Onko muille käynyt näin? Sain lapsen, aloin "vihata" kissojamme :(
Tuntuu et ne vaan syövät, paskovat, sotkevat, riehuvat, raapivat. Nyt just en tajua mitä hyvää olen noissa otuksissa joskus nähnyt..Vauva 2kk, kissat 4 ja 3v, ja nyt ennen niin rakkaat lemmikit tuntuvat pelkältä riesalta, jotka tekis mieli nakata parvekkeelle riehumaan lasta häiritsemästä..Ovat vielä mustiksia vauvalle ja kusevat sen vaunuihin/sänkyyn aina kun pystyvät. Ottaiskohan kukaan tuon ikäisiä kissoja meiltä parempaan kotiin, jossa riittää huomio, hellyys ja kiinnostus niille? Steriloituja terveitä narttuja molemmat.
Kommentit (63)
Vauvamme on nyt 4kk ja kissa on yksi helvetin iso riesa. Juuri kun saan vauvan nukkumaan, tulee kissa maukumaan ja pyörimään jalkoihin. Aina vaatimassa ruokaa, haluamassa ulos tai sisään, aina nukkumassa väärässä paikassa kuten tuolilla jossa imetän yleensä. Oksettaa kun kissa nukkuu vauvan sängyssä.
Kissa on pääosin ulkona, onneksi. Sen takia sitä siedänkin. Yritän aina ruokkia kissan heti, kun se tulee sisään, jotta vältyn siltä jaloissa pyörimiseltä. En kuitenkaan pysty rentoutumaan, jos kissa ja vauva ovat samassa huoneessa, vaikkei kissa olekaan osoittanut mitään kiinnostusta vauvaa kohtaan. Tekisi mieli heittää mäkeen koko eläin, mutta en voi koska asia ei ole minusta kiinni. Tänäänkin nousi verenpaine taivaisiin kun imetin vauvaa, ja kissa tuli vinkumaan siihen viereen.
nakkaatko senkin arvekkelta kun huutaa/itkee/sotkee
Melkein tuntuu, että ihmiset provoilee. EN halua uskoa, että näin tyhmiä ihmisiä on olemassa.
tai saat poliisit ovellesi nyt!!
Tai opetelkaa lukemaan. En tiedä kummasta on kyse, mutta aivan täysillä ette näytä kulkevan.
Mä olen hyvin eläinrakas enkä siedä minkäänlaista eläinten kiusaamista, mutta tässä aloituksessa ei puhuta mistään sellaisesta. Oletteko te aivan vajakkeja vai mistä nämä vastaukset kielivät?
tai saat poliisit ovellesi nyt!!
Tai opetelkaa lukemaan. En tiedä kummasta on kyse, mutta aivan täysillä ette näytä kulkevan.
Mä olen hyvin eläinrakas enkä siedä minkäänlaista eläinten kiusaamista, mutta tässä aloituksessa ei puhuta mistään sellaisesta. Oletteko te aivan vajakkeja vai mistä nämä vastaukset kielivät?
Olin huomaavinani saman parissa muussakin ketjussa. Onneksi ap sai jo useita asiallisiakin vastauksia ihmisiltä, jotka osaavat lukea ja ymmärtävät lukemaansa.
Pikkuhiljaa kissa alkoi tuntua hirveän saastaiselta olennolta. En voinut enää koskea siihen kun näin miten basillit hyökkäsivät kimppuun.
Koko otus raivostutti ja yökötti.
Pois piti laittaa, kärsihän se kovasti kosketuksen puutteesta.
Meillä oli 4 kissaa ennen lapsia, nyt enää 1. Voi olla et kesällä ei enää yhtään.
Odotin nuorimmaistani niin meinasin tulla hulluksi kissan kans. Onneksi löysimme sille paremman kodin! En oo kissaihminen ollenkaan, mutta lasten ja miehen vuoksi yritin sietää sitä. Mutta tuo raskausaika kertakaikkiaan oli niin karseeta sen kissan kans, että oli kissalle ja mulle parempi ett se lähti!
Meidän kissa muutti vanhemmilleni esikoisen vauva-aikana.
Kissani oli ihana raskaana ollessani, se pesi vatsaani päivittäin ja tutki tarkkaan kun näkyi potkuja. Synnytyksen käynnistyttyä kotona ollessani kissa valvoi ja tarkkaili minua kokoajan ja kuulemma nukkui melkein vuorokauden putkeen kun lähdin synnärille. Kotiin vauvan kanssa tultuani tutki kovasti vauvaa ja minua. Aina jos vauva inahtikaan tuli "ilmoittamaan" hätääntyneesti minulle :) Tämä kisu kuoli vanhuuttaan jo jokunen aika sitten...
