Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
Siis mieheni veljen vaimo.
Se on tapaus, joka joka välissä aina tunkee sinne, missä tehdään jotain töitä. Keittiöön juhlissa, työmaalle raksalla, autotallivarastoon jos on joku harrastejuttu. Se tulee ja sanoo että "voinko minä jotenkin auttaa". Kun sille sanoo, että "kiitos ei, tässäei oikein voi tehdä mitään, jos ei tiedä, missä mitäkin on, mene vain istumaan lastesi kanssa", se jää kuitenkin siihen nököttämään. Yleensä jotenkin tielle, koska noissa paikoissa on usein kovin vähän tilaa ja pitäisi liikkua nopeasti painavien kattiloiden jms kanssa. Ja tämän lisäksi se alkaa neuvoa ja arvostella, kuinka kahvin pitäisi olla tietynlämpöistä ja meilllä on liian pieni kahvilusikka tai kuinka parkettiin on keskelle jäänyt oksankohta näkyviin tai miten sukvivoiteen ei nyt levity tasaisesti.
Arvosteltuaan ja "sanottuaan suoraan" edessäpäin hän jatkaa samaa takanapäin, kertoen kaikille, mihin hommiin hänet on taas laitettu ja kuinka toiset eivät ollenkaan tulisi toimeen ilman häntä, mutta niin v**tumaisia ovat, että eivät edes kiitä...
Sitä en sitten tiedä, kuinka monessa näistä tarinoista on oikeasti kaksi puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nimenomaan vanhoja ihmisiä autetaan- kunnes muutin vanhan pariskunnan naapuriksi. Meillä oli yhteistä piha-aluetta ja heti kävi selväksi että nuoremmaksemme teemme lumityöt- kun emme kello kuusi olleet tekemässä lumitöitä- ovikello soi ja närkästynyt mummeli moitti meitä- meidän työpäivämme alkoi paljon myöhemmin ja iltaisin oltiin usein menossa kun lapsettomia oltiin. Vähän väliä oli kaikenlaista auttamista, leipomista myyjäisiin ja muuta. kesällä meidän piti kääntää heidän puolellaan kasvimaa, kärrätä kottikärrykaupalla maata, maalata ja korjata- ja juuri kuten heidän päivärytmiinsä sopi. He eivät ollenkaan ymmärtäneet että meillä oli oma elämä ja myöskin oma elämänrytmi. Jos yritti kohteliaasti kieltäytyä mummeli alkoi huutaa. Asuimme heidän naapurinaan vuoden, sen jälkeen oli pakko muuttaa pois. Muuttosiivousta tehdessäni mummeli kulki perässäni ja vaati siivoamaan paremmin ja hänen tavallaan. Siinä vaiheessa haistatin hänelle suoraan päin naamaa ja hän jäi pihaansa huutamaan. Sääliksi kävi uusia naapureita, vaikka tuskin kukaan siinä asunnossa kovin kauaa pystyi asumaan. aivan hirveitä ihmisiä, varsinkin se mummeli.
Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään. Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan! Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
Sää saatanan jakojäännös et ole tekstisi perusteella tehnyt päivääkään oikeita töitä.
Miten sun kaaliin menis (ei mitenkään) että kuinka väsynyt voi olla riehuttuaan ulkona pitkiä päiviä. Olen itse tehnyt ulkotöitä 15-17 h normipäiviä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, joskus ollut myös yli 24h päiviä. Ei työpäivän jälkeen halua muuta kuin _nukkua!!!!_
ohis
Ap.n mainitseman lomareissuketjun. En löydä sitä. Kiitos!
Mäkin pelkäsin autolla ajamista jossakin vaiheessa ihan älyttömästi, mutta sitten kun muisti, että kuka tässä onkaan se aikuinen, jonka pitää homma hallita, pakkohan se oli opetella.
Meidän sukulaisnaisella oli 3 pientä lasta ja asui maalla 30 km päästä kaupoista. Hyvälle kun oli oppinut niin autolla ei "uskaltanut" ajaa, ei kesällä eikä varsinkaan talvella.
.
Niinpä! Tässäkin tapauksessa kuski tuli aina sieltä "kylältä" eli ajomatkaa kertyi aina vähintään sen 120 km reissu kun sen joutui ajamaan 4 kertaa per suunta. Tähän päälle vielä reissut isompaan kaupunkiin, ajomatkaa tuli sitten jo melkein 100 km suunta!
