ONGELMA: Rivariyhtiössämme 3-4-vuotiaat leikkii yksin pihassa, me ollaan ne joita ihmetellään

saman ikäisten kavereidenja (ja joskus vähän venhempienkin) kavereidensa kanssa. Eikä pelota. Ja joo kyllä käyn välillä vilkaisemassa ovatko pihalla. Ja lisäksi omani on niin kova ääninen, että kuulen hänet vaikka mistä.

Meillä oli tämä ongelma kun asuttiin yhdessä rivarissa. Pienimmät lapset olivat iältään 2 vuotiaita. Ja sisarusten hoidettavaksi oli vaan jätetty! Aivan JÄRJETÖNTÄ touhua!!! Useampi lapsi iältään 2-5v. ja kaikki juoksee ja tekee ties mitä. Kulkivat toisten takapihoilla ja ottivat sieltä leluja, pyörän mm. omaan käyttöönsä. Leikkipaikalla yksi repi vaippansa pois ja teki tarpeensa siihen hiekalle. Kerran yksi lapsista lähti kiipeämään autokatoksen päälle. Oli pakko puuttua siihen. Ja yksi kerta kun joku oli jättänyt tuulilasinpesunest. auton viereen niin pienin lapsi toi sen minulle ja mietti että voikohan sitä juoda tms.?! Kuravettä joivat melko usein. Roskikset ja tupakat kans kiinnostivat lapsia, niitä sitten leviteltiin ja maisteltiin suussa. Kiusaamista oli päivittäin. Välillä meni potkimiseksi ja lyömiseksi asti. Ja mitähän vielä, kyllähän sielä tapahtui. Onneksi pääsimme muuttamaan pois!



Ja lisättäköön se vielä että asuttiin erittäin vaarallisessa paikassa lapsien kannalta. Vesistö oli ihan lähellä. alle 100 metrin päässä.

leikkipaikka on keittiömme ikkunaa vastapöätä. monesti, kun 4v on pihalla käyn kuikkimassa tätä ikkunasta samoin etupihalla nukkuvaa vauvaakin. tyttö ei mene ilman aikuista parkkipaikalle, koska tietää joutuvansa heti sisään loppupäiväksi. usein on seurana muita lapsia 3-7v, joskus jonkun vanhempi on paikalla mutta usein ovat keskenään . tai sitten leikkii mielikuvituskavereiden kanssa. minun terveydentilani on sellainen, ettei ulkona seisoskelu oikein luonnistu eikä viitsisi pitää lasta vankina sisätiloissakaan.. nyt jonotammekin tarhapaikkaa, jotta pääsee olemaan muiden lasten kanssa ja leikkimään valvotusti ulkonakin

päästäs joskus 3v:n jo takapihalle kun puen yksi vuotiasta ja silloinkin kyttään koko ajan, että pysyyhän se pihassa.

lapsia hukkuu ja jää auton alle säännöllisesti.

sitten nämä samat vanhemmat on huutamassa ensimäisenä, ettei heitä saa syyllistää kun vahinko olisi saattanut tapahtua neljän seinän sisällä. Että ei saa sanoa, että lapsen kuolema on vanhempien vika, koska ei niille vahingoille vois kuitenkaan mitään ja ei kukaan jaksa olla mikään marttyyrimamma ja vahtia lasta 24/7

En ole ajatellut, että se olisi ongelma minun lapselleni (noita ilman valvontaa leikkiviä lapsia tosin säälin). Pihassa on lasten kesken paljon kiusaamista ja pienempien pompottelua, eikä mua haittaa, vaikka lapseni ei heidän kanssaan leikikään. Hänellä on omat kaverit, joita näkee paljon. Asia olisi varmaan eri, jos aikoisimme asua tässä kauemminkin, mutta olemme vuoden päästä muuttamassa pois.

Minuakin ihmetyttää naapureiden välinpitämättömyys. Heitä ei ilmeisesti haittaa ollenkaan, vaikka oma lapsi joutuisi auton alle tai aiheuttaisi omaisuusvahinkoja (esimerkiksi juurikin leikkiessään parkkiksella). Heillä näyttää myös olevan aivan käsittämätön luottamus kaikkiin muihin maailman aikuisiin, joista heidän mielestään kukaan ei halua mitään pahaa näille pienille ja haavoittuvaisille lapsille. Ilmeisesti se menee heidän ajattelumaailmassaan näin, että herra antaa ja herra ottaa....

