Lue keskustelun säännöt.
Tällainen ilta taas meillä :( Etsin juuri hotellihuonetta itselleni.
26.01.2013 |
Mieheni tuli töistä ja kerroin, että haluan tänään jutella siitä, että kaikki alkaisivat siivota omat jälkensä, jotta minä voisin tehdä perussiivouksen ilman, että käytän tunteja toisten tavaroitten kuljettamiseen ja sotkujen siivoamiseen. Mies ilmoitti, että hänellä ei ole mitään korjattavaa. Mainitsin yhden jutun, jonka hän sotkee kelvottomaksi päivittäin. Siitä mies suuttui ja on nyt kolmeen otteeseen huutanut siitä, että menin huomauttamaan asiasta. En jaksa tuota raivoamista, enkä halua lasten kuulevan sitä.
Pyysin kertomaan, mistä asioista hänelle voi puhua. Kuulemma kaikesta, kunhan tekee sen asiallisesti. Hän tarjosi ratkaisuksi, että olisin pyytänyt häntä siivoamaan sen sotkun tai siivonnut itse. Mutta kuitenkaan en saanut sanoa, että kyllä hänkin sotkee. Paitsi että hänelle voi puhua ihan mistä vain...
Mies saa minut helposti itkemään ja sitten hän jättää minut yksin. Ei häntä kiinnosta, miltä minusta tuntuu. Eipä häntä kiinnosta sekään, että sanoin lähteväni pois huomiseen asti. Nyt mies juttelee lasten kanssa tuolla kivoja harrastusjuttuja. En ymmärrä, miten hän pystyy siihen, kun on käynyt ensin itkettämässä minua.
Kumpi meistä teki väärin, tai enemmän väärin?
Kommentit (117)
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.
Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.
Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
No voi vittu, mieskö se sitten määrää musiikinkuuntelullaan tai seinäänhakkaamisellaan, koska muut asunnossa / talossa asuvat saavat nukkua?
Mitä jos minä sanon, että ei minua kukaan mies määrää, että saanko sanoa jostain asiasta vai en, tai montako kertaa saan siitä sanoa? Saati sitten joku vauvapalstailija.
Täytyy sanoa, että sulla on kyllä aika oudot käsitykset ihmistenvälisestä yhteiselosta. Onneksi useimmat parisuhteet eivät oikeasti toimi noin, vaan ihmisillä on täysi oikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristössään tapahtuviin asioihin, muutenkin kuin eroamalla. Se, että kuuntelee läheisiään ja kykenee mukauttamaan omaa toimintaansa siten että kaikilla on hyvä olla, on nimenomaan aikuista toimintaa, ei lapsen asemaan asettumista. Pieni lapsihan ei tuollaiseen kykene. Hän vaan huutaa "et sinä minua määrää" kaikkeen mitä hänelle sanoo. Teini-ikäinen taas suhtautuu nalkutuksena kaikkeen omaan toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin. Aikuiset ihmiset onneksi pystyvät toimimaan toisin.
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
No voi vittu, mieskö se sitten määrää musiikinkuuntelullaan tai seinäänhakkaamisellaan, koska muut asunnossa / talossa asuvat saavat nukkua?
Mitä jos minä sanon, että ei minua kukaan mies määrää, että saanko sanoa jostain asiasta vai en, tai montako kertaa saan siitä sanoa? Saati sitten joku vauvapalstailija.
Täytyy sanoa, että sulla on kyllä aika oudot käsitykset ihmistenvälisestä yhteiselosta. Onneksi useimmat parisuhteet eivät oikeasti toimi noin, vaan ihmisillä on täysi oikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristössään tapahtuviin asioihin, muutenkin kuin eroamalla. Se, että kuuntelee läheisiään ja kykenee mukauttamaan omaa toimintaansa siten että kaikilla on hyvä olla, on nimenomaan aikuista toimintaa, ei lapsen asemaan asettumista. Pieni lapsihan ei tuollaiseen kykene. Hän vaan huutaa "et sinä minua määrää" kaikkeen mitä hänelle sanoo. Teini-ikäinen taas suhtautuu nalkutuksena kaikkeen omaan toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin. Aikuiset ihmiset onneksi pystyvät toimimaan toisin.
