Tunnetteko te noin 35-v. tosiaan itsenne niin vanhoiksi ja raihnaisiksi, kun ette
voisi edes lasten tekoa enää harkita?
Minusta nämä kommentit ovat aivan käsittämättömiä (viitaten mm. toiseen ketjuun). Minä olen 34-v. ja elämäni kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla on 6- ja 4-v. lapset, ja haaveilen vielä vähintään yhdestä. Uskon, että tähän mennessä hankkimani elämänkokemus tarjoaa minulle vielä paremmat eväät vanhemmuuteen kuin ensimmäisten lasten kohdalla.
Biologisesti ottaen nainen voi saada lapsen niin kauan kuin hänellä on kuukautiset. En minä ainakaan tässä vielä vaihdevuosia odottele, hyvänen aika!
Arvon naiset, elämä ei lopu kolmekymppisenä! Vastahan tässä on keskimäärin alle puolet elämästä eletty. En käsitä, millä voimalla nämä itseään vanhoina pitävän kolmevitoset kuvittelevat jaksavansa parinkymmenen vuoden kuluttua, jos kerran nyt jo tekee niin tiukkaa.
Kommentit (170)
mene vaan teatteriin vaikka uhmiksen kanssa. Teidät heitetään pihalle vartissa ;)
Ei tainnut teillä tärpätä nuorempana....
nyt kiinnostaa vähän muut kun ne silkkihuivienheilutukset.
joten mitenkä reppana voisi tietää mistään kulttuurista mitään... Ainoa vähänkin kulttuuriin viittaavaa teko 125:lla taitaa olla BB:n seuraaminen.
nyt kiinnostaa vähän muut kun ne silkkihuivienheilutukset.
mene vaan teatteriin vaikka uhmiksen kanssa. Teidät heitetään pihalle vartissa ;)
Ei tainnut teillä tärpätä nuorempana....
Siellä uhmiksiin suhtaudutaan paljon ymmärtäväisemmin kuin vaikkapa Kansallisteatterissa. Vai meinasiko teiniäippä, että mennään uhmiksen kanssa Kansalliseen katsomaan Punaista viivaa? Heh heh... :D
nyt kiinnostaa vähän muut kun ne silkkihuivienheilutukset.
mies ei sitten antanut tehdä iltatähteä, ja nyt täällä katkerana vingutaan esikoisen odottajille :D
onko teillä tullut mieleen, että jokaisella se vauva&taaperoikä kestää suunnilleen saman verran, ellei sitten tee siitä lapsenteosta elämäntehtäväänsä. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että jokaisella menee siihen muutama vuosi joka tapauksessa, aloitti sen touhun sitten 18- tai 40-vuotiaana. Ja sitä jaksaa ihan yhtä hyvin tai huonosti, vauvat on vauvoja ja se touhu on rasittavaa. Nämä viimeksi keskustelussa vttuilleet olisivat saaneet jättää lapsenteon kokonaan väliin, niin on häiriintyneen oloista sakkia. Mikä teitä vaivaa??? Mitä väliä sillä on milloin lapsensa hankkii? Sinä vanhempi esikoisen odottaja etenkin, eikö elämänkokemusta ole edes sen vertaa karttunut ettei tarvitse alkaa tappelemaan jonkun teiniäidin kanssa?
lähinnä naurattaa tuo teiniäiti, en niinkään tappele :D
keksi jotain järkevämpää tekemistä
Eikä aina jaksa keksiä järkevämpää puuhaa :D
keksi jotain järkevämpää tekemistä
tulee aika vaikeeta.
t äiti vm ´88, ei mikään teini
tulee aika vaikeeta.
t äiti vm ´88, ei mikään teini
Eikö voi hassutella ja nauraa? Vai ärsyttääkö se, että joudut itse naurun kohteeksi. No, kun tuosta vähän kasvat, niin opit ottamaan asioita rennommin, etkä pingota naama kurtussa :D
Eihän lapsi opi itse keksimään ja oivaltamaan mitään, jos vanhemmat tyrkyttävät kaiken valmiina. Ja joskus tekee lapsellekin ihan hyvää kokea tylsyyttä. Mutta mitäpä tuollaiset "äiti vm 88, ei mikään teini" siitä mitään tajuaisi...
Ei kai sitäkään raskautta pidetty riskiraskautena, kun ei neuvolakäyntejä tai muitakaan kontrolleja ollut sen enempää kuin aikaisemmissa raskauksissa. Mitään muita seulontajakaan ei tehty kuin np-ultra.
Niin, mitenkähän se oikein mahtaa käytännössä ilmetä, että yli 35- tai yli 38-vuotiaitten raskaudet ovat riskiraskauksia?
ei kaikilla ole naama kurtussa, teillä mummoäideillä vaan :)
ja ryhtyä samalla aikaa mummoksi ja äidiksi. Onneksi itse pääsen keskittymään pelkästään mummona olemiseen :D
Ei se ole mikään itsestäänselvyys, jos omatkin lapset saavat lapsia sitten 40-vuotiaina... toivotaan parasta.
Ei se ole mikään itsestäänselvyys, jos omatkin lapset saavat lapsia sitten 40-vuotiaina... toivotaan parasta.
Ihan reilusti alle 80 olen, kun lapsi on nelikymppinen :D Sinähän voit sitten odotella, kun oma lapsesi tulee tänne parikymppisenä teiniäippänä vinkumaan, että äiti teki iltatähden nelikymppisenä, ja nyt lapsi ei saakaan mummoa ihan vain itselleen.
eikä ollut ylimääräisiä kontrolleja, valitsin rakenneultran np:n sijaan, kaikki oli okei, mutta ehkä olin poikkeuksellisen terve, kuten neuvolaterkkari asian ilmaisi, lähes kaikilla odottajilla ikään katsomatta alkaa kuulemma olla jotain perussairautta, diabetestä ym.
on asenteessa "ei kukaan ajattele lasta", siis oliko minun nelikymppisenä äitinä pitänyt rakastaa lastani niin paljon, että olisin jättänyt tekemättä hänet, etteivät kaverit vain häntä kiusaa...?
Kaikki eivät todellakaan raskaudu pelkän päätöksen voimin, nuoreltakin ihmiseltä voi kuolla (nuori) puoliso, pitää löytää se toinen oikea jne.