En ole ajatellut, että se olisi ongelma minun lapselleni (noita ilman valvontaa leikkiviä lapsia tosin säälin). Pihassa on lasten kesken paljon kiusaamista ja pienempien pompottelua, eikä mua haittaa, vaikka lapseni ei heidän kanssaan leikikään. Hänellä on omat kaverit, joita näkee paljon. Asia olisi varmaan eri, jos aikoisimme asua tässä kauemminkin, mutta olemme vuoden päästä muuttamassa pois.

Minuakin ihmetyttää naapureiden välinpitämättömyys. Heitä ei ilmeisesti haittaa ollenkaan, vaikka oma lapsi joutuisi auton alle tai aiheuttaisi omaisuusvahinkoja (esimerkiksi juurikin leikkiessään parkkiksella). Heillä näyttää myös olevan aivan käsittämätön luottamus kaikkiin muihin maailman aikuisiin, joista heidän mielestään kukaan ei halua mitään pahaa näille pienille ja haavoittuvaisille lapsille. Ilmeisesti se menee heidän ajattelumaailmassaan näin, että herra antaa ja herra ottaa....

toisaalta sinunlaiset on juuri niitä, että ei se haittaa, vaikka yks tai kaks jää auton alle, kun niitä saa koko ajan lisää ja niin paljon, ettei toisesta päästä edes jaksa enää hoitaa.

Meidän kohta 3v on vuodenpäivät ulkoillut yksin tai naapurin lapsien kanssa. Todellakaan en ole laiska, saati tunne olevani vastuuton, tai jättäneeni lastani heitteille. Eilen viimeksi tyttö kysyi, saako mennä yksin ulos. Pihaamme ei ole aidattu, mutta tuossa ne laskevat liukureilla pikkumäkeä ja touhuavat milloin mitäkin. Enemmänkin koen kavereiden kanssa keskenään ulkoilun kasvattavana, kuin heitteillejättönä. Viihtyvät hienosti. Tottakai välillä kinaavat, mutta oppivat myös sopimaan. Koko ajan vuorollaan kaikkien vanhemmat käy tarkistamassa tilanteen. Ja jos ei näköyhteys ole koko aikaa, ääni yhteys pitää säilyä. Ei oo kukaan tullut ihmettelemään ainakaan päin namaa kun olen kertonut että meillä lapset leikkivät keskenään. Kyllä se on SUURI helpotus, kun meilläkin kohta 1v ja kesällä tulee vauva.:)

joka huutelee aikuisille perään että "Haista V**tu, hu**a!". Just tollasia alle eskari-ikäisiä räkänokkia, vanhempia ei mailla halmeilla.

että lapsia hukkuu piha-altaisiin tai ojiin.

Asia menee niin, että ihmiset vahtivat lapsiaan sen verran, kuinka heidän henkeään arvostavat. Osa ei näytä arvostavan tippaakaan. Sitten kun lapsi kuolee, pelätään, että mitä ne ihmiset nyt arvostelee kun käy ilmi, ettei me viitsitty vahtia niitä. Ollaan heti vinkumassa, että ei meitä saa syyllistää.

että 2-vuotiaskin pihalla ilman aikuista?!! Eihän 6-vuotiaan vastuulle voi laittaa 2-vuotiasta? Miten sä uskallat? Sen ikäinen voi oikeasti keksiä ihan mitä vaan, siis mitä tahansa eikä 6-vuotias varmaankaan omilta leikeiltään voi olla aivan vahtimassa. 2-vuotias on vielä taapero, melkein vauva, eikä sen ikäisen kuulu olla pois aikuisten läheisyydestä. Ethän sä voi ikkunasta nähdä keksiikö se maistaa jotain löytämäänsä etkä ehdi väliin jos riitaa tulee ja isompi päättää vähän ojentaa pienempää tms.

