Ei voi mitään, mutta järkyttävää, että joku jättää 1.v lapsensa viikoksi!

Mitä tiedät heidän parisuhderiippuvuuksistaan? Mustasukkaisuudesta? Sitoutumiskammosta jne?

Miehen sisko jätti 90-luvulla kaksi vanhinta lastaan vuorollaan 1-vuotiaina anoppilaan viikoksi lomamatkan takia, siis eka toisen ja seuraavana vuonna toisen. Olin tuolloin teini itse, mutta omien lasten myötä olen tajunnut, miten mahdotonta se mulle olisi.

Mä en voisi.

Mutta täytyy sanoa, että mitään ongelmallista en ole lapsisssa huomannut. He ovat 26, 24 ja 21.

He ovat yksimielisiä siitä, että 1-vuotiasta ei pidä jättää viikoksi ilman vanhempia, vaikka olisi kuinka tuttu hoitaja. Lapselle se on hylkäämiskokemus. Lapsi ei hahmota aikaa samalla tavalla kuin vanhempi eikä ymmärrä sitä, ettei häntä ole hylätty.

Aikuiselle kokemusta voisi verrata siihen, että jonain päivänä puoliso jättäisi tulematta kotiin, ettekä tietäisi palaako hän koskaan, mitään selitystä ei olisi, puheluihin ei vastattaisi ym. Saattaisi tuntua ikävältä.

1-vuotiasta ei saisi viedä edes päiväkotiin päiväksi. Hylkäämiskokemus se on tuokin. Lapsi ei hahmota aikaa edes siellä päiväkodissa.

Tuttavaperhe lähti 3 v esikoisen kanssa 10 päivän reissulle ja jätti 1 v kuopuksen kotiin isovanhempien hoiviin "kun esikoinen tarvitsee joskus vanhempien täyden huomion".

että hanki elämä! Me teimme juuri näin. Kukahan sinä olet, oi kohta entinen tuttavamme? Kyylääpä jatkossa jotakuta toista perhettä, tai minä alan julkistaa netissä sinun ja miehesi parinvaihtobileiden vieraslistaa. Ja silloinhan ne teidän lapset on siellä mummolassa koko viikonlopun...

He ovat yksimielisiä siitä, että 1-vuotiasta ei pidä jättää viikoksi ilman vanhempia, vaikka olisi kuinka tuttu hoitaja. Lapselle se on hylkäämiskokemus. Lapsi ei hahmota aikaa samalla tavalla kuin vanhempi eikä ymmärrä sitä, ettei häntä ole hylätty.

Kysykää keneltä tahansa psykologilta Aikuiselle kokemusta voisi verrata siihen, että jonain päivänä puoliso jättäisi tulematta kotiin, ettekä tietäisi palaako hän koskaan, mitään selitystä ei olisi, puheluihin ei vastattaisi ym. Saattaisi tuntua ikävältä.

tuommoinen reilu vuoden ikäinen nassikka pystyy kiintymään 3-4 ihmiseen, kun hoitosuhde on pysyvä. Näin ollen jos mummo on tiiviisti vauvan elämässä, hän kyllä täyttää hyvän hoitosuhteen kriteerit.

liikkeellä. taitaa olla vaan kateellisia kun ei oo itellä varaa matkustella

Teemme perheenä 3-4 ulkomaanmatkaa vuosittain ja satunnaisesti kotimaan kylpyläviikonloppureissua. En voisi kuvitellakaan, etteivätkö lapset (nyt 2- ja 5-vuotiaita) kulkisi mukana. Lomat ja reissut ovat juuri sitä parasta aikaa, kun saadaan olla rauhassa perheen kesken.