Mutta aika kätevää eikö? Kuski ja lapsenvahti samassa, ei ollut kuin kyytiin hypätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina nakittaa hyväsydämmisiä / tyhmiä vanhempia. En tiedä kumpaan ryhmään kuulutaan, varmasti viimeiseen koska niin röyhkeestä käyttävät hyväkseen. Yhdellä äidillä on hyvä kikka uusille tulokkaille: kun hän keksii jotain hänelle mieleistä niin hän käskyttää sanomalla että ME OLEMME PÄÄTTÄNEET...
tosiaan jotkut vanhemmat olettavat kerta toisensa jälkeen että ruokin heidän lapsensa, siis välipalan ja illallisen ja sitten vielä vien kotiinkin. Olen mielelläni vieraanvarainen, mutta vain oman jaksamisen mukaan. Vastapalveluksia odotellessaa... Tai vaihtoehtoisesti- jos eivät oletea, laiminlyövät kyllä lapsensa hoidon kun eivät huolehdi hänen ruuastaan yms. Ja kyseessä eka-tokaluokkalaiset. Anoppilassa on aina nakitettu miniät keittiöön anopin ohjeiden mukaan tekemään, olen kohteliaasti ollut menemättä. En voi sietää naiset-häärää-keittiössä kulttuuria, miehet tekee mitä lystää ja hameväki passaa ihan vaan siinä sivussa. Noup.
Jeps.
Jos teillä on sen ikäisiä tyttöjä, jotka alkaa olla siinä iässä, jossa heistä tehdään piikoja (10v ja yli) niin miten te hoidatte näiden anoppila ja mummolavierailut ja muut sukulaiskyläilyt???
ja poikaserkkuhan se on jumalan lahja ihmiskunnalle, jos se tekee keittiössä jotain. jos on tyttö, niin sehän on selviö ja sen kuuluu.
Siis mieheni veljen vaimo.
Se on tapaus, joka joka välissä aina tunkee sinne, missä tehdään jotain töitä. Keittiöön juhlissa, työmaalle raksalla, autotallivarastoon jos on joku harrastejuttu. Se tulee ja sanoo että "voinko minä jotenkin auttaa". Kun sille sanoo, että "kiitos ei, tässäei oikein voi tehdä mitään, jos ei tiedä, missä mitäkin on, mene vain istumaan lastesi kanssa", se jää kuitenkin siihen nököttämään. Yleensä jotenkin tielle, koska noissa paikoissa on usein kovin vähän tilaa ja pitäisi liikkua nopeasti painavien kattiloiden jms kanssa. Ja tämän lisäksi se alkaa neuvoa ja arvostella, kuinka kahvin pitäisi olla tietynlämpöistä ja meilllä on liian pieni kahvilusikka tai kuinka parkettiin on keskelle jäänyt oksankohta näkyviin tai miten sukvivoiteen ei nyt levity tasaisesti.
Arvosteltuaan ja "sanottuaan suoraan" edessäpäin hän jatkaa samaa takanapäin, kertoen kaikille, mihin hommiin hänet on taas laitettu ja kuinka toiset eivät ollenkaan tulisi toimeen ilman häntä, mutta niin v**tumaisia ovat, että eivät edes kiitä...
Sitä en sitten tiedä, kuinka monessa näistä tarinoista on oikeasti kaksi puolta.
enpä usko, että on kälysi tässä ketjussa. Kyllä tässä ketjussa on ihmisiä, jotka ihan ovelta otettu takki ja passitettu keittiöön, ilman sitä tervehdystäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen veljen ja kälyn kämppiä remontoitiin työpäivän päätteeksi ja muutettiin niitä kämpästä toiseen muutaman vuoden sisällä useampaankin kertaan. Ja siis tosiaan töistä suoraan remonttityömaalle maalaamaan ja lattiaa asentamaan ja yöllä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Tai hoidettiin lapsia arkenakin yökylässä, kun pariskunnan piti päästä viettämään laatuaikaa: kerrankin valvoin 5kk ikäisen kanssa yön ja aamulla duuniin:(. Olisi sitten kerran tarvittu remppa-apua miehen veljeltä muutama tunti, niin lopputulos oli, että herra viipyi meillä tunnin, josta 45 min puhui rouvansa kanssa puhelimessa eli apu oli täysi nolla.. ei tarvii varmaan kysyä mitä vastasin seuraavan kerran kun ilmoittivat uudesta taloprojektistaan?
