Lue keskustelun säännöt.
Tällainen ilta taas meillä :( Etsin juuri hotellihuonetta itselleni.
26.01.2013 |
Mieheni tuli töistä ja kerroin, että haluan tänään jutella siitä, että kaikki alkaisivat siivota omat jälkensä, jotta minä voisin tehdä perussiivouksen ilman, että käytän tunteja toisten tavaroitten kuljettamiseen ja sotkujen siivoamiseen. Mies ilmoitti, että hänellä ei ole mitään korjattavaa. Mainitsin yhden jutun, jonka hän sotkee kelvottomaksi päivittäin. Siitä mies suuttui ja on nyt kolmeen otteeseen huutanut siitä, että menin huomauttamaan asiasta. En jaksa tuota raivoamista, enkä halua lasten kuulevan sitä.
Pyysin kertomaan, mistä asioista hänelle voi puhua. Kuulemma kaikesta, kunhan tekee sen asiallisesti. Hän tarjosi ratkaisuksi, että olisin pyytänyt häntä siivoamaan sen sotkun tai siivonnut itse. Mutta kuitenkaan en saanut sanoa, että kyllä hänkin sotkee. Paitsi että hänelle voi puhua ihan mistä vain...
Mies saa minut helposti itkemään ja sitten hän jättää minut yksin. Ei häntä kiinnosta, miltä minusta tuntuu. Eipä häntä kiinnosta sekään, että sanoin lähteväni pois huomiseen asti. Nyt mies juttelee lasten kanssa tuolla kivoja harrastusjuttuja. En ymmärrä, miten hän pystyy siihen, kun on käynyt ensin itkettämässä minua.
Kumpi meistä teki väärin, tai enemmän väärin?
Kommentit (117)
Mun mielestä kaikesta pitäisi pystyä puhumaan melkeimpä millon vaan. Ei sellaisia sopivia hetkiä voi alkaa odotella tai sitä millon toinen olisi hyvällä tuulella tms. Toki, sitten kun sanoo niin sanoo reilusti ja asiallisesti ja ei saa heti huutaa, hermostua ja nalkuttaa. Asioiden sanomatta jättäminen on ehkä pahinta, jossakin vaiheessa se alkaa kostautua kyllä vielä enemmän kun niistä sanominen.
Jos toinen kuitenkin vetää herneen nenään, niin anna aikaa sulatella asiaa vähän. Ja ota asia varovaisesti puheeksi vähän myöhemmin. Sano, että pystyt siivoamaan paremmin sen ja sen asian ja ylläpitämään talon siistinä, kun myös tämä mitä mies sotkee olisi jo puhtaassa kunnossa.
Jos mies tuntuu ylimieliseltä tämän ja monen muun asian suhteen, niin sitten tekisi mieli sanoa että vaihda miestä, vaikka eihän se niin yksioikoista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä, se menee just tuollaiseksi siivouspalaverien pitämiseksi ja kaikilla on kurjaa.
Kertomasi mukaan meillä aika samanlainen tilanne kotona. Itken todella helposti, ihan pienestäkin syystä. Meillä ollut vaikeaa parisuhteessa jo vuosia.Olen ollut kotona hoitamassa lapsia 10 vuotta ja mies oli pahoillaan kun en tuo "rahaa kotiin" Tein kotona kaikki työt mukisematta koska tykkäsin siitä, vein ja toin lapsia kerhoihin ja harrastuksiin, ostin kaikki tarvikkeet ja hoidin kaikki lasten asiat, lääkäreineen ja terapioineen. No silloin mies vinkui että mene töihin! No nyt kun olen töissä, teen kaikki samat asiat kuin ennenkin, ja kaiken lisäksi opiskelenkin vielä työn ohessa. Mies ei tee sen enempää kuin ennenkään. Pakko yrittää jaksaa. En voi olla enää se herkkä itkupilli joka ennen olin joka sai sillä huomiota. No onneksi lapset ovat vanhempia eivätkä enää herätä kahdeksaa kertaa yössä niinkuin kotona ollessani. Vanhin lapsi on nyt 15. Itse 35, ja opiskelija....Elämä edessä itselläkin vielä.