Kissat sopeutuu uuteen kotiin ihan hyvin. Siskoni otti 3 v kissan, ja kissa oli ihan ok muutosta ja nyt nauttii talon herrattaren elämästä. Meille on tulossa kaksi sijoituskissaa, toinen aikuinen, toinen "teini". perheitä löytyy vanhemmille kisooillekin:-)
Mulla oli sama homma molempien lasten kohdalla. Kun lapset olivat sen parin kuukauden ikäisiä niin kissat tuntuivat jotenkin ällöttäviltä ja inhottavilta. SE meni onneksi ohi aika äkkiä ja nyt kissat ovat taas aivan ihania. Uskoisin et tuo oli jotain hormooneista johtuvaa,
Meillä kissat ei oo oikeestaan mitenkään olleet mustasukkaisia. Ne hakevat sen oman osan huomiosta sit ku lapset ovat nukkumassa. Narttukissa on myös alkanut viihtymään vieraiden sylissä, jota ei ole ennen tehnyt :)
kissojen nakkaamista parvekkeelta!! Sairas sinä olet. Nyt viet eläimet HETI maanantaina lähimpään löytyöeläinkotiin tai eläintensuojaan, löytävät uuden kodin eläimille! Eivät joudu kärsimään tuollaisen hullun käsissä!!
Ja viet kissat sinne heti maanantaiaamuna, kyllä sieltä koti löytyy. En tosin usko, että olet koskaan kissoistasi välittänyt kerta noin ärsyttää :( surullista, että tällaiset ihmiset ottavat eläimiä.
kun oma lapsi syntyy, niin yhtäkkiä sitä huomaa ottaneensa kotiinsa petoeläimiä lemmikeiksi, jotka sotkevat, ovat aina tiellä ja jotka tuntuvat uhalta lapselle. Meillä on mennyt koiran kanssa aivan samalla lailla. Olen vihannut koko koiraa, kaikkea sitä sotkua mikä siitä tulee, sitä että se rymyää makuuhuoneeseen juuri kun lapsi on nukahtanut ja herättää lapsen, sitä että se haukkuu (ja herättää Lapsen), sitä että pieniä lapsia ei huvita kutsua kylään koska tiedän että heidän äitejään inhottaa tuo koira yhtä lailla kuin minuakin jne...
Molempien lasten kohdalla on käynyt niin, että kun lapsi täyttää kaksi vuotta, alan nähdä koiran taas jollain lailla siedettävänä enkä riesana joka ärsyttää suunnattomasti. Siinä vaiheessa koirasta on onneksi lapselle jotain iloa, joka sitten vaikuttaa siihen omaankin asenteeseen. Mutta myönnän, että oli virhe ottaa koira ennen lapsia, elämä olisi ollut paljon helpompaa lasten kanssa ilman koiraa.
nakkaatko senkin arvekkelta kun huutaa/itkee/sotkee
kissojen nakkaamista parvekkeelta!! Sairas sinä olet. Nyt viet eläimet HETI maanantaina lähimpään löytyöeläinkotiin tai eläintensuojaan, löytävät uuden kodin eläimille! Eivät joudu kärsimään tuollaisen hullun käsissä!!
ei PARVEKKEELTA. Eivätkä kissat mitenkään KÄRSI käsissäni, olin sitten hullu tai en, hoidan ne kyllä asianmukaisesti kuten aiemminkin, enää se vaan ei kiinnostais. ap
Säälittää eläimet, jotka kärsivät kodissa joissa heitä vihataan :( toivon todella, että joku tekee teistä valituksen.
kissojen nakkaamista parvekkeelta!! Sairas sinä olet. Nyt viet eläimet HETI maanantaina lähimpään löytyöeläinkotiin tai eläintensuojaan, löytävät uuden kodin eläimille! Eivät joudu kärsimään tuollaisen hullun käsissä!!
Se etrtä sanoo että TEKISI MIELI jotain tehdä ei tarkoita sitä että sitä tekisi.
Rauhoitu.
Ap:lle
Tuttu tunne... Olen aina ollut eläinrakas, minulla on aina ollut lemmikkejä, ja ollut itsestäänselvää että niistä huolehditaan kun kerran niitä on otettu.
Jos eläin sairastuu se pääsee takuulla lekuriin vaikka rahat olisikin vähissä, vaikka itse söisi pelkkiä makaroneja 5kk lääkärireissun jälkeen jne...
Kun tuli vauva ei vain jotenkin enää jaksanut kiinnostua lemmikeistä samalla tavalla, se vauva vie niin paljon aikaa kun tuntuu ettei tee muuta kuin imettää ja pitää sylissä, ja sitten kun saisi hetken aikaa olla ihan rauhassa niin kissat änkee syliin..
Tai tulevat makkariin riehumaan juuri sillä samalla sekunnila kun vauva on nukahtanut, niin että vauva herää ja nukuttaminen alkaa alusta..
Puhumattakaan siitä että kusee vauvan tavaroille...
MEidän lapsi nyt 1,5v, kissat asuu edelleen meidän kanssamme, jaksaahan niitäkin taas kun lapsi ei vaadi niin paljon enää =) Saas nähdä palaako se "viha" kissoja kohtaan kun toinen lapsi syntyy huhtikuun lopulla...
Helpottaisi varmaan jos olisi ulkokissoja, eivätkä olisi koko ajan sisällä "häiritsemässä"....
On käynyt. kolme kissaani vein parempaan kotiin.myös ystävälleni tuli kissainho, hänen kissansa alkoi käyttäytymään uhkaavasti, kun hän oli raskaana.myöskin minun niin ennen kiltit kissat muuttuivat tottelemattomiksi ja alkoivat kuseksia ja paskoa jokapaikkaan.
kai ne ajattelevat olevansa paremmassa asemassa, kun on ikään kuin heikompi raskaana ollessa.minun auktoriteetti häipyi, kun hormoonini alkoivat tuoksua voimakkaasti.miehelleni jatkui kiltti käytös.