Lue keskustelun säännöt.
Miksi se tulkitaan "ruikuttamiseksi", kun joku suurituloinen mainitsee ettei...
30.01.2013 |
... hänen palkkansa riitä niin hulppeaan elintasoon kuin moni kuvittelee?
Ihan älyttömän moni luulee, että noin sanova henkilö on jotenkin tyytymätön tilanteeseensa tai valittaa siitä. Miksi ihmeessä? Onko se henkisesti niin raskasta keskittyä siihen itse asiaan, eli siihen että suurituloiset eivät yleensä ole mitään uskomatonta luksuselämää viettäviä pohattoja, vaan suht. tavallisia ihmisiä? Sellaisia kuin sinä ja minä.
Murskaantuuko siinä samalla av-mamman naiivit haaveet, että kun vain se lottovoitto osuu kohdalle, niin ikinä ei tarvitse enää töitä tehdä ja voi ostella luksusautot ja huippulukaalin Helsingin keskustasta, ja lentää vielä ykkösluokassa lomalle monta kertaa vuodessa? Vai miksi näihin suhtaudutaan niin epä-älyllisesti ja vihamielisesti? Tämän haluaisin todella tietää.
Kommentit (63)
Muutama tonni kuussa järkevästi sijoitettuna vaurastuttaa ajan mittaan ihan mukavasti ja joskus voi ehkä jo sanoa olevansa rikas.
Mutta jos haluaa laittaa kaikki rahat kotiin, matkusteluun ja ulkoisiin puitteisiin niin turha valittaa.
bruttotulojen perusteella.
Kuten todettu 9100 €/kk netto on hyvätuloinen pari, mutta ei RIKAS.
Tämä on jostain punaisen viivan ajoista jäänyt ajatuspinttymä, jota nyt viimeiseen asti pidetään hyvänä, kunnes kertakaikkiaan paksuimmasta ratapalkista väännetään, että palkkatulon perusteella ei voi sanoa yksilön varakkuudesta juuri mitään.
Verottaja ystävällisesti pitää tästä huolen.
Joten, keskittykää omiin hommiinne kadehtimisen sijasta.
Tai vaihtoehtoisesti, soveltakaa Punaisen viivan ja/tai Täällä Pohjantähden Alla aikainen elintaso, ELI LUOPUKAA KAIKISTA SOSIAALITUISTANNE ja tulkaa sitten ruikuttamaan!!
On tosi ikävää kuulla jatkuvaa vittuilua heille, jotka kustantavat elintasonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoi olevansa katkera siitä, ettei kuuden tonnin bruttotuloilla kykene tarjoamaan lapsilleen parempaa elintasoa kuin toimeentulotuella elävät.
Mun mielestä se on ruikuttamista ja valittamista siitä ettei tule toimeen palkallaan.
Samaan syssyyn tulivat sitten muut vielä enemmän tienaavat valittamaan, ettei heidänkään rahansa riitä mihinkään. Ei pysty käymään ulkomailla, yksi raukka ei pystynyt edes ostamaan yhtäkään merkkivaatetta jne.
Se vaan on niin kornia, kun samaan aikaan on todella paljon niitä perheitä joiden yhteenlasketut palkkatulot on nettona just ja just pari tonnia ja silti tulevat toimeen sillä rahalla.
Näillä kymppitonnin köyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä oikeasti tarkoittaa se ettei tule toimeen tai millainen elintaso jollain työttömällä perheellä on. On aivan käsittämättömän naurettavaa heiltä rinnastaa omaa tilannettaan köyhyysrajan tienoilla kamppaileviin perheisiin, joilla ei ole ehkä koskaan varaa minkäänlaiseen omaisuuteen.
Se mua raivostuttaa, se, että joillekin mikään ei riitä. Ei riitä se, että saa asua omassa asunnossa, on luotettava ja turvallinen auto, ei tarvitse kaupassa laskea joka ikistä ostosta, ei tarvitse miettiä mistä saa lapselle uudet kengät kun entiset hajosivat ja seuraavaan palkkapäivään on vielä kaksi viikkoa aikaa. Nämä kymppitonnin köyhät eivät tajua ollenkaan, mitä tarkoittaa kun on köyhä.
Mä itse koen olevani hyvätuloinen ja minulla on kaikkea mitä tarvitsen, vaikka tienaan murto-osan näiden valittajien tuloista. Ja ei, en todellakaan ole kateellinen vaan lähinnä minua vain säälittää miten onnettomaksi raha voi näköjään ihmisen tehdä.
