Tällainen ilta taas meillä :( Etsin juuri hotellihuonetta itselleni.
Mieheni tuli töistä ja kerroin, että haluan tänään jutella siitä, että kaikki alkaisivat siivota omat jälkensä, jotta minä voisin tehdä perussiivouksen ilman, että käytän tunteja toisten tavaroitten kuljettamiseen ja sotkujen siivoamiseen. Mies ilmoitti, että hänellä ei ole mitään korjattavaa. Mainitsin yhden jutun, jonka hän sotkee kelvottomaksi päivittäin. Siitä mies suuttui ja on nyt kolmeen otteeseen huutanut siitä, että menin huomauttamaan asiasta. En jaksa tuota raivoamista, enkä halua lasten kuulevan sitä.
Pyysin kertomaan, mistä asioista hänelle voi puhua. Kuulemma kaikesta, kunhan tekee sen asiallisesti. Hän tarjosi ratkaisuksi, että olisin pyytänyt häntä siivoamaan sen sotkun tai siivonnut itse. Mutta kuitenkaan en saanut sanoa, että kyllä hänkin sotkee. Paitsi että hänelle voi puhua ihan mistä vain...
Mies saa minut helposti itkemään ja sitten hän jättää minut yksin. Ei häntä kiinnosta, miltä minusta tuntuu. Eipä häntä kiinnosta sekään, että sanoin lähteväni pois huomiseen asti. Nyt mies juttelee lasten kanssa tuolla kivoja harrastusjuttuja. En ymmärrä, miten hän pystyy siihen, kun on käynyt ensin itkettämässä minua.
Kumpi meistä teki väärin, tai enemmän väärin?
Kommentit (117)
tiesittekö että hotllihuonetta ei saa kaikissa kaupungeissa jos se on oma kotikaupunki?
Eli hotellit eivät majoita oman kaupungin asukkaita vaikka tilanne olisi että kotona odottaa pahoinpitely....Aina olen saanut hotellin kotikaupungistani Suomessa. Mistä ihmeestä olet saanut tuollaisen käsityksen?
Ei saanut huonetta, kun asui samassa kaupungissa.
kun se lapsi seisoi ovella ja pyysi, että isä ei lähde. Itse hän soitti omasta puhelimestaan ja toisteli minulle, että isä lupasi vastata.
ap
Todella lyhytnäköistä. Pidä se lapsi nyt niistä riidoista erossa. Ja joo, jos haluaa mennä niin syyn löytää aina. Esimerkiksi pussilakana. Oletteko kovin nuoria?
Asia ei todellakaan mennyt noin.
Oli iso virhe jäädä kotiin. Saunoin, mies saunoi lapsen kanssa. Olimme aika lailla erillämme. Pahoittelin miehelle huonoa alkuiltaa ja ehdotin, että aloitamme alusta. Mies oli vaivihkaa vetänyt kännit. Hän häipyi kotoa. Lapsikin pyysi monta kertaa, että isä ei lähde. Mies sanoi lähtevänsä, koska en ollut laittanut pussilakanaa ajoissa lapsen sänkyyn. En ollut, koska peitto oli vielä kostea. Ajattelin laittaa sen juuri ennen kuin lapsi menee nukkumaan, mutta mies oli mennyt laittamaan sitä. Muistutin, että mies lupasi lapselle olla kotona ja on luvannut, että on aina saunaillat kotona. Ei kuulemma merkitse mitään, sanoi hän lapsen kuullen. Hän lupasi vastata puhelimeen. Lapsi on soittanut monta kertaa ja lähettänyt viestin, eikä halua nukkua ennen kuin isä tulee kotiin. Sain äsken lapsen petiin ja valvon tässä lähellä, että häntä ei pelota. Hän sanoi itku kurkussa, että hänellä on nyt kurjia ajatuksia isästä, hän on pettynyt ja surullinen.
Tämä on naurettavaa ja surullista.
ap
No mutts, ei se ollut sinun kotonapysymisestä kiinni miten ilta meni, mies päätti ryypätä ja käyttäytyä huonosti ja lähteä. Harmi todella että piti lapsen edessa vielä mesota.
Vaikuttaa siltä että ongelmia on eikä ne liity pussilakanoihin tai siivoukseen. Voimia teille!
T.46
tiesittekö että hotllihuonetta ei saa kaikissa kaupungeissa jos se on oma kotikaupunki?
Eli hotellit eivät majoita oman kaupungin asukkaita vaikka tilanne olisi että kotona odottaa pahoinpitely....Aina olen saanut hotellin kotikaupungistani Suomessa. Mistä ihmeestä olet saanut tuollaisen käsityksen?
Ei saanut huonetta, kun asui samassa kaupungissa.