Yksi nainen on kyllä kaikkein törkein hyväksikäyttäjä jonka tiedän. Naisella on alle kouluikäinen lapsi, jota jouduimme hoitamaan vähintään kerran kuussa (siis ennen kuin opimme kieltäytymään) jotta tämä nainen pääsi treffeilleen. Lapsenhoitokerrat olivat tyyliin sellaisia, että nainen haki meidät kotiinsa vaikka klo 17. Aloitteli juomaan siinä kotona laittautumisen ohella, ja meidän tehtävämme oli viihdyttää hänen lastaan sen aikaa. Sitten nainen lähti, ja vietimme illan lapsen kanssa. Yleensä siinä joskus puolen yön jälkeen nainen soitti, että hänet pitää tulla hakemaan missä hän nyt olikin, auton avaimet ovat siinä ja siinä. Mieheni sitten aina haki tämän naisen, ja usein tämä nainen oli vielä niin humalassa, että hänet piti KANTAA sisälle. Yö meni sitten valvoessa, ettei tämä nainen tukehdu oksennukseensa. Seuraavana päivänä tehtävämme oli viedä lapsi moneksi tunniksi ulos, ettei melu häiritsisi krapulasta toipuvaa naista. Nainen siis oikeasti nukkui tyyliin klo 14 asti ja kävi välillä ovelta karjumassa että olkaa hiljaa (jos olimme lapsen kanssa sisällä), ja siinä ehkä klo 15 pääsimme hänen kyydillään kotiin. Ilman kiitosta. Siis voi vittu, en muuta sano!
Kaiken tämän tuo akka perusteli sillä, että kun hän on niin köyhä yh että on mielenterveydelle tärkeää välillä päästä viihteelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nimenomaan vanhoja ihmisiä autetaan- kunnes muutin vanhan pariskunnan naapuriksi. Meillä oli yhteistä piha-aluetta ja heti kävi selväksi että nuoremmaksemme teemme lumityöt- kun emme kello kuusi olleet tekemässä lumitöitä- ovikello soi ja närkästynyt mummeli moitti meitä- meidän työpäivämme alkoi paljon myöhemmin ja iltaisin oltiin usein menossa kun lapsettomia oltiin. Vähän väliä oli kaikenlaista auttamista, leipomista myyjäisiin ja muuta. kesällä meidän piti kääntää heidän puolellaan kasvimaa, kärrätä kottikärrykaupalla maata, maalata ja korjata- ja juuri kuten heidän päivärytmiinsä sopi. He eivät ollenkaan ymmärtäneet että meillä oli oma elämä ja myöskin oma elämänrytmi. Jos yritti kohteliaasti kieltäytyä mummeli alkoi huutaa. Asuimme heidän naapurinaan vuoden, sen jälkeen oli pakko muuttaa pois. Muuttosiivousta tehdessäni mummeli kulki perässäni ja vaati siivoamaan paremmin ja hänen tavallaan. Siinä vaiheessa haistatin hänelle suoraan päin naamaa ja hän jäi pihaansa huutamaan. Sääliksi kävi uusia naapureita, vaikka tuskin kukaan siinä asunnossa kovin kauaa pystyi asumaan. aivan hirveitä ihmisiä, varsinkin se mummeli.
Eikö tämmösille hulluille voi sanoa kohteliaan jyrkästi ja ehdottomasti, että meitä ei saa häiritä?
Jos joku hakkaisi mun ovea, sanoisin kyllä että nyt ei käy ja mulla on töitä. Jos naapurilla olisi joku tehtävälista lumien auraamisesta tms. tekisin kohteliaasti ja äärimmäisen jyrkästi selväksi, että hän joutuu keksimään jonkun muun kuin minut hommaan.
Omassa kodissa on ihan tarpeeksi stressiä, ja mitään ylimääräistä en pysty enkä tosiaan halua tehdä. Rahallahan tosta naapurimummo selviää. Ostakoon isännöintipalveluja.
ja rakensivat talonsa tarkoituksella molempien vanhempiensa läheisyyteen, että "lapsille on hoitajia". He eivät siis koskaan laittaneet lapsiaan päivähoitoon ja säästivät näin ison rahan ja mummut ja papat hoitivat... Ilmeisesti tätä oli kuitenkin kysytty sanoilla "voisko lapset välillä olla hoidossa?" kun kyse oli täysipäiväisestä hoitamisesta ruoanlaittoineen, ulkoiluineen jne... Mielestäni todella törkeää! Tietenkään tästä ei maksettu isovanhemmille mitään ja alle 3 v. saivat hoitotuetkin itselleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan kehtaa työntää kutsuvieraitaan keittiöön ennalta pyytämättä ja maksamatta mitään. Todella röyhkeää käytöstä.
