Lue keskustelun säännöt.
Tällainen ilta taas meillä :( Etsin juuri hotellihuonetta itselleni.
26.01.2013 |
Mieheni tuli töistä ja kerroin, että haluan tänään jutella siitä, että kaikki alkaisivat siivota omat jälkensä, jotta minä voisin tehdä perussiivouksen ilman, että käytän tunteja toisten tavaroitten kuljettamiseen ja sotkujen siivoamiseen. Mies ilmoitti, että hänellä ei ole mitään korjattavaa. Mainitsin yhden jutun, jonka hän sotkee kelvottomaksi päivittäin. Siitä mies suuttui ja on nyt kolmeen otteeseen huutanut siitä, että menin huomauttamaan asiasta. En jaksa tuota raivoamista, enkä halua lasten kuulevan sitä.
Pyysin kertomaan, mistä asioista hänelle voi puhua. Kuulemma kaikesta, kunhan tekee sen asiallisesti. Hän tarjosi ratkaisuksi, että olisin pyytänyt häntä siivoamaan sen sotkun tai siivonnut itse. Mutta kuitenkaan en saanut sanoa, että kyllä hänkin sotkee. Paitsi että hänelle voi puhua ihan mistä vain...
Mies saa minut helposti itkemään ja sitten hän jättää minut yksin. Ei häntä kiinnosta, miltä minusta tuntuu. Eipä häntä kiinnosta sekään, että sanoin lähteväni pois huomiseen asti. Nyt mies juttelee lasten kanssa tuolla kivoja harrastusjuttuja. En ymmärrä, miten hän pystyy siihen, kun on käynyt ensin itkettämässä minua.
Kumpi meistä teki väärin, tai enemmän väärin?
Kommentit (117)
vähän korotin ääntäni, kun koitin selittää, että ei se miehen sotku ole se pointti, se oli vain pikkuasia, mutta eihän mies siitä enää irti päästänyt. Meillä on ollut välillä vaikeaa. Vaikeaa on hyssytellä hiljaakin. Mies on ystävällinen, jos minä pidän suuni kiinni.
Yritin houkutella toisen lapsen kanssani, mutta hän ei halua lähteä :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin sanoa vielä, että jos mies ei näytä vuodessa muuttuvan, niin eropaperit vireille.
jos minä itkisin joka kerta kun mies tiuskaisee, en muuta tekisikään. Kyllähän se minua ärsyttää, mutta siinä tilanteessa kun todella vittuunnun, piilotan miehen lompakon tai puhelimen tms. Hän on itse aika hajamielinen, joten luulee yleensä itse olevansa syyllinen. Siinä kun mies raivoaa ja etsii kamojaan, tunnen hiljaista voitonriemua ja tunnen päässeeni tasoihin. Toki joskus kostan muillakin tavoin. Itkemään en todellakaan alennu. Eikä mies ikinä itkisi vaikka minä tekisin mitä, joten olisihan se nyt ihan epäreilua jos minä pillittäisin kuin pikkutyttö joka asiasta.
Koeta kestää ja muista että kosto on parasta kylmänä.
vastaan asiallista kritiikkiä. Mulla on kokemusta samanlaisesta ja tiedän kuinka pahalta se tuntuu. Meillä tilanne meni hiljalleen siihen ettei miehelle voinut sanoa enää yhtään mitään, ei mistään vähänkään huonosta asiasta. Jouduin pitämään itselläni omat murheeni,lapsiin liittyvät huolet jne. Lopulta en enää jaksanut kun koko ajan sai varoa mistä uskaltaa puhua tai mitä uskaltaa odottaa toiselta. Ja kyse siis oli tuikitavallisista, arkisista asioista.
on niin paljon av:lla, että mä oon ruvennut miettimään, onko avioliitto suorastaan järjetön ratkaisu naisille? Jos ottaisikin sen asenteen että teettää vain lapset miehellä mutta pitää oman asunnon ja varautuu elämään siinä yksin lasten kanssa. Antaa miehen jäädä siihen vain, jos se 20 vuoden koeajan jälkeen on sittenkin kykenevä yhteistyöhön ja kiltteyteen.
Niin paljon on kusipäitä että onnellisia suhteita taitaa olla yksi sadasta jos niinkään paljon. Moni nainen kuitenkin tienaa niin hyvin että tulisi ihan ilman miestäkin toimeen.