Miksi se ei ole vaihtoehto, että antaa taloudenpidon mennä sen mukaan, mitä jaksaa tehdä? Sehän on teidän yhteinen perhe ja koti. Jos toinen osapuoli ei tee mitään eikä suostu mistään puhumaan, niin miksi toisen pitää olla se "äiti" tai "piika" tai "siivooja"? Miksi ei ajatella, että selvä, tässä huushollissa vissiin sitten mennään tällä tyylillä. Jos itsellä on ambitioita elämän tai perheen suhteen, niin hoitaa ne ikään kuin hoitaisi myös jos olisi sinkku, eli varmaan silloin huolehtisi niistä lapsista ja niiden lääkärikäynneistä yksin, joten voi tehdä niin myös parisuhteessa. Mutta ei sen lisäksi tarvitse jaksaa leikata nurmikkoa ja imuroida ja pedata sänkyjä pelkästään siksi että perheen toinen aikuinen ei vaivaudu niitä tekemään. Ja katkeroituu sitten siitä miten joutuu raatamaan. Kuka pakottaa? Tekee sen mikä on itselle tärkeää ja minkä jaksaa. Eli vetää ne omat rajansa itse, teen tän mutta tätä en nyt enää tee.
Tarkoitan sitä, että se on molempien koti ja molempien perhe, ja sellaisenaan se on ja saakin olla molempien näköinen. Jos sitten oma ego tulee vastaan, että ei kestä sellaista elämää joka muodostuu kahden ihmisen toiveiden ja panoksen myötä, vaan haluaa enemmän, niin sitten varmaan tekee töitä 24 tuntia sen kumppanin velttoilun korjaamiseksi. Ottaahan se varmaan tunnon päälle, jos joutuu myöntämään että tällaista MEILLÄ nyt tosiaan on, jos olisi toiveissa jotain täydellisyyttä. Mutta pitäisi miettiä kenen toiveesta siinä oikeasti on kyse.
Lisäksi monesti voi käydä niin, että se kumppani sitten kuitenkin aktivoituu jonkin verran, kun huomaa että ei se rouva enää tosiaan teekään ihan kaikkea. Miksi olisikaan aktivoitunut ennen, kun kaikki kuitenkin sujui.
Tuo oma mies ärsyttää, haluan olla hetken erillään!
Tuo oma mies ärsyttää, haluan olla hetken erillään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä mun oma vikani?
ap
No onhan miehesi lukutaitoinen. Jos sinä et saa tästä asiasta puhua, niin kirjoita sille.
Toinen keino: Älä pyydä, älä vaadi äläkä käske miestäsi! Tässä sinä teit väärin.
Kerro vaan miehelle oma päätöksesi : sinä et enää tämän päivän jälkeen miehesi omaa sotkua siivoa.
Siis mitä SINÄ ITSE teet tai tässä tapauksessa jätät tekemättä. Älä edes mainitse mitään vaatimuksia miehelle.
Kirjoita sekin paperille ja muista merkitä päiväys, mielellään myös kellonaika ja tarkka paikka.
Äläkä sen jälkeen enää toista sanomaasi vaan etsi se lappu luettavaksi. Ja mikä tärkeintä : ÄLÄ TODELLAKAAN SIIVOA SITÄ.
Luultavasti miehellä menee muutama viikko ennen kuin viimein ymmärtää, että sinä ole viimeinkin tosissasi.
jos ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä, se menee just tuollaiseksi siivouspalaverien pitämiseksi ja kaikilla on kurjaa.
