Miten olette selvinneet miehenne ns. pettämisestä? voiko päästä yli

Sanon sen kun itse olen tehnyt monta kertaa sen virheen että olen ikään kuin etsinyt ratkaisua omiin ongelmiini toisesta ihmisestä.



Nyt miehesi huomasi että se toinen nainen ei ole ratkaisu. Sehän ei tarkoita ettei sitä ongelmaa olisi, oikeastihan se ongelma on teidän suhteessa. Tiedättekö mikä se on? Oletko kysynyt mieheltä mitä hän etsii toiselta naiselta mitä ei sinulta saa? Siitä voisi lähteä uuden rakentaminen teidän välillä, tällä kertaa rehelliselle pohjalle. Oikeastihan hän on kokenut jäävänsä jotain vaille jota ei teidän suhteesta saa. Jos haluatte pelastaa suhteenne niin tässä olisi sellainen paikka: hänen ymmärtää mitä hän oikeasti haki, sinun ymmärtää että hän on oikeasti ollut jotain vailla, ja teidän molempien miettiä voiko sen jonkun löytää siitä teidän suhteesta, ja miten.

mies oli tapaillut toista naista salaa minulta. He eivät olleet edenneet pusua pidemmälle mutta kuitenkin...

Vuosi meni että epäilin, varsinkin kun tämä nainen ei ymmärtänyt että mies ei enään halunnut olla häneen yhteydessä. Meille tuli asumusero jota kesti pari kuukautta ja jonka aikana tapahtui vaikka mitä mutta lopulta mies tuli takaisin ja nyt toistaiseksi on sujunut ihan hyvin.

Ja joskus on hyvänyönsuukkokin annettu.



Eikös tuo kuitenkin avioliittoon verrattuna ole mitätön juttu. Me kaikki, nämä äiditkin täällä, joskus ihastumme viattomasti vieraisiin miehiin vaikka työpaikoillamme. Onko kauhean suuri rikos puhua muun kuin oman puolison kanssa, jopa kokea että se toinen on viehättävä. Ei maailmassa ole pelkästään yhtä viehättävää ihmistä, mutta sen yhden kanssa sitä on naimisiin menty. Eikö se riitä, pitääkö se ihminen omistaa ihan kokonaan? Jokainen päivän tunti pitää tilittää?



Se on eri asia jos alkaa pettää, mutta pitäisi pettämisen rajaa vähän korkeammalla kun ei teinejä enää olla. ei se nyt poskisuukosta vielä täyty :)

aika mielenkiintoinen tuo viimeinen vastaus. Minusta avioliittoon ei kuulu poskisuudelmat eivätkä vieraan naisen kanssa käydä syömässä kahdestaan. Minusta on todella loukkaavaa sellainen. Enkä voi ymmärtää puhelimitse tapahtuvaa tekstittelyä. Olen muuten kysynyt mitä hän hakee vieraasta naisesta,ei kuulemma mitään mitä minussa ei ole tai meidän suhtessa. En voi ymmärtää,kyllä siinä jotain täytyy olla jos koko rakentamansa elämänsä laittaa vaakalaudalle. Meillä on paljon velkaa omakotitalosta ja kolme pientä lasta. Hän tietää mitä mieltä olen pettämisestä. En voi hyväksyä sellaista. Tiedän että aika tekee tehtävänsä,mutta olisi niin helpompi ymmärtää ko. asia jos sille olisi joku syy. Tuntui aivan hirveältä koko viime viikonloppu,en nukkunut kuin joku 5 tuntia yhteensä. Pelko on jäänyt vaikka mies vannoi ja selitti ettei ole enää mitään hätää. Minusta oli kamalaa kun lapset kysyivät perjantaina mihin isi lähti ,milloin isi tulee,itsellä kamala hätä ja tuska ,ja yritä olla lapsillle rauhallinen etteivät ne hätäänny,kun mies lähti autolla ajelee just tultuaan kotiin ja pamautti ko. asian päin naamaa. Tuntuu että ei meille voi käydä näin ,sitähän tapahtuu vain elokuvissa ja muille ei meille. En ikinä voinut kuvitella että meille voisi käydä näin, ei kai voi muuta kun uskoa parempaan ja pelätä pahinta.

Itse olen vähän mokannut ja suudellut toista miestä. Mieheni tämän näki ja on ollut loukkaantunut välillä vioeläkin vuosia tapahtuman jälkeen. Itsekään en sellaista hyväksyisi.