Tämän aihepiirin keskusteluketjuissa (joita on nytkin av:lla useampia) osa kirjoittajista toisaalta kertoo, että heidän perheellään on parikin autoa, tilava asunto, lapsilla harrastuksia ja matkoillakin käydään silloin tällöin. Ja kaikki laskut (joihin joillain toki uppoaa paljonkin rahaa) saadaan maksettua. Toisaalta he kuitenkin valittavat kovaa kohtaloaan, kun verottaja vie niin ison osan heidän kovalla työllään ansaitsemistaan tuloista. Kysyisinkin nyt, mitä noilta ihmisiltä enää puuttuu? Mitä he ovat vaille? Isompaa lukua tiliotteessa? Mitä siis on se luksus, joka jää puuttumaan näiltä "vain" n. 10 tonnia kuussa tienaavilta?
elintasomme vastaa yllä kuvaamaasi, enkä erityisesti mitään lisää kaipaa. Olen oikein tyytyväinen. Mutta: se mikä minua näissä keskusteluissa hiertää onkin se lukuisa kadehtijoiden joukko, joka olisi mieluusti jakamassa tätä itse ansaittua hyvinvointiamme ilman mitään omaa panosta.
Ollaan haukkumassa itsekkääksi ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään pitkää päivää, kantamaan vastuuta ja kartuttamaan yhteistä kassaa useilla tuhansilla euroilla kuukaudessa. Mitään ei tuloista saisi jäädä omaksi hyväksi. Sitä en voi ymmärtää.
"Tullaan toimeen" ja "Ei tulla toimeen". Jos lauseessa esiintyy sana "ei", kuten aloituksessani, av-mamma valitsee noista kahdesta jälkimmäisen koska se kuulostaa olevan lähempänä. ;)
Onneksi on näemmä vielä normaalejakin ihmisiä, jotka ymmärtävät että lähes kaikissa asioissa on enemmän kuin vain ne kaksi äärivaihtoehtoa. Ihminen voi esimerkiksi olla täysin kykenemätön tulemaan toimeen, huonosti toimeentuleva, normaalisti toimeentuleva, hyvin toimeentuleva, varakas tai ökyrikas. Tarkempikin erottelu olisi vielä mahdollista.
Tiedoksi tämän ketjun provosoituneille mammoille: Suomessa ei ole noita ökyrikkaita ollenkaan, ja rikkaitakin vain kourallinen. Suurin osa niistä ihmisistä, joita te kadehditte ja haukutte palstalla, ovat ihan vain tuollaisia tavallisia hyvin toimeentulevia, joiden elämään ei sisälly mitään ihmeellistä vieraasta todellisuudesta peräisin olevaa luksusta.
Muistan omastakin elämästäni ajan, jolloin en osannut hahmottaa vähänkään isompia tuloja. Jo kolmekin tonnia kuussa oli minulle summa, jonka ajattelin mahdollistavan melkein mitä vain, mitä voisin ikinä haluta. Selasimme miehen kanssa Ikean kuvastoja ja irvailimme, kun huonekalut niissä on aina kuvattu suurissa, valoisissa ja kauniissa huoneissa (etenkin olohuoneet). Tyypillinen kommenttimme oli, että ihmisillä joilla on varaa sellaiseen kämppään, on kyllä varaa myös ostaa vähän laadukkaampia huonekaluja. No, nyt asumme itse sellaisessa kämpässä ja todellakaan ei ole varaa muuhun kuin Ikea-hintaisiin huonekaluihin, eikä esim. lomamatkoihin ollenkaan.
Tämä EI ole valittamista, olen aivan tyytyväinen elämäämme ja valintoihimme. Ainoastaan se ärsyttää, että varmaan moni kuvittelee nyt meistä ihan samoin kuin mekin aiemmin, että meillä pitäisi kyllä olla varaa ostaa vaikka kaikki huonekalut Skannosta, lentää ykkösluokassa ympäri maailman ja ties mitä muuta. Ja jos kerromme, että ei ole, sitä pidetään VALITTAMISENA, vaikka se on ihan vain neutraalisti sanottu faktatason huomio.
En ole koskaan valittanut toimeentulostani, en edes silloin kun elin toimeentulotuella, joten miksi valittaisin nytkään?
ap
Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Silloin kuuluu tosi minimaaliseen prosenttiluokkaan, kun miettii koko maailman väestöä ja heidän kuukausittaisia tuloja.
