Tunnetteko te noin 35-v. tosiaan itsenne niin vanhoiksi ja raihnaisiksi, kun ette

Jos saa lapsen 40-v. tai vanhempana, voi olla rasittavaa, kun muu ikäluokka 50+ elää taas itsenäistä vaihetta lasten muutettua kotoa pois, mutta itsellä edeleen pallo jalassa. Näin olen kuullut joidenkin vanhempien sanovan, jotka ovat tehneet iltatähden/iltatähtiä

lapset kun eivät jaksa? Kun en tunne yhtään sellaista tapausta, että lapset olisi pitänyt antaa pois kun äiti on nelivitonen. Enkä tunne yhtään sellaistakaan tapausta, että lapsia ei olisi saatu aikuiseksi asti kasvatettua vaikka heidät olisi saatu yli nelikymppisenä. Mihin siis perustuu tämä väite jaksamattomuudesta? Jos tällaista on, niin täytyyhän siitä olla esimerkkejä runsain mitoin.

Ja outoa, että nuoria äitejä varten on pilvin pimein tukiryhmiä, mutta vanhemmille äideille ei. Mistäköhän johtuu?

joutuneista lapsista/nuorista tehtäisiin tutkimus, veikkaisin että heidän vanhemmillaan on alhainen keski-ikä...

Miten 20 v. lapsi rasittaa 55 v äidin elämää? Sehän on jo aikuinen, vaikka jostain syystä asuisi vielä kotona. Todennäköisemmin on jo lähtenyt opiskelemaan ja omaan kämppään.



Mä olen saanut lapseni 34 ja 36 v. Koskaan en ole ollut onnellisempi. Kunto on hyvä ja sellaisena sen aion myös pitää. Itsestä riippumattomien tekijöiden takia kunto voi mennä, mutta sillä ei ole sitten iän kanssa enää mitään tekemistä.



Vertailun vuoksi: mun isä 73 v. hiihti Lapissa viime talvena joka pv viikon ajan 35-50km. Pistäkää perässä, moniko pystyy.

Pitänee hakea lukulasit :)



Viestini oli vastaus viestiin tuolla ketjun alkupäässä.



150

riskisynnyttäjiksi. Ja toki kaikki kehitysongelmariskit ovat jo tuonikäisten äitien lapsilla kasvussa. Mutta eihän tilastollisesti kasvaneet riskit suinkaan tarkoita, että kaikki riskit toteutuisivat kaikilla yli 35-vuotiailla äideillä!

miksi en yli 35-vuotiaana odottajana ole joutunut yhteenkään riskikontrolliin? Miksi asiasta ei ole kertaakaan mainittu minulle mitään? Siksi, koska yli 35-vuotias ei ole vielä riskisynnyttyjä. Siinäpä se. Yli 38-vuotiaat katsotaan riskisynnyttäjiksi ja he joutuvat ylimääräisiin kontrolloihin.

Idiootti. Älä levittele täällä väärää tietoa.

Yli 38-vuotiaat katsotaan riskisynnyttäjiksi ja he joutuvat ylimääräisiin kontrolleihin.... VÄÄRIN!!

Itse olen 38 vuotta ja raskaana, mihinkään ylimääräiseen en ole joutunnut. neuvolassa sanottiin, että raja on 40v!

koska meidän neuvolassa raja on 38 vuotta. Myös alle 18-vuotiaat katsotaan meidän neuvolassa riskisynnyttäjiksi.

Lapset ovat lapsia aina sen tietyn ajan, mitä väliä mihin väliin elämässä se osuu.



Tapasin mieheni 24v., kymmenen vuotta teimme uraa, asuimme ulkomailla, matkustimme ihanissa eksoottisissa paikoissa kaikki lomamme (kesä&talvi=5 vko/vuosi) ja tietenkin ylityövapailla pitkiä viikonloppuja Euroopassa. Ostimme talon (nyt jo maksettu), autot pystyimme ostamaan käteisellä, harrastimme mitä halusimme jne.



Lapset siis syntyivät kun oli 34 ja 36v. Elän oikeasti nyt 38 vuotiaanaelämäni parasta aikaa. En todellakaan voi kuvitella mikä minut saisi lannistumaan ja luhistumaan ennen lastemme teini-ikää. Isossa suvussamme on paljon läheisiä teinejä ja hyvin voin kuvitella tulevani juttuun omienikin kanssa 50+ ikäisenäkin.