Mua niin raivostuttaa tollaset äijät, jotka ei osaa arvostaa yhtään sitä liittoa eikä tehdä sen eteen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua siivota miehesi sotkuja , älä siivoa. Jos sotkut häiritsevät sinua liikaa niin siivoa, mutta älä nalkuta tai yritä kasvattaa miestäsi. Tuskin itsekään pitäisit miehesi sanomana vastaavasta kommentoinnista. Ja et ole pikkutyttö enää, eli ei kannata pillittää miehen takaisin sanomisesta.
jatkuvasti väärin. Onko niin, että aina kun naisella on jotain sanomista miehen tekemisistä, se on nalkuttamista? Riippumatta siitä miten ja missä tilanteessa nainen sen sanoo? Ja ap:n tapauksessa, mies sanoi, että hänelle kyllä saa sanoa...
Ap:n miehellä ei ilmeisesti ole itsehillintää eikä suhteellisuuden tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli vain vastaus hänelle, jonka mies sitten paisutti isoksi asiaksi. Launtai-ilta on ainoa mahdollisuus puhua miehen kanssa. Silloin hän on kotona ja lapsetkin ovat omissa touhuissaan.
ap
Ajankohdan olisit voinut hieman paremmin valita,vaikka siten että lapset on muualla.
jos minä itkisin joka kerta kun mies tiuskaisee, en muuta tekisikään. Kyllähän se minua ärsyttää, mutta siinä tilanteessa kun todella vittuunnun, piilotan miehen lompakon tai puhelimen tms. Hän on itse aika hajamielinen, joten luulee yleensä itse olevansa syyllinen. Siinä kun mies raivoaa ja etsii kamojaan, tunnen hiljaista voitonriemua ja tunnen päässeeni tasoihin. Toki joskus kostan muillakin tavoin. Itkemään en todellakaan alennu. Eikä mies ikinä itkisi vaikka minä tekisin mitä, joten olisihan se nyt ihan epäreilua jos minä pillittäisin kuin pikkutyttö joka asiasta.
Koeta kestää ja muista että kosto on parasta kylmänä.
Todella kypsää. Ihanaa ja arvostavaa parisuhdetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi. Siitä olis varmaan puoli palstaa mut lynkannut.
Mainitsin, tokaisin vastauksena miehelle. Se oli toivomus vastaisen varalle. Jos mies ei siivoa itse sotkujaan, minun on se tehtävä, koska muidenkin on voitava käyttää kotia.
En voi sille mitään, että itken miehen sanoista. Voisinkin olla itkemättä.
ap
Jos et halua siivota miehesi sotkuja , älä siivoa. Jos sotkut häiritsevät sinua liikaa niin siivoa, mutta älä nalkuta tai yritä kasvattaa miestäsi. Tuskin itsekään pitäisit miehesi sanomana vastaavasta kommentoinnista. Ja et ole pikkutyttö enää, eli ei kannata pillittää miehen takaisin sanomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sotien minä. 8v. ihmetteli että kuka ei siivoa kakkajälkiään pytystä.
vähän korotin ääntäni, kun koitin selittää, että ei se miehen sotku ole se pointti, se oli vain pikkuasia, mutta eihän mies siitä enää irti päästänyt. Meillä on ollut välillä vaikeaa. Vaikeaa on hyssytellä hiljaakin. Mies on ystävällinen, jos minä pidän suuni kiinni.
Yritin houkutella toisen lapsen kanssani, mutta hän ei halua lähteä :(
ap
Mies tulee töistä, ja sinä oot jo valmiiksi päättänyt, että nyt se saa luvan laittaa sut itkemään kun alat vittuilemaan jostain siivoamisesta. Ei ole reilua, mietipä omalle kohdallesi! Ja hei, miksi alat parkua sen sanomisista? Jos kohtelee sua huonosti, sanot, ettei se vetele. Simple as that. Ei sun tarvitse sietää huonoa kohtelua keneltäkään. Valinta on sinun.
Ja sitten toi, että uhkaat lähteä pois. Voi jeesus maaria! Miten vanha oikein olet? Noinko ne hommat ratkeaa? Että sinä meet muualle murjottamaan ja yrität vielä vetää lapsetkin mukaan tohon hommaan? Oikeasti!!? Sitten odottelette siellä lapsen kanssa, että paha isi tulee pyytämään anteeksi?
