksien jälkeen eli kun aloin vaan hengittään rauhallisesti se alkoi sujuu. Siihen rauhalliseen hengittämiseen tarvittiin kyllä kaks hoitajaa. Molemmat neuvoi ja toinen piti vielä kiinni ja rauhoitteli. Pahin siinä on mun mielestä ku tulee sellainen olo, et mähän tukehdun tähän paikkaan. Mut hoitajat kyllä osaa rauhoittaa hienosti siinä tilantees. Sitten ku letku vedettiin pois puklasin vielä kaks kertaa sappinesteet pihalle. Mut kyllä siitä selviää, muistakaa vaan hengittää,, onnistuu myös suun kautta kun vaan siihen luottaa.

Ruskean talon touhuja!

Vasarapää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko humautus ja nukutus sama asia?

Aikausein on. Itse ehdin sanoa, että haisee eetterille......

Gastroskopia on inhottavaa. Putki on voideltu liukaste/puuduteella joka tehoaa nopeasti. Kuola valuu suupielestä aika valtoimenaan sille pyyhepinolle mikä on asetettu sitävarten.

Hoitsut ja lääkärit oli monttu auki kun sanoin toimenpiteen jälkeen "kiitos". Paikalla oli 6 hoitajaa ja lääkäriä. 

Kyllä siitä selviää yhtä hyvin kuin hammaslääkäristä.

Mäkin sanoin tänään kiitos ja lisäksi anteeks ku pulauttelin lopus ja alku kun oli "hieman" hankala.

Mut näin loppuun täytyy todeta, että jos mäkin selvisin siitä ilman mitään rauhoittavia paitsi tietysti loistavat hoitajat rauhoitteli ni kyllä siitä selvii.

Mä kävin tänään Meilahden sairaalassa vatsatähystyksessä. Soitin sinne etukäteen ja pyysin relaxanttia suoraan suoneen. Minut haki odotustilasta ystävällinen hoitaja. He pyysivät, että asettaudun kyljelle makaamaan. Minua on pistetty ja nukutettu useamman kerran. Lääkäri pisti rauhoittavan niin hyvin, etten edes tuntenut pistosta. Ystävällinen lääkäri suihkutti suuhuni kaksi kertaa reilusti puudutetta.

Sitten nielin muutaman kerran hoitajan ohjeiden mukaan ja kamera oli ruokatorvessa. Tämän jälkeen oli jo helppoa. Aine rentoutti niin, että nieleminen ja hengittäminen onnistui hyvin. Hoitaja ja lääkärit olivat aivan ihania.

Istuin odotustilassa 30 min esilääkityksen takia ja lähdimme "saattajani' kanssa kotia kohti. Hieno kokemus.

On tehty - ei se nyt mikään huviretki ole, alussa meinaa väkisin yököttää, kun sitä letkua tungetaan kurkusta. Muuten se ei kovin kummonen juttu ole - siihähän se menee makoillessa. 

Silm't vaan kiinni ja keskittyy hengittämään rauhassa niin se menee ihan sujuvasti. Pari kertaa käynyt jo, ja lisää on tulossa vuosien mittaan.

Mun pitäisi käydä vuosittain kroonisen vatsakatarrin ja kohonneen syöpäriskin takia, mutta kerran kävin 9 vuotta sitten ja päätin että mieluummin kuolen syöpään kuin ikinä menen ko. tutkimukseen enää. Äitini ja hänen isänsä kuolivat vatsasyöpään noin nelikymppisinä.

Kyllä tuon saa myös humautuksessa jos ei muuten pysty. On aika paljon yksilöstä kiinni. Itse en pysty menemään tuohon ilman nukutusta koska panikoidessa en saa henkeä ja saatan vetää sylkeä henkeen.

Se, että jotkut lääkärit pyytävät nielemään letkua johtuu siitä, että ilman sitä lekuri voi periaatteessa alkaa tunkea sitä vahingossa väärään rööriin, siis henkitorveen. Kysykää polilta etukäteen onko lääkäri kokeny tähystäjä.