ONGELMA: Rivariyhtiössämme 3-4-vuotiaat leikkii yksin pihassa, me ollaan ne joita ihmetellään

ja tietenkin sitten kavereiden kanssa. Iso tie oli lähellä. Muistan kyllä olleeni tietoinen vaaroista. Itse tykkäsin leikkiä pihalla ilman äitiä. Muistan tuon ajan hyvin, koska muutimme toiselle paikkakunnalle ennenkuin täytin neljä. Tuosta on jo 33 vuotta.

Jospa ottaisit semmosen pihapoliisin linjan. Rupeet kieltämään niiltä lapsilta ihan kaiken. Kyllä siellä äkkiä alkaa olemaan äitiä ja isää piha täynnä, ku kullanmurut kertoo, että naapurintäti ei anna tehdä sitä ja tätä.



Sitten ku vanhempia näkyy olet ihan hiljaa ja annat kauhukakaroiden riehua..

Ulkoinen päivittäin lasten kanssa mutta joskus harvoin menevät kaverin kanssa tai 4-v isosisaruksen kanssa.



Joskus jos vien roskat, taapero jää isompien kanssa sisälle hetkeksi.



En ole vl vaan tavallinen huolehtiva äiti. Minä en ole liiallisen holhoamisen kannattaja. Pieni vastuu turvallisessa ympäristössä on hyväksi. Onneksi meillä ei ole niin tyhmiä naapureita ettäkö parkkiksella kukaan saisi leikkiä.



Ymmärsinkö siis oikein, että teen jonkun mielestä jotain väärin kun annan 4-vuotiaan lapsen olla pihalla ilman minua. Olen ehkä hieman yllättynyt mutta toisaalta uskon että etenkin ainokaisen vanhemmat eivät pysty ymmärtämään että lapselle antaa välillä vapauksiakin.



Mitään väärää en tee. Riski toki siinä on. Elämässä usein on.

ensinnäkin mä uskon, että ap hieman liioittelee ja väritytää juttuaan, mä olen niin outo.



Tuskin ne lapset sentään autojen seassa ja metsässä juoksentelee, ainakaan vanhempien luvan kanssa. Enkä myöskään usko, että kaikki olisi 3-4-vuotiaita, kenties joukossa isompiakin tai ap:n 3v on vaan isokokoinen.



Mun mielestä ei ole ongelmaa vaan kakais eri tapaa ja sinä olet valinnut omasi.

Ei kannata aina lopettaa, että "mielipiteitä". Tämä on keskustelupalsta, kyllä niitä tulee pyytämättä.

peesi tälle. sama tyyli kirjoittaa provoaa aina jotain pienistä lapsista ja miten joku tekee jotain outoa.

Hankkisi elämän jostain itselleen.

Poy1998 tuo oli hienoin kommenti mitä oon tänä vuonna nähny! :)

yksin, jos asia harmittaa menkää toiseen leikkipuistoon. Ja vitsikkäille ilmoitus etä et ole heidän lapsen vahtina. Voi olla, että naapurit luulee, että pidät mielellään silmällä heidän lapsia ja käyttävät sinua törkeästi hyväksi.

Varmaan vajetta aikuiskontakteissa:(

Ap

että en vietä lapsen kanssa juurikaan aikaa omalla pihalla. Ollaan aina joko puistossa tai sitten kavereiden pihoilla. En vaan jaksa sitä, että pihan lapset ympäröivät mut hetkessä, ja sitten saa kuunnella sitä ja tätä juttua taukoamattomana virtana. Meillä on pihalla lapsia, jotka tulevat ihan kiinni kylkeen ja iloisesti kertovat omista asioistaan, mutta eivät sano omille lapsilleni edes hei, eivät ota leikkiin tai saattavat olla tosi inhottavia. Mieluummin välttelen heitä kuin alan opastaa joka päivä joka hetki kun ulkoillaan. Mua niin ärsyttää jo joittenkin naapureiden naamat nykyään, ja huvittaisi vaan kysyä, että pakkoko niitä lapsia on tähän maailmaan jos niitten kanssa ei halua olla?

5

olevan aikuisseurasta, vaikka oma äiti olisi läsnä.

Joskus puistoissaa rassaa, kun äidit vaan juoruavat ja juoruavat ja lapset saavat tehdä mitä vaan. Itse olen koko puiston vahtina ja kuuntelen läsnäolevien äitien lasten surut ja murheet.

t. mummo vaan

joka on tunnollisesti pienten lastensa kanssa ulkona. Minä olin aikoinaan meidän pihapiirissä sellainen.

Hulluimmat tosiaan antavat 2-vuotiaiden mennä siellä joukon jatkona. Meidän vanhassa taloyhtiössä oli sama meno, ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun pelastettiin lapsia roskalavalta, ojasta tai parkkikselta.



Minusta on aivan eri antaa lapsen odottaa oven pielessä muutama minuutti kuin lähettää lapset ulkoilemaan keskenään.