Luoja tää maailma on täynnä surkeita ihmisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain sitten kuunnella äidin valitusta isästä. Odotin suunnilleen koko nuoruuteni, koska ne eroaa, mutta sitä ei koskaan tapahtunut.
vastaan asiallista kritiikkiä. Mulla on kokemusta samanlaisesta ja tiedän kuinka pahalta se tuntuu. Meillä tilanne meni hiljalleen siihen ettei miehelle voinut sanoa enää yhtään mitään, ei mistään vähänkään huonosta asiasta. Jouduin pitämään itselläni omat murheeni,lapsiin liittyvät huolet jne. Lopulta en enää jaksanut kun koko ajan sai varoa mistä uskaltaa puhua tai mitä uskaltaa odottaa toiselta. Ja kyse siis oli tuikitavallisista, arkisista asioista.
oikeasti ne huoneet on kamalia ja se on tosi ahdistavaa. Eihän sun tässä ole tarkoitus kärsiä kun et mitään pahaakaan ole tehnyt.
Ole mieluummin kotona ja kirjoittele vaikka tänne av:lle. Sähän voit kohdella miestäsi kuin ilmaa, et annan sen läsnäolon vaikuttaa itseesi. Lämmitä itsellsei sauna ja ole niin kuin sitä ei olisikaan.
Mutta toi ei ole fiksua, että rankaiset itseäsi menemällä hotelliin. JOs sun on pakko mennä johki, niin mene vaikka vanhemmillesi tai jollekin ystävällesi.
itkupilliä en sietäisi hetkeäkään.
Ja kun se yhdistetään "mä lähden yöksi hotelliin nyt" -uhkailuun niin morjens....
jos minä itkisin joka kerta kun mies tiuskaisee, en muuta tekisikään. Kyllähän se minua ärsyttää, mutta siinä tilanteessa kun todella vittuunnun, piilotan miehen lompakon tai puhelimen tms. Hän on itse aika hajamielinen, joten luulee yleensä itse olevansa syyllinen. Siinä kun mies raivoaa ja etsii kamojaan, tunnen hiljaista voitonriemua ja tunnen päässeeni tasoihin. Toki joskus kostan muillakin tavoin. Itkemään en todellakaan alennu. Eikä mies ikinä itkisi vaikka minä tekisin mitä, joten olisihan se nyt ihan epäreilua jos minä pillittäisin kuin pikkutyttö joka asiasta.
Koeta kestää ja muista että kosto on parasta kylmänä.
Todella kypsää. Ihanaa ja arvostavaa parisuhdetta!
Me olemme asuneet yhdessä 20 vuotta ja paljon ollaan yhdessä saavutettu. Mies on sellainen luonne, että saa paljon aikaiseksi mutta vetää usein ihan stressinsietokykynsä äärirajoilla. Lisäksi on kova ja karu luonne, mutta toisaalta kykenevä suuriin uhrauksiin ja armollisuuteen. Arvostan.
Ja tiedän miehenkin arvostavan minua, ja parisuhteemme on itse asiassa oikein hyvä. Siksi kestän ajoittaiset tiuskimiset ja pahantuulisuuden. Mutta kyllä kosto on silti joskus suloinen.
kuulostat huomionkipeältä ja siivousfanaatikolta. mikä perussiivous? rauhoitu ja anna miehesi levätä kun on tulluttöistä. annasille kylmä olut mieluummin kun kitinää jostain sotkuista.
mulla menee hermot joka kerta kun mun mies huomauttaa mulle jostain siivousasioista ja huudan sille. mutta ei mies ala sen takia itkeä, enkä tajua miksi ap itkee ja on varaamassa hotellihuonetta.
onneksi olen nainen ja aika hetero, tulisin hulluksi jos olisin naisen kanssa naimisissa ja elämä olisi yhtä perussiivousta ja pillitystä.
Sotket vielä lapsetkin mukaan teidän riitoihin vaikka haluavat selvästi viettää aikaa isänsä kanssa
Odotat hetkeä, että mies on levännyt töistä tullessa. Sitten kehut jostain, sen jälkeen kerrot sen asian, mihin haluat muutoksen, perustelet, että miksi ja lopuksi kehut vielä. Jos tuosta huolimatta mies suhtautuu epäasiallisesti, vedät omat rajasi ja sanot, että sinua tai ketään muuta ei saa kohdella huonosti. Itkeminen ei auta mitään. Keskimäärin miehet eivät kestä pienistä asioista itkeviä naisia, se vaan ärsyttää niitä enemmän. Jos mies ei muutu vuodessa, mieti onko asia sen arvoinen, että sen takia kann