Hän ei missään ole sanonut, että vuosikasta kannattaa jättää viikoksi hoitoon. Päinvastoin. Vanhemmat ovat ensisijaisia kiintymyksen kohteita vuoden ikäiselle ja heidän katoaminen noin pitkäksi aikaa aiheuttaa lapselle kokemuksen hylkäämisestä. Tämän voit vaikka kysyä Keltikangas-Järviseltäkin.

vaikka mummokin on mailman paras, varmaan parempi kuin minä :) järkytyin taas, että tuttavani jätti kaksi lasta mummolaan ja lähti parantaa suhdettaan (joka nyt hajosi) viikoksi etelään jättäen n 2 v lapsen ja uuden tulokkaan joka oli jopa 2 kk vanha... en ymmärtänyt en...

Kuvauksesi minusta meni meinaan sen verran metsään, että et kyllä ole minun tuttuni :)



t. 1-vuotiaan kymmeneksi päiväksi yksin jättämisestä kirjoittanut

Meillä mummo on hoitanut lasta paljonkin, ihan omasta halustaan. Ennen matkaa lapsi kävi harjoittelemassa yökyläilyä muutaman kerran. Ensin yhden yön kerrallaan, sitten kokonaisen viikonlopun. Kun kerran sujui hyvin, uskalsimme miehen kanssa varata matkan.



Lapsi oli koko viikon tyytyväinen ja hyväntuulinen, ei kuulemma ikävöinyt tai etsinyt meitä ollenkaan. Matkan jälkeenkään ei ollut mitään ongelmia, ei itkua tai sylissä roikkumista tai vierastamista.



En siis todellakaan tunne syyllisyyttä, päin vastoin. Viikon loma kahdestaan teki hyvää parisuhteellemme, jaksamme taas paremmin lapsiperheen arkea.



t. se häämatkalle lähtenyt

Tässä keskustelussa mennään kyllä taas laidasta laitaan! Kyse on siitä, jätetäänkö aivan pieni lapsi ilman kumpaakin vanhempaansa viikoksi  hoitoon. Normaalit yökyläilyt ja mummolassa kesäloman viettäminen vauvaiän jälkeen ovat sitten oma keskustelun aiheensa.

Ja sinä, jonka lapsi lähti isänsä kanssa; kai lapsi nyt vanhempansa kanssa voi lähteä?

Ja lapsethan ovat erilaisia, joka asia pitää ottaa huomioon. Toinen ikävöi kovasti ja toinen taas lähtee ilomielin viikoksi mummolaan jo alle kouluikäisenä. Eiköhän tuo vuosi/yö tarkoita sentään alle eskari-ikäisiä!

On myös eri asia lähteä ulkomaanmatkalle kuin olla kohtuullisen automatkan päässä lapsista. Jos lapsi sairastuu vakavasti tai sattuu tapaturma, niin silloin kyllä äitiä tai isää tarvitaan. Sitä nopeammin, mitä pienempi lapsi on.

Auttakaa nyt arvon äidit.

Uskallanko jättää 15 vuotiaan tyttäreni isovanhempien hoitoon yhdeksi yöksi vai onko vaarana, että hän saa traumoja ja hänestä tulee eläimiä uhraava ja kirkkoja polttava saatananpalvoja, kenties jopa sarjamurhaaja ?

Rintaruokinnassa ei enää ole, enkä siinä voisi auttaakaan, olenhan isä, mutta jos tarjoan vaikka pitsat ennen matkalle lähtöä ?

Voi taivas teitä äitejä ! mikä teitä oikeesti vaivaa ?

Lapsi on siunattu, jos hänen lapsuuden suurin traumansa on vauvaikäisenä hoidossa olo viikon ajan rakkaan, tutun ja huolehtivan isovanhemman luonna. Maailmassa tapahtuu paljon pahempiakin asioita.

Itse en oikeasti voi ymmärtää niitä äitejä jotka "ajattelevat" lapsensa "parasta" ja raahaavat häntä ensin 6-15 tuntia lentokoneessa ja sen jälkeen jonnekin +40 asteen helteisiin NAUTTIMAAN olostaan. Tuo on kaikkea muuta kuin hyväksi lapselle ja se on varma.