Saanko udella, oletteko vl-perhe?

mutta kommentoin silti tähän että mun pää ei kestäisi katsella lapsia koko ajan. Kyllä meillä jo 1-vuotiaatkin on olleet tuntikausia yksin tai sisarusten kanssa yläkerrassa kun mä alakerrassa. Pihalla en ole antanut olla koska meillä on aitaamaton piha ja vaarallinen tie vieressä. Mutta niinpä meillä ei juur ulkoillakaan ;)

Mut silloin kun ulkoillaan niin en kyllä vahdi syövätkö jotain tai kurittavatko vähän toisiaan. Mitäs se haittaa? Eri asia jos lapsilla olisi tapana tökkiä toisiaan tikulla silmään tai hakata jakkaralla päähän niin ku serkkupojalla. Silloin täytyis vahtia. Mutta meidän lapsien nahistelut pysyy ihan tolkun rajoissa. Jos joku itkee lujaa, niin käyn vähän lässyttämässä.

t. viiden äiti

Pihapiiri rajoittuu metsään, ja todellakin lapset juoksevat metsässä keskenään, ilman ainuttakaan aikuista. Joskus olen ollut ainoana aikuisena mukana, ja olen ollut ihan sydän kurkussa, kun heiluvat kallioiden reunalla. Yhden pienen koppasin kauemmas, kun heilui niin uhkaavasti. En suostu menemään enää ainoaksi vahdiksi sinne, kun vanhempansa eivät välitä. Kaksi tuosta porukasta on 3-vuotiaita, kaksi 4-vuotiasta ja kaksi taitaa olla jo 5. Eskarissa ei ole vielä kukaan. Yksi on ekaluokkalainen, mutta ei ole kovin usein mukana tai jos on, menee vähän omia menojaan ja pienet on keskenään. Sitä en tiedä, onko lupaa vai ei, mutta yhtäkaikki siellä metsässä ne kulkee. Myös ne 3-vuotiaat, joita todellakaan ketkään näistä "isoista" 5-vuotiaista ei vahdi, altavastaajia ne pienimmät ovat.

Parkkis on ihan perusleikkipaikka näille myös. Kai mä sen nyt omin silmin joka päivä näen. Kerran karjaisin ne autokatoksen KATOLTA alas.

Olisi minunkin ehkä vaikea uskoa tätä juttua todeksi, mutta näin se nyt vaan menee.

AP

ensinnäkin mä uskon, että ap hieman liioittelee ja väritytää juttuaan, mä olen niin outo.

Tuskin ne lapset sentään autojen seassa ja metsässä juoksentelee, ainakaan vanhempien luvan kanssa. Enkä myöskään usko, että kaikki olisi 3-4-vuotiaita, kenties joukossa isompiakin tai ap:n 3v on vaan isokokoinen.

Mun mielestä ei ole ongelmaa vaan kakais eri tapaa ja sinä olet valinnut omasi.

Olen niitä aikani paimentanut ja käynyt hakemasta autotieltä ja yrittänyt käskeä pois kun lasketaan liukurilla autotielle. Kesäisin näitä näkee uimarannalla yksin ilman vanhempia.



Parin vuoden aikana en ole enää välittänyt. Käännän katseeni pois kun 3v kulkee kohti autotietä. Kun näitä pieniä laskee autotielle liukurilla, ajan toista kautta, etten se ole minä, joka ajan päälle ja joudu syytteeseen. Kesällä kun katson, kuinka uivat syvällä yksin, olen omille uimataitoisille nuorille sanonut, että jos hukkuu, älkää missään nimessä menkö pelastamaan ja vaarantamaan omaa henkeänne. Sillä jos ei vanhemmat välitä lapsen hengestä, miksi pitäisi meidänkään.



Samaa suosittelen muillekin. Niin kauan kun me muut hoidamme näiden luusereiden lapsia pihalla ja varomme ja kiellämme ja pelastamme, niin kauan niiden annetaan terrorisoida ympäristöä. Pari napakkaa kuolemaa aina hiukan rauhoittaa tilannetta vähäksi aikaa. Ja sekään ei rauhtoita siksi, että nämä vanhemmat välittäisi lapsistaan, vaan siksi, että ympäristön painostus on sen verran kova, etteivät kehtaa ihan heti työntää pieniä yksin ulos kun yksi on joukosta kuollut.