Utelias.
Ja ap:lle tsemppiä! Kaikesta päätellen sinä et ole tässä se vaikea tapaus. Aina välillä tulee riitoja, eikä se ole mitenkään outoa. Mutt mielestäni tällä kertaa mihesti on kyllä se, joka on ylireagoiva marttyyri. Tuosta pussilakanaepisodista tulee mieleen, että hän taitaa todella pitää sinua äitinään tai piikana. Mutta ei tuo mitään kovin harvinaislaatuista käytöstä ole, vaan aika monet miehet vaan ovat tuollaisia. :(
Hän tekee itsekin yhtälailla kotitöitä. Ja samalla tavalla hän käskee meitä helpottamaan omia hommiaan, esim. kääntämään sukat ja housut oiekin pyykkiä varten, laittamaan sukat pareiksi jne. Tottakai teen niin. Muutenhan olisin ilkeä ja väheksyisin miestä, joka tekee palveluksen minulle. Minä en saanut nyt tehdä samaa.
Ei tässä voi olla siivoamisesta kyse. Nämä ovat niitä vanhoja vaikeusia. Minä tyhmä vaan taas uskoin, että nyt on hyvin.
ap
Että hän ei ole tehnyt mitään väärin. Sano että isä rikkoi lupauksensa olla kotona ja teki väärin kun lähti. Siitä saa olla surullinen ja vihainen ja pettynyt. Mutta sano myös että isän ja äidin riita on teidän välinen, te hoidatte sen huomenna keskenänne kun isä tulee kotiin, eikä lapsen tarvitse sitä yrittää ratkaista. Molemmat rakastatte lasta kovasti ja hän voi nukkua rauhassa omassa sängyssä.
Kerroin hänelle, että hän saa tuntea, niin kuin tuntee ja sanoa sen ääneen.
Pelkään, että mitään riitaa ei sovita. Minä sitä jo yritin. Ainoa konsti taitaa minun olla ihan hiljaa taas. Tuntuu niin surulliselta, kun mies petti taas lupauksensa. Me teimme jokin aika sitten sopimuksen, että saunailtoina hän ei koskaan lähde kotoa. Ei kai hän olisikaan lähtenyt, ellei olisi juonut. Alkoholi tekee hänestä synkän.
ap
Että hän ei ole tehnyt mitään väärin. Sano että isä rikkoi lupauksensa olla kotona ja teki väärin kun lähti. Siitä saa olla surullinen ja vihainen ja pettynyt. Mutta sano myös että isän ja äidin riita on teidän välinen, te hoidatte sen huomenna keskenänne kun isä tulee kotiin, eikä lapsen tarvitse sitä yrittää ratkaista. Molemmat rakastatte lasta kovasti ja hän voi nukkua rauhassa omassa sängyssä.
Mainitsin, tokaisin vastauksena miehelle. Se oli toivomus vastaisen varalle. Jos mies ei siivoa itse sotkujaan, minun on se tehtävä, koska muidenkin on voitava käyttää kotia.
En voi sille mitään, että itken miehen sanoista. Voisinkin olla itkemättä.
ap
Jos et halua siivota miehesi sotkuja , älä siivoa. Jos sotkut häiritsevät sinua liikaa niin siivoa, mutta älä nalkuta tai yritä kasvattaa miestäsi. Tuskin itsekään pitäisit miehesi sanomana vastaavasta kommentoinnista. Ja et ole pikkutyttö enää, eli ei kannata pillittää miehen takaisin sanomisesta.
Vai olisiko molemmilla vähän syytä muutokseen?
Miksi naiset aina kuvittelee, että heillä on Se Kaikkein Pahin Mieli, hehän sentään itkevät!!! Ja mies vaan lähtee pois! Miehellähän ei tietenkään voi olla paha mieli, miehen pitäisi jäädä siihen naista lohduttamaan ja paijaamaan ja ties mitä.
Ihan oikeasti naiset, mietittekö te IKINÄ omaa käytöstänne? ON niin helvetin helppo olla se parisuhteen uhri, joka aina vaan vähän sanoo...
kun se lapsi seisoi ovella ja pyysi, että isä ei lähde. Itse hän soitti omasta puhelimestaan ja toisteli minulle, että isä lupasi vastata.
apTodella lyhytnäköistä. Pidä se lapsi nyt niistä riidoista erossa. Ja joo, jos haluaa mennä niin syyn löytää aina. Esimerkiksi pussilakana. Oletteko kovin nuoria?
vie lapsen pois tilanteesta ja itse mukana, eikä jää sen idioottimiehen kanssa vääntämään. Se aikuinen ja vastuuntunteva äiti myös sanoo lapselle, että isälle ei nyt tänään enää soiteta, koska on humalassa. Selittää myös koko tilanteen niin, ettei lapselle jää siitä sellainen olo, että pitäisi olla jonkun puolella tai jostain huolissaan.