mutta sinä missaat nyt pointin tässä. Hän yritti sanoa, että kukaan meistä ei voi määrätä parisuhteessa jotain sellaista normia, johon toisen tulisi sopeutua. Vaan juuri niinkuin itsekin kirjoitat, seon kompromisseja, sopeutumista, yhdessä rajojen vetämistä. Toinen ei siis voi niitä yksin määrittää, toisin sanoen asioista määrätä. Jos määrää, eikä se käy sinulle, eikä kompromissin mahdollisuutta ole, silloin täytyy kävellä ulos. Todeta, ettei toiminut. Ei ollut mahdollista.
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
No voi vittu, mieskö se sitten määrää musiikinkuuntelullaan tai seinäänhakkaamisellaan, koska muut asunnossa / talossa asuvat saavat nukkua?
Mitä jos minä sanon, että ei minua kukaan mies määrää, että saanko sanoa jostain asiasta vai en, tai montako kertaa saan siitä sanoa? Saati sitten joku vauvapalstailija.
Täytyy sanoa, että sulla on kyllä aika oudot käsitykset ihmistenvälisestä yhteiselosta. Onneksi useimmat parisuhteet eivät oikeasti toimi noin, vaan ihmisillä on täysi oikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristössään tapahtuviin asioihin, muutenkin kuin eroamalla. Se, että kuuntelee läheisiään ja kykenee mukauttamaan omaa toimintaansa siten että kaikilla on hyvä olla, on nimenomaan aikuista toimintaa, ei lapsen asemaan asettumista. Pieni lapsihan ei tuollaiseen kykene. Hän vaan huutaa "et sinä minua määrää" kaikkeen mitä hänelle sanoo. Teini-ikäinen taas suhtautuu nalkutuksena kaikkeen omaan toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin. Aikuiset ihmiset onneksi pystyvät toimimaan toisin.
Sinä et voi sanoa miehelle että sulje pakastin. Siitä pitää keskustella ja tehdä kompromissi. Ikinä et voi saada omaa tahtoasi täysin läpi.
Voit tietenkin sopia että jos hän laittaa pakastimen kiinni niin hän saa jossain toisessa asiassa täydet vapaudet ilman sinun puuttumistasi siihen. Vaikka siihen musiikin kuunteluun.
Sinä et ole mikään ylijumala.
Mitä jos miehesi haluaa nukkua päivät? Oletko sinä silloin täysin hiljaa? Miehesi ei halua valoja päälle eikä ääntä.
Juuri tuossa siivouksessa naisten määräyshalu tulee yleensä esiin. He katsovat että he voivat määrittää siisteystason ja miehen ja lasten on niitä noudatettava.
Tämä on väärin. Jos mies on sitä mieltä että vaatteet heitetään maahan ja astiat tiskataan kun ne loppuu niin se ei ole oikein että sinä määräät miten asioiden pitäisi olla.
Et voi sanoa että astiat tiskataan heti tai että vaatteet laitetaan pyykkikoriin. Voitte keskustella siitä että jos tiskataan sitten kun puolet tiskeistä on tiskipöydällä ja siitä että jos vaatteet heitetään vaikka nurkkaan eikä keskelle lattiaa. Sitä sanotaan kompromissiksi.
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
No voi vittu, mieskö se sitten määrää musiikinkuuntelullaan tai seinäänhakkaamisellaan, koska muut asunnossa / talossa asuvat saavat nukkua?
Mitä jos minä sanon, että ei minua kukaan mies määrää, että saanko sanoa jostain asiasta vai en, tai montako kertaa saan siitä sanoa? Saati sitten joku vauvapalstailija.