Meidän kohta 3v on vuodenpäivät ulkoillut yksin tai naapurin lapsien kanssa. Todellakaan en ole laiska, saati tunne olevani vastuuton, tai jättäneeni lastani heitteille. Eilen viimeksi tyttö kysyi, saako mennä yksin ulos. Pihaamme ei ole aidattu, mutta tuossa ne laskevat liukureilla pikkumäkeä ja touhuavat milloin mitäkin. Enemmänkin koen kavereiden kanssa keskenään ulkoilun kasvattavana, kuin heitteillejättönä. Viihtyvät hienosti. Tottakai välillä kinaavat, mutta oppivat myös sopimaan. Koko ajan vuorollaan kaikkien vanhemmat käy tarkistamassa tilanteen. Ja jos ei näköyhteys ole koko aikaa, ääni yhteys pitää säilyä. Ei oo kukaan tullut ihmettelemään ainakaan päin namaa kun olen kertonut että meillä lapset leikkivät keskenään. Kyllä se on SUURI helpotus, kun meilläkin kohta 1v ja kesällä tulee vauva.:)

Meillä ei ole jokia, ei teitä, ei metsiä lähimaillakaan. Ja siis täällä jokaisen talon lapset leikkivät keskenään. Myös vanhemmat ulkoilevat, mutta eivät aina

jopa alle 2-vuotiaan yksin ulkoilemaan??? Jos vuoden päivät on jo ulkoillut itse, eikä ole vielä kolmea vuottakaan???

Ei helvetti millaisia ääliöitä maailmassa nähtävästi riittää...

ymmärrän AP:n tuskan, etenkin kun lähistöllä on selvästi vaarallisia paikkoja joista lapset eivät osaa/malta pysyä poissa. Mutta sitä kommenttia en ymmärtänyt, jossa joku totesi, että 6-v alkaa harjoittelemaan yksin ulkoilua. Sen ikäisenhän pitää osata jo kulkea yksin kouluun!



Meillä lapset ovat alkaneet harjoitella yksin liikkumista ja ulkoleikkejä ilman äidin jatkuvaa valvontaa noin 4-vuotiaina. Tuolloin ovat saaneet kulkea naapuriin ja leikkiä ilman aikuista omalla pihalla (suojaisa OKT, ei autoteitä, parkkipaikkoja, vesistöjä, kallioita tms. vaaranpaikkoja).

Se oli semmoinen luhtitalo alue ja pienet lapset juoksenteli ulkona ilman vanhempia. Meillä ei silloin ollut omia lapsia. Leikkivät autojenkin vieressä ja risuilla jopa naarmuttivat autoja. Itseteossa en nähnyt joten syyllisiä ei saatu kiinni mutta aika selvää kun auton päällä oli oksia. Tykkäsivät kovasti meidän koirista joten siinä mielessä tutustuin lapsiin, sanoivat pienimmät olevansa 4vuotiaita.

Vaarallisinta oli ajaa piha-alueelle kun lapset juoksivat autotiellä.

Nyt omien lapsien kanssa asumme niin keskellä metsää ja olen uskaltanut jopa 1,5v pitää ilman valvontaa hetkittäin ulkona mutta tuota autotiellä leikkimistä en ymmärrä.

Siis MIKSI pitää pitää 1,5-vuotiasta pihalla ilman valvontaa? Tuon ikäinen hukkuu vaikka ämpäriin, niitä tapauksiahan on.

En vaan voi ymmärtää. En millään.

T: kolmen pojan äiti, nuorin täyttää kohta 5 ja saa ensi kesänä aloitella itsenäistä ulkoilua veljiensä kanssa.

Surulliseksi tulee, kun näitä juttuja lukee.

Niin leikkii minunkin 3-4 vuotias pihalla 'yksin' saman ikäisten kavereidenja (ja joskus vähän venhempienkin) kavereidensa kanssa. Eikä pelota. Ja joo kyllä käyn välillä vilkaisemassa ovatko pihalla. Ja lisäksi omani on niin kova ääninen, että kuulen hänet vaikka mistä.