OIkeasti ap, olet tosi huono nyt ollut ton tilanteen kanssa alusta asti. Sori vaan.
että itkemisen ja tiuksimisen rinnastus menee pieleen. On varmaan niitäkin, jotka kiristävät itkullaan (tosin kiristämiseen on aivan liian hellpo vedota), mutta yleensä itkeminen on joidenkin ihmisten luonnollinen reaktio suruun ja/tai suuttumukseen. Itkeä voi ihan yksikseenkin.
Tiuskiminen taas kohdistuu toiseen ihmiseen ja on yleensä enemmän tahdon alaista kuin itke. Juu, välillä vituttaa lujaa, mutta siitä huolimatta ihmisen on syytä opetella olemaan rähjäämättä. Kyllä mun tekee välillä mieli lyödäkin hankalia ihmisiä, mutta en silti lyö enkä edes tiuski.
Mieshän tässä on lupauksensa pettänyt, ja av-mammojen mielestä ap:n pitäisi paikkailla miehen sotkuja ja "viedä lapsi pois tilanteesta." En kyllä yhtään tajua ajatusmaailmaa, että jos isä on perseestä, niin äiti leimataan huonoksi, kun ei koko ajan siloittele miehen tekosia.
Onhan nämä ikäviä juttuja, mutta ei lapsikaan niihin hajoa, jos ne käsitellään myöhemmin kunnolla.
Mieheni tuli töistä ja kerroin, että haluan tänään jutella siitä, että kaikki alkaisivat siivota omat jälkensä, jotta minä voisin tehdä perussiivouksen ilman, että käytän tunteja toisten tavaroitten kuljettamiseen ja sotkujen siivoamiseen. Mies ilmoitti, että hänellä ei ole mitään korjattavaa. Mainitsin yhden jutun, jonka hän sotkee kelvottomaksi päivittäin. Siitä mies suuttui ja on nyt kolmeen otteeseen huutanut siitä, että menin huomauttamaan asiasta. En jaksa tuota raivoamista, enkä halua lasten kuulevan sitä.
Pyysin kertomaan, mistä asioista hänelle voi puhua. Kuulemma kaikesta, kunhan tekee sen asiallisesti. Hän tarjosi ratkaisuksi, että olisin pyytänyt häntä siivoamaan sen sotkun tai siivonnut itse. Mutta kuitenkaan en saanut sanoa, että kyllä hänkin sotkee. Paitsi että hänelle voi puhua ihan mistä vain...
Mies saa minut helposti itkemään ja sitten hän jättää minut yksin. Ei häntä kiinnosta, miltä minusta tuntuu. Eipä häntä kiinnosta sekään, että sanoin lähteväni pois huomiseen asti. Nyt mies juttelee lasten kanssa tuolla kivoja harrastusjuttuja. En ymmärrä, miten hän pystyy siihen, kun on käynyt ensin itkettämässä minua.
Kumpi meistä teki väärin, tai enemmän väärin?
lopeta se pillittäminen. Itkevät aikuisen kanssa kukaan ei keskustele. Lopeta se lapsellinen huomionhakuisuus.
Älä valita mistään. Jos sinua haittaa joku niin siivoa se tai anna olla.
Ei miehesi tarvitse sinua tulla lohduttamaan. Lopeta tuo lapsellinen käytös niin ehkä miehesi rupeaa kunnioittamaan sinua
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.
Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Mieshän tässä on lupauksensa pettänyt, ja av-mammojen mielestä ap:n pitäisi paikkailla miehen sotkuja ja "viedä lapsi pois tilanteesta." En kyllä yhtään tajua ajatusmaailmaa, että jos isä on perseestä, niin äiti leimataan huonoksi, kun ei koko ajan siloittele miehen tekosia.
Onhan nämä ikäviä juttuja, mutta ei lapsikaan niihin hajoa, jos ne käsitellään myöhemmin kunnolla.
välikädessä kännisen isän ja hysteerisen äidin riidassa. Ja sanoinhan, että asia selitetään lapselle. Ap vaan nyt on osoittautunut melko surkeaksi äidiksi, vaimoksi ja naiseksi. Ikävä kyllä.
"surkeaksi äidiksi, vaimoksi ja naiseksi" on niin huono ihminen, että ei ansaitse oikeutta päästellä aivopierujaan edes täällä.
Tää on taas niitä ketjuja, jotka saavat mut kiittämään sinkkuuttani.