Täytyy sanoa, että sulla on kyllä aika oudot käsitykset ihmistenvälisestä yhteiselosta. Onneksi useimmat parisuhteet eivät oikeasti toimi noin, vaan ihmisillä on täysi oikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristössään tapahtuviin asioihin, muutenkin kuin eroamalla. Se, että kuuntelee läheisiään ja kykenee mukauttamaan omaa toimintaansa siten että kaikilla on hyvä olla, on nimenomaan aikuista toimintaa, ei lapsen asemaan asettumista. Pieni lapsihan ei tuollaiseen kykene. Hän vaan huutaa "et sinä minua määrää" kaikkeen mitä hänelle sanoo. Teini-ikäinen taas suhtautuu nalkutuksena kaikkeen omaan toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin. Aikuiset ihmiset onneksi pystyvät toimimaan toisin.
mutta sinä missaat nyt pointin tässä. Hän yritti sanoa, että kukaan meistä ei voi määrätä parisuhteessa jotain sellaista normia, johon toisen tulisi sopeutua. Vaan juuri niinkuin itsekin kirjoitat, seon kompromisseja, sopeutumista, yhdessä rajojen vetämistä. Toinen ei siis voi niitä yksin määrittää, toisin sanoen asioista määrätä. Jos määrää, eikä se käy sinulle, eikä kompromissin mahdollisuutta ole, silloin täytyy kävellä ulos. Todeta, ettei toiminut. Ei ollut mahdollista.
Miten niitä normeja voi vetää, jos mistään asiasta kerran ei saa sanoa eikä huomauttaa? Eikä siis muutenkaan jää mitään muuta mahdollisuutta ilmaista tyytymättömyyttään, kun lähteä suhteesta? Koska muu on nalkuttamista, jota "kukaan ei jaksa kuunnella"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
No voi vittu, mieskö se sitten määrää musiikinkuuntelullaan tai seinäänhakkaamisellaan, koska muut asunnossa / talossa asuvat saavat nukkua?
Mitä jos minä sanon, että ei minua kukaan mies määrää, että saanko sanoa jostain asiasta vai en, tai montako kertaa saan siitä sanoa? Saati sitten joku vauvapalstailija.
Täytyy sanoa, että sulla on kyllä aika oudot käsitykset ihmistenvälisestä yhteiselosta. Onneksi useimmat parisuhteet eivät oikeasti toimi noin, vaan ihmisillä on täysi oikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristössään tapahtuviin asioihin, muutenkin kuin eroamalla. Se, että kuuntelee läheisiään ja kykenee mukauttamaan omaa toimintaansa siten että kaikilla on hyvä olla, on nimenomaan aikuista toimintaa, ei lapsen asemaan asettumista. Pieni lapsihan ei tuollaiseen kykene. Hän vaan huutaa "et sinä minua määrää" kaikkeen mitä hänelle sanoo. Teini-ikäinen taas suhtautuu nalkutuksena kaikkeen omaan toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin. Aikuiset ihmiset onneksi pystyvät toimimaan toisin.
...Mutta jo se eka pakastimenovijuttu oli ihan riittävä antamaan aihetta olettaa ettei tuollainen tyyppi ole ihan kunnossa. Muista puhumattakaan. Hyvä että lähdit, toivottavasti et montaa päivää ehtinyt toimintaa seurailla. mutta ihmetyttää miksi luulet että tuollainen mt-tapaus olisi oiva esimerkki tähän ketjuun. Mieleltään järkkyneen ihmisen kanssa ei voi sopia puhumalla, hän ei ala käyttäytyä normaalisti vaikka sanoisi nätisti tai sanoisi rumasti.
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
No voi vittu, mieskö se sitten määrää musiikinkuuntelullaan tai seinäänhakkaamisellaan, koska muut asunnossa / talossa asuvat saavat nukkua?
Mitä jos minä sanon, että ei minua kukaan mies määrää, että saanko sanoa jostain asiasta vai en, tai montako kertaa saan siitä sanoa? Saati sitten joku vauvapalstailija.
