Lue keskustelun säännöt.
Kolmi- ja varsinkin nelikymppiset ensiäidit SÄÄLITTÄÄ
19.12.2005 |
Olette pelkäämisestä kuolleita ettekä anna lastenne tehdä mitään niin, että heistä tulee ylivarovaisia allergisoituneita NÖSSÖJÄ, jotka vaan soittaa pianoa jossain tanan musiikkiopistossa teidän pakottamina. Pidätte niillä pyöräilykypärää ja jarrusukkia päivät pitkät ja suojaatte ne tuhansilla heijastimilla.
Teette lapset vuoden ikäerolla tai mikä vielä säälittävämpää - saatte kaksoset hedelmöityshoidolla. Aina kun näen kaksosia näillä ikälopuilla äideillä olen aivan varma, että luomuna ei ole lasta saatu, kun ei ole tarpeeksi ajoissa hommaan ryhdytty, kun on ollut niin kiire saada AUTO ja TALO ja kaikenkorvaavat VAUVA- ja muut vakuutukset. On se oma napa niin tärkeä!
Kannattiko lykätä lastentekoa noin helvetin myöhäiseksi? Oletteko ajatelleet kuinka helkkarin vanhoja itse olette sitten kun lapsenne saavat lapsia? Ja nykyisellä EI SAA TEHDÄ SITÄ eikä tätä ja varo sitä ja tätä - pelkäämiseen opettavalla kasvatusasenteellanne lapsenne tekevät itse omia muksuja vasta viiskymppisinä JOS SITTENKÄÄN.
Valvottaako, mitä? Onko rankkaa? Väsyttääkö? Mua ei, joten HAHHAHHAA!!!
-24 vuotias
Kommentit (144)
Mulla ainakin on sellainen olo joskus leikkipuistossa, että mut nuorena äitinä sivuutetaan keskusteluissa ja kolmikymppiset pölisee vain keskenään.
Ottakaa meidät mukaan!
T. Nuori äiti, muttei alempiarvoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kuviteltua arvostelua.
Täällä AV:lla on ollut kautta aikojen samat ikuisuuskysymykset. Aina löytyy niitä, ketkä pitävät itseään prempana kuin muita.
Minua taas kauhistuttaa teidän vanhempien ja kokeneempien äitien arvostelu ja lyttyyn polkemiset, olette sentään itsekin olleet joskus nuoria ja tiedätte kuinka vaikeaa aikaa se on jo ilmankin lapsia.
Minusta vanhemman kuuluu tukea ja neuvoa, ei torjua ja haukkua.
Ja edelleenkin MINÄ ainakin tulevana nuorena äitinä arvostan kokeneempien neuvoja, mikäli ne osataan esittää rakentavasti. Onneksi teitä ystävällisiäkin löytyy täältä kaiken tämän vihan keskeltä.
Ja onneksi meihin ei kehenkään vaikuta toisten mielipiteet: minä teen lapseni juuri silloin kun minusta hyvältä tuntuu, ei silloin kun te sanotte, eikö?
Tässähän on nyt ihan sota käynnissä. Nuoret äidit vs. vanhat äidit.
=D
Ihan samalla tavalla te vanhemmalla iällä lapsenne saaneet nyt teette itsestänne naurettavia. Puolestelette itseänne ja valintojanne ja samalla haukutte kaikki nuoret äidit samaan kastiin. Juuri asia, josta syytätte halveksien nuoria äitejä.Jatkuva oravanpyörä siis =)
Joulukin tulossa, kyllä tontut lukee näitäkin palstoja eikä tuo tuollaisille riitapukareille lahjoja. Hyi hyi...
Mä opiskelin 24- vuotiaana, vietin mukavaa opiskelijaelämää , matkustelin lomilla ja nautin täysin elämästäni. Sain esikoiseni 28 vuotiaana, toisen lapsen 32 vuotiaana ja nyt 37 vuotiaana odotan kolmatta. Älä suotta mua sääli :) Mulla pyyhkii hyvin! Ei paina valvomiset, en tarvinnut hedelmällisyyshoitoja.. Elän elämäni parasta aikaa. Nauti sinäkin omastasi . Ennenkuin ehdit huomatakaan olet itsekin jo nelikymppinen. Silloin kellossasi saattaa soida toinen ääni.
