Oliko 80- tai 90-luvullakin vielä helpompi päästä oikiksiin ja lääkiksiin?

Valmennuskursseja on ollut jo kauan, ja kaikkihan johtuu just siitä, etteivät koulut halua, että haku tehtäisiin ylioppilaskirjoitusten ja todistusten perusteella, vaikka kuta kuinkin samat ihmiset tulisivat valituksi niidenkin perusteella. Pääsykoehullutus on johtanut nyt vain siihen, että ihmiset pääsevät aloittamaan opiskelut 2-3 vuotta myöhemmin kuin jos valinta tehtäisiin suoraan ja mittaa loppujen lopuksi vain sinnikkyyttä. Menetelmällä ei varmasti saada parempia lääkäreitä. En minä ainakaan haluaisi itselleni lääkäriä, jolta on mennyt vuosikaudet pelkästään opiskelemaan pääsemiseen. Potilashan ehtii kuolla, ennen kuin tämä hidasälyinen on pystynyt selvittämään, mikä tauti potilasta kalvaa.



Nykysysteemi on ihan vain pönkittämään koulujen egoa ja tukemaan valmennuskurssien pitäjiä (joilla on tiivis suhde yliopistoihin).

Mitäs jos se sisäänpääsy on jäänyt aina ihan pisteestä tai parista kiinni, tuskimpa silloin voi hidasälyisyydestä puhua?

On myös mahdollista, että opiskelutekniikka ja ymmärrys kehittyy noiden parin vuoden aikana.

Ihan yhtä vaikea oli päästä sisään ennenkin. Ehkä ennen hakijoita oli vähemmän ja harvempi kävi valmennuskursseilla, mutta oli niitä kursseja jo 80-luvun lopulla.



Ennen muinoin oli ihan normaalia pitää välivuosi ja olla töissä ja alkaa keväällä aikaisin lukemaan. Ensin luettiin töiden ohessa ja sitten lopettiin työt ja elettiin säästöillä se lukuaika. Pääsykokeiden jälkeen mentiin taas kesätöihin. Jos ei päässyt sisään jatkettiin töitä taas syksy. Töitä vaan oli paljon helpompi saada kuin nykyään.

oli aiemmin aina samat kirjat, Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään, ja niitä tankattiin niin monta vuotta, että pääsi.



Nykysysteemin on tarkoitus auttaa ensikertalaisia, kun aina uudet kirjat julkaistaan vasta kirjoitusten jälkeen. Eli edellisenä vuonna rannalle päässeet eivät voi ottaa varaslähtöä sisäänpääsyn opiskelussa.



Eli ainakin ennen oikiksessa oli reilusti enemmän sivuja, enemmän kysymyksiä, ja sinnikkäimmät olivat lukeneet pääsykokeeseen 6-9kk. Nyt sanoisin, että älyllä ja omaksumiskyvyllä on enemmän tekemistä sisäänpääsyn kanssa kuin sillä, kuinka pitkän breikin muusta elämästä voi ottaa pääsykokeisiin lukemiseen.



Samasta syystä kai lääkiksestä poistui nyt Galenos?

Ihan yhtä vaikea oli päästä sisään ennenkin. Ehkä ennen hakijoita oli vähemmän ja harvempi kävi valmennuskursseilla, mutta oli niitä kursseja jo 80-luvun lopulla.

Ennen muinoin oli ihan normaalia pitää välivuosi ja olla töissä ja alkaa keväällä aikaisin lukemaan. Ensin luettiin töiden ohessa ja sitten lopettiin työt ja elettiin säästöillä se lukuaika. Pääsykokeiden jälkeen mentiin taas kesätöihin. Jos ei päässyt sisään jatkettiin töitä taas syksy. Töitä vaan oli paljon helpompi saada kuin nykyään.

kirjoitin 80-luvun lopussa ja suurin osa meni töihin välivuodeksi ja alkoi keväällä valmistautua pääsykokeisiin. Omasta ystäväpiiristäni taisivat kaikki hakea vasta välivuoden jälkeen yliopistoon.

Töitä oli tosiaan helpompi saada tuolloin, itse olin välivuoden pankissa töissä (nykyään ei kai pääsisi tuoreena yo:na pankkiin töihin).

Ja valmennuskursseja oli ainakin oikikseen ja lääkikseen.