Täytyy sanoa, että sulla on kyllä aika oudot käsitykset ihmistenvälisestä yhteiselosta. Onneksi useimmat parisuhteet eivät oikeasti toimi noin, vaan ihmisillä on täysi oikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristössään tapahtuviin asioihin, muutenkin kuin eroamalla. Se, että kuuntelee läheisiään ja kykenee mukauttamaan omaa toimintaansa siten että kaikilla on hyvä olla, on nimenomaan aikuista toimintaa, ei lapsen asemaan asettumista. Pieni lapsihan ei tuollaiseen kykene. Hän vaan huutaa "et sinä minua määrää" kaikkeen mitä hänelle sanoo. Teini-ikäinen taas suhtautuu nalkutuksena kaikkeen omaan toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin. Aikuiset ihmiset onneksi pystyvät toimimaan toisin.
...Mutta jo se eka pakastimenovijuttu oli ihan riittävä antamaan aihetta olettaa ettei tuollainen tyyppi ole ihan kunnossa. Muista puhumattakaan. Hyvä että lähdit, toivottavasti et montaa päivää ehtinyt toimintaa seurailla. mutta ihmetyttää miksi luulet että tuollainen mt-tapaus olisi oiva esimerkki tähän ketjuun. Mieleltään järkkyneen ihmisen kanssa ei voi sopia puhumalla, hän ei ala käyttäytyä normaalisti vaikka sanoisi nätisti tai sanoisi rumasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
No voi vittu, mieskö se sitten määrää musiikinkuuntelullaan tai seinäänhakkaamisellaan, koska muut asunnossa / talossa asuvat saavat nukkua?
Mitä jos minä sanon, että ei minua kukaan mies määrää, että saanko sanoa jostain asiasta vai en, tai montako kertaa saan siitä sanoa? Saati sitten joku vauvapalstailija.
Täytyy sanoa, että sulla on kyllä aika oudot käsitykset ihmistenvälisestä yhteiselosta. Onneksi useimmat parisuhteet eivät oikeasti toimi noin, vaan ihmisillä on täysi oikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristössään tapahtuviin asioihin, muutenkin kuin eroamalla. Se, että kuuntelee läheisiään ja kykenee mukauttamaan omaa toimintaansa siten että kaikilla on hyvä olla, on nimenomaan aikuista toimintaa, ei lapsen asemaan asettumista. Pieni lapsihan ei tuollaiseen kykene. Hän vaan huutaa "et sinä minua määrää" kaikkeen mitä hänelle sanoo. Teini-ikäinen taas suhtautuu nalkutuksena kaikkeen omaan toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin. Aikuiset ihmiset onneksi pystyvät toimimaan toisin.
mutta sinä missaat nyt pointin tässä. Hän yritti sanoa, että kukaan meistä ei voi määrätä parisuhteessa jotain sellaista normia, johon toisen tulisi sopeutua. Vaan juuri niinkuin itsekin kirjoitat, seon kompromisseja, sopeutumista, yhdessä rajojen vetämistä. Toinen ei siis voi niitä yksin määrittää, toisin sanoen asioista määrätä. Jos määrää, eikä se käy sinulle, eikä kompromissin mahdollisuutta ole, silloin täytyy kävellä ulos. Todeta, ettei toiminut. Ei ollut mahdollista.
Miten niitä normeja voi vetää, jos mistään asiasta kerran ei saa sanoa eikä huomauttaa? Eikä siis muutenkaan jää mitään muuta mahdollisuutta ilmaista tyytymättömyyttään, kun lähteä suhteesta? Koska muu on nalkuttamista, jota "kukaan ei jaksa kuunnella"?
Kyse on aina siitä, miten asiat ilmaisee. Molemmin puolin tietenkin. Mutta mistä minä mitään tiedän, ei mulla ole mistä. :D
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Sinä et voi päättää mistään mitä miehesi tekee. Ainoa asia mitä voit tehdä on lähteä.Hän ei ole lapsesi. Hänellä on oikeus tehdä miten hän katsoo parhaaksi.
Katsos jos hän katsoo että hän haluaa vaikka hakata seinää niin hän hakkaa. Voit lähteä jos et sitä siedä. Voit yrittää tehdä kompromissin että hän hakkaa hiljempaa seinää. Mutta et voi sanoa että hänen pitäisi lopettaa se.