Yli voi varmasti päästä, unohtaa ei.



MInulla on edellisessä suhteessani paljastunut kauheita pettämisiä miehen puolelta, enkä enää voinut koskaan niitä unohtaa, homma kariutui muistya syistä, mutta taustalla aina tapahtuneet.

Minä olin aina ennen olllut jyrkästi pettämistä vastaan. Menin ja petin parikin kertaa, kyllä alkoi helpottamaan... : )



Mun pettäminen ei kylläkään sisältänyt yhdyntää.



Sitä vaan, että yhden tutkimuksen mukaan jyrkkä asenne pettämistä vastaan ei itse asiassa suojaa pettämiseltä. Se vaan tapahtuu, ehkä hetken huumassa, ehkä arjen puuduttavuuden takia.



Se, että tiedostaa miksi tekee mitäkin ja mitä kaipaa tai miksi suostuu seksiin, siis seksuaalinen älykkyys on ainoa vahva ase pettämistä vastaan.



Mun lähteenä on kirja " seksuaalinen älykkyys" . Näin selityksenä ap:lle, joka ihmettelee kuinka näin pääsi käymään.

Kyllä avioliitossa on valitettavasti niitäkin aikoja että käydään kahvilla salaa toisten naisten kanssa ja kerran kymmenessä vuodessa kokeillaan miltä tuntuu antaa poskisuukko muulle kuin omalle vaimolle. Se ei ole vielä pettämistä mutta kyllähän se siihen voi johtaa jos tilanteen annetaan jatkua.

Olet ihan oikeassa että eihän sellaista tehdä kun asiat on hyvin. Pitkässä avioliitossa on kuitenkin muitakin kuin hyviä aikoja. Miehelläsi ei kaikki ole ollut hyvin jos hän tarvitsee tuollaista. Joku kriisi? Epävarmuutta, pelkoa, kyllästymistä elämään (ei sinuun vaan työhön tai lapsiperheen arjen rankkuuteen)? On sinulta hiukan naiivia kuvitella että avioliitto loppuu päiväkahveihin jos edes seksiä ei ole ollut.

Tunnustiko miehesi itse? Jos tunnusti hän pyytää apua, että ymmärrä että minulla on huono olo mutta en välttämättä ymmärrä miksi. Ei teille nyt riitä että toivotte parasta, hänen on sanottava miksi sen teki ja mitä sinä voit tehdä, ja mitä hän aikoo tehdä. Ei tuollaista voi enää lakaista maton alle.

Vierailija:

aika mielenkiintoinen tuo viimeinen vastaus. Minusta avioliittoon ei kuulu poskisuudelmat eivätkä vieraan naisen kanssa käydä syömässä kahdestaan. Minusta on todella loukkaavaa sellainen. Enkä voi ymmärtää puhelimitse tapahtuvaa tekstittelyä. Olen muuten kysynyt mitä hän hakee vieraasta naisesta,ei kuulemma mitään mitä minussa ei ole tai meidän suhtessa. En voi ymmärtää,kyllä siinä jotain täytyy olla jos koko rakentamansa elämänsä laittaa vaakalaudalle. Meillä on paljon velkaa omakotitalosta ja kolme pientä lasta. Hän tietää mitä mieltä olen pettämisestä. En voi hyväksyä sellaista. Tiedän että aika tekee tehtävänsä,mutta olisi niin helpompi ymmärtää ko. asia jos sille olisi joku syy. Tuntui aivan hirveältä koko viime viikonloppu,en nukkunut kuin joku 5 tuntia yhteensä. Pelko on jäänyt vaikka mies vannoi ja selitti ettei ole enää mitään hätää. Minusta oli kamalaa kun lapset kysyivät perjantaina mihin isi lähti ,milloin isi tulee,itsellä kamala hätä ja tuska ,ja yritä olla lapsillle rauhallinen etteivät ne hätäänny,kun mies lähti autolla ajelee just tultuaan kotiin ja pamautti ko. asian päin naamaa. Tuntuu että ei meille voi käydä näin ,sitähän tapahtuu vain elokuvissa ja muille ei meille. En ikinä voinut kuvitella että meille voisi käydä näin, ei kai voi muuta kun uskoa parempaan ja pelätä pahinta.