Kolme lasta ja me ollaan 6-vuotiaana alettu harjoittelemaan yksin ulkoilua.

itse en ainakaan vahtisi. Sä olet aikuinen ja teet asian selväksi naapureille. Itsekkin asun rivarissa ja onneksi mun pojat ei enää ulkoile pihassa, kun kuopus on jo 9v.

Siksi ne pistetään kerrostalojen pihalle autojen sekaan jopa 2-vuotiaina isosisaruksen vahdittaviksi. Sitten isompi kiusaa pienempää, pienempi meinaa jäädä auton alle ja koska paikalla ei ole aikuista setvimässä riitatilanteita, pienikin oppii viidakon tavoille hyvin nopeasti: hakkaa, riko ja pakene. Oma napa ensin.



5-vuotiaani leikki tuossa pihalla kanssani viikonloppuna ja siihen tuli 3-vuotias naapurinpoika. Hän ehdotti heti, että mennäänkö rikkomaan muiden tekemät lumiukot. Oma lapsi oli juuri niitä ihaillut ja sanoi "no eikä mennä", minä myöskin toppuuttelin että annetaas niiden olla kun joku on kovasti vaivaa nähnyt niiden eteen. 3-vuotias meni hämilleen ja antoi asian olla, mutta näin hänet myöhemmin (kun olimme jo kotona) rikkomassa niitä.

Meidän kohta 3v on vuodenpäivät ulkoillut yksin tai naapurin lapsien kanssa. Todellakaan en ole laiska, saati tunne olevani vastuuton, tai jättäneeni lastani heitteille. Eilen viimeksi tyttö kysyi, saako mennä yksin ulos. Pihaamme ei ole aidattu, mutta tuossa ne laskevat liukureilla pikkumäkeä ja touhuavat milloin mitäkin. Enemmänkin koen kavereiden kanssa keskenään ulkoilun kasvattavana, kuin heitteillejättönä. Viihtyvät hienosti. Tottakai välillä kinaavat, mutta oppivat myös sopimaan. Koko ajan vuorollaan kaikkien vanhemmat käy tarkistamassa tilanteen. Ja jos ei näköyhteys ole koko aikaa, ääni yhteys pitää säilyä. Ei oo kukaan tullut ihmettelemään ainakaan päin namaa kun olen kertonut että meillä lapset leikkivät keskenään. Kyllä se on SUURI helpotus, kun meilläkin kohta 1v ja kesällä tulee vauva.:)

lastenhoitajan työtä ilman palkkaa?



No ajatuksensa kullakin. Mitä sitten jos tähän alkaa ja kaikki vanhemmat OLETTAVAT aina että kyllä siellä pihalla se Villen äiti on ja jotain sattuu? Tulevat syyttämään sinua kun et ole huolehtinut heidän lapsestaan. Millä äänellä sitten pannaan?



Minä en ikinä alkais tähän näennäisvahtimiseen ja vastuuseen toisten lapsista.

Nyt mua harmittaa kun en tullut tehneeksi ilmoitusta perheestä jossa 2 ja 5 vuotiaat leikki täysin valvomasta pihalla jonne ei kunnolla ikkunoista näy, vieressä pauhaamaan joki ( ihan vieressä!) ja maantie jossa 80 vauhtia. Ulkopuoliset on palautelleet lapsia pihaan tieltä yms.



Tosin vielä ei ole myöhäistä, sama meno jatkuu ja kohta kai ne jo sen pienimmänkin laittaa ulos yksinään...

Meidän kohta 3v on vuodenpäivät ulkoillut yksin tai naapurin lapsien kanssa. Todellakaan en ole laiska, saati tunne olevani vastuuton, tai jättäneeni lastani heitteille. Eilen viimeksi tyttö kysyi, saako mennä yksin ulos. Pihaamme ei ole aidattu, mutta tuossa ne laskevat liukureilla pikkumäkeä ja touhuavat milloin mitäkin. Enemmänkin koen kavereiden kanssa keskenään ulkoilun kasvattavana, kuin heitteillejättönä. Viihtyvät hienosti. Tottakai välillä kinaavat, mutta oppivat myös sopimaan. Koko ajan vuorollaan kaikkien vanhemmat käy tarkistamassa tilanteen. Ja jos ei näköyhteys ole koko aikaa, ääni yhteys pitää säilyä. Ei oo kukaan tullut ihmettelemään ainakaan päin namaa kun olen kertonut että meillä lapset leikkivät keskenään. Kyllä se on SUURI helpotus, kun meilläkin kohta 1v ja kesällä tulee vauva.:)

Meillä ei ole jokia, ei teitä, ei metsiä lähimaillakaan. Ja siis täällä jokaisen talon lapset leikkivät keskenään. Myös vanhemmat ulkoilevat, mutta eivät aina

että 2-vuotiaskin pihalla ilman aikuista?!! Eihän 6-vuotiaan vastuulle voi laittaa 2-vuotiasta? Miten sä uskallat? Sen ikäinen voi oikeasti keksiä ihan mitä vaan, siis mitä tahansa eikä 6-vuotias varmaankaan omilta leikeiltään voi olla aivan vahtimassa. 2-vuotias on vielä taapero, melkein vauva, eikä sen ikäisen kuulu olla pois aikuisten läheisyydestä. Ethän sä voi ikkunasta nähdä keksiikö se maistaa jotain löytämäänsä etkä ehdi väliin jos riitaa tulee ja isompi päättää vähän ojentaa pienempää tms.

