Onko muille käynyt näin? Sain lapsen, aloin "vihata" kissojamme :(

kyllä lähtis multa kissat tuossa vaiheessa ja lujaa jos joskus olisin niitä erehtynyt ottamaan.



hyvä, että tulit järkiisi. myy ne kissat

miten ihmeessä hän jaksaa korjata lapsen sotkut monen vuoden ajan? :( kaikkien ihmisten ei todellakaan pitäisi hankkia lapsia :(

miten ihmeessä hän jaksaa korjata lapsen sotkut monen vuoden ajan? :( kaikkien ihmisten ei todellakaan pitäisi hankkia lapsia :(

lopulta annoin kissan pois, enkä ole katunut vaikka päätös vaikea olikin.

Hänellä oli pari pientä koiraa, jotka olivat hänelle todella tärkeitä.



Perheeseen syntyi lapsi - koirat lopetettiin.



Tavallaan ymmärsin tilanteen, koska koirat olivat aina inhonneet lapsia. Emäntä varoitti aina perheitä siitä, että koirat eivät siedä lapsia. Siitä huolimatta osa toi lapsensa silittämään niitä ja suuttui, kun koirat murisivat niille.



Olisin toivonut, että koirille olisi löytynyt uusi perhe.

Säälittää eläimet, jotka kärsivät kodissa joissa heitä vihataan :( toivon todella, että joku tekee teistä valituksen.

Aloittajalla on selkeästi paha mieli siitä että ennen niin rakkaat lemmikit eivät tunnu enää rakkailta, ja sinä vain hierot suolaa haavoihin.

niinkö teet omille lapsillesikin?

mutta olen aina pitänyt itseäni eläinrakkaana, etenkin kissat ja koirat ym. ovat olleet suosikkejani. Vauvan tultua esim. mummulan lemmikit ovat tuntuneet juurikin riesalta, vieraat koirat suorastaan inhottavilta. Puhumattakaan, jos itsellä olis kuseksiva katti. En tiedä, mitä tekisin tilanteessasi, ehkä se siitä tosiaan vielä helpottaa.

miten ihmeessä hän jaksaa korjata lapsen sotkut monen vuoden ajan? :( kaikkien ihmisten ei todellakaan pitäisi hankkia lapsia :(

Mistä näitä idootteja sikiää?

vauva oppi "leikkimään" hiekkalaatikolla tai kissa innostui" leikkimään vauvan tutilla ym.



Meidän pikkuinen 6 kg kissa tuntui myös yhtäkkiä valtavan suurelta ja uhkaavaltakin puolet kevyemmän vastasyntyneen rinnalla :)

Me nimenomaan olemme normaaleja. On erittäin yleistä, että lemmikistä tulee vain taakka lasten synnyttyä. Tunnen paljon pienten lasten vanhempia, ja useimmissa perheissä lemmikki on laitettu ainakin väliaikaisesti hoitoon lähisukulaisille kun lapset ovat pieniä. Sellaiset perheet, joissa kissa tai koira on aina hoidettu itse, ovat vähemmistönä.



Ihmisen mieli toimii niin, että kun oma lapsi syntyy, niin sen lapsen hyvinvointi on kaikkein tärkein. Se suojelunhalu on niin suuri, että ajatuskin siitä, että lapsella olisi epämiellyttävä olla lemmikin vuoksi, herättää primitiivireaktion. Ymmärrän täysin, kuinka vastenmielistä aloittajasta on laittaa oma pieni, puhdas ja avuton lapsensa nukkumaan kissan pissaamalle patjalle. Minulle tuli mieleen vasta lapsen myötä sellainen fakta, että koiramme suuret luppakorvat tosiaan pyyhkivät kaiken koiranpissan pyöräteiltä ja vähän muutakin, ja sitten koira tulee niiden korviensa kanssa nuuskimaan vauvaa. Yök.



4

jos ne alkavat ärsyttämään näin paljon.

Meillä oli ennen vauvan syntymää 2 tervettä nuorta uroskissaa. Toinen, jonka hankin tyhmyyksissäni ensin oli emon hylkäämä pentu, vasta viisiviikkoinen. Kissasta ei koskaan oikein tullut ns. normaalia kissaa vaan se oli agressiivinen ja hankala kissa. Toisen hankimme sille kaveriksi, aikuinen kissa joka on mitä rakastettavin ja kiltein kissa.