Se että on varaa asua hienossa omistusasunnossa kertoo kyllä rikkaudesta, vaikka nyt ei mikään miljonääri oliskaan. Ja kyllähän tuosta pitäisi jäädä rahaa paljon muuhunkin. Jos on hirveä vimma ostaa ja kuluttaa niin saahan tuollaisenkin summan toki kulutettua kuukaudessa, jolloin pankkisaldo lähentelee nollaa. Mutta eihän se sitä tarkoita että olisi köyhä jos ei osaa käyttää rahojaan viisaasti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...eikä onnelliseksi sen enempää.
Tietty ihmistyyppi nyt vain on aina tyytymätön osaansa ja muille kateellinen, olipa oma taloudellinen tilanne mikä tahansa.
Tuon ihmistyypin edustajat ovat niitä, jotka täällä kadehtivat suurituloisia ja maalailevat epärealistisia mielikuvia siitä, minkälaista auvoa näiden elämä mahtaakaan olla. Ja se ihan sama ihmistyyppi on asialla silloinkin, kun hyvätuloinen valittaa siitä ettei hänen suuri palkkansa millään riitä kunnolliseen elämiseen ja lasten tarpeiden täyttämiseen, ja kadehtii pienituloisten pientä veroprosenttia ja tukia.
Rahan kanssa tuolla persoonallisuuden piirteellä ei ole mitään tekemistä.
ap
kyllä 300 neliön kämppä, lapset harrastaa mitä haluavat, 14 000 euroa säästössä ON hulppeata.
Naurattaa, kun köyhät leikkii rikasta, mutta kun rikkaat köyhäilee ja vielä hieroo vähäosaisten naamaan.. se jopa raivostuttaa. Ei ole ku, neljätoistatonnia säästössä PER vuosi ja toiset saa koko vuonna saman verran.
Se jol onni on, sen kätkekööt. Ei edes päde tässä, kun tuo perhehän ei edes tajua omaa onneansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...eikä onnelliseksi sen enempää.
Tietty ihmistyyppi nyt vain on aina tyytymätön osaansa ja muille kateellinen, olipa oma taloudellinen tilanne mikä tahansa.
Tuon ihmistyypin edustajat ovat niitä, jotka täällä kadehtivat suurituloisia ja maalailevat epärealistisia mielikuvia siitä, minkälaista auvoa näiden elämä mahtaakaan olla. Ja se ihan sama ihmistyyppi on asialla silloinkin, kun hyvätuloinen valittaa siitä ettei hänen suuri palkkansa millään riitä kunnolliseen elämiseen ja lasten tarpeiden täyttämiseen, ja kadehtii pienituloisten pientä veroprosenttia ja tukia.
Rahan kanssa tuolla persoonallisuuden piirteellä ei ole mitään tekemistä.
Jos tällainen pienituloinen valittaja pääsee elämässä eteenpäin ja päätyy suurituloiseksi, niin loppuuko valitus? Eipä tietenkään. Aihe vain vaihtuu. Ja sama toisinpäin.
Ne taas, jotka ovat pienituloisinakin elämäänsä tyytyväisiä, eivät yleensä suurituloisinakaan valita veroistaan.
ap
näillä 1700 euron nettotuloillani. Mutta tämän ketjun luettuani alan tajuta, että teidän erittäin hyvätuloisten mielestä minun pitäisi olla teille kiitollinen siitä, että kustannatte minun elämääni. No kiitos!
Vielä ohiksena sanoisin, että jos voisin työtunteja lisäämällä kasvattaa palkkaani, tekisin kyllä varmasti enemmän töitäkin progressiosta huolimatta. Valitettavasti minulla on tehtäväkohtainen liksa, joka ei tunteja lisäämällä muutu.
Ja tämän "kateusvuodatuksen" kirjoitti akateemisesti koulutettu lusmu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...eikä onnelliseksi sen enempää.
Tietty ihmistyyppi nyt vain on aina tyytymätön osaansa ja muille kateellinen, olipa oma taloudellinen tilanne mikä tahansa.
Tuon ihmistyypin edustajat ovat niitä, jotka täällä kadehtivat suurituloisia ja maalailevat epärealistisia mielikuvia siitä, minkälaista auvoa näiden elämä mahtaakaan olla. Ja se ihan sama ihmistyyppi on asialla silloinkin, kun hyvätuloinen valittaa siitä ettei hänen suuri palkkansa millään riitä kunnolliseen elämiseen ja lasten tarpeiden täyttämiseen, ja kadehtii pienituloisten pientä veroprosenttia ja tukia.
Rahan kanssa tuolla persoonallisuuden piirteellä ei ole mitään tekemistä.