Toisaalta ihmettelen miten kukaan suostuu siihen, eikä lähde kävelemään.
Onpa tullut paljon vastauksia. "Lohdullista" kuulla, että en ole ainoa hyväksikäytetty!
Tämän kummastelijan kysymykseen vastaisin, että mainitsemassani tilanteessa katsoin kaikkien kannalta olevan helpointa, että en nosta asiasta meteliä.
Olin ensimmäistä kertaa miesystäväni ja tämän vanhempien kanssa heidän sukunsa tilaisuudessa. Paikalla oli paljon eläkeläisiä, joiden kasvatus ja maailmankuva on syystäkin erilainen kuin meillä nuorilla, ja tilaisuudessa myös juhlistettiin erään heistä syntymäpäivää. Paikallaolijoista juuri kukaan ei tuntenut minua, ja totesin tuon jäävän ainoaksi kerraksi kun näitä ihmisiä tapaan. Ei siis ollut riskiä päätyä heille säännölliseen orjatyöhön. Lisäksi olimme usean sadan kilometrin päässä kotikaupungista ja liikkeellä yhdellä autolla, joten en olisi voinut tuosta vain lähteä lätkimäänkään, tai se olisi vaatinut suurta vaivannäköä. Tulevat appivanhempani olivat myöskin niin tuore tuttavuus, että en tiennyt kuinka suurta häpeää heille olisi aiheutunut, jos olisin järjestänyt kohtauksen. Kokonaisuuden kannalta oli mielestäni parasta, että tuon yhden kerran autan tätä emäntää ja jätän riidan haastamiset, kuten myös tulevaisuuden vastaavat tilaisuudet, väliin.
Jos emäntä olisi etukäteen pyytänyt minua piikomaan, olisin todennäköisesti kertonut ystävällisesti olevani niissä asioissa aivan lahjaton mutta voivani silti auttaa osaamiseni mukaan yhdessä miesystäväni kanssa. Olisin lisäksi maininnut, että pyyntö olisi ollut asiallisempaa osoittaa miehelle, hän kun on tämän ko. suvun jäsen ja minä en. Sitten olisin neuvotellut miehen kanssa tehtävien jaosta puoliksi. Jos mies ei olisi suostunut, olisimme varmaan jääneet pois koko juhlista tai miettineet jotakin muuta ratkaisua (esim. ihan vain kieltäytymistä).
Mutta kun tilanne tuli täysin puun takaa, en alkanut siinä kaikkien nähden neuvottelemaan, varsinkaan kun tämä emäntä oli minulle aivan vieras ihminen, eikä minulla siis ollut mitään käsitystä siitä, miten hänen kanssaan kannattaa keskustella. Jos hän olisi edes jälkikäteen tullut kiittämään avusta, olisin siinä yhteydessä huomauttanut että ei ollut kohteliasta kutsua minua juhlavieraaksi, kun oikeasti jouduinkin palvelijattareksi. Mutta tähänkin päivään mennessä (tapahtuneesta jo useita vuosia) ainoat sanat jotka hän on koskaan minulle sanonut, ovat nämä palvelijan rooliani koskevat käskyt ja ohjeet.
Olisin voinut itsekin aktiivisesti hakeutua puheisiin hänen kanssaan tilaisuuden lopuksi, mutta luin hänen elekielestään että hän oli sisäisesti todella häpeissään tilanteesta. Katsoin siinä olevan hänelle riittävästi rangaistusta. Tietenkään toista kertaa en hänen järjestämäänsä tilaisuuteen mene. Koen hänet muutenkin ihmisenä niin vieraaksi itselleni, että jo juhlavieraaksikin lähtemisen vapaa-ajallani kokisin uhraukseksi. Saati sitten piikomaan menemisen!