Meillä mies haluaa pitää 'siivouspalavereita', itse olen paljon suurpiirteisempi. Mutta tämä on yhteinen koti ja haluan, että kaikki viihtyvät, ja toisaalta tiedostan, että jos mentäisiin mun 'standardien' mukaan jatkuva kaaos alkaisi lopulta ahdistamaan itseänikin, enkä halua sellaista mallia lapsilleni. Mies on viikonlopun poissa ja annan kaaokselle tilaa, ja huomenna sitten siivoan raivoisasti musiikin soidessa täysillä taustalla ennen kuin mies tulee kotiin. Mutta mieheni arvostaakin panostani ja minä arvostan sitä, että hän antaa minulle tilaa olla myös oma kaaottinen itseni. Kyllä itseään painavista asiosta pitää pystyä puhumaan perheessä, ei voi elää kuin olisi yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En taida nyt lähteä mihinkään vaan rauhotan tilanteen sillä, että olen sitten vaikka eri kerroksessa kuin mies.
Joudun miehen kanssa tilanteisiin, joissa toivon, että kunpa en olisi sanonut epäkohtaa ääneen. Ne ovat miehelle niin valtavia asioita. Luulin tokaisevani jotain ohimennen, jota ei tarvitse siinä sen enempää puida. Minun syyni, että sanoin takaisin, kun mies tyrmäsi väitteeni.
En osaa päättää, että minuun ei vaikuta tuollaiset asiat. Ne vaikuttavat. Haluaisin, että ollaan sovussa ja asioista puhutaan (ja kuunnellaan), kun siltä tuntuu, ja sitten ne ovat mennyttä.
En tiedä, miksi tuohon perussiivous-sanaan tartuttiin. Tarkoitan sillä sitä, mikä tehdään, kun tavarat on kerätty paikoilleen ja omat sotkut on siivottu, kun sotku on tehty, esim. kahvi kaadettu lattialle. Se on imurointia, pintojen pyyhkimistä jne. Meillä sotkija odottaa, että minä kuljen perässä ja siivoan. Siitä olisin halunnut jutella koko perheen kanssa, mutta se ei käynyt miehelle. Hän raivostui täysin, kun hänen nimensä mainittiin.
ap
Tämä lause viimeistään sai mut vakuuttuneeksi siitä, että kuulemme tässä nyt vain ja ainoastaan ap:n "totuuden" tapahtumista. Miehen versio olisi kyllä mielenkiintoista kuulla. Mikäköhän se on tämä ap:n tapa tokaista aisoita ohimennen..
Ja te, jotka ihmettelette, että ap:tä tästä syyllistetään, olette juuri niitä, joille on olemassa aina vain ja ainoastaan naisen totuus asiosta. Miehet ovat automaattisesti kusipäitä, jos eivät ole samaa mieltä asioista tai muuten käyttäydy kuten naiset.
tiesittekö että hotllihuonetta ei saa kaikissa kaupungeissa jos se on oma kotikaupunki?
Eli hotellit eivät majoita oman kaupungin asukkaita vaikka tilanne olisi että kotona odottaa pahoinpitely....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi mukaan meillä aika samanlainen tilanne kotona. Itken todella helposti, ihan pienestäkin syystä. Meillä ollut vaikeaa parisuhteessa jo vuosia.Olen ollut kotona hoitamassa lapsia 10 vuotta ja mies oli pahoillaan kun en tuo "rahaa kotiin" Tein kotona kaikki työt mukisematta koska tykkäsin siitä, vein ja toin lapsia kerhoihin ja harrastuksiin, ostin kaikki tarvikkeet ja hoidin kaikki lasten asiat, lääkäreineen ja terapioineen. No silloin mies vinkui että mene töihin! No nyt kun olen töissä, teen kaikki samat asiat kuin ennenkin, ja kaiken lisäksi opiskelenkin vielä työn ohessa. Mies ei tee sen enempää kuin ennenkään. Pakko yrittää jaksaa. En voi olla enää se herkkä itkupilli joka ennen olin joka sai sillä huomiota. No onneksi lapset ovat vanhempia eivätkä enää herätä kahdeksaa kertaa yössä niinkuin kotona ollessani. Vanhin lapsi on nyt 15. Itse 35, ja opiskelija....Elämä edessä itselläkin vielä.