Ihan yhtä vaikea oli päästä sisään ennenkin. Ehkä ennen hakijoita oli vähemmän ja harvempi kävi valmennuskursseilla, mutta oli niitä kursseja jo 80-luvun lopulla.

Ennen muinoin oli ihan normaalia pitää välivuosi ja olla töissä ja alkaa keväällä aikaisin lukemaan. Ensin luettiin töiden ohessa ja sitten lopettiin työt ja elettiin säästöillä se lukuaika. Pääsykokeiden jälkeen mentiin taas kesätöihin. Jos ei päässyt sisään jatkettiin töitä taas syksy. Töitä vaan oli paljon helpompi saada kuin nykyään.

kirjoitin 80-luvun lopussa ja suurin osa meni töihin välivuodeksi ja alkoi keväällä valmistautua pääsykokeisiin. Omasta ystäväpiiristäni taisivat kaikki hakea vasta välivuoden jälkeen yliopistoon.

Töitä oli tosiaan helpompi saada tuolloin, itse olin välivuoden pankissa töissä (nykyään ei kai pääsisi tuoreena yo:na pankkiin töihin).

Ja valmennuskursseja oli ainakin oikikseen ja lääkikseen.

oli paras pääsykoekirja lääkikseen. Siinä samalla oppi myös ihan oikeita lääketieteellisiä asioita.



Huonoin tapa olisi ylioppilastodistus. Nehän ovat vaihdelleet ja miten vanhat ylioppilaat huomioitaisiin, jos ei ollut esimerkiksi kirjoittanut reaalissa fysiikkaa ja kemiaa. Ennen oli vaan arvosana reaalista. Ei mitään väliä, mitä siinä oli kirjoittanut.



Ei ole parannus se, että yo-todistuksella mennään sisään, kun sitten ne valmennuskurssien pitäjät alkavat valmentaa niitä ylioppilaaksi valmistautuvia tai arvosanansa korottajia. Yhtä kalliiksi se tulisi hakijalle.



Ei ne valmentajat rahoistaan halua luopua.

Tosin lääkiksen haussa tuoreet yo:t on kusessa tänä vuonna, koska valinta ei vielä suosi tuoreita ylioppilaita ja pääsykokeen asiat on lukioasioita. Mitään muuta materiaalia ei olekaan sitten. On madaltanut monien fyysikko-kemisti-biologien kynnystä hakea. Esimerkiksi kaksi matikan, fysiikan ja kemian opettaja kaveria hakee tänä vuonna lääkikseen. Vain bilsan joutuvat lukemaan, muissa lienee osaamistaso aika paljon lukiolaisia korkeammalla, kun vielä opettavat lukiossa.

joilla on lukiokurssit tuoreessa muistissa!

sitä oikeaa osaamista ja pärjäämistä. Johan siellä nykyään saa melkein puolet jotain "hyvityspisteitä" lukihäiriön, kehitysviivästymien ja ties minkä vaan syyn vuoksi. Pääsykoe mittaa motivaatiota kyseiseen oppiaineeseen. Eihän lukiossa edes lueta oikeustiedettä, joten ei ylioppilastodistus tai ylppärit muutenkaan mittaa mitenkään sitä, miten tuolla alalla voisi pärjätä.



Pääsykoe mittaa oivalla tavalla motivaatiota juuri kyseiseen oppiaineeseen/tiedekuntaan. Mutta toki on niin, että ne jotka ovat suoriutuneet hyvin ylppäreissä, yleensä pärjää vähän paremmin (kertayrittämällä) pääsykokeissakin.

Kyllä silloinkin oli vaikea päästä. Pääsykoekirjoja luettiin vuosikausia, valmennuskursseista en tiedä kun en ole semmoisia käynyt.



Itse harmittelen sitä, että en älynnyt jo 1980-luvulla hyödyntää avoimen yliopiston mahdollisuuksia, vaikka eihän niitä ollutkaan nykyiseen tapaan tarjolla ainakaan siellä, missä minä asuin.

Helsinkiin oli tunkua, maalle pääsivät "kaikki". Ja Helsinkiinkin parin yrityksen jälkeen.



Vasta 2000-luvulla se on muuttunut niin, että kaikkialle on ns. vuosien jonot eli monta hakukertaa ennenkuin tärppää. Eikä pelkkä ahkeruus enää riitä, tuuria ja taitoa ja valmennuskursseja tarvitaan. Näkeehän muutoksen oppilasaineksessakin, kaikki ovat huippuunsa viritettyjä suorittajia eikä persoonallisia säheltäjiä enää näy.

valinta tehtäisiin avoimen opiskelijoista.