Saanko udella, oletteko vl-perhe?

mutta kommentoin silti tähän että mun pää ei kestäisi katsella lapsia koko ajan. Kyllä meillä jo 1-vuotiaatkin on olleet tuntikausia yksin tai sisarusten kanssa yläkerrassa kun mä alakerrassa. Pihalla en ole antanut olla koska meillä on aitaamaton piha ja vaarallinen tie vieressä. Mutta niinpä meillä ei juur ulkoillakaan ;)

Mut silloin kun ulkoillaan niin en kyllä vahdi syövätkö jotain tai kurittavatko vähän toisiaan. Mitäs se haittaa? Eri asia jos lapsilla olisi tapana tökkiä toisiaan tikulla silmään tai hakata jakkaralla päähän niin ku serkkupojalla. Silloin täytyis vahtia. Mutta meidän lapsien nahistelut pysyy ihan tolkun rajoissa. Jos joku itkee lujaa, niin käyn vähän lässyttämässä.

t. viiden äiti

Se oli semmoinen luhtitalo alue ja pienet lapset juoksenteli ulkona ilman vanhempia. Meillä ei silloin ollut omia lapsia. Leikkivät autojenkin vieressä ja risuilla jopa naarmuttivat autoja. Itseteossa en nähnyt joten syyllisiä ei saatu kiinni mutta aika selvää kun auton päällä oli oksia. Tykkäsivät kovasti meidän koirista joten siinä mielessä tutustuin lapsiin, sanoivat pienimmät olevansa 4vuotiaita.

Vaarallisinta oli ajaa piha-alueelle kun lapset juoksivat autotiellä.

Se oli semmoinen luhtitalo alue ja pienet lapset juoksenteli ulkona ilman vanhempia. Meillä ei silloin ollut omia lapsia. Leikkivät autojenkin vieressä ja risuilla jopa naarmuttivat autoja. Itseteossa en nähnyt joten syyllisiä ei saatu kiinni mutta aika selvää kun auton päällä oli oksia. Tykkäsivät kovasti meidän koirista joten siinä mielessä tutustuin lapsiin, sanoivat pienimmät olevansa 4vuotiaita.

Vaarallisinta oli ajaa piha-alueelle kun lapset juoksivat autotiellä.

Nyt omien lapsien kanssa asumme niin keskellä metsää ja olen uskaltanut jopa 1,5v pitää ilman valvontaa hetkittäin ulkona mutta tuota autotiellä leikkimistä en ymmärrä.

Ei mua kiinnosta se, minkäikäisenä muut laskevat lapsensa ulkoilemaan mutta kun se vaikeuttaa meidän ulkoilua joka ikinen kerta. Olen 1- ja 2-vuotiaiden kanssa tietenkin aina mukana, ja naapureiden lapset liimautuvat aikuisenkaipuussaan koko ajan kiinni ja jos en ehdi kiinnittää tarpeeksi huomiota (varsinkin 1-v tarvitsee vielä apua talvivaatteissa liikkumisessa) niin he yrittävät sitten saada huomiota kiusaamalla meidän lapsia! 2-v on ihan ihmeissään, kun naapurin mukulat liimautuu minuun kiinni ja yrittävät ängetä mukaan jopa kyläreissuille, mutta itse ei pääse leikkeihin ollenkaan mukaan vaan saa vain lällätystä osakseen heti kun mun silmä välttää. Kuten arvata saattaa, ei ulkoilla hirveästi pihassa. En edes tiedä ketkä ovat lasten vanhempia, koska muutettiin tähän vasta ihan äsken eikä aikuisia näy ikinä missään.

Lapset ovat olleet keskenään ties kuinka pienistä. Vakituinen leikkipaikka on parkkipaikka. Kerran oli ajettu kahden auton välistä fillarilla ja kolhittu. Silminnäkijöitä ei ole ja vanhemmat ei usko lapsistaa moista eli omaksi tappioksi jäi.



Lapset kulkevat isolla reviirilla jo kovin pienestä ja muun muassa toisten pihat on heidän aluettaan. Siellä kaivetaan kukkapenkkejä ja tyhjennetään vesialtaita. Kuka muuten vastaa jos lapselle sattuu jotain toisen pihassa, joka on aidattu ja portilla suljettu, jos isäntäväki ei ole kotona?



Mun vanhemmilla on pitkä pinna, vaikka vaivaa tuollainen käytös heitäkin. Mä en kyllä kestäis ollenkaan asumista tuollaisessa, vaikka muuten kiva asunto ja ympäristö olisikin.