Ja mikä parasta; elämämme on helppoa, koska juoksut on juostu, suhteemme on tasapainoinen, rakkaus kukoistaa ja seksi maisuu sekä taloudellisia murheita ei ole.

Harrastuksia olemme molemmat karsineet, mutta joitain olemme jatkaneet lasten syntymänkin jälkeen. Kyllä sitä "omaa aikaa" saa, jos järjestää.



Olen ollut lasteni kanssa teattereissa, museoissa ja konserteissa. Vanhemman (3,5v) kanssa olin toukokuussa jopa klassista musiikkia kuuntelemassa. Hienosti meni emmekä lentäneet pihalle. Matkustettu on. Helppoa.



Se oma aika jota te nuoert äidit odotatte saavanne kun lapset muuttavat pois, on ilmeisesti sellaista jonka me olemme mieheni kanssa saaneet jo ennen lapsia. Lopputulos on sama.



150

Se oma aika jota te nuoert äidit odotatte saavanne kun lapset muuttavat pois, on ilmeisesti sellaista jonka me olemme mieheni kanssa saaneet jo ennen lapsia. Lopputulos on sama.

Molemmat lapseni olen saanut yli 30-kymppisenä ja se on ollut minulle ja miehelleni oikein sopiva ikä. Mukavuudenhalu menee nyt vaan vauvatoiveiden ohi; ihanaa, kun lapset nukkuvat hyvin ja ovat yhä enemmän omatoimisia. Fysiikkaani en koe esteeksi lasten hankkimiselle vieläkään, mutta henkisesti olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseen.

Tuskin kukaan 25v lapsia haluamatonkaan niitä ei halua sen takia että olisi raihnainen.



Itse olen 31v kolmen lapsen äiti. 6 vuotta ehdittiin miehen kanssa tehdä töitä ja matkustella ym. ennen lapsia. Nyt nautin kotiäitinä olosta pienten lasteni kanssa, mutten silti halua niitä enää lisää. Eikä syynä ole raihnaisuuteni tai ikäni!



Toisaalta odotan aikaa reilun 10v päästä kun lapset on sen verran isompia että "omaa aikaa" jää enemmän, mutta ei se tarkoita etteikö sitä olisi yhtään nyt. Kyllä olen päässyt käymään teattereissa, konserteissa jne. jos olen halunnut. Mutta todellakin, nautin elämästäni nyt, mutta en halua sen samanlaisena jatkuvan loppuikää :-)



Eikös nekin jotka esikoisen haluavat vasta 35+, ole saaneet sitä omaa aikaa, mitä pahaa on siinä jos joku on saanut lapset nuorempana ja haluaa vauvarumbasta pois 40v? Kukin tyylillään!

höpö höpö - no ei todellakaan. sain esikoisen 33 v ja nyt kakkosen 36 v. täytyy sanoa, että tod näk ottaa lasten kanssa asiat rennommin kun on jo elämänkokemusta, ei polttele mitkään juoksemattomat iltajuoksut baareihin kun on aikoinaan saanut mennä ja elää itselle ihan tarpeeksi.

Mä sain esikoiseni 38-v. Olisi saaanut tulla 10 v aikaisemminkin, mutta ei vaan tärpännyt, hoidoilla sitten tärppäsi muutamassa kuukaudessa.



2-kymppisenä jaksoin hyvinkin valvoa aamuyöhön kavereiden kanssa iltaa viettäessä. Vaan en jaksanut enää vauvan synnyttyä (jo ennen vauvan syntymää yövuorot otti niin koville, että vaihdoin työpaikkaa.



Vauva herätti pari kertaa yössä 2 kk:n ikään, sen jälkeen alkoi nukkua yönsä heräämättä (ja nukkuu edelleen 5-v.) Minulle nuo 2 kk yövalvomiset olivat niin raskaita, että sen vuoksi en halunnut uutta lasta, vaikka alunperin ainakin kahta oli suunniteltu.



Nykyäänkin koen itseni aika jaksamattomaksi äidiksi. Onneksi minulla on tarmokas mies, joka jaksaa lapsensa kanssa puuhailla kaikenlaista. Minäkin joskus.