Jos tällainen pienituloinen valittaja pääsee elämässä eteenpäin ja päätyy suurituloiseksi, niin loppuuko valitus? Eipä tietenkään. Aihe vain vaihtuu. Ja sama toisinpäin.Ne taas, jotka ovat pienituloisinakin elämäänsä tyytyväisiä, eivät yleensä suurituloisinakaan valita veroistaan.
ap
Tyytymättömyys poikii siitä, kun rupeaa vertailemaan itseään toisiin ja keskittyy niihin asioihin, mitä toisella on enemmän.
t. pienituloinen elämäänsä kaikin puolin tyytyväinen
kertoi olevansa katkera siitä, ettei kuuden tonnin bruttotuloilla kykene tarjoamaan lapsilleen parempaa elintasoa kuin toimeentulotuella elävät.
Mun mielestä se on ruikuttamista ja valittamista siitä ettei tule toimeen palkallaan.
Sormi perseessä makaajat saavat Aivan Saman elintason kuin työssäkäyvät. Sekö on oikein?
Olen monesti ihmetellyt kapinan puuttumista, kun esim. täydet ph-maksut pamahtavat päälle tosi pienillä bruttotuloilla, niin miten nämä perheet hanskaavat ne.
Aika vahva työntö on kuitenkin verotuksen ja muiden ohjailevien mekanismien kautta kasvattaa elättejä.
Ne, jotka huvin kustantavat, voidaankin sitten haukkua surutta. "Rikkaat vaan rikastuvat" my ass.
Vaikka tiedän, että Suomessakin on köyhiä perheitä, ei tulisi mieleenkään laittaa lantin ropoa vapaaehtoiseen, Suomeen kohdistuvaan hyväntekeväisyyteen.
Ruokkivan käden pureminen on niin perushommaa täällä meillä. Anna rahaa ja tule haukutuksi, sitä se on joka päivä. RIKAS RIKAS RIKAS
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piehtaroida rahassa, ja se on aivan totta.
Mutta kateus, joka meillä voittaa kiimankin, vie ihmiseltä paitsi järjen myös luetun ymmärtämisen kyvyn.
Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Silloin kuuluu tosi minimaaliseen prosenttiluokkaan, kun miettii koko maailman väestöä ja heidän kuukausittaisia tuloja.
Se että on varaa asua hienossa omistusasunnossa kertoo kyllä rikkaudesta, vaikka nyt ei mikään miljonääri oliskaan. Ja kyllähän tuosta pitäisi jäädä rahaa paljon muuhunkin. Jos on hirveä vimma ostaa ja kuluttaa niin saahan tuollaisenkin summan toki kulutettua kuukaudessa, jolloin pankkisaldo lähentelee nollaa. Mutta eihän se sitä tarkoita että olisi köyhä jos ei osaa käyttää rahojaan viisaasti!!
Lisäksi, käytettävissä oleva vapaa-aika.
Ja mietipä sinä, pahvi, mitä maksaa eläminen suurimmalle osalle maailman väestöä vs. Suomen kustannustaso. Ja siinä ohessa, opettele vaikka laskemaan ja arvioimaan suuruusluokkia. Saattaisit jopa joskus päästä oikeisiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
matkustaa useammin kuin kerran vuodessa ulkomaille ;)
Ihan oikeasti, kyllä aikamoista luksusta elämä on jo noilla tuloilla.
Jos ei sitten ole rikas teidän mielestä, niin on ainakin ihan pirun hyvätuloinen kun pystyy kaiken tuon tekemään!
Normaalilla hyvätuloisella tuskin on varaa 2-3 kertaa vuodessa matkustaa koko perheen voimin.
piehtaroida rahassa, ja se on aivan totta.
Mutta kateus, joka meillä voittaa kiimankin, vie ihmiseltä paitsi järjen myös luetun ymmärtämisen kyvyn.
Jos siis ei kaiken tarvitsisi olla niin suurta :)
En ainakaan minä.
Nykyisellään käydään koko perhe pitkällä ulkomaanmatkalla 2 kertaa / vuosi ja sitten on kaikenmaailman kaupunkiviikonloput ja risteilyt lisäksi. Ja voin sanoa, että on ihan liikaa, vähempikin riittäisi.
Kotona häröily on paljon mukavampaa suoraan sanottuna.
terv. normihyvätuloinen, joka ei perheverotusta kaipaa =)
Niin normaalia elämää elämällä sä pärjäisit ihan keposasti, ilman ongelman ongelmaa.
Me joudutaan 2800e kk tuloilla hieman kituttamaankin, ihan normaalinkin elämän suhteen.