Katsos sinä et määrää teidän parisuhteessa. Naiset jotenkin katsovat voivansa määrätä miestään. He eivät voi.Jos mies ei siivoa niin hän ei siivoa. Voit yrittää neuvotella kompromissin että hän siivoaa vaikka kerran viikossa vaikka sinä haluaisist kolme kertaa viikossa ja mies kerran kuussa. Mutta sinä et voi määritellä sääntöjä tai tasoja mikä on oikein ja mikä ei. Et määrää siisteys tasoja etkä sitä koska saa kuunnella musiikkia
No voi vittu, mieskö se sitten määrää musiikinkuuntelullaan tai seinäänhakkaamisellaan, koska muut asunnossa / talossa asuvat saavat nukkua?
Mitä jos minä sanon, että ei minua kukaan mies määrää, että saanko sanoa jostain asiasta vai en, tai montako kertaa saan siitä sanoa? Saati sitten joku vauvapalstailija.
Täytyy sanoa, että sulla on kyllä aika oudot käsitykset ihmistenvälisestä yhteiselosta. Onneksi useimmat parisuhteet eivät oikeasti toimi noin, vaan ihmisillä on täysi oikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristössään tapahtuviin asioihin, muutenkin kuin eroamalla. Se, että kuuntelee läheisiään ja kykenee mukauttamaan omaa toimintaansa siten että kaikilla on hyvä olla, on nimenomaan aikuista toimintaa, ei lapsen asemaan asettumista. Pieni lapsihan ei tuollaiseen kykene. Hän vaan huutaa "et sinä minua määrää" kaikkeen mitä hänelle sanoo. Teini-ikäinen taas suhtautuu nalkutuksena kaikkeen omaan toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin. Aikuiset ihmiset onneksi pystyvät toimimaan toisin.
Sinä et voi sanoa miehelle että sulje pakastin. Siitä pitää keskustella ja tehdä kompromissi. Ikinä et voi saada omaa tahtoasi täysin läpi.Voit tietenkin sopia että jos hän laittaa pakastimen kiinni niin hän saa jossain toisessa asiassa täydet vapaudet ilman sinun puuttumistasi siihen. Vaikka siihen musiikin kuunteluun.
Sinä et ole mikään ylijumala.
Mitä jos miehesi haluaa nukkua päivät? Oletko sinä silloin täysin hiljaa? Miehesi ei halua valoja päälle eikä ääntä.
Juuri tuossa siivouksessa naisten määräyshalu tulee yleensä esiin. He katsovat että he voivat määrittää siisteystason ja miehen ja lasten on niitä noudatettava.
Tämä on väärin. Jos mies on sitä mieltä että vaatteet heitetään maahan ja astiat tiskataan kun ne loppuu niin se ei ole oikein että sinä määräät miten asioiden pitäisi olla.
Et voi sanoa että astiat tiskataan heti tai että vaatteet laitetaan pyykkikoriin. Voitte keskustella siitä että jos tiskataan sitten kun puolet tiskeistä on tiskipöydällä ja siitä että jos vaatteet heitetään vaikka nurkkaan eikä keskelle lattiaa. Sitä sanotaan kompromissiksi.
Mitä jos mä alan paiskoa seinään miehen mittaamattoman arvokkaita, harvinaisia lp-levyjä ihan vaan huvikseni? Tai hyppiä hänen kalliin vintage-kitaransa päällä? Pyyhkiä perseeni hänen parhaaseen kauluspaitaansa? Eikö hänkään saa sanoa mulle että lopeta tuo nyt heti paikalla? Vaan ainoastaan yrittää neuvotella kanssani, että jos nyt lopetat omaisuuteni tuhoamisen ja lupaat, ettet enää jatkossakaan pistä paskaksi minulle tärkeitä asioita, saat hyvitykseksi täydet vapaudet pitää itselläsi 3 rakastajaa minun siihen puuttumatta?
Tai että tehdäänkö nyt semmoinen kompromissi, että pari levyä saat tuhota joka viikko, muttet yhtään enempää?
