Lue keskustelun säännöt.
Kolmi- ja varsinkin nelikymppiset ensiäidit SÄÄLITTÄÄ
19.12.2005 |
Olette pelkäämisestä kuolleita ettekä anna lastenne tehdä mitään niin, että heistä tulee ylivarovaisia allergisoituneita NÖSSÖJÄ, jotka vaan soittaa pianoa jossain tanan musiikkiopistossa teidän pakottamina. Pidätte niillä pyöräilykypärää ja jarrusukkia päivät pitkät ja suojaatte ne tuhansilla heijastimilla.
Teette lapset vuoden ikäerolla tai mikä vielä säälittävämpää - saatte kaksoset hedelmöityshoidolla. Aina kun näen kaksosia näillä ikälopuilla äideillä olen aivan varma, että luomuna ei ole lasta saatu, kun ei ole tarpeeksi ajoissa hommaan ryhdytty, kun on ollut niin kiire saada AUTO ja TALO ja kaikenkorvaavat VAUVA- ja muut vakuutukset. On se oma napa niin tärkeä!
Kannattiko lykätä lastentekoa noin helvetin myöhäiseksi? Oletteko ajatelleet kuinka helkkarin vanhoja itse olette sitten kun lapsenne saavat lapsia? Ja nykyisellä EI SAA TEHDÄ SITÄ eikä tätä ja varo sitä ja tätä - pelkäämiseen opettavalla kasvatusasenteellanne lapsenne tekevät itse omia muksuja vasta viiskymppisinä JOS SITTENKÄÄN.
Valvottaako, mitä? Onko rankkaa? Väsyttääkö? Mua ei, joten HAHHAHHAA!!!
-24 vuotias
Kommentit (144)
Minulla ainakin olisi kestona huono omatunto, jos pistäisin liian pienen lapsen päiväkotiin vain ja ainoastaan RAHAN takia. Katsokaa peiliin. Aika räikeä valinta: RAHA vai LAPSET ja te valitsitte rahan.
Minusta tuo neli- ja kolmikymppisten sukupolvi on sukupolvi OMA NAPA.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajella vauvan kanssa lämpimällä autolla ja käyttää lasta tarvittaessa yksityisellä lääkäriasemalla. Vauvan ollessa päiväunilla olen ehtinyt jopa verestää vanhoja pianonsoittotaitojani;) Mikäs tässä on ollessa kun ei tarvitse joka penniä venyttää ja on vakituinen työpaikka odottamassa taas äitiysloman + hoitovapaan jälkeen. Sääli vaan ap, sen " ilon" toki suon sinulle:)) t. reilusti yli kolmekymppisenä esikoisensa hankkinut
Aloitin lapsenteon 24-v. ja olen vieläkin lapseton 27-v.
Se, että saan tulevat lapseni mahd. hoidoilla, ei minusta vähennä lapseni
arvoa. Sinä olet saanut lapsesi helposti ja ajattelet ehkä sen
takia noin yksipuolisesti elämästä. Huomaatko, että vaihdoit
aihetta uraäiteihin? He maksavat veroillaan sinun kodinhoidontukesi,
ellet sitä muista. Älä pidä itseäsi parempana kuin muita, muista
kuka tuo sinulle leivän.
ollessani saisin 1000e enemmän käteen, mutta haluan ennemmin olla 2-v:n lapseni kanssa kotona, kuin laittaa lapseni päiväkotiin.
Minä maksan veroni myös silloin kun olen työssä. Yhteiskunta toimii näin, kukin vuorollaan. Muista itse se.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äideiksi tulleilla on sitäpaitsi silloin kolmi-nelikymppisinä taas vauva. Eihän ne parikymppiset pojat kestä perhe-elämää ja erohan siinä tulee...
Viestiesi perusteella olet ainakin parikymmentä vuotta kotona.
Sen jälkeen opiskelut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ekan lapsen 22-vuotiaana. Nyt olen kolmekymppinen. Saman miehen kanssa olen edelleen. Jos tekisimme (saisimme?) lisää lapsia, hoitaisin ne aika samoin kuin aikaisemmatkin. Ajattelen monista asioista ihan samoin kuin silloin parikymppisenäkin, ehkäpä sitten olen edelleen epäkypsä... Lapset ovat estäneet minua kasvamasta henkisesti...
Perheessämme niin lapset kuin aikuisetkin käyttävät pyöräilykypärää ja heijastinta, miten ihmeessä se nyt edes ikään liittyy?
Kyllä, myönnän, minulle oli tärkeintä se oma napa. Menin naimisiin jo 22-vuotiaana, mutta jätin pillerit pois vasta kohta 30-vuotissynttäreiden jälkeen.
Koska: halusin opiskella (sen tein), halusin asua ulkomailla (asuin miehen työn perässä maailman kriisipesäkkeissä vuosia) ja halusin jakamattoman huomion avioliiton symbioosissa (olimme ensimmäiset neljä vuotta paita ja peppu).