Joten siksi siihen suhtaudutaan hieman vihamielisesti, kun pitää olla neiti tai herra hienohelma jolle ei normaali elämä kelpaa.
että, jos tulosi kasvaisivat yli 9000 euroon/kk nettona, niin etköhän sinäkin muuttaisi isompaan asuntoon, hankkisi paremman auton jne. Joten taas jäisi vähemmän käyttörahaa per kuukausi. Vai väitätkö, että jos tienaisit yli 9000 euroa/kk, niin jäisit silti asumaan siihen rupiseen vuokrakaksioon?
Siis sitä miettinyt että jos voittaisin lotossa niin muuttaisinko täältä korvesta pois. En välttämättä. Tekisin remontin loppuun ja maksaisin lainan pois mutta siltikään en pois muuttaisi. Saattaisin ostaa lähimmästä kaupungista kerrostalo kaksion jonka laittaisin vuokralle. Ostaisin täältä maalta myös kesämökin. En hulppeaa vaan niin läheltä että voisi käydä välillä saunomassa ja olemassa mutta ei olemassa pitkiä aikoja.
Nämä haaveeni saisin pikku hiljaa jo sillä että meillä tulot olisi sen 9000ekua kuussa. Nyt ei voi uneksiakaan
Siis sitä miettinyt että jos voittaisin lotossa niin muuttaisinko täältä korvesta pois. En välttämättä. Tekisin remontin loppuun ja maksaisin lainan pois mutta siltikään en pois muuttaisi. Saattaisin ostaa lähimmästä kaupungista kerrostalo kaksion jonka laittaisin vuokralle. Ostaisin täältä maalta myös kesämökin. En hulppeaa vaan niin läheltä että voisi käydä välillä saunomassa ja olemassa mutta ei olemassa pitkiä aikoja.
Nämä haaveeni saisin pikku hiljaa jo sillä että meillä tulot olisi sen 9000ekua kuussa. Nyt ei voi uneksiakaan
Lottovoitto on asia erikseen. Mutta mietipä millaista työtä tekevät ihmiset, jotka ansaitsevat tuon verran. Voiko niitä töitä tehdä ja asua samalla korvessa? Yleensä ei.
Meistä kumpikaan ei voisi missään nimessä asua missään muualla kuin Helsingin kantakaupungissa. Meillä on niin pitkät työpäivät, että työmatka ei vain voi olla pitkä. Muuten joutuisimme tinkimään yöunista liikaa.
Mieheni ajaa sinnikkäästi vanhalla noin 15 tuhatta maksaneella pikku kotteroautollamme, vaikka tekee työtä jossa oikeastaan "pitäisi" olla korkeaa statusta viestivä auto. Hän aina naureskelee kuinka hassulta hänen autonsa näyttää firman tallissa kollegojen Audien ja Mersujen joukossa. Harvalla kuitenkaan on yhtä paljon pokkaa, ja moni on oikeasti sitä mieltä että hieno auto on pakko olla, jos aikoo edetä uralla. Toisin sanoen siitä suuresta palkasta suuri osa menee puoliväkisinkin sellaiseen elintason kohotukseen, jota tarvitaan ihan vain sen suuripalkkaisen työn pitämiseksi ja siinä etenemiseksi. Toisin sanoen tulonhankkimiskulut voivat olla tällaisissa töissä yllättävän suuret (mutta niitä ei silti tietenkään saa vähentää verotuksessa).
On siis utopiaa ajatella, että jos itsestä tulisi suurituloinen, eläisi edelleen ihan samoin kuin nyt pienituloisena. Kun monesti sellainen elämäntapa itsessään on jo esteenä sille tulojen nousulle.
Taas huomio: en edelleenkään valita enkä ruikuta.
ap
niin ei tarvitse ruikuttaa. Niin minäkin tein ja raha riittä aina, kun verot ja hinnatkin on matalat.
Suomessa ostovoima on suurta kusetusta.
Että esim. n. 10 tonnia kuussa ansaitsevaa kutsutaan rikkaaksi eikä hyvin toimeentulevaksi :D
Eiköhän tässä nyt "vittuilla" lähinnä niille, jotka tuolla tulotasolla yrittävät uhriutua tyyliin "ei näilläkään tuloilla elämä ole mitään luksusta". Se, että asuu isossa asunnossa, syö hyvin, tekee matkan silloin tällöin jne. kun suurimman osan mielestä on _juuri_sitä_luksusta.
t. itsekin hyvätuloinen, jolle ei tulisi mieleenkään valittaa, kun kaikkien pakollisten menojen jälkeen rahat eivät riitä enää dimangeihin ;)