Miksi se ei ole vaihtoehto, että antaa taloudenpidon mennä sen mukaan, mitä jaksaa tehdä? Sehän on teidän yhteinen perhe ja koti. Jos toinen osapuoli ei tee mitään eikä suostu mistään puhumaan, niin miksi toisen pitää olla se "äiti" tai "piika" tai "siivooja"? Miksi ei ajatella, että selvä, tässä huushollissa vissiin sitten mennään tällä tyylillä. Jos itsellä on ambitioita elämän tai perheen suhteen, niin hoitaa ne ikään kuin hoitaisi myös jos olisi sinkku, eli varmaan silloin huolehtisi niistä lapsista ja niiden lääkärikäynneistä yksin, joten voi tehdä niin myös parisuhteessa. Mutta ei sen lisäksi tarvitse jaksaa leikata nurmikkoa ja imuroida ja pedata sänkyjä pelkästään siksi että perheen toinen aikuinen ei vaivaudu niitä tekemään. Ja katkeroituu sitten siitä miten joutuu raatamaan. Kuka pakottaa? Tekee sen mikä on itselle tärkeää ja minkä jaksaa. Eli vetää ne omat rajansa itse, teen tän mutta tätä en nyt enää tee.
Tarkoitan sitä, että se on molempien koti ja molempien perhe, ja sellaisenaan se on ja saakin olla molempien näköinen. Jos sitten oma ego tulee vastaan, että ei kestä sellaista elämää joka muodostuu kahden ihmisen toiveiden ja panoksen myötä, vaan haluaa enemmän, niin sitten varmaan tekee töitä 24 tuntia sen kumppanin velttoilun korjaamiseksi. Ottaahan se varmaan tunnon päälle, jos joutuu myöntämään että tällaista MEILLÄ nyt tosiaan on, jos olisi toiveissa jotain täydellisyyttä. Mutta pitäisi miettiä kenen toiveesta siinä oikeasti on kyse.
Lisäksi monesti voi käydä niin, että se kumppani sitten kuitenkin aktivoituu jonkin verran, kun huomaa että ei se rouva enää tosiaan teekään ihan kaikkea. Miksi olisikaan aktivoitunut ennen, kun kaikki kuitenkin sujui.
- mies tulee töistä ja vaimo haluaa keskustella perheen siivoustavoista, eli siis pitää jonkunnäköisen seminaarin siivouksesta yleensä
- miehelle kävisi että vaimo sanoisi konkreettisesti ne kohdat, mitkä pitää siivota
- tämä ei käy vaimolle, vaan hän alkaa itkeä
- siivousta edeltävään raivaamiseen menee ap:ltä "tunteja". Kuinka iso perhe, minkä ikäiset lapset (eivät ilmeisesti siivoa omia jälkiään), millainen arkimeininki perheessä? Meillä 5-henkinen perhe, eikä raivaamiseen mene tuollaisia aikoja
Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja puolisonsa yleensä tuntee niin hyvin (toivottavasti!), että osaa valita hetket periaatteellisille keskusteluille oikein. Tässä tapauksessa mies varmaan tuntee vaimonsa niin hyvin, että tietää tämän itkevän joskus pienistäkin asioista, joten kyyneliin ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Niinkuin joku jo kirjoittikin, jokaisessa suhteessa on oma dynamiikkansa.
Mutta tilanne ap:n kotona on ilmeisesti rauhoittunut, hyvä niin. Työstä väsyneelle ihmiselle ei mun mielestä kannata kuitenkaan ehdottaa mitä periaatteellisia keskusteluja. Keep it simple siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia ei todellakaan mennyt noin.