Onneksi minua ei muuten elämässäni ole hyväksikäytetty. Osaan kieltäytyä kaikenlaisista orjatyövoimapyynnöistä, enkä välitä jos pyytäjät loukkaantuvat - sillähän heistä pääsee kätevästi eroon ja välttyy vastaavilta pyynnöiltä jatkossakin. Läheiseni ovat onneksi kaikki sellaisia, että eivät harkitsekaan velvoittavansa minua mihinkään turhanpäiväiseen hommaan. He ymmärtävät, että olen kiireinen, teen haastavaa työtä, ja että vähänä vapaa-aikanani haluan rentoutua. No anoppi joskus syyttelee itsekkääksi, mutta samantekevää minulle. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nimenomaan vanhoja ihmisiä autetaan- kunnes muutin vanhan pariskunnan naapuriksi. Meillä oli yhteistä piha-aluetta ja heti kävi selväksi että nuoremmaksemme teemme lumityöt- kun emme kello kuusi olleet tekemässä lumitöitä- ovikello soi ja närkästynyt mummeli moitti meitä- meidän työpäivämme alkoi paljon myöhemmin ja iltaisin oltiin usein menossa kun lapsettomia oltiin. Vähän väliä oli kaikenlaista auttamista, leipomista myyjäisiin ja muuta. kesällä meidän piti kääntää heidän puolellaan kasvimaa, kärrätä kottikärrykaupalla maata, maalata ja korjata- ja juuri kuten heidän päivärytmiinsä sopi. He eivät ollenkaan ymmärtäneet että meillä oli oma elämä ja myöskin oma elämänrytmi. Jos yritti kohteliaasti kieltäytyä mummeli alkoi huutaa. Asuimme heidän naapurinaan vuoden, sen jälkeen oli pakko muuttaa pois. Muuttosiivousta tehdessäni mummeli kulki perässäni ja vaati siivoamaan paremmin ja hänen tavallaan. Siinä vaiheessa haistatin hänelle suoraan päin naamaa ja hän jäi pihaansa huutamaan. Sääliksi kävi uusia naapureita, vaikka tuskin kukaan siinä asunnossa kovin kauaa pystyi asumaan. aivan hirveitä ihmisiä, varsinkin se mummeli.
Eikö tämmösille hulluille voi sanoa kohteliaan jyrkästi ja ehdottomasti, että meitä ei saa häiritä?
Jos joku hakkaisi mun ovea, sanoisin kyllä että nyt ei käy ja mulla on töitä. Jos naapurilla olisi joku tehtävälista lumien auraamisesta tms. tekisin kohteliaasti ja äärimmäisen jyrkästi selväksi, että hän joutuu keksimään jonkun muun kuin minut hommaan.
Omassa kodissa on ihan tarpeeksi stressiä, ja mitään ylimääräistä en pysty enkä tosiaan halua tehdä. Rahallahan tosta naapurimummo selviää. Ostakoon isännöintipalveluja.
ja olen asunut pitkään muualla. Toiste en ole elämässäni moiseen pulaan joutunut, opin kyllä ihan juurta jaksain että sille sympaattiselle mummelillekin voi vetää selkeän rajan. Ei meillä nuorena ollut mitään rahoja, ja tuo kuvio oli aika ovela, keski aikansa ennenkuin edes tajusi missä loukossa sitä on. Kuitenkin ajatteli että pientä apua ja naapurisopua ja vanhan ihmisen auttamista. Mutta todella kauhea kokemus oli, ei käy kateeksi kyseisen mummein lapsia. Mahtoi olla kamala lapsuus.
työskentelevä kuvataiteilija, ja kaikenmaailman hienoa työtarjousta on esitetty.
Normaalisti siis teen kuvituksia, henk. koht. tilaustöitä, customoituja kortteja, muotokuvia ja kerran jopa logosuunnittelua jne.Mutta kovin monille tämä on jokin jänskä piirustusharrastus jota teen suu virneessä vapaa-ajan kulumiseksi, palkkanani vain satunnainen kehu.
Viimeksi tänään joku fantasiakirjailija otti yhteyttä ja halusi minun tekevän valmiit työt hänen kirjansa viidestä hahmosta. Hän sitten kilpailuttaisi nämä työt muiden tarjouksen saaneiden kesken, ja jos minua onnistaa ja tulen valituksi, saan vaivannäöstäni 'hienon yllätyksen'. Vastaukseksi tiedustelin josko yllätys olisi se että hän kattaisi materiaalikulut sekä normaalin komissioni, ja laitoin hinnaston perään. En ole ainakaan vielä kuullut mitään.
Kaverini joka ei ole ollut yhteydessä minuun moneen vuoteen sai juuri vauvan. Hän soitti minulle ja jutteli niitä näitä, kunnes lopulta pääsi asiaan: "Sää voisit tolle tytölle maalata jotain." Minä ilahduin ja lupasin ystävänalennuksen. Puhelimen toisessa päässä oli kakomista ja asia jäi kummasti sikseen.
