Kolmi- ja varsinkin nelikymppiset ensiäidit SÄÄLITTÄÄ

poikaystävä jätti ja on siis nyt yh. Baariin pitäisi päästä taas ryyppäämään mutta oma äiti ei suostukaan taas lapsenvahdiksi (teki lapset nuorena ja elää nyt kadotettua nuoruuttaan), äiti kun meinaa lähteä Ranen kanssa karaokebaariin lauantaina. Ap:ta harmittaa kun ryyppäämään pitäisi päästä, edellisestä kerrasta on jo 1,5 viikkoa!! Ei jaksa olla kotona lapsen kanssa päivästä toiseen, ap:sta tuntuu että elämä ja nuoruus menee hukkaan kun ei pääse bilettään!





No vitsit vitsinä, tämä oli kärjistetty esitys ap:n kaltaisesta " teinimutsista" :) Anteeksi, jos joku loukkaantui.



t. äidiksi 31-vuotiaana, nuoruus tuli elettyä nuorena ja vapaana=)))

Sain lapseni vuokrakaksioon, lähiössäkin asuimme, avoliitossa, melkein teinit, duunariraukat. Ihan suunniteltuja olivat kummatkin lapset. Miestä kuoli ja jatkoin elämääni yksinhuoltajana. Olinhan nyt ihan varmasti alinta kastia.



Nyt 4 vuotta myöhemmin olen naimisissa, asumme arvostetulla paikalla omakotitalossa. Sekä miehellä että minulla on hyväpalkkainen työ. Olenko nyt parempi ihminen? Olenko pilannut nämä lähiöön syntyneet lapset, joille vielä lähiönimet annoin, lopullisesti? Onko heissä piilevä vika, jota en vain huomaa? Vai olinko sittenkin hyvä äiti varallisuudesta, iästä, asuinpaikasta ja siviilisäädystäni huolimatta?



terv.19v ensisynnyttäjä, jonka lapset eivät pyöräile ilman kypärää ja pimeällä käyttävät heijastinta

mutta kylläpäs nyt yleistetään.. Itse sain esikoisen 24- vuotiaana (mies muutaman vuoden vanhempi) ja siihen mennessä oli ehditty jo viisi vuotta miehen kanssa mennä ja matkustella ja " nauttia elämästä" , vai miksi te nyt sanotte sitä aikaa kun ei ole lapsia..

Ja hassu yleistys että kaikki nuoret vanhemmat olisivat köyhiä...? meillä mies oli jo tukevasti työelämässä ja hyvillä tuloilla kun esikoinen syntyi, itse silloin valmistuin. hyvän vakipaikan sain heti esikoisen äitiysloman jälkeen. ei kyllä missään vaiheessa ole tarvetta pennin venytykseen ollut..

Eivät kaikki päälle 20-kymppiset vanhemmat ole sossun tuella eläviä luusereita...kellään ei tule mieleen, että kun kirjoittaa ylioppilaaksi 18-vuotiaana ja lähtee opiskelemaan niin kuudessa vuodessa ehtii valmistua akateemiseen ammattiin..

AP:n kirjoitus oli hyvä, herätti näinkin paljon keskustelua...

Pientä totuuden siementä on varmaan siinä väittämässä että nuoremmat vanhemmat ovat rennompia. Olen omista ystävistämme huomannut että 30+ vanhemmille itseensä luottaminen vauvan hoidossa on vaikeampaa..

Vierailija:

Olette pelkäämisestä kuolleita ettekä anna lastenne tehdä mitään niin, että heistä tulee ylivarovaisia allergisoituneita NÖSSÖJÄ, jotka vaan soittaa pianoa jossain tanan musiikkiopistossa teidän pakottamina. Pidätte niillä pyöräilykypärää ja jarrusukkia päivät pitkät ja suojaatte ne tuhansilla heijastimilla.

Teette lapset vuoden ikäerolla tai mikä vielä säälittävämpää - saatte kaksoset hedelmöityshoidolla. Aina kun näen kaksosia näillä ikälopuilla äideillä olen aivan varma, että luomuna ei ole lasta saatu, kun ei ole tarpeeksi ajoissa hommaan ryhdytty, kun on ollut niin kiire saada AUTO ja TALO ja kaikenkorvaavat VAUVA- ja muut vakuutukset. On se oma napa niin tärkeä!

Kannattiko lykätä lastentekoa noin helvetin myöhäiseksi? Oletteko ajatelleet kuinka helkkarin vanhoja itse olette sitten kun lapsenne saavat lapsia? Ja nykyisellä EI SAA TEHDÄ SITÄ eikä tätä ja varo sitä ja tätä - pelkäämiseen opettavalla kasvatusasenteellanne lapsenne tekevät itse omia muksuja vasta viiskymppisinä JOS SITTENKÄÄN.

Valvottaako, mitä? Onko rankkaa? Väsyttääkö? Mua ei, joten HAHHAHHAA!!!

-24 vuotias

vähävaraiset ja vuokralla asuvat? Kertoo aika paljon teistäkin. Jos ei ole ap välkky, niin ette ole tekään.