Vierailija:

Kyllä avioliitossa on valitettavasti niitäkin aikoja että käydään kahvilla salaa toisten naisten kanssa ja kerran kymmenessä vuodessa kokeillaan miltä tuntuu antaa poskisuukko muulle kuin omalle vaimolle. Se ei ole vielä pettämistä mutta kyllähän se siihen voi johtaa jos tilanteen annetaan jatkua.Toiset voivat ajatella näin,mutta minä en meidän kultturissamme,ei meidän kulttuuriin kuuluu poskisuudelmat(ikävä kyllä) eikä minusta ole kovin luottamsuta herättävää jos käy hienossa ravintolassa toisen naisen kanssa. Tämä on minun mielipiteeni.

Olet ihan oikeassa että eihän sellaista tehdä kun asiat on hyvin. Pitkässä avioliitossa on kuitenkin muitakin kuin hyviä aikoja. Miehelläsi ei kaikki ole ollut hyvin jos hän tarvitsee tuollaista. Joku kriisi? Epävarmuutta, pelkoa, kyllästymistä elämään (ei sinuun vaan työhön tai lapsiperheen arjen rankkuuteen)? On sinulta hiukan naiivia kuvitella että avioliitto loppuu päiväkahveihin jos edes seksiä ei ole ollut.Vai että naivia kuvitella että avioliitto loppuu päiväkahveihin,ei minusta jos mies itse sanoo että lähtee toisen naisen luo ja mukaan ,onko sekin vain normaalia kontaktia toiseen sukupuoleen.

Tunnustiko miehesi itse? Jos tunnusti hän pyytää apua, että ymmärrä että minulla on huono olo mutta en välttämättä ymmärrä miksi. Ei teille nyt riitä että toivotte parasta, hänen on sanottava miksi sen teki ja mitä sinä voit tehdä, ja mitä hän aikoo tehdä. Ei tuollaista voi enää lakaista maton alle.>Niin ei voi lakaista maton alle,mutta olen 1594565654 kertaa kysynyt miksi, ei kuulemma osaa sanoa ...mieheni tunnusti itse sanoi ettei voi katsoa silmiin jos ei kerro.

Vierailija:

aika mielenkiintoinen tuo viimeinen vastaus. Minusta avioliittoon ei kuulu poskisuudelmat eivätkä vieraan naisen kanssa käydä syömässä kahdestaan. Minusta on todella loukkaavaa sellainen. Enkä voi ymmärtää puhelimitse tapahtuvaa tekstittelyä. Olen muuten kysynyt mitä hän hakee vieraasta naisesta,ei kuulemma mitään mitä minussa ei ole tai meidän suhtessa. En voi ymmärtää,kyllä siinä jotain täytyy olla jos koko rakentamansa elämänsä laittaa vaakalaudalle. Meillä on paljon velkaa omakotitalosta ja kolme pientä lasta. Hän tietää mitä mieltä olen pettämisestä. En voi hyväksyä sellaista. Tiedän että aika tekee tehtävänsä,mutta olisi niin helpompi ymmärtää ko. asia jos sille olisi joku syy. Tuntui aivan hirveältä koko viime viikonloppu,en nukkunut kuin joku 5 tuntia yhteensä. Pelko on jäänyt vaikka mies vannoi ja selitti ettei ole enää mitään hätää. Minusta oli kamalaa kun lapset kysyivät perjantaina mihin isi lähti ,milloin isi tulee,itsellä kamala hätä ja tuska ,ja yritä olla lapsillle rauhallinen etteivät ne hätäänny,kun mies lähti autolla ajelee just tultuaan kotiin ja pamautti ko. asian päin naamaa. Tuntuu että ei meille voi käydä näin ,sitähän tapahtuu vain elokuvissa ja muille ei meille. En ikinä voinut kuvitella että meille voisi käydä näin, ei kai voi muuta kun uskoa parempaan ja pelätä pahinta.

Vierailija:

Kukaan ei tiedä mistä on kysymys,mutta tää pariskunta käy joka päivä yhdessä syömässä.

Muutenkin viihtyvät yhdessä koko ajan ja kikattelevat toistensa työhuoneissa.

Molemmat ovat perheellisiä ihmisiä.

Jos miehesi on ollut lähtemässä sen toisen naisen matkaan vaikkei tuon enempää suhdettakaan ole ollut niin miehesi siinä on naiivi. Ei tuollaisen takia perhettä jätetä jos ei ole asiat tosi pahasti muuten pielessä. Kolme lasta ja meinaa lähteä noin kevyesti, hohhoijaa.



