Aidinkielen opettajat! Paljon palkka? Ja bonuskysymys: miksi opettajan tyo rankempaa kuin moni muu duuni... ja siis opettajien mielipide hakusessa!

[quote author="Vierailija" time="07.12.2005 klo 14:52"]

Mistä te nämä murkkuhirviöt löydätte?

Olen toiminut pari vuotta opettajan sijaisuuksia tehden (en ole pätevä). Luokassa (eikä ikinä kaikissa) saattaa olla pari hissukseen jurputtavaa oppilasta, mutta ikinä ei ole haistateltu tai ääneen arvosteltu!

[/quote]

Nosto näin monen vuoden takaa?

Eihän niille sijaisille (varsinkaan lukuvuoden mittaisille) niitä hirviöluokkia anneta. Ne siirretään vakiopettajille, joilla on auktoriteettia pitää hirviöt kurissa, ja sijaisille annetaan niitä leppoisampia ryhmiä, jotka eivät hypi silmille.

Kymmenen vuoden kokemuksella äikän opettajan palkka on tällä hetkellä nettona pari tonnia. Itse hakeuduin alalle nimenomaan pitkän kesäloman takia. Työtä tehdään lukuvuoden mittaan 40-50 tuntia viikossa riippuen jakson oppituntimäärästä, joka voi vaihdella suurin piirtein 12 opetustunnista 30 opetustuntiin.

Onneksi OAJ on ajamassa lakiin opetusryhmän enimmäiskooksi 20 oppilasta. Se auttaa tässä työssä todella paljon. Lisäksi luokassa pystyy hengittämään paremmin, kun on pienempi ryhmä. Ilmastointi on täysin paskatasoa meidän koulussa.

Opettajan pitäisi olla pääasiassa opettaja, mutta nykypäivänä opettaja on ensisijaisesti kurinpitäjä ja sosiaalityöntekijä, koska erityisoppilaat (oppihäiriöiset, käytöshäiriöiset, keskittymishäiriöiset jne.) on sijoitettu normiluokkaan. Kouluavustajia ei yläkoulun puolella ole lainkaan. Vanhemmat vaativat eriyttämistä omalle nupulleen, vaikka opettaja ei ole mikään erityisopettaja eikä hänen kuulu ollakaan.

Hei!

Itse olen suunnitellut yläasteelta lähtien ryhtyväni aineenopettajaksi. Toisten opastaminen on aina ollu mun juttu. Ryhdyn aina itseni kanssa ajatusleikkiin, jossa pohdin pitkän aikaa, kuinka opettaisin jonkin asian toiselle ihmiselle. Viimeksi keksin tekniikan yhdyssanojen ja erillissanojen tunnistamiseksi. Aina nuorena kadehdin äidinkielenopettajaani, kun hän sai aina hermeettisiä esseepinoja ja sai lukea ne kaikki itse. Haaveilin, että saisin vain lukea ja korjata aineita ja keksiä uusia tehtävänantoja toisille oppilaille. Ja kaiken lisäksi aineet, joita voisin ryhtyä opettamaan (äidinkieli, englanti, ranska ja historia) ovat suurimpia intohimojani elämässä. Olisi ihanaa voida opastaa nuoret näiden aiheiden pariin!

En oikein ymmärrä, miksi opettajien palkoista nousee näin paljon tyytymättömyyttä. n. 2600-3000 euroa kuussa on mielestäni täysin kelvollinen palkka (ja lukio-opettajan keskipalkka on 4000 euroa kuussa). On monia ammatteja, joissa se on paljon alhaisempikin. Olen itse haaveillut myös romaanien kirjoittamisesta ja dramaturgin urasta, mutta niissä palkka ei ole yhtään sen korkeampi. En oikeastaan edes keksi sellaista ammattia, jota tekisin mielelläni ja jossa olisi 3000 euroa korkeampi palkka. Ja kuinka monessa ammatissa oikeastaan on loppujen lopuksi yhtään sen parempi palkka? Ja eikö n. 2000:lla eurolla kuussa sitten pärjää hyvin? Tarvitseeko sitä olla joku Ruotsin miljonääriäiti että voisi nauttia elämästään?