Ylioppilaskokeella ei kyllä voi mitata sitä oikeaa osaamista ja pärjäämistä. Johan siellä nykyään saa melkein puolet jotain "hyvityspisteitä" lukihäiriön, kehitysviivästymien ja ties minkä vaan syyn vuoksi. Pääsykoe mittaa motivaatiota kyseiseen oppiaineeseen. Eihän lukiossa edes lueta oikeustiedettä, joten ei ylioppilastodistus tai ylppärit muutenkaan mittaa mitenkään sitä, miten tuolla alalla voisi pärjätä.

Pääsykoe mittaa oivalla tavalla motivaatiota juuri kyseiseen oppiaineeseen/tiedekuntaan. Mutta toki on niin, että ne jotka ovat suoriutuneet hyvin ylppäreissä, yleensä pärjää vähän paremmin (kertayrittämällä) pääsykokeissakin.

Jos suorittaa ylioppilaskokeet hyvin, selviää pääsääntöisesti yliopisto-opiskelustakin hyvin. Poikkeukset on poikkeuksia.

En sanoisi, että samat ihmiset pääsevät lääkikseen oli kriteerinä sitten yo-arvosanat tai pääsykoe. Lääkiksessä on opiskelijoita keskimääräisellä ja heikommallakin lukiomenestyksellä. Osa on vaihtanut ammattia, eikä lukion papereissa ole arvosanoja fysiikasta tai kemiasta jne.

esim. Turkuun otettiin vuonna 1997 vain muistaakseni 75 kurssilaista ja ensi keväänä sisäänottomäärä taitaa olla noin 150.

Nykyään oikestaan vain nämä kaksi suurta on varmoja aloja.

esim. Turkuun otettiin vuonna 1997 vain muistaakseni 75 kurssilaista ja ensi keväänä sisäänottomäärä taitaa olla noin 150.

Itse hain 1980-luvun alussa opiskelemaan, niin tunkua oli ja moni mun kaveri hkai monta kerta . Ja oikein hyvät paperit a fiksua sakkia. Itse hain opiskelemaan alalle, jonne pääsi vain 12 % pääsykokeisiin osallistuneista, humanistinen ala.

Moni haki vuosia, ja esim Helsingissä fysiikan laitoksessa 'preppasi' suuri määrä lääkikseen pyrkijöitä. Ruotsinkieliseen pääsi helpommin, ja jotkut suomenkieliset menivätkin sinne.

2000-luvun alussa oli lääkikseen hakijoita huomattavasti vähemmän kuin viime vuosina. En tiedä tuon v. 1997 tilannetta.



Kymmenisen vuotta sitten lääkis oli toki suosittu, mutta ei samalla tavalla kuin nyt. Silloin uskottiin biotieteisiin työllistäjänä.



Nyt puhutaan että lääkäreistä on pulaa, varma työpaikka ja hyvät tulot. Aika aikaansa kutakin, voi olla että kun näitä suuria kursseja valmistuu niin tilanne ei olekaan niin hyvä.

Ylioppilaskokeella ei kyllä voi mitata sitä oikeaa osaamista ja pärjäämistä. Johan siellä nykyään saa melkein puolet jotain "hyvityspisteitä" lukihäiriön, kehitysviivästymien ja ties minkä vaan syyn vuoksi. Pääsykoe mittaa motivaatiota kyseiseen oppiaineeseen. Eihän lukiossa edes lueta oikeustiedettä, joten ei ylioppilastodistus tai ylppärit muutenkaan mittaa mitenkään sitä, miten tuolla alalla voisi pärjätä.

Pääsykoe mittaa oivalla tavalla motivaatiota juuri kyseiseen oppiaineeseen/tiedekuntaan. Mutta toki on niin, että ne jotka ovat suoriutuneet hyvin ylppäreissä, yleensä pärjää vähän paremmin (kertayrittämällä) pääsykokeissakin.

Jos suorittaa ylioppilaskokeet hyvin, selviää pääsääntöisesti yliopisto-opiskelustakin hyvin. Poikkeukset on poikkeuksia.

Todennäköisesti oli.