Ja oikeasti luulen, että ei nuoret äidit ajattele niin phasti vanhoista äideistä ja päinvastoin. Tässä itse kukin on vaan puolustuskannalla.
Tuetaan äidit toisiamme. Nuoret saattavat tarvita enemmän tukea vanhemmuudessa, kuin vanhat mutta onko se paha asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi provosoitua mukaan, mutta ei sitä nyt kaikkea sontaa kai tarvitse kuunnella vaikka ikää ja järkeä päässä pitäisi enemmän ollakin?
Ehkä en nuoruudeltani pysty nyt ymmärtämään mitä tarkoitat!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta huvittavaakin lukea, miten ihmisten-iästä riippumatta täytyy lähteä mukaan tämmöiseen provoviestiin.
Myös vanhemmat äidit on täällä " nyrkit" ojossa puolustamassa reviiriään ja valintojaan.
Mikseivät nuoret saisi tehdä samoin?
Ihmisille on eri asiat tärkeitä, kaikki ei ajattele samalla lailla-onneksi!
Kaikki alle 30v. on nuoria äitejä ja kaikki yli 30v. äidit on vanhoja...
8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen kanssa minä saan tapella? Tytär käski tulla lukemaan tätä ketjua. Olen tullut muuten mummoksi ja äidiksi melkein yhtä aikaa.
Huono äitihän minä nytkin olen, mutta yritän olla itselleni armollinen. Sitä ei varmaan kaksikymppinen minä olisi osannut, olin sen verran mustavalkoinen ihminen. Iän myötä niitä harmaita sävyjäkin elämään on löytynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kenen kanssa minä saan tapella? Tytär käski tulla lukemaan tätä ketjua. Olen tullut muuten mummoksi ja äidiksi melkein yhtä aikaa.
tunnustettu ja uskaltauduin raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattele sitä, että teillä ei paljoa ole elämää jäljellä, kun saatte lapsenlapsia. Teiltä jää se elämänvaihe kokematta ettekä ole voimissanne tukiverkkona lapsillenne. Kummallista elämänsuunnittelua, sanon minä ja ollaan niin suunnitelmallisia, niin suunnitelmallisia muka.
ketjun pituudesta päätellen. Minäkin pyytäisin että ei yleistettäisi: hyvä äiti voi olla niin nuorena kuin vanhempanakin.
Aina löytyy myös niitä, jotka itse luulevat olevansa sitä parempia, mitä enemmän muita mollaavat. Kuten nyt ap, joka kritisoi vanhempia äitejä ja sitten ne vanhemmat äidit, jotka yleistävät kaikki nuoremmat äidit huonoiksi...
Olenkohan missannut AP:n perustelut sille, miksi vanhemmat äidit (muka) suojelevat lapsiaan liikaa? Olisi kiva kuulla argumentit tuollekin yleistykselle.
Vierailija:
ajattele sitä, että teillä ei paljoa ole elämää jäljellä, kun saatte lapsenlapsia. Teiltä jää se elämänvaihe kokematta ettekä ole voimissanne tukiverkkona lapsillenne. Kummallista elämänsuunnittelua, sanon minä ja ollaan niin suunnitelmallisia, niin suunnitelmallisia muka.
Tämäkö on sitä nuoren äidin kypsää logiikkaa??? Mistäs herranjumala sinä tiedät ettet kuole huomenna? Tai 10v päästä? Typeryys tällä palstalla on niin sanoinkuvaamattomissa mitoissa että aina se jaksaa yllättää...
ja täytyy sanoa että onneksi tajusin olla pukkaamatta lapsia siinä iässä maailmaan, kyllä olisi ennemmin ne lapset säälittäneet kuin vanhemmalla iällä äideiksi tulleet.