Oli iso virhe jäädä kotiin. Saunoin, mies saunoi lapsen kanssa. Olimme aika lailla erillämme. Pahoittelin miehelle huonoa alkuiltaa ja ehdotin, että aloitamme alusta. Mies oli vaivihkaa vetänyt kännit. Hän häipyi kotoa. Lapsikin pyysi monta kertaa, että isä ei lähde. Mies sanoi lähtevänsä, koska en ollut laittanut pussilakanaa ajoissa lapsen sänkyyn. En ollut, koska peitto oli vielä kostea. Ajattelin laittaa sen juuri ennen kuin lapsi menee nukkumaan, mutta mies oli mennyt laittamaan sitä. Muistutin, että mies lupasi lapselle olla kotona ja on luvannut, että on aina saunaillat kotona. Ei kuulemma merkitse mitään, sanoi hän lapsen kuullen. Hän lupasi vastata puhelimeen. Lapsi on soittanut monta kertaa ja lähettänyt viestin, eikä halua nukkua ennen kuin isä tulee kotiin. Sain äsken lapsen petiin ja valvon tässä lähellä, että häntä ei pelota. Hän sanoi itku kurkussa, että hänellä on nyt kurjia ajatuksia isästä, hän on pettynyt ja surullinen.
Tämä on naurettavaa ja surullista.
ap
Asia ei todellakaan mennyt noin.
Oli iso virhe jäädä kotiin. Saunoin, mies saunoi lapsen kanssa. Olimme aika lailla erillämme. Pahoittelin miehelle huonoa alkuiltaa ja ehdotin, että aloitamme alusta. Mies oli vaivihkaa vetänyt kännit. Hän häipyi kotoa. Lapsikin pyysi monta kertaa, että isä ei lähde. Mies sanoi lähtevänsä, koska en ollut laittanut pussilakanaa ajoissa lapsen sänkyyn. En ollut, koska peitto oli vielä kostea. Ajattelin laittaa sen juuri ennen kuin lapsi menee nukkumaan, mutta mies oli mennyt laittamaan sitä. Muistutin, että mies lupasi lapselle olla kotona ja on luvannut, että on aina saunaillat kotona. Ei kuulemma merkitse mitään, sanoi hän lapsen kuullen. Hän lupasi vastata puhelimeen. Lapsi on soittanut monta kertaa ja lähettänyt viestin, eikä halua nukkua ennen kuin isä tulee kotiin. Sain äsken lapsen petiin ja valvon tässä lähellä, että häntä ei pelota. Hän sanoi itku kurkussa, että hänellä on nyt kurjia ajatuksia isästä, hän on pettynyt ja surullinen.
Tämä on naurettavaa ja surullista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotat hetkeä, että mies on levännyt töistä tullessa. Sitten kehut jostain, sen jälkeen kerrot sen asian, mihin haluat muutoksen, perustelet, että miksi ja lopuksi kehut vielä. Jos tuosta huolimatta mies suhtautuu epäasiallisesti, vedät omat rajasi ja sanot, että sinua tai ketään muuta ei saa kohdella huonosti. Itkeminen ei auta mitään. Keskimäärin miehet eivät kestä pienistä asioista itkeviä naisia, se vaan ärsyttää niitä enemmän. Jos mies ei muutu vuodessa, mieti onko asia sen arvoinen, että sen takia kann
Jaa että ihan silitellä pitäisi ja kehua, jos toinen käyttäytyy huonosti. Minä ainakin sanoisin että ei, en halua että puhut minulle noin. Minä en ala kotonani teeskentelemään. Jos mies sotkee aina saman paikan, siitä on varmasti puhuttu aiemminkin. VUODESSA??? Haloo!
Asia ei todellakaan mennyt noin.
Oli iso virhe jäädä kotiin. Saunoin, mies saunoi lapsen kanssa. Olimme aika lailla erillämme. Pahoittelin miehelle huonoa alkuiltaa ja ehdotin, että aloitamme alusta. Mies oli vaivihkaa vetänyt kännit. Hän häipyi kotoa. Lapsikin pyysi monta kertaa, että isä ei lähde. Mies sanoi lähtevänsä, koska en ollut laittanut pussilakanaa ajoissa lapsen sänkyyn. En ollut, koska peitto oli vielä kostea. Ajattelin laittaa sen juuri ennen kuin lapsi menee nukkumaan, mutta mies oli mennyt laittamaan sitä. Muistutin, että mies lupasi lapselle olla kotona ja on luvannut, että on aina saunaillat kotona. Ei kuulemma merkitse mitään, sanoi hän lapsen kuullen. Hän lupasi vastata puhelimeen. Lapsi on soittanut monta kertaa ja lähettänyt viestin, eikä halua nukkua ennen kuin isä tulee kotiin. Sain äsken lapsen petiin ja valvon tässä lähellä, että häntä ei pelota. Hän sanoi itku kurkussa, että hänellä on nyt kurjia ajatuksia isästä, hän on pettynyt ja surullinen.
