Olen ollut päiväkodissa töissä parikymmentä vuotta. Haluatko kysyä jotakin?

Tunnistatko aikuisena?

Mikä on muuttunut 20 vuodessa?

Monikin asia. Nykyään tuntuu olevan paljon enemmän allergioita, erityistarpeita ja erityislapsia. Monikulttuurisista perheistä on lapsia huomattavasti enemmän - kun parikymmentä vuotta sitten aloitin maaseutupitäjässä lastenhoitajana, ei alueella ollut esimerkiksi yhtään ulkomaalaistaustaisia lapsia.

Leikit ovat pysyneet pääasiallisesti samoina: edelleen kotileikit, erilaiset tanssi- ja laululeikit ja kirjojen lukemiset ovat suosittuja. Niiden rinnalle ovat tosin nousseet erilaiset mekaaniset lelut, sekä televisio-ohjelmat ja lastenelokuvat, joita lapset aina välillä haluaisivat päiväkodeissa katsoa, toisin kuin pari vuosikymmentä sitten.

Myös vanhempien asenteet päivähoitoa kohtaan ovat muuttuneet.

Tunnistatko aikuisena?

Vuosien varrella on ollut niin paljon hoitolapsia, että kaikkia en tietenkään muista. Muutamia poikkeuksia on jäänyt mieleeni, ja itse asiassa juuri pari kuukautta sitten törmäsin sattumalta yhteen tällaiseen poikkeukseen. Minä en tosin tunnistanut häntä, vaan hän minut, mutta sydäntä lämmitti kuulla että tämä poika on nykyään naimisissa ja tulossa isäksi kesällä. :)

ja hän kertoi ihan raukkana eilis-iltana että päiväkodintäti ei ollut antanut mennä niistämään kun oli uniaika.

Ja kun olivat syöneet näkkäriä niin myöskään ei ollut saanut mennä niistämään.



Lapsella valuu nenä aika paljon ja nyt pidänkin hänet tänään kotona koska itse olen mahataudissa.

Muuten olisin joutunut viedä lapsen räkäisenä pvkotiin koska hänellä ei ole kuumetta.



Kuulosti minusta aika kauhealta.

Miten minun pitäisi menetellä asiassa.

Jos ne eivät ole jollekin lapselle helppoja? Karkailee, ei tottele tms. kun ollaan siirtymässä vaikka sisälle tai nukkumaan?

silmätikukseen ja alkaa leipoa hänestä erityslasta? Huomaako joskus että lto ei tykkää jostain lapsesta? Olen usein törmännyt tällaisiin lto:hin, en hoitajiin koskaan. Mistä johtuu?

vs. helppoja vanhempia, entä vaikeita?



Ovatko luvut muuttuneet kun vertaat nykyhetkeen? Miten määrittelet helpon tai vaikean vanhemman?

N oletpas aikamoinen, jos etdes harkitset lapsen viemistä päiväkotiin. Lapsihan kulettaa niitä mahatautipöpöjä kotoa sinne päiväkotiin, vaikka ei nyt olekaan itse kyseisessä taudissa. "Onneksi" hänellä on nuha, niin jää kotiin:P

"Kumpi pahempi - pakkonukuttaminen vai pakkoherätys?"



Lapsikohtaista. Yleensä herätys ei ole loppujen lopuksi kovin kamala kokemus, koska siitä pääsee suoraan välipalalle ja sitten pihalle leikkimään. Ensimmäiset pari minuuttia lapsella voi olla kurja olo, mutta sen jälkeen yleensä reipastuvat ja jatkavat tyytyväisenä päiväänsä. Valitettavasti asia on niin, että päiväkodissa on pakko mennä tiettyjen rutiinien mukaan, ja kaikkien lasten tulee päiväjärjestystä parhaansa mukaan noudattaa. Jos lapsi herää kesken päiväunien, niin ei häntä pakoteta makaamaan sängyssä hereillä sitä puolta tuntia, jonka muut vielä nukkuvat. Ei ainakaan niissä päiväkodeissa joissa minä olen työskennellyt.



Ap

ja hän kertoi ihan raukkana eilis-iltana että päiväkodintäti ei ollut antanut mennä niistämään kun oli uniaika.

Ja kun olivat syöneet näkkäriä niin myöskään ei ollut saanut mennä niistämään.

Lapsella valuu nenä aika paljon ja nyt pidänkin hänet tänään kotona koska itse olen mahataudissa.