Mä en todellakaan halua omassa kodissani joutua punnitsemaan jokaista sanomistani siinä pelossa et mies kilahtaa ja alkaa huutaa. Tai pantata sisälläni pahaa mieltä, joka aiheutuu miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kerran semmoisessa suhteessa oon ollut, missä mies mm. saattoi kilahtaa järkyttäviin raivareihin siitäkin et pyysin sulkemaan pakastimen oven, kun otti sieltä jotain, lähti toiseen huoneseen ja jätti oven ammolleen. En valittanut, en huutanut, sanoin vaan ihan neutraalisti niinkuin olisin voinut sanoa vaikka kylässä olleelle kaverille: "hei sulkisitko sen oven"
Toi mies koki just aivan kaiken kritiikin nalkutuksena, ihan sama miten sitä yritti ilmaista. Vaikka kyse olis ja useimmiten olikin siis ollut asioista, joita oletetaan jokaisen yli 3 v. ihmisen osaavan ja tajuavan tehdä ihan kenenkään pyytämättä (esim. että vessanpöntön vois vetää jälkeensä). Ainoa tapa välttää riidat oli olla puhumatta mistään ja tehdä kiltisti yksin kaikki, kulkea aikuisen miehen perässä sulkemassa niitä jääkaapin ovia ja siivoamassa sen sotkuja. Maksaa yksin vuokrat, ettei saataisi häätöä ja käydä kaupassa, koska muuten meillä ei ikinä olis ollut mitään ruokaa. Nukkua paskaisen miehen vieressä, kun tätä ei kiinnostanut käydä suihkussa ja alistua siihen, et mies sängyssä tekee mulle asioita joista en nauti ja jotka jopa saattavat tuntua pahalle.
Kun mitään muuta ei enää ollut, mies saattoi kilahtaa esim. siitä että mulla on naamalla vääränlainen ilme kun puhun hänelle.
Kumma muuten et kukaan muu kumppanini ei oo pitänyt mua lainkaan nalkuttavana, saati mitenkään muutenkaan hankalana naisena. Päinvastoin. Ylipäänsä olen tuttavapiirissä tunnettu ennemminkin leppoisana ja sopuisana ihmisenä.
Sinä et voi määrätä mitä miehesi tekee. Jos hän jättää oven auki niin hän jättää. Jos ei sinulle kelpaa niin eroa. Mutta et voi huomautella asioista.Älä ikinä sano samasta asiasta kahta kertaa. Kukaan ei sellaista jaksa kuunnella
Erosin, enkä oo sitä hetkeäkään katunut. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli viisain ratkaisu, mitä olen eläissäni tehnyt. Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle samankaltaisessa suhteessa elävälle.
Normaalissa parisuhteessa voi kyllä huomautella asioista, jos aihetta on. Normaalissa parisuhteessa voi myös sanoa samasta asiasta kaksi kertaa, jos ensimmäisellä kerralla ei mene perille, eikä se ole mikään suuri ongelma. Onneksi oon elänyt myös normaaleissa parisuhteissa, niin tiedän, että tuo parisuhde ei todellakaan ollut normaali.
Aika sairas mun mielestä suhde, jossa ei voi edes tuollaisesta pikkuasiasta sanoa kun se tulkitaan "määräämiseksi". Musta jos jotakuta aikuista ihmistä "määräily" käy noin kovasti ylpeyden päälle, niin hänen paikkansa olisi kyllä elää yksin. Ei niin, että hänen tekemisensä vaikuttavat muihin ihmisiin. Totta helvetissä jos joku jättää pakastimen oven auki niin että marjat, joita toinen on kerännyt päivätolkulla, sulavat pilalle ja luultavasti koko laite posahtaa jossain vaiheessa, siitä on saatava sanoa! Samoin siitä, jos toinen huudattaa musiikkia täysillä keskellä yötä (altistaen samalla myös kumppaninsa häädölle ja estäen häntä nukkumasta). Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Kyllä siinä apn miehessäkin aika paljon vikaa on, kun kännäämään lähtee vaikka on luvannut olla lapsen kanssa. Itse en katsoisi tuommoista ukkoa päivääkään.
Tässä on kuulkaas nyt vähän isompi paketti kuin apn itkuherkkyys. Ongelmia kasautunut ongelmien päälle ja se siivousongelma vain jäävuoren huippuu.
vastuussa sinun tunteistasi. Jos itket, niin itket.
Ja teillä on eri siivouskäsitykset, et voi saada miestä muuttumaan.
Todella lyhytnäköistä. Pidä se lapsi nyt niistä riidoista erossa.
Ja joo, jos haluaa mennä niin syyn löytää aina. Esimerkiksi pussilakana.
Oletteko kovin nuoria?