Esikoisen sain 19-vuotiaana. 3-vuotta kotona ja sitten jatkoin opiskeluja. Mies kävi töissä koko ajan. Ei rahalla pröystäilemään päässyt mutta, ei mitään puutettakaan nähty. Nyt reilu 30-vuotiaan ja kahden lapsen äitinä. Minulla on edelleen ihana mies, omakotitalo, auto ja matkustelemaan pääsemme milloin vain lomat sallii. Omasta mielestäni on ihan sama minkä ikäisenä lapsia tekee, pääasia on että niitä haluaa. Se vain pistää ihmettelemään, kun iäkkäämmät äidit luulee olevansa ainoita joika pystyvät tarjoamaan lapselle niitä yksityislääkäreitä, tilavan kodin ym.
Oman paremmuuden perustelu materiaan vetoaminen on kyllä oikeasti a) tyylitöntä b) oikeasti lähes merkityksetöntä silloin kun perustarpeet tyydyttyvät. Suomalaisista 85% on sitä tasapaksua keskiluokkaa, jossa lapsen tulevaisuus ei määrity muovimatolla, parketilla tai auton vuosimallilla. Toki todella köyhempien perheiden ja erityisesti kouluttamattomien äitien lapsilla on tilastollisesti heikommat eväät taipaleelle. Todella rikkaita meillä ei ole kuin erittäin harvassa, maalla omakotitalossa asuvat korkeakoulutetut eivät nyt vielä täytä rikkaan määritelmää kuin ehkä huomattavan perinnön tai osakevoiton saatuaan.
Toinen räikeä vääristymä tässä ketjussa on arvottaa äitiyttä sen mukaan, kuinka kauan viettää aikaa koti-äitinä. Koulutetut naiset lähtevät tutkitusti työntekoon huomattavasti nopeammin kuin vähemmän koulutetut. Nämä korkeakoulutetut naiset myös luottavat päivähoitojärjestelmään, ottavat aktiivisen roolin esim. vanhempaintoiminnassa sekä ottavat reilusti mahdolliset epäkohdat puheeksi. Harvoin maailmassa on naisilla tai miehillä on mahdollisuutta antaa jakamaton huomio yhdelle lapeselle kolmen vuoden ajan. Hieno juttu, muttei tee äidistä tai isästä joka kotona on sankaria. Muistakaa, että tämä maa pysähtyisi, jos kaikki pienten lasten vanhemmat (siis toinen heistä) olisi kotona.
Mun mielestä se on ihan selvä, että äitiys on vähän erilaista eri ikäisenä. Sain ensimmäisen lapsen 24v ja nyt toivottavasti toisen 28v. Uskon, että olen vähemmän kiireinen maailmalle nyt toisen kanssa. Toisaalta olin fyysisesti elämäni kunnossa 24 vuotiaana, juuri kilpaurheilun lopettaneena. Puolensa siis molemmissa. Loppujen lopuksihan lapsen persoona sanelee paljon sitä arkea. Ei kyllä tulisi mieleenikään perustella äitiyttäni bruttotuloilla tai edes työsuhteen vakituisuudella. Toki olen itse etuoikeutetussa asemassa, saanut elää ja kokea niin ennen lasta kuin myös hänen syntymänsä jälkeen. Ilman osallistuvaa isää, hyvää hoitopaikkaa ja satunnaista isovanhempien apua (kerran kuussa) olisi huomattavasti hankalampi totetuttaa haaveitaan ja uraansa. Uskon silti siihen, että lapsi on onnellinen silloin kun äitikin on.
haalareissaan retuuttaa.
Suvaitsemattomia ja tyhmiä ihmisiä löytyy ihan joka ikäryhmästä, joten ei kiinnosta.
Hirvittää tuo " nuorten" naisten uho ja viha itseään vanhempia naisia kohtaan. Mistä se oikein juontaa juurensa? Epävarmuudesta? Siitä, että kuvittelette " vanhojen" äitien arvostelevan teitä? Taidatte elää omassa mielikuvitusmaassanne. Toivottavasti ette iskosta lapsienne päähän omia ennakkoluulojanne ja ihmisvihamielisyyttänne.