Muuten olisin joutunut viedä lapsen räkäisenä pvkotiin koska hänellä ei ole kuumetta.

Kuulosti minusta aika kauhealta.

Miten minun pitäisi menetellä asiassa.

Et kerro minkä ikäinen lapsesi on? Jos hän on taapero, niin hoitajien tehtävänä on niistää lapsen valuva nenä, vaikka sitten kesken ruokailun. Jos taas kyseessä on isompi lapsi, niin sen ikäiseltä voi jo odottaa nenän niistämistä omatoimisesti ennen ruokailua.

Suosittelen puhumaan asiasta päiväkodin henkilökunnan kanssa, ja selvittämään tilanteen, mikäli se sinua tai lasta on jäänyt häiritsemään. Eipä jää mitään hampaankoloon ainakaan.

Sairasta lasta ei kannata viedä päivähoitoon - ei ole mukavaa lapselle itselleenkään olla huonovointisena "vieraassa" hoidossa.

tai pulkassa..miksei niitä oteta syliin tai lohduteta joilla on hätä?

Miten toimitaan siirtymätilanteissa, jos ne eivät ole jollekin lapselle helppoja? Karkailee, ei tottele tms. kun ollaan siirtymässä vaikka sisälle tai nukkumaan?

Pyritään luomaan lapselle turvallinen olo, ja osoittamaan selkeästi että siirtymissä ei ole mitään pelättävää tai ikävää, sekä kertomaan miksi mitenkin toimitaan.

Lapsille ei huudeta, heitä ei riuhdota, vaan rauhallisesti ja ystävällisesti kerrotaan mitä milloinkin tapahtuu. Usein riehuminen ja "huomiohuuto" johtuvat juuri siitä, että lapsi ei täysin ymmärrä mistä on kyse, ja kapinoi siitä syystä kyseistä toimintoa vastaan. Pyrin ainakin itse työssäni pitämään aikuisten lisäksi myös lapset kartalla siitä, mitä tapahtuu - heitähän tapahtumat koskevat.

Ap

silmätikukseen ja alkaa leipoa hänestä erityslasta? Huomaako joskus että lto ei tykkää jostain lapsesta? Olen usein törmännyt tällaisiin lto:hin, en hoitajiin koskaan. Mistä johtuu?

Työkokemusta on takana sen verran paljon, että olisi typerää väittää ettenkö olisi törmännyt myös muutamaan lto:on, joka ei välttämättä ole omalla alallaan.

Sen siitä saa kun lukee liikaa Torey Haydenia ;)

Ap

Kuinka monta prosenttia vanhemmista oli 20 vuotta sitten vs. helppoja vanhempia, entä vaikeita?

Ovatko luvut muuttuneet kun vertaat nykyhetkeen? Miten määrittelet helpon tai vaikean vanhemman?

Se riippuu ihan siitä, miten "vaikeus" määritellään. Parikymmentä vuotta sitten yhteydenpito päiväkodin ja kodin välillä oli heikompaa, ja ajatusmaailma oli, että päiväkotiin ei kuulu se, mitä lapsi tekee muualla ollessaan - ei hyvä. Nykyään tämä asia on paremmin kunnossa, ja päiväkodin henkilökunta on perillä asioista, jotka mahdollisesti vaikuttavat lapsen käytökseen (esim. avioero, sisaruksen syntymä tms).

Toisaalta ennenaikaan vanhemmat ymmärsivät paremmin, että päiväkodissa on useampia lapsia - valitettavasti kenellekään lapselle ei voi antaa yksin täyttä huomiota koko päiväksi. Samoin lapset kasvatettiin kotona, ja päiväkoti tuki tätä kasvatusta. Nykyvanhemmissa on enemmän niitä, jotka olettavat päiväkodin kasvattavan, ja pysyttelevät itse "huvivanhempina", jotka sitten hemmottelevat ja viettävät lapsen kanssa hyvät ja iloiset hetket.

Maailma muuttuu, ja sen mukana ongelmatkin. Mitään yleispätevää prosentuaalista lukua minulla ei ole antaa.

Ap

Tyttäreni on 4-vuotias ja kotona minun ja 1,5vuotiaan pikkusiskon kanssa. Pari kertaa viikossa pari tuntia kerhossa. Kaipaa kovasti leikkikaveria, mutta kaikki kaverit ovat päiväkodissa. Pitäisikö hakea tytölle päiväkotipaikkaa. Asumme isommassa kaupungissa, ja päiväkoteja on alueellamme useita. Kerhokavereita ei nähdä ikinä ulkoilemassa ja asuvat eri puolella asuinaluettamme.

tai pulkassa..miksei niitä oteta syliin tai lohduteta joilla on hätä?