Päivääkään en kuitenkaan pois vaihtaisi, oma lapsi on niin rakas. ;Mutta ketjun ensimmäinen näkökulma siihen, että ei nelikymppinen aina jaksa. Vaihdevuosioireetkin pukkaavat päälle, josko niillä nyt sitten tämän asian kanssa on mitään tekemistä.



43-v.

olen muuten 35-vuotias, ja lajia on harrastettu nyt 6 vuotta. Jo lentökenttäosuus on ollut monta kertaa niin raskas, että joku ylipainoinen itseäni 10 vuotta vanhempi mummeli olisi varmasti nyykähtänyt kesken. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ja ehkä olen vaan tosi huonokuntoinen entinen fitness-urheilija 175cm ja 58kg, joka jostain syystä rasittuu helpommin kuin tavallisia asioita tekevä tavallinen äiti. Mielipiteitähän nämä vaan ovat, ja jokainen toki tietää itse parhaiten mihin kroppa ja psyyke venyy.

se itku sitten jotenkin estetään. Vinkkejä vain sitten muillekin.

eikä itkuun yritetä millään lailla puuttua - eikä lasta lohduteta/pidetä lähellä.

Toisissa perheissä tosin siis puutarhaa laitetaan kuntoon ja matkustetaan, vaikka lapsia olisikin. Voidaan myös luoda uraa, vaikka lapsia onkin. Oma äitini vaihtoi 5-kymppisenä uraa kun minä olin 12v. Sen jälkeen hän keräsi sievoisen omaisuuden ja omistaa tällä hetkellä n. 7 asuntoa Helsingin keskustasta. Hänelle ehti tulla mukavat vuokratulot eläkkeelle. Tosin hän ei viitsi joutilaana olla, vaan tekee edelleen töitä, mutta nyt harrastukseksi (on yli 65v).

Mun mielestä on epätervettä kategorioida niin tarkkaan millainen elämä on millekin iälle sallittua tai soveliasta. Se rajoittaa ja masentaa ihmisiä aivan turhaan.

Hämmästyitkö?

Ei sitten vanhemmilla ala mikään kadotetun nuoruuden etsintä vaan ihan muut jutut: on aikaa esim matkustella, käydä teatterissa tai pitää vaikka se puutarha kunnossa. Jotkut tuntuvat jopa pitävän parisuhteestaan. Viisikymppinen saattaa jopa etsiä ihan uutta uraa , voitteko kuvitella! Ei ole vielä ruumisarkku tekeillä.

Keskusteluissa tuijotetaan kanssa aika paljon siihen mitä NAINEN haluaa ja minkä ikäisenä on hyvä olla äiti. Miehilläkin on tästä mielipiteensä, esim omani on sanonut että x-vuotiaana ei sitten enää mitään vaippoja vaihdella. Kyllä minä haluan sitä kunnioittaa, vaikka kuinka rupeaisi nelikymppisenä ajatus kiehtomaan että kyllä minä vielä vauvoja jaksan, ihan vaikka vaan näyttääkseni ;)

mene vaan teatteriin vaikka uhmiksen kanssa. Teidät heitetään pihalle vartissa ;)

Ei tainnut teillä tärpätä nuorempana....

Siellä uhmiksiin suhtaudutaan paljon ymmärtäväisemmin kuin vaikkapa Kansallisteatterissa. Vai meinasiko teiniäippä, että mennään uhmiksen kanssa Kansalliseen katsomaan Punaista viivaa? Heh heh... :D

pöksyihin lorahtaa.

raihnaiseksi, olen elämäni kunnossa!!! Ja ikää on 38 v , lapsia 3. nuorin täytti vähän aikaa sitten 15. Mies on edelleen sama ja parisuhteemme voi loistavasti. Lapsia emme enää lisää aio hankkia, odottelemme josko meistä joskus isovanhempia tulisi niin pääsisi taas nuuskimaan vauvan tuoksua.

itselläni ehdoton takaraja oli 35 vuotta. Lähinnä ajattelin sitä, etten sitten olisi ikäloppu teinien äiti ja jäisi sitä ns. omaa aikaa ennen eläkeikää.



Mutta ap katsos toiset kun osaa aloitella jo parikymppisinä, niin ei tarvitse viimeisillä voimilla vääntää kolmea lasta tiuhalla tahdilla.



Eli ei enää lapsia.