Minulle rahalla ei ollut siinä mitään tekemistä. En tienannut tuon 10 vuoden aikana koskaan kuin satunnaisia tuloja. Kyse on siitä, että en olisi nuorena ollut kypsä äidiksi. En nähnyt TARVETTA tulla äidiksi. Jos minulla ei ole halua tulla äidiksi, niin miksi olisin lapsia tehnyt?
Siksi sinulle provo takaisin: MIKSI PITÄÄ HANKKIA LAPSIA VAIN SEN TAKIA, ETTÄ NIITÄ " KUULUU" HANKKIA?
Jos olisin nuorena lapsia alkanut tekemään, ei minulla olisi ollut yhtään muuta motiivia niitä tehdä kuin se, että sukulaisten mielestä niitä kuuluu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien ei tarvitse hillua baareissa kymmentä vuotta ollakseen valmiita luopumaan " vapaudestaan" . Tietenkin jos saa tosi nuorena, teininä lapsen niin voi jäädä nuoruus kokematta. Moni lapseton 25v on kyllä jo ihan kotirotta jos ymmärrät mitä tarkoitan.
" kun on ollut niin kiire saada AUTO ja TALO ja kaikenkorvaavat VAUVA- ja muut vakuutukset. On se oma napa niin tärkeä!"
>> eivätkö nuo ole nimenomaan niitä asioita, joita tehdään sen vauvan, ei sen oman navan, takia. Harva ottaa itselleen vauvavakuutusta. Jos olisin pukannut lapsen 20-vuotiaana, olisin tehnyt sen ihan vaan, koska Minä olisin halunnut leikkikaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Minulla ainakin olisi kestona huono omatunto, jos pistäisin liian pienen lapsen päiväkotiin vain ja ainoastaan RAHAN takia. Katsokaa peiliin. Aika räikeä valinta: RAHA vai LAPSET ja te valitsitte rahan.
Minusta tuo neli- ja kolmikymppisten sukupolvi on sukupolvi OMA NAPA.
-ap "
Taitaa harmittaa, kun vanhemmat äidit ovat ehtineet aikansa matkustella ja bailata ja voivat vielä lapsia saatuaan aikanaan palata hyvään työpaikkaan... Onko muuten tullut mieleesi, että kaikki eivät ole niin onnekkaita, että löytäisivät lapsilleen sopivan isän alle kolmikymppisenä?
Itse olen pystynyt olemaan pidempään lasten kanssa kotona TÖISTÄ KERÄÄMILLÄNI SÄÄSTÖILLÄ, eli en ole vielä palaamassa töihin vaikka siellä hyvät kuukausitulot odottaisivatkin.
Olen ehtinyt kolmikymppiseksi mennessä nähdä maailmaa, kouluttautua, luoda uraa ja myös sen tärkeimmän, saada kaksi ihanaa lasta.
Kirjoituksesi oli joko säälittävä provo tai sitten lapsellisuuksissasi yleistät kaikki 30- ja nelikymppiset samaan nippuun. Ehdotan, että tallennat aloitustekstisi itsellesi, niin saat makeat naurut kunhan (toivottavasti) vähän kasvat.
yli 30 v äidit ovat väsyneitä lastenhoitoon. Eivät jaksa niin hyvin. Itse nyt 35 ja lapsiakin jo pari. Ekan sain 23 vuotiaana ja tokan 32 vuotiaana. Nuorena jaksoin paremmin, totta se on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 34, ja jaksan lasteni kanssa ihan erinomaisen hyvin! Voi olla, että parikymppisenä olisin ollut vielä pirteämpi, mutta so what? Hyvin menee nytkin...
Nehän juuri kertovat ettei suurin osa jaksa. Poikkeukset vahvistavat säännön...
Kyllä 24-vuotiaskin on saattanut ehtiä matkustella ja bailata ihan riittämiin, joten eipäs itse yleistetä.
Terveisin nuori äiti
Ymmärtäisin niin, että ap syyttää tiettyjä äitejä. En millään
voi uskoa, että suurin osa kolmi-nelikymppisistä olisi tuollaisia.
Toisaalta siinä iässä monella saattaa olla se vakipaikka, mihin
oikeasti kaipaakin takaisin. Meillä kaksikymppiä ja risat- tyypeillä
taas on pelkkiä pätkätöitä edessä ja takana. Helppohan siitä on
jäädä vuosiksi kotiin kun ei ole työpaikkaa mihin palata.
Kavereina on niin 18v, kuin 35v äitejä ja voin sanoa, että jokainen on ihan omanlainen.
Ei yleistetä, jookos:)
kai sitä nyt voi jeesustella olevansa lapsen takia kotona, kun ei ole edes työpaikkaa johon mennä! Elättejä olette!
jotka nyt kolmevitosena haaveilemme parin vuoden päästä vauvaa?
Onko ekat lapsemme jollain tapaa erilaisia kuin ne jotka teemme lähemmäs nelikymppisinä?
Toisaalta se on tottakin, luulen myös itse että toimin eritavalla pienen lapsen kanssa kun olen vanhempi äiti. Ajettelutavat muuttuu.