Kuulostaa aika pimeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
googleta narsismi, katso täsmääkö yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinä kuulostit asialliselta kommentteinesi. Toki mies saattoi olla työpäivän jäljiltä väsynyt eikä ehkä parhaimmillaan ottamaan vastaan negatiivista palautetta mutta siitä huolimatta kuvauksesi perusteella mies teki väärin.
AP ei kellään ole oikeutta tiuskia sinulle tuolla tavoin.
Tietenkin kyse on vain sinun kertomuksestasi, ehkä jos olisin ollut kärpäsenä katossa, saisin erilaisen kuvan. Onko teillä paljonkin tuollaisia riitoja?
Ajatteletko hotelliyön jotenkin herättävän miehen vai kostatko hänelle nukkumalla hotellissa? Vai oletko oikeasti niin väsynyt, että sun on pakko saada hetki ilman perhettä? Uskotko saavasi nukuttua hotellissa hyvin? Miksi pakenet tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on ehkä kusipää tai ainakaan hän ei ymmärrä sinua. Mitäs jos menisitte ensi kesänä avioliittoleirille? Ainakin NMKY:n leireillä opetellaan keskinäistä kommunikointia.
Tai sitten erotkaa. Noin ei kannata elää.
sanoit asiasta ja sait asiattoman vastauksen. Joko miehesi on tosi stressaantunut jostain tai sitten todella vittumainen luonne tai sitten teillä on suhteessa jotain muutakin yhteensopimattomuutta, joka sitten purkautuu tällaisissa tilanteissa, joissa joku muu pari saisi asiat juteltua rauhallisesti läpi.
Oli syy mikä hyvänsä, sun on tärkeää tajuta, että se syy ei ole sinussa tai siinä mitä sanoit. Koita jaksaa.
Jos et halua siivota miehesi sotkuja , älä siivoa. Jos sotkut häiritsevät sinua liikaa niin siivoa, mutta älä nalkuta tai yritä kasvattaa miestäsi. Tuskin itsekään pitäisit miehesi sanomana vastaavasta kommentoinnista. Ja et ole pikkutyttö enää, eli ei kannata pillittää miehen takaisin sanomisesta.
Ajankohdan olisit voinut hieman paremmin valita,vaikka siten että lapset on muualla.
[Mies saa minut helposti itkemään ja sitten hän jättää minut yksin. Ei häntä kiinnosta, miltä minusta tuntuu. Eipä häntä kiinnosta sekään, että sanoin lähteväni pois huomiseen asti. Nyt mies juttelee lasten kanssa tuolla kivoja harrastusjuttuja. En ymmärrä, miten hän pystyy siihen, kun on käynyt ensin itkettämässä minua.
Kumpi meistä teki väärin, tai enemmän väärin?
[/quote]
Tämä meilläkin koettu tänään(kin) jo monta kertaa. Olen itkenyt tänään ekan kerran puoli tuntia heräämisestä, kerran päivällä ja tunti pari sitten, juuri miehen ilkeilyn ja mahdottoman raivoamisen takia. Pyytää kyllä anteeksi parin tunnin päästä mutta eipä paljon lohduta kun tietää että milloin vaan voi tulla seuraava ryöppy. Sitten äijä ihmettelee miksen halua seksiä sen kanssa....
En tiedä sinusta, mutta yleensä kirjoitetusta tekstistä pystyy lukemaan yhtä ja toista, vaikkei sen kirjoittajaa tuntisikaan. Ap antaa itsestään heiveröisen, hysteerisen, marttyyrimaisen, avuttoman kuvan. En tiedä onko hän sellainen oikeasti, mutta sellaisen KUVAN hän antaa. Minulle. Ja kyllä minä saan sen täällä myös sanoa. Ei ole kyse aivopierusta.
Jos on kynnysmatoksi päättänyt ryhtyä niin siinähän sitten kestää osansa. Poiskin voi aina lähteä.
Ja siis ihanko on hyvän äidin merkki, että antaa pienen lapsen soitella hätäpäissään kännisen isän perään...? Ok sitten.