Ei voi mitään, mutta järkyttävää, että joku jättää 1.v lapsensa viikoksi!

Ainakaan 1-vuotiaalle, jonka isä on pitkät päivät työssä ja äiti kotona.pitkä imetys tekee äidin vielä tärkeämmäksi lapselle.

lapsen parasta, niin kuka idiootti äiti rakentaa lapsen turvaverkon tuollaiseksi? Että 1v. kuvittelee äidin olevan ruokavarasto ja isä välttämätön pahe, joka vie äidin aikaa?

Meillä mies teki kyllä pitkää päivää töissä, mutta vietti lasten kanssa aikaa joka päivä useamman tunnin. Syntymästä saakka. Isä hoiti lapsia myös öisin, eli vaihtoi vaipat ja syötti tuttipullosta. Teimme näin ihan sen vuoksi, ettei lapsi takertuisi pelkästään äitiin.

Homma toimi mainiosti, lapsi (1v ja 3v) kokee olevansa ihan turvassa myös isänsä kanssa, joten äiti voi hoitaa asioita niin halutessaan. Ja tekeehän se äidillekin hyvää nukkua muutaman tunnin katkottomat unet tai käydä vaikka kuntosalilla.

kun jätimme 2-vuotiaan ja hänen 4-vuotiaan veljensä pidennetyksi viikonlopuksi tosi tutuille isovanhemmille.

Juu, kaikki meni hyvin, 4-v:llä oli niin hauskaa, ettei ees puhelimeen ehtinyt.

MUTTA, kun tulimme kotiin, 2-vuotias katsoi vain ja kyyneleet alkoivat valua suurina pisaroina poskille, ei ääntäkään. Se oli sydäntä särkevää. Myös reipas ja rohkea 4-v totesi, eetä älkää koskaan enää lähtekö.

Jostain olen joskus lukenut että aika jonka lapsi pärjää ilman äitiään on 1 päivä/ikävuosi, alle vuoden ikäisillä 1 tunti/ikäkuukausi. Lapset ovat toki erilaisia mutta ainakin oman lapseni kohdalla nämä ajat tuntuvat ihan päteviltä.



Jouduin itse olemaan viisi yötä työmatkalla lapseni ollessa kolmevuotias ja oli kyllä lapselleni (ja itsellenkin) rankka kokemus vaikka hän saikin olla turvallisesti kotona isän kanssa. Päivät olivat menneet ihan hyvin, ei siinä mitään mutta ikävä kuitenkin oli selvästi kova, tämä näkyi kun tulin kotiin. Ja vielä vuosi tämän jälkeen muistelee kun äiti oli silloin siellä työmatkalla ja oli ikävä.



Ja lomamatkat olemme kyllä tehneet ihan koko perhe yhdessä.

ja oppivat tätä kautta,että on normaalia että vanhemmat joskus lähtevät kahdestaan ja joskus ottavat mukaansa. Hoidon tekee huonoksi vain jos on huonot hoitajat.

Terve itsekkyys perheessä on hyväksi.Mies ja nainen ovat edelleen yksilöitä ja miehiä ja naisia ja ovat pariskunta siitä huolimatta että heillä on lapsi ja ovat vanhempia. Suhdetta pitää hoitaa niin arjessa kuin tällaisilla matkoillakin,jos on varaa.Mutta en lähtisi kovin usein ja näkisin että lasta pitäisi hieman harjoituttaa tähän,eli ei niin että 100% symbioosissa ensin ja sitten yhtäkkiä äiti poissa.

Kannattais varmaan ensiin totuttaa lyhyisiin poissaoloihin niinkuin esim vkl yli.Luottamus siihen että äiti palaa-kasvaa.

mun lasten isä ei tapaa lapsia joka toinen viikko ollenkaan ja kyllä mäkin mietin miten pystyy olemaan niin pitkän ajan erossa niin pienistä lapsista(3v, 1v). Itse en pystyisi. Miehellä omat menot tärkeämpiä. Kyllä mä uskon että tää jotenkin negatiivisesti lapsiin vaikuttaa. Aloituksessa sentään kyse lomamatkasta jota ihan joka toinen viikko ei ole että sanoisin että tää rutiini on varmasti vahingollisempaa lapsille kun yks satunnainen viikko.

mun lasten isä ei tapaa lapsia joka toinen viikko ollenkaan ja kyllä mäkin mietin miten pystyy olemaan niin pitkän ajan erossa niin pienistä lapsista(3v, 1v). Itse en pystyisi. Miehellä omat menot tärkeämpiä. Kyllä mä uskon että tää jotenkin negatiivisesti lapsiin vaikuttaa. Aloituksessa sentään kyse lomamatkasta jota ihan joka toinen viikko ei ole että sanoisin että tää rutiini on varmasti vahingollisempaa lapsille kun yks satunnainen viikko.

Sulla itsellä jotain tekemistä tän asian kanssa? Kuka mies nyt vapaaehtoisesti ottaa turpiin joka viikko, useampana päivänä viikossa? Siksihän niitä erojakin tulee.