      Välillä tuntuu siltä, että ihmiset haaveilevat vain yksiselitteisesti "hyvästä työstä" ja "hyvästä palkasta" samalla tavalla kuin haaveillaan vain "miehestä". Eikö olisi kaikkein parasta lähteä siitä, mikä on kivaa ja tuntuu omalta? Palkka on melko toisarvoinen juttu sitten kun oma tavoite ja kutsumus selkeävät. Ja 2000 euron palkka on kuulkaas aika mukiinmenevä, että ei tarvitse vedellä ja leivällä kyllä kituuttaa!

Mä oon yksityisessä koulussa äikän ja suomen (S2) ope. Ja joo, työ on kyllä tooooosi raskasta, teen 60h viikossa keskimäärin. Tosin en ole kovin tehokas ajankäyttäjä, nytkin "teen töitä".

Palkka 3800 brutto. Tuossa on yhdet kokemuslisät.

Äikänopettajalla etuna kiva oppiaine, jossa on paljon erilaista opetettavaa. Korjattavaa on kyllä sitten ihan määrättömästi ja etenkin näin juhlakauden aikana pidän työni pahimpana puolena juhlien organisoimista, saan niistä enemmän stressiä kuin mistään muusta työhöni kuuluvasta.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:05"]

Aina nuorena kadehdin äidinkielenopettajaani, kun hän sai aina hermeettisiä esseepinoja ja sai lukea ne kaikki itse. Haaveilin, että saisin vain lukea ja korjata aineita ja keksiä uusia tehtävänantoja toisille oppilaille. Ja kaiken lisäksi aineet, joita voisin ryhtyä opettamaan (äidinkieli, englanti, ranska ja historia) ovat suurimpia intohimojani elämässä.

[/quote]

Ensinnäkin, oppilaista noin neljännes kirjoittaa kelvollisia aineita, joissa on kunnollinen juoni ja rakenne ja kenties joitakin kirjoitusvirheitä. Neljännes kirjoittaa sellaisia, joissa on ymmärrettävä juoni ja paljon virheitä. Neljännes kirjoittaa aineita, joissa ei ole päätä eikä häntää eikä ensimmäistäkään välimerkkiä, yhdyssanaa tai isoa alkukirjainta kolmeen sivuun. Ja sitten se viimeinen neljännes kirjoittaa yhden virkkeen. Kahtakymmentä ainetta korjaa noin viisi tuntia. Jos sinulla on vaikkapa kahdeksan opetusryhmää, teet korjaustyötä 40 tuntia. Siihen sitten päälle pistokokeet, kokeet, muut esseet, kirjallisuustyöt jne. Työtä on hyvin paljon varsinaisten oppituntien lisäksikin.

Toiseksi, sinun intohimosi ei muutu oppilaiden intohimoksi, vaikka päälläsi seisoisit. Valitettavasti. Ymmärrä tämä heti nyt. Jos pystyt elämään sen tiedon kanssa ja tekemään työsi, hyvä. Jos et, vaihda alaa.

Kolmanneksi, palkka on ok, kun on lapseton sinkku ja vastavalmistunut ja siirtyy opintotuelta työelämään. Kun on naimissa, kolmen lapsen äiti ja asuntovelallinen, palkka ei riitä eikä varsinkaan korvaa sitä työmäärää, jonka opettaja joutuu tekemään.

Palkkaa tulee minulle noin 2200 e/kk käteen. Työtä teen ehkä 50 h/viikko lukukausien aikana, mutta pitkä kesäloma korvaa sen. Työ on erittäin vaihtelevaa ja usein mukavaa, jos kestää olla koko ajan ihmisen kanssa tekemisissä ja esillä. Iltatyöt ovat puuduttavia, niin palaverit kuin aineiden korjaaminenkin. Silti suosittelen.