Minä en ole vielä kertaakaan työskennellyt päiväkodissa, jossa asiantila olisi kuvailemasi kaltainen. Lapsia sylitellään ja lohdutetaan poikkeuksetta, jos jokin on hätänä. Lapsia kannustetaan leikkimään keskenään, koska jokaista lasta kohden ei millään riitä omaa leikkitätiä, mutta toki myös henkilökunta osallistuu parhaansa mukaan leikkeihin. Ulkoiluissa ei välttämättä näe niin paljoa ohjattua toimintaa, etenkään pienimpien kanssa, mutta ei lapsia myöskään istuteta yksin pulkkaan aidanviereen, ja jätetä sinne itkemään. :)

Ap

Tyttäreni on 4-vuotias ja kotona minun ja 1,5vuotiaan pikkusiskon kanssa. Pari kertaa viikossa pari tuntia kerhossa. Kaipaa kovasti leikkikaveria, mutta kaikki kaverit ovat päiväkodissa. Pitäisikö hakea tytölle päiväkotipaikkaa. Asumme isommassa kaupungissa, ja päiväkoteja on alueellamme useita. Kerhokavereita ei nähdä ikinä ulkoilemassa ja asuvat eri puolella asuinaluettamme.

Jos lapsen omana toiveena on päästä päiväkotiin kavereiden kanssa, niin lasta kannattaa kyllä kuunnella. Eri asia olisi, jos tulkitsisit kaverien perään haikailun väärin ja todellisuudessa lapsi haluaisikin olla kotona - yksiä urani kauheimmista tilanteista ovat ne, joissa lapset itkevät sitä, miten vanhemmat haluavat olla pikkusisaruksen kanssa kotona, ja siksi hoitivat isomman lapsen pois tieltään.

Kuulostat kuitenkin järkevältä, ja siltä että ajattelet tässä nimenomaan lapsen parasta. Olisiko mahdollista, että tyttö olisi päiväkodissa vain osa-aikaisesti, ei siis viikon jokaisena päivänä?

Suosittelisin, että menisitte tyttösi kanssa tutustumaan lähialueen päiväkoteihin, ja juttelisitte sen jälkeen mitä tyttö on mieltä asiasta. Jos intoa ja halua riittää, niin ei päiväkodista varmasti haittaakaan ole. Sieltä kun oppii koulumaailmassa tarvittavia vuorovaikutustaitoja, ryhmässä toimimista, ja ulkopuolisten auktoriteettien kuuntelemista ja tottelemista.

Ap

tai muuta vastaavaa, että huomaa selvästi että perheessä määrää lapsi, ei aikuinen?

tai muuta vastaavaa, että huomaa selvästi että perheessä määrää lapsi, ei aikuinen?

Tämä on yksi niistä asioista, joihin törmäsi harvemmin silloin kaksi vuosikymmentä sitten. Nykyään valitettavan monella vanhemmalla tuntuu olevan käsitys, että lapsi on onnellinen kun kaikki on helppoa ja kivaa, kun lapsi saa kaiken mitä tahtoo, eikä lapsen ole pakko tehdä mitään mitä ei tahdo. Joopa joo, onhan sillä muksulla varmaan ihan hyvät oltavat, mutta valitettavasti maailma ei toimi niin, ja jossain vaiheessa realismikolahdus tulee olemaan kovin paha.

Lapsi ei opi arvostamaan muita ihmisiä tai materiaa, eikä ymmärrä omien tekojen ja niistä aiheutuvien asioiden välistä yhteyttä. Sen lisäksi nämä curling-vanhempien lapset ovat usein aivan hukassa, ja heistä huomaa että he HAKEVAT rajoja, tarkoituksella, niitä kaivaten.

Ap

Oletko urasi varrella törmännyt lapseen, joka riehaantuu hakutilanteessa täysin (alkaa juoksennella, heitellä tavaroita, pukeminen ei onnistu jne.) ja miten tuollainen ongelma mielestäsi kuuluisi ratkaista? Vai odottaakko, että ikä tekee tehtävänsä.. lapsi menee jo syksyllä eskariin, ja hakutilanteet ovat edelleen tuollaisia!