Enkä ole työssäni yhden ainutta naista nähnyt, joka ei käyttäisi lapsia koston välineinä eron jälkeen. Neuvonkin isiä vetäytymään myös lasten elämästä, jos äiti on tällainen.

2v6kk jäi isänsä kanssa viikoksi kotiin, kun olin itse synnärillä kuopuksen kanssa. Esikoinen oli influenssassa eikä voinut käydä sairaalassa koko viikon aikana. Kun tulin viikon jälkeen kotiin oli pikkuinen niin surullinen. Ennen tätä eroa lapsi oli nukahtanut itsekseen ja nukkui yöt läpi heräilemättä. Eron jälkeen kesti vuoden verran saada luottamus takaisin. Vuoden ajan lapsi heräili äitiä itkemään öisin. Istuin vieressä ja nukuttiin yms. Jokainen kauppaan lähtöni oli lapselle järkytys, istui eteisessä odottamassa koko poissaoloni ajan jne.

Ja aina kannattaa miettiä kokonaisuutta. Omat lapseni eivät ole yökylässä olleet ennen kuin sitä itse ovat osanneet pyytää, mutta en myöskään usko että vanhempien lomareissu aiheuttaisi mitään traumoja jos se kokonaisuus on kunnossa.



Jos lapsella on rakastavat vanhemmat ei yksi hoitoon vieminen paljoa paina puntarissa. Jos taas vanhemmat ovat välinpitämättömiä ja laittavat aina omat tarpeet lapsen edelle tulee niitä ongelmia oli lapsi hoidossa tai ei.



Omista voimavaroistaan kannattaa pitää huolta. Silloin jaksaa olla parempi vanhempikin. Minä en ole ihminen, joka olisi kaivannut lomamatkoja vaan oman miehen apu riitti mainiosti. Minulle rentoutumiseen riittää esim. hyvän elokuvan katselu tai kirjan lukeminen. Tiedän kuitenkin, että joillekin ihmisille juuri joku lomamatka saattaa olla se jolla niitä paristoja ladataan pitkäksikin aikaa enkä osaa nähdä sitä maata kaatavana asiana.



Tähän tietysti joku aina sanoo, että kannattaako niitä lapsia hankkia, jos ei jaksa hoitaa. Tuollaiset kommentit ovat kuitenkin täysin turhia siinä vaiheessa, kun ne lapset ovat jo olemassa eivätkä kaikki ihmiset osaa realistisesti miettiä etukäteen miltä erilaiset elämänvaiheet tulevat oikeasti tuntumaan.

2v6kk jäi isänsä kanssa viikoksi kotiin, kun olin itse synnärillä kuopuksen kanssa. Esikoinen oli influenssassa eikä voinut käydä sairaalassa koko viikon aikana. Kun tulin viikon jälkeen kotiin oli pikkuinen niin surullinen. Ennen tätä eroa lapsi oli nukahtanut itsekseen ja nukkui yöt läpi heräilemättä. Eron jälkeen kesti vuoden verran saada luottamus takaisin. Vuoden ajan lapsi heräili äitiä itkemään öisin. Istuin vieressä ja nukuttiin yms. Jokainen kauppaan lähtöni oli lapselle järkytys, istui eteisessä odottamassa koko poissaoloni ajan jne.

Jos tää ei ollut typerä provoyritys, niin olisikohan kuitenkin suurempana syynä ollut se äidin kotiin tuoma haiseva ja huutava käärö? :-DDD

Jos se lapsi luuli, että aina kun poistut, tulee takaisin tullessa lisää noita huutavia pomottajia, jotka vievät äidin aikaa?

Eikö ole normaali tunne jota kaikki joskus koemme? Pitääkö siitä tehdä paha mörkö? Entäs muut ei niin kivat tunteet, pitääkö nekin estää kaikin keinoin?

Meillä tilanne meni niin hankalaksi, että puhuin siitä neuvolassakin. Neuvolan th:kun piti eroahdistusta syynä, ei vauvaa. Olen keskustellut asiasta myös psykologin kanssa, joka oli samoin eroahdistuksen kannalla.



Tällä hetkellä lapsella ikää 7 v, on taitava ekaluokkalainen. Äidin ikävä on edelleen kovaa. Ei pysty esim. Jäämään yökylään mummolaan. Näkee isovanhempia viikottain.

mä tunnen useita eroperheitä, joissa asiat on sovussa sovittu ja isät on lasten kanssa yhtä paljon ja enemmänkin kuin äidit.

mun lasten isä ei tapaa lapsia joka toinen viikko ollenkaan ja kyllä mäkin mietin miten pystyy olemaan niin pitkän ajan erossa niin pienistä lapsista(3v, 1v). Itse en pystyisi. Miehellä omat menot tärkeämpiä. Kyllä mä uskon että tää jotenkin negatiivisesti lapsiin vaikuttaa. Aloituksessa sentään kyse lomamatkasta jota ihan joka toinen viikko ei ole että sanoisin että tää rutiini on varmasti vahingollisempaa lapsille kun yks satunnainen viikko.

Sulla itsellä jotain tekemistä tän asian kanssa? Kuka mies nyt vapaaehtoisesti ottaa turpiin joka viikko, useampana päivänä viikossa? Siksihän niitä erojakin tulee.