Vauvan syntymän jälkeen tilanne ensimmäisen kissamme kanssa paheni entisestään. Oli jo valmiiksi ollut vaativa mutta olin jotakuinkin tottunut siihen ja kissa oli silti hyvin rakas. Silti elämä tuon kissan kanssa oli yhtä helvettiä. Olin vauvan hoidosta todella väsynyt ja kaikki se valitettavasti purkautui jollain tapaa tähän kissaan. Ei muutoin kylläkään kuin ajatuksena siitä etten jaksa vielä erityistä huomiota vaativan kissankin kanssa. Kun vauvamme oli noin 8kk ikäinen, muutimme kerrostalosta rivariin josta oli siis pääsy suoraan ulos eikä vain parvekkeelle. Tämän jälkeen kissa joka oli aina saanut olla parvekkeella alkoi karkailemaan ulos ja siinä kohtaa tuli stoppi vastaan valitettavasti. En halunnut kissasta ulkokissaa joten sille oli etsittävä uusi koti, joka onneksi löytyikin vanhemmalta naiselta tuttavapiiristäni. Pääsi siis ainoaksi kissaksi ja rakastavaan kotiin. En ole ylpeä siitä että annoin oman rakkaan lemmikkini pois, toinen kissa jäi meille ja nyt kun lapsemme on kasvanut ja osoittaa kiinnostusta toiseen kissaamme olen huomannut että lapsi ja agressiivinen kissa eivät kuulu samaan talouteen. Toinen kissamme on kiltti eikä ole koskaan yrittänyt purra tai raapia tai millään muotoa osoittanut mitään vihamielisyyttä lasta kohtaan, ovat ylimmät ystävykset. Sanon kuitenkin että ymmärrän nuo "vihaiset" ajatuksesi kissaa kohtaan vaikka ei olekaan oikein purkaa turhautumista viattomaan eläimeen. Valitettavasti itsellänikään ei aina riittänyt enää myötätunto niiden temppuja kohtaan kun vauvanhoito vei kaikki voimat. Suosittelen odottamaan vielä, lapsesi kasvaa ja ystävystyy kissojesi kanssa jos kerran ovat kilttejä ja lapsenhoito ei enää tunnu ehkä niin vaativalta. Eriasia jos oikeasti haluat eroon kissoistasi ja suunnittelet heittäväsi ne parvekkeelta. Silloin kissasi eivät ansaitse kaltaistasi omistajaa ja kehottaisin sinua vakavasti etsimään eläimillesi uuden kodin.

Eläinten hoitoon tarvitaan energiaa. Samoin esikoisvauvan hoitoon.



Kissat osoittavat selkeästi mieltään uudessa tilanteessa ja vaikeuttavat niin äidin kuin lapsenkin elämää.



Toivon, että löydät lemmikeillesi uuden kodin. :)

Älyttömiä jeesustelijoita nuo, jotka sinua ap haukkuvat eläintenvihaajaksi tms. Ehkä vähän yksinkertaisia ihmisiä.



Tietenkään kaikille ei käy noin, mutta et ole todellakaan ensimmäinen.



Sanoisin kuitenkin, että älä ole vielä hylkäämässä kissoja. Olet vielä ihan äskensynnyttänyt ja symbioosi vauvaan on vahva - se tulee muuttumaan. Ehkä jo muutaman kuukauden sisällä.



Ajatelkaapa, ihmiset, että joillekin naisille näin käy jopa oman puolison suhteen. Rakkaus muuttuu välinpitämättömyydeksi tai ärtymykseksi, kun biologia sitoo naisen niiiin voimakkaasti vauvaan. Jotkut humahtavat symbioosiin poikkeuksellisen hurjasti ja kaikki ulkopuolinen menettää merkitystään ja vanhat rakkaudet tuntuvat jopa ällöttäviltä.



Eihän se tervettä ole, eikä toivottavaa, mutta ymmärrettävää ja vain yksi vaihe elämässä johon kannattaa suhtautua rauhallisesti ja käytännöllisesti eikä panikoida saati haukkua tällaista vaihetta elävää ihmistä epäkelvoksi.

Ap kirjoittaa selvästi että "tekee mieli nakata kissat parvekkeeLLE riehumaan", ja täällä moni syyttää eläinrääkkääjäksi kun SUUNNITTELEE heittävänsä kissat parvekkeeLTA?! Onko oikeesti suomessa lukijoiden taso tätä? Yllätti kyllä, ellei nuo vastaukset ole vain provoja.

lapsen vaunut ja sängyn. Väitän että alkas ärsyttää noita jeesustelijoitakin. Jos et todellakaan niitä enää jaksa niin anna ne uusiin koteihin, luulis noin nuoret ja leikatut kelpaavan.

Tuntuu et ne vaan syövät, paskovat, sotkevat, riehuvat, raapivat. Nyt just en tajua mitä hyvää olen noissa otuksissa joskus nähnyt..Vauva 2kk, kissat 4 ja 3v, ja nyt ennen niin rakkaat lemmikit tuntuvat pelkältä riesalta, jotka tekis mieli nakata parvekkeelle riehumaan lasta häiritsemästä..Ovat vielä mustiksia vauvalle ja kusevat sen vaunuihin/sänkyyn aina kun pystyvät. Ottaiskohan kukaan tuon ikäisiä kissoja meiltä parempaan kotiin, jossa riittää huomio, hellyys ja kiinnostus niille? Steriloituja terveitä narttuja molemmat.

kun vauva syntyi.

se kuseminen ei loppunut, joten kissa sai lähdöt.

En ole lukihäiriöinen, mutta muiden kommentit sekoittivat ilmeisesti ajatukseni. Parempi että parvekkeeLLE eikä alas sieltä. Mun kissat viihtyivät siellä hyvin kesäaikaan, että helpotti kyllä paljon eikä tarvinnut tuntea syyllisyyttä kun olivat siellä kuitenkin, nyt tietenkin talvi että eriasia mutta kohtahan se kevät sieltä tulee...



Terv. 21

Säälittää eläimet, jotka kärsivät kodissa joissa heitä vihataan :( toivon todella, että joku tekee teistä valituksen.

Jos kissat on hoidettu, niillä on ruokaa, suoja jne. niin mistä se valitus oikein tehdään. Siitä että omistaja vihaa niitä? Onko se eläinsuojelullinen asia, jos vihaaja kuitenkin ne eläimet hoitaa esimerkillisesti? Miten niitä kissoja on tässä tapauksessa laiminlyöty?

Säälittää eläimet, jotka kärsivät kodissa joissa heitä vihataan :( toivon todella, että joku tekee teistä valituksen.

"Apua, naapurillani on ajoittain negatiivisia tunteita lemmikkejään kohtaan."