Paljon suurempaa haittaa pienelle lapselle on se tarhaan jättäminen jossa se hylkäämisen tunne tulee päivittäin ja jossa aluksi hoitajat ovat lapselle täysin vieraita kuten myös paikkakin.

Kasvattamalla lastanne pumpulissa, ette tee mitään muuta kuin haittaa sille omalle pikku pallerollenne.

Hyvää kesän jatkoa ja katkaiskaa jo se napanuora jos se synnytysosastolla unohtui...

[quote author="Vierailija" time="29.01.2013 klo 23:13"]

Herää kysymys millainen kiintymyssuhde vanhemmilla ja lapsella ylipäänsä on, jos vanhempia ei edes mietitytä jättää vauvaa viikoksi hoitoon LOMAmatkan takia. Itse en olisi nauttinut siitä hetkeäkään. Enkä ole sairaalloisen ripustautunut lapsiin.

[/quote] No meillä on ainakin erinomaiset kiintymyssuhteet koko perheessä ja surutta on pieniä jätetty isän tai äidin kanssa viikoksi tai pariksi kun toinen on matkaillut isompien kanssa tai yksin.

meitä on moneen junaan, ja asemalle. Lapsille ja vanhemmille olisi miljoona kertaa parempi paikka elää tämä suomen maa, jos jätetään nämä jokaisen perheen omat ratkaisut aivan heidän päätettävikseen. Ymmärrän, että monia ketuttaa myös se, ettei ole mahdollista jättää lasta lomamatkan ajaksi kenellekkään, joten sekin aiheuttaa ristiriitaisia kommentteja. minut "hylättiin" pienenä useammaksi viikoksi mummilaan, ja tänäpäivänä olen ihan normaali, tasapainoinen, aikuinen ja mikä parasta mummiin välit ovat lämpimät edelleen.

Omani olen jättänyt kerran viikoksi ja useimmin viikonlopuksi/pitkäksi viikonlopuksi. Toinen oli reilun vuoden tuolloin.  Eivät nuo ole tuosta olleet moksiskaan, toki vanhemmiten esikoista harmittaa se, ettei aina pääse sinne "kivaan paikkaan" minne vanhemmatkin. Teemme perheenä reissuja myös paljon, joten matkailu on tuttua lapsille myös. Mummilaan menevät mielellään silti, oikein laskevat öitä, että pääsisivät.

Minä olen äitinä para silti mahdollinen lapsilleni, vaikka näin itsekkäästi välillä tehdäänkin, mutta mieluummin näin, tyytyväinen koko perhe :D

ps. kesällä miehen kanssa festaroidaan, ilman lapsia.

En jaksanut jokaista viestiä lukea..
Mutta tiedän itse erään yh-äidin, joka sysää pentunsa aina muiden hoidettavaksi.
Ei saa tehtyä lapsen kanssa yksin mitään.
Tämä samainen äiti, hommasi itselleen ja miesystävälleen viikon matkan bulgariaan. Sitten kahta viikkoa ennen matkaa, ilmoitti vanhemmilleen että heidän pitää hoitaa hänen lapsi, koska hän lähtee reissuun.
Valitettavasti vanhemmillakin oli lomasuunnitelmia, jotka HE joutuivat perumaan, jotta voivat jäädä lapsenlasta hoitamaan..

Muutenkin tällä naisella menee kaikki muu lapsen edelle. Järkyttävää sivusta seurattavaa.
Ja tämä todellakin näkyy myös lapsesta.
Lapsesta huomaa, ettei hänen kanssaan leikitä eikä opetella mitään.
Minkäänlaisia rajoja ei lapsi tunne, eikä tottele eikä kuuntele mitään.
Mummolassa yms hoidossa tietysti saa aina kaiken helpommin periksi, niin kukaan ei ole vetämässä rajoja ja opettamaan käytöstapoja..