Tämä on naurettavaa ja surullista.
ap
teidän perhe-elämä. Menkää hoitoon koko porukka. Suru tulee lapsen puolesta. :(
En jaksa lukea koko ketjua ja taitaa olla muitakin ongelmia, kuin tavarat väärissä paikoissa tuon ap:n viimeisen kommentin perusteella. Mutta meillä siis sama vääntö, sälää ja kamaa jooka paikassa ka ärsyttää niitä keräillä ennenkuin pääsee imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä jne. Itse avauduin asiasta (taas) muutama viikko siiten ja mies oli töissä ollessaani putsannut lähes kaikki omat henk. koht muistoesineet, valokuvat ym, plus tyhjentänyt laatikoista kaikki omat jutu plus kaikki DVD-leffat (joita 2 isoa lipastollista) ja roudannut ne työpaikkansa varastoon :D narsisti tai marttyyri, whatever, mutta onpahan nyt tilaa mulla pyyhkiä pölyjä...:D eläköön parisuhde ja värikäs elämä, eikä mua edes itkettänyt, vähän nauratti :)
tiesittekö että hotllihuonetta ei saa kaikissa kaupungeissa jos se on oma kotikaupunki?
Eli hotellit eivät majoita oman kaupungin asukkaita vaikka tilanne olisi että kotona odottaa pahoinpitely....
tiesittekö että hotllihuonetta ei saa kaikissa kaupungeissa jos se on oma kotikaupunki?
Eli hotellit eivät majoita oman kaupungin asukkaita vaikka tilanne olisi että kotona odottaa pahoinpitely....
Aina olen saanut hotellin kotikaupungistani Suomessa. Mistä ihmeestä olet saanut tuollaisen käsityksen?
Meillä ei ole vääntöä siivoamisesta. Minä siivoan. Olen vain pyytänyt, että muut korjaavat omat jälkensä, että voin keskittyä siivoamiseen.
Tarkoitus oli, että me puhumme miehen kanssa lapsille asiasta. Sanoinkin, että haluan tänään puhua siitä, en alkanut avautua siinä samassa. Tulipa vain sitten sanottua miehelle siitä vakisotkusta (vuosien ajalta), kun hän niin kärkkäästi nousi puolustuskannalle.
Meillä on ollut vaikeaa miehen muun käytöksen takia, mutta nyt oli ollut hyvä jakso. Meninpä kertomaan mielipiteen. Virhe.
ap
Kertomasi mukaan meillä aika samanlainen tilanne kotona. Itken todella helposti, ihan pienestäkin syystä. Meillä ollut vaikeaa parisuhteessa jo vuosia.Olen ollut kotona hoitamassa lapsia 10 vuotta ja mies oli pahoillaan kun en tuo "rahaa kotiin" Tein kotona kaikki työt mukisematta koska tykkäsin siitä, vein ja toin lapsia kerhoihin ja harrastuksiin, ostin kaikki tarvikkeet ja hoidin kaikki lasten asiat, lääkäreineen ja terapioineen. No silloin mies vinkui että mene töihin! No nyt kun olen töissä, teen kaikki samat asiat kuin ennenkin, ja kaiken lisäksi opiskelenkin vielä työn ohessa. Mies ei tee sen enempää kuin ennenkään. Pakko yrittää jaksaa. En voi olla enää se herkkä itkupilli joka ennen olin joka sai sillä huomiota. No onneksi lapset ovat vanhempia eivätkä enää herätä kahdeksaa kertaa yössä niinkuin kotona ollessani. Vanhin lapsi on nyt 15. Itse 35, ja opiskelija....Elämä edessä itselläkin vielä.