Lisäksi on hänen asiansa kertoa mikä voi olla noin pielessä. Jos teillä ei kerta mikään anna vinkkiä mikä oli pielessä. Jos ei voi selittää niin sinun ei tarvitse yrittää unohtaa tai antaa anteeksi jos et edes tiedä mistä on kyse. Ja sitä että toinen oli valmis lähtemään, ei ole ihan helppo äkkiä antaakaan anteeksi.



Ne miehet mistä päiväkahveista minä puhuin, eivät olisi jättäneet vaimoaan ja lapsiaan mistään hinnasta, ja olisivat pitäneet varpaankynsilläkin ovenkarmista kiinni jos vaimo olisi koittanut potkaista pihalle. eivät he olisi heittäneet kaikkia pois satunnaisen viehättävän lounasseuran vuoksi. He tiesivät mikä on tärkeää vaikka kiusauksia olisi ollutkin. Sinun miehesi näyttää olevan ihan hukassa. Sano että menee kaverille asumaan siksi aikaa kun osaa kertoa miksi oli lähdössä ja jättämässä sinut. Tai jos haluat: sinä asut äidilläsi / kaverillasi kunnes asia on selvitetty.





5

välität, että jättäisit heidät petollisen miehen takia.

saada mieheni jäämään,tiedän että on väärin kiristää ,mutta sen tiedän että miehelläni ei riitä voimavaroja kasvattamaan lapsia yksin . Tiedän että suhteeseen jääminen ei saa perustua ko. kiristämiseen. Mutta en voi ymmärtää miksi se petetty jää aina kaiken keskelle ja se pettävä lähtee. Mieheni tarjosi minulle mahdollisuutta jäädä yhteiseen kotiimme ja että hän maksaa kaikki laskut ym. Sanoin että ei ikinä ,en voisi tehdä niin en edes lapsiemme takia. Sitten aloitan kaiken alusta lasten kanssa tai ilman.Jos näin tulee tapahtumaan. Miettikääpäs itse jäävänne yksin ison asuntovelan kanssa ja kolmen alle kouluikäisen kanssa,joista yksi on ns. erityislapsi ja tukiverkko kaukana.

Ja mitään ei sillä naisella ole mitä sinulla ei olisi? Sallikaa mun nauraa. Millainen mies haluaa erota eikä edes voi kertoa syytä.



Ja ymmärrän että haluat sitten aloittaa muualla, omilla ehdoillasi ja sellaisella kuviolla josta selviät omin voimin. Erityislapsen kanssa, ei kateeksi käy.



Onko käynyt miehelle liian rankaksi mutta ei voi myöntää?

Nyt on teidän asiat niin solmussa että pane se mies seinää vasten, minnekään et mene ennenkuin kerrot mikä meni pieleen. Pelkuri.

minusta asia ei ole ohi ennekuin syy on löytynyt. Kysyin onko perheelämämme liian rankkaa,teenkö jotain väärin,onko olemuksessani jotain mikä ? minusta miehenikään ei voi päästä irti asiasta ennenkuin tunnustaa sen itselleen. Kaiken lisäksi kun he ovat vielä samassa työapaikassa vaikka iso firma onkin. Oli muuten kamalaa kun en löytänyt yhtään puh.numeroa mistään kenelle voisi soittaa ja keskustella asiasta ,halusin soittaa nimettömänä jollekin joka olisi vain kuunnellut

ja sano että avioliiton kriisiapua. Niillä pitäisi olla sellainen perheneuvottelukeskus jossa voit keskustella työntekijän kanssa. Minä käyn sellaisessa ja se helpotti valtavasti. Ulkopuolinen osaa kysyä osuvia kysymyksiä. Ei mikään sosiaalitantta vaan toinen nainen ja äiti joka on nähnyt kaikenlaista eikä hämmästy pienistä.

tai sitten netistä väestöliitto, siellä myös jotain puhelimia

asiakkaista ei saa puhua edes kotona omalle miehelle

Oikeesi, kolme lasta joista yksi erityislapsi ja mies sanoo että heippa baby, taidan tästä mennä. Ei millään pahalla mutta moottoritie on kuuma...



Nyt soitat sille ja sanot että paha sauma, onko ketään kelle puhua.

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5686709&t=5686709&appid=&…