Olen ollut päiväkodissa töissä parikymmentä vuotta. Haluatko kysyä jotakin?

enää leikkiä, kuten 20vuotta sitten? 3-vuotiaani meni päiväkotiin ja hoitajat ihmettelivät ja kehuivat,että näkee kuinka lapsen kanssa on leikitty ja luettu kirjoja. Ihmettelin tätä kovasti. Samoin ihmeteltiin, miten hän osaa viedä lelut paikoilleen ja ruokailun jälkeen ruokailuvälineet kärryyn.

Oletko urasi varrella törmännyt lapseen, joka riehaantuu hakutilanteessa täysin (alkaa juoksennella, heitellä tavaroita, pukeminen ei onnistu jne.) ja miten tuollainen ongelma mielestäsi kuuluisi ratkaista? Vai odottaakko, että ikä tekee tehtävänsä.. lapsi menee jo syksyllä eskariin, ja hakutilanteet ovat edelleen tuollaisia!

Ymmärsinkö nyt oikein, että haettaessa lasta päiväkodista hän riehaantuu, ja antaa kuvan ettei tahtoisi lähteä kotiin?

Kerrotko hieman kotioloistanne, niin on helpompi päätellä mistä on kyse ja miksi lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy? Usein perheeseen on syntynyt uusi lapsi, ja vanhempi osoittaa mieltään äitiä tai isää kohtaan kuvailemallasi tavalla. Toisinaan taas on avioeroja, isä- tai äitipuolia, tai muuta uutta elämäntilannetta, jonka vuoksi lapsi oireilee. Näissä tapauksissa oireilu ei yleensä ole vakavaa, ja menee itsestään ohi, kun lapselle osoitetaan kotona että hän on tärkeä, lasta kuunnellaan, ja huomioidaan entiseen tapaan. Myös poikkeuksia toki valitettavasti mahtuu mukaan, ja lapsella on oikeasti syy, miksi ei tahdo kotiinsa mennä.

Vai onko kyse siitä, että perheessänne ei ole ollut muutoksia, vaan lapsi on aina käyttäytynyt hakutilanteissa noin?

Ap

enää leikkiä, kuten 20vuotta sitten? 3-vuotiaani meni päiväkotiin ja hoitajat ihmettelivät ja kehuivat,että näkee kuinka lapsen kanssa on leikitty ja luettu kirjoja. Ihmettelin tätä kovasti. Samoin ihmeteltiin, miten hän osaa viedä lelut paikoilleen ja ruokailun jälkeen ruokailuvälineet kärryyn.

Lapsesi kuulostaa ihastuttavalta, onnittelut! On totta, että lapsesta huomaa jos hänelle on luettu, hänen kanssaan on leikitty ja juteltu, ja hänelle on opetettu kauniit käytöstavat. Tekniikan kehitys on valitettavasti hyvien asioiden lisäksi tuonut maailmaan myös omasta näkökulmastani negatiivisia puolia: jo pienet lapset istutetaan toistuvasti koko päiväksi videoiden ääreen, sen sijaan että heidän kanssaan tehtäisiin jotain konkreettista. Tästä johtuen kohtaan usein lapsia, jotka todellakaan eivät osaa leikkiä. Heillä ei ole mielikuvitusta tai heittäytymiskykyä, vaan leikit apinoidaan suoraan televisiosta, ja "leikitään" läpi monotonisesti ja vailla intoa.

Valitettavaa on myös se, että osa hoitohenkilökunnasta kokee, että tehtävänään on vain katsoa lasten perään, mutta ei puuhastella heidän kanssaan mitään sen kummemmin. Niinpä leikit saattavat mennä päättömäksi juoksenteluksi ja riehumiseksi, eivätkä lapset osaa ilmaista itseään leikin kautta. Tästä ei tosin voi syyllistää pelkästään hoitajia, sillä 20 vuotta sitten ryhmäkoot olivat pienempiä ainakin niissä päiväkodeissa joissa itse olin, ja koska työskentelin pikkupaikkakunnilla, olivat lapset jo entisestään tuttuja keskenään, ja osasivat leikkiä toistensa kanssa, koska tekivät sitä myös vapaa-ajallaan.

Suosittelen kaikille oikeaa puuhastelua lasten kanssa: leivontaa yhdessä, retkiä, piirtämistä, hiihtämistä, muskaria, tai jotain muuta minkä sekä lapsi että aikuinen kokevat mielekkäksi.

Ap

omien lasten kavereista olen huomannut että ihmeen moni ei tosiaankaan osaa leikkiä? Sen sijaan tv tai joku pelikonsoli kiinnostaa näitä lapsia :(.