Enkä ole työssäni yhden ainutta naista nähnyt, joka ei käyttäisi lapsia koston välineinä eron jälkeen. Neuvonkin isiä vetäytymään myös lasten elämästä, jos äiti on tällainen.

Miehen sisko jätti 90-luvulla kaksi vanhinta lastaan vuorollaan 1-vuotiaina anoppilaan viikoksi lomamatkan takia, siis eka toisen ja seuraavana vuonna toisen. Olin tuolloin teini itse, mutta omien lasten myötä olen tajunnut, miten mahdotonta se mulle olisi.

Mä en voisi.

Mutta täytyy sanoa, että mitään ongelmallista en ole lapsisssa huomannut. He ovat 26, 24 ja 21.

Eikö ole normaali tunne jota kaikki joskus koemme? Pitääkö siitä tehdä paha mörkö? Entäs muut ei niin kivat tunteet, pitääkö nekin estää kaikin keinoin?

vanhemmat ovat yhtäkkiä viikon pois, eikä osaa käsitellä omaa ikäväänsä.

Itse olen aika rento äiti, mutta meidän lapset ovat olleet ekan kerran viikon erossa vanhemmistaan 7v ja 8v iässä, jolloin lensivät lappiin mummin luo. Sitä ennen oli jotain viikonloppuja mummon hoivissa, ja tämä oli meille sopiva tahti. Lasten kanssa on kyllä reissattu paljonkin siitä saakka kun olivat 6kk.

mutta MINÄ en voisi jättää niin pientä. En voisi olla erossa. Lapsi varmaan voisikin, mistä minä sen tietäisin mitä yksivuotiaan päässä liikkuu. Itse ikävöisin.



Pakon edessä tietysti on eri asia kuin joku lomamatka. En ymmärrä näitä "meidän lapset viihtyy mummolassa" -juttuja. Ettekö te kaipaa lapsianne, vielä noin pieniä?



Tuli muuten mieleen, että itse olin 2-vuotiaana viikon tädilläni toisella puolella Suomea. Kuulemma hyvin oli mennyt. Silti muistan edelleen hämäriä kuvia tuosta reissusta, vaikka muuten en muista lapsuudestani juuri mitään. Kertonee jotain.

liikkeellä. taitaa olla vaan kateellisia kun ei oo itellä varaa matkustella

Tuttavaperhe lähti 3 v esikoisen kanssa 10 päivän reissulle ja jätti 1 v kuopuksen kotiin isovanhempien hoiviin "kun esikoinen tarvitsee joskus vanhempien täyden huomion".

Ongelmia parisuhteessa jos lapsena viettää aikaa mummolassa. Haista kukkanen. Jos lapsena vain äidin helmoissa niin varmasti kasvaa tosi avoin ja kypsä aikuinen. Ennemminkin läheisriippuvainen mamman poika/tyttö. Uskonsa että et ajattele lapsen parasta vaan omaa itsekkyyttäsi et halua olla erossa lapsesta. Ja siinähän muuten hyvä esimerkki kun elät lapsessa kiinni ekat vuodet 24h päivässä ja unohdat et sulla joskus olla mieskin. Et enää tunne miestäsi, ei ole parisuhdetta. Joskus ne lapset muuttavat poiskin ja silloin olisi mukava jos olisi olemassa se huolella hoidettu parisuhdekin olemassa. Ei meidän lapsille ainakaan ole traumoja tullut mummola jaksoista, ennemminkin todella lämpimät välit isovanhempien ja he näkevät että isi ja äiti rakastaa toisiaan ja kantaa huolta myös omasta liitosta ja ajasta.

Ehkä se viikko erssa ei sitten ole niin paha asua, mutta Herää kysymys millainen kiintymyssuhde vanhemmilla ja lapsella ylipäänsä on, jos vanhempia ei edes mietitytä jättää vauvaa viikoksi hoitoon LOMAmatkan takia. Itse en olisi nauttinut siitä hetkeäkään. Enkä ole sairaalloisen ripustautunut lapsiin.

Varmasti on mietitty, että onko mahdollista lähteä ja kuinka lapsi pärjää. Ja huolehdittu siitä, että lapsella on turvallinen, tuttu hoitopaikka ja hoitaja. Aihe on tietysti arka ja vetoaa äitiyshormoneihin, mutta yrittäkääpä hei nyt oikeasti pudottaa vähän kierroksia!

He ovat yksimielisiä siitä, että 1-vuotiasta ei pidä jättää viikoksi ilman vanhempia, vaikka olisi kuinka tuttu hoitaja. Lapselle se on hylkäämiskokemus. Lapsi ei hahmota aikaa samalla tavalla kuin vanhempi eikä ymmärrä sitä, ettei häntä ole hylätty.



Aikuiselle kokemusta voisi verrata siihen, että jonain päivänä puoliso jättäisi tulematta kotiin, ettekä tietäisi palaako hän koskaan, mitään selitystä ei olisi, puheluihin ei vastattaisi ym. Saattaisi tuntua ikävältä.