Hohhoi, näitä riittäisi.
"Yllätys" on materiaalikulujen korvaus ja kirjan signeerattu painos.
Että sellaista ilmaistyötä pitäis. :D
Eikä kyseessä ole mikään kuuluisuus vaan ilmeisesti joku omakustanne.
Siskollani on kolme lasta. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Siskoni yritti aikoinaan, kun vanhin niistä oli vauva, nakittaa minua kaikkiin pikkuhommiin. Kun olimme kaupungilla, minun olisi pitänyt avata hänelle ja vaunuille ovia, työntää vaunuja kun sisko hyssytteli itkevää lasta sylissään jne. Kieltäydyin aina vedoten siihen, että itse hän on lapsensa tehnyt ja itse saa niiden kanssa pärjätä!
Ikinä en ole lapsia hoitanut (vaikka siskoni aikoinaan pari kertaa kysyikin kun hänellä oli lääkäriaikaa tai muuta muka tärkeää). Vaikka ihan mukaviahan ne ovat, kunhan eivät rupea kitisemään tai valittamaan. Mutta olen todella tyytyväinen, etten aikoinaan ryhtynyt ilmaiseksi lastenlikaksi. Saan nyt viettää elämäni keskittyen omiin mielenkiinnon kohteisiini :D
Oletko sä yksi näistä hyväksikäyttäjistä ja yrität aiheestakin "valittajat" saada jotenkin häpeämään?
ja sä menit siihen.
T:ei ap
Olen se, joka on muuttoapuna ja viimeisenä pakkaa, kun muut jo availevat olutpullojaan.
Mulla on myös varsin ikävä tapa antaa ihmisille ajan lisäksi rahaa ja tavaroita. Suku on tietty pahin. Sisko pyytää ihan pokkana esim. rannekoruni tai jonkun vaatteen, kun se on niin kiva. Toki annan. Tosin olen viime aikoina hillinnyt, kun pyysin LAINAKSI (siis vain siksi aikaa, että saan päätettyä mitä haluaisin) ja sisko totesi, että ei voi kyllä minulle lainata. Jaa. Hän on kyllä hakenut kaiken mahdollisen huonekaluista, astioista ym. alkaen multa.
Veljeni perhe asui ennen samalla seudulla, mutta muuttivat työn perässä kauas pohjoiseen. Meillä on veljen ainokaisen kanssa samanikäinen lapsi, lisäksi viisi muuta lasta.
Käly halusi kovasti pitää serkkujen yhteyttä yllä välimatkasta huolimatta ja se onkin minusta ok. Eräänä kesänä päätimme ilmoittaa samanikäiset tytöt kälyn aloitteesta tutulle luontoleirille. Kun leiri lähestyi, käly kyseli kuljetuksista, leiri pidettäisiin meiltä 50 km päässä. Hän ehdotti, että laittaisi tytön tulemaan yksin julkisilla, noutaisin hänet 30 km päästä kaupungista, veisin leirille ja kiikuttaisin lopuksi takaisin asemalle. Lisäksi aikaa oli varattu näiden tapahtumien ympärille serkkujen yhdessäoloon niin, että serkkutytön kahden yön leiri olisi osa noin viikon serkkuvierailua.Heti viikon alussa vanhemmat siirtyisivät mökkeilemään ja minun pitäisi viikon lopussa laittaa tyttö mökkipaikkakunnalle päin menevään junaan.
Sain jotenkin kakisteltua niin, että vierailu typistyi hiukan lyhemmäksi ja osa kuskauksista jäi tytön vanhempien huoleksi. Jo noista olisi pahimmassa tapauksessa kertynyt ajokilometrejä reilusti 200 km.
Jotenkin sitä ajatellaan, että isossa porukassa yhden lisälapsen läsnäolo ei ole mikään ongelma.Sehän menee siinä samalla.
kun olin nuori ja lapseton. Soitti ja tiedusteli kautta rantain, onko minulle viikolla x tenttiä tai töitä, ja jos en heti hokannut valehdella, niin sitten olinkin nakitettu matkustamaan sisareni luo (asui reilun sadan km päässä) viikoksi lastenvahdiksi, että sisko pääsi etelään viettämään parisuhdeaikaa. Palkkaa en tietenkään saanut koskaan, hyvä kun korvasi junalipun.
Arvatkaa vaan, onko vastapalvelusta tarjottu nyt, kun minulla on pieniä lapsia...