Niin meilläkin. Ja lähes kaikki alueen lapset ulkoilevat ilman vanhempia. Meillä on tarkat rajat missä saa olla ja ikinä ei ole ollut ongelmaa. Kyllä käydään katsomassa aika usein, että kaikki on ok, mutta ei tarvi pelätä, että vahingoittasivat toisiaan. Jos tulee ongelmia niin meidän lapset kyllä tulevat heti meille kertomaan. Ja eivät ripustaudu muihin ulkoileviin aikuisiin. Leikkivät ihan omia leikkejään.

sinun tarvitse vahtia toisten lapsia pihalla ,jos et ole luvannut sitä tehdä.Onhan niillä ulkona olevilla lapsilla omat vanhemmat ja jos jotakin sattuu vastuu on vanhempien:)

Olen laittanut ulos, ovi auki ja näköyhteys sillon. Ja oman oven vieressä tehnyt hiekkakakkuja tms. Ja korjaan nyt sen verran, että viime aikoina ollut enemmän ulkona kavereiden kanssa. Ei vuosi sitten. Silloin pieniä hetkiä ennen kuin menin itse ja kun kaverit tuli meidän pihaan. Suoraan ikkunan ja oven eteen. Ja mulla ovi auki että kuulen ja näen kaiken. Kaikilla mielipiteensä. Ja todellakin me isän kansaa ulkoilemme myös lapsen kanssa.

ongelmaa, mutta usein olen ollut ainoa aikuinen, joka on aktiivisesti oman lapsensa kanssa esim. puistossa = muut lapset liimautuvat kiinni ja yrittävät saada kaiken huomion. Mä teen yleensä niin, että otan tietenkin muut lapset mukaan leikkiin, mutta jatkan oman lapsen kanssa leikkiä ja kiinnitän edelleen suurimman osan huomiosta omaan lapseeni enkä lähde esim. yleisöksi millekään taitotempuille (pari kertaa voin katsoa ja ihailla tms.). Ei mulle tulisi mieleenkään, että mun pitäisi lähteä esim. metsään muiden lasten perässä.

Ja ei todellakaan ole normaalia, että 3-4-vuotiaat ovat keskenään ulkona edes tuntia.

kun oma 3v ei todellakaan huitele tuolla yksin. Lapset ovat tuntikausia keskenään pihalla eikä näköyhteyttä asunnoista ole, missä liikkuvat. En tajua, kuinka vanhemmat uskaltavat. Me ollaan sitten omamme kanssa ulkona ja ollaan niitä kummajaisia. Muut vanhemmat vitsailee, että lapsenvahti onkin paikalla, hyvä homma ja lapsetkin kyselevät, miksi "Ville" ei saa olla yksin ulkona. Joo siksi, kun emme ole välinpitämättömiä, kuten teidän vanhempanne..

Ärsyttää olla ainoa aikuinen usein mukana ja lisäksi oma lapsi jää touhuissa jalkoihin, kun porukka säntää milloin metsään ja milloin tienvarteen tai parkkipaikalle leikkimään... Tylsä äiti kun vielä kieltää leikkimästä autojen seassa. Ja metsässä on piinaavaa sen joukkion kanssa. Tunnen vastuuta, kun pieniä on mukana ja olen ainoa aikuinen.

Luulin, että tämä on kiva paikka asua, kun on paljon lapsia pihapiirissä, mutten tajua tätä menoa lainkaan. Tekisi mieli muuttaa melkeinpä tämän takia... Kommentteja, kokemuksia?

Oletteko muuten huomanneet, että aina kun on uutisissa näitä juttuja kadonneista lapsista, joita sitten etsitään poliisin ja pelastuspartioiden voimin, niin asuinalue on lähes aina joku pientaloidylli, jossa lapsi voi olla tuntikausia jossain ja sitten vasta aletaan kaivata jos ei ilmesty kotiin iltapalalle.



Tässä suhteessa olen tyytyväinen, että asun Helsingin keskustassa. Täällä ainakin tietää missä lapsi on.

Tiedän että esim. miehen sisko on jo kauan päästänyt 4-vuotiaansa yksin pihaan 'koska siellähän on muita vähän vanhempia lapsia ja ne valvoo'. Jooo haloooooo!!! Ei kai nyt jotain 7-8 -vuotiasta voi pistää valvomaan jotain pientä 4-vuotiasta. Tiedän että nuokin juoksevat siitä pihasta pois, siinä on autoja ja menevät jopa tien yli leikkipaikalle. Itse en koskaan uskaltaisi tehdä näin!!



Joten ymmärrän sua hyvin ap.