Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?

Koiranomistajat. Kun jonkun kerran erehtyy jeesaamaan koirankusetuksessa, saakin jo melkein haukut niskaan jos ei vastaa puhelimeen esim.kesken työpäivän kun koiran hankkinut täyspäivätyötön sattuu soittamaan että pitäis koiraa viedä kun hänellä on milloin mikäkin este. Asiasta on sanottu mutta viestin perillemeno hieman kangertelee. Tätä tapahtuu ajoittain lähes päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 00:39"]

Oletpa kyyninen ihminen. Onneksi ystäväpiiriini ei kuulu kaltaisiasi. Kaikki kaltaisesi kyyniset ja negatiiviset ihmiset olen tarkoituksella karsinut heti tuttavapiiristäni pois. Negatiivisen elämänasenteen omaavat ihmiset ovat sellaisia, joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä. He tappavat kaiken energian ja elämänilon muista ihmisistä.

Siksi ajatusmaailmasi on minulle täysin vieras. Nautin auttamisesta ja saan siitä itselleni hyvän mielen. Minkään omaisuuden keräämisen tai Intian kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Mieheni on myös auttajaluonne. Samoin hänen vanhempansa.

Esimerkiksi remonttireiskana lahjakkuutta omaava ja kaikenkorjaava appiukkoni korjaa kaikkien sukulaistensa ja ystäviensä rikki menneet koneet ja laitteet, auttaa remonteissa ja käy hoitamassa parin omakotitalossa asuvan vanhan ihmisen lumenluonnit ja polttopuiden pilkkomiset.

On harrastanut sitä aina, mutta nyt hänen eläkkeellä ollessaan muiden auttamisesta on muodostunut hänelle melkein kokopäivätyö. Appiukko ei huoli rahaa mistään avustaan, melkein suuttuu jos väkisin yrittää hänelle rahaa tyrkyttää.

Anoppi taas suvereenina käsityömestarina on aina pitänyt lapsenlapsensa hienoissa vaatteissa. Neulonut joka vuosi upeat villapaidat, -housut ja -takit. Tehnyt nukenvaatteet ja päiväpeitteet. Pitää myös koko suvun villasukissa ja patalapuissa. Kaikki lähisuvun koiratkin kulkevat talvisin anopin tekemissä talvitakeissa. Käsityöt ovat hänen rakkain harrastuksensa ja hän haluaa lahjoittaa tuotoksensa muille. Ei huoli rahaa, vaan haluaa nimenomaan ilahduttaa lahjan muodossa.

Appiukkoni harrastaa remontteja ja korjauksia, anoppini käsitöitä, mieheni kaikkea tietotekniikkaan liittyvää, minä taas juhlien järjestämistä, kokkailua ja leipomista.

Jokainen meistä saa tyydytystä näistä omista harrastuksistamme ja vielä toisen nautinnon siihen päälle, kun voimme ilahduttaa jotain muuta harrastuksemme tuotoksilla.

Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Samanlaisia ihmisiä on paljon.

Sinä vain tuskin tunnet sellaisia, koska positiivisilla ihmisillä on tapana kiertää kaukaa kaltaisesi kyyniset ja negatiiviset ihmiset. Teidänkaltaisillenne ihmisille ei todellakaan tekisi mieli lahjoittaa yhtään mitään.

Kyllä ne lahjoitukset menevät positiivisille ja itsekin anteliaille ihmisille, jotka sitten vastavuoroisesti auttavat omalta osaltaan tarvittaessa omien vahvuuksiensa puitteissa. Tai ovat edes vilpittömästi kiitollisia saamastaan avusta.

Vakka kantensa valitsee. Kuten sanonta kuuluu.

[/quote]

Joo, mutta tämän keskustelun aiheena oli kertoa kokemuksia törkeästä avuliaisuuden hyväksikäytöstä.

Menin kerran sukulaisten kutsumana päivälliselle.

Pöytään istuttua emäntä pyysi voisinko tulla kantamaan kattauksia hänen avukseen.

Sanoin että kanna itse vatisi.

Koettakaa nyt ymmärtää, että auttamista on monta eri tyyliä. Se, että tarjoutuu ihan itse vapaaehtoiseksi, on ok. Se, että pyydetään ja suostuu, on ok, se on sitten keskinäinen asia korvataanko asia rahalla tai palvelulla. Se, että toinen luulee tulevansa juhliin tai kylään vierailuille, mutta laitetaankin juhlissa tiskaamaan tai kylässä hoitamaan lapsia ja häivytään itse baariin, ei ole ok. Miten ihmeessä kukaan voi puolustella tuota viimeistä tapaa, lukuunottamatta itse hyväksikäyttäjiä? Tässä ketjussa on kyse juuri tuollaisista viimeisten mainitsemieni kaltaisista tapauksista. 

Olen iltatähti. Tämä lastenhoito kyllä huvittaa jo joskus, en vain jaksa vetää siitä herneitä enää nenään. Mutta ollessani nuori, olin minä se, joka katsoi sisarusten lasten perään. Olin siis jo 17-21v niinä vuosina. Eli minulle ei katettu kahvikuppia, vaan sain olla lasten kanssa ulkona. No, olen ollut aina avulias luonne ja leikitin sitten sisarusteni lapset juhlien aikaan.

Mutta huippu on se, että kun olin 47v ja sisarellani on lapsenlapsia, hän työnsi lapsenlapset syliini ollessamme mummolassa, vaikka minulla oli omatkin lapset hoidettavana. Silloin kysyin äidiltäni, että joko minulle nyt lähes viiskymppisenä katetaan kuppi pöytään sukujuhlissa, vai vieläkö minut passitetaan hoitamaan ulos lapsia :)

Älkää vittu lainatko kilometreitttäin viestejä

Miksi sinun olisi pitänyt järjestää kohtaus, olisit vain tyynesti mennyt miehesi luokse ja katsellut ympärillesi. Miksi et kummeksinut sitä, miten epäkohteliaasti tulevat appivanhempasi suhtautuivat tilanteeseen? Ja misä vässykkä olikaan se mies, joka jätti sinut kitumaan....

Tyynesti mennyt miehen luo katsellen ympärilleen. :D Siis silleen ettei näe eikä kuule emäntää vai? Vai peräti tehnyt 180 asteen käännöksen toisen nokan edessä ja sen jälkeen ruvennut kuuromykäksi? Oletko tahallasi ymmärtämättä miten sosiaaliset tilanteet toimivat? Jos joku on noin kärkäs nakittaja että ovelta keittiöön vaan, ei siinä mitenkään tyynesti purjehdita mihinkään kuin Cornwallin herttuatar.

T. se sopparista vitsaillut.

Jos olisin ryhtynyt kummeksumaan ja leikkimään kuuromykkää, siitä olisi syntynyt juurikin se kohtaus. Juhlien emäntä kun oli ilmiselvästi yhtä kädetön kuin minäkin, ja todella tarvitsi apua. Totesin siksi, että vaikka ei olekaan minun vastuullani saada noita juhlia menemään putkeen, niin aion siitä huolimatta auttaa tuota pulassa olevaa, sosiaalisesti säälittävän tökeröä emäntää ja taata niille eläkeläisille mukavan iltapäivän yhdessä. Aina ei tarvitse ajatella vain itseään ja asettua jokaisessa tilanteessa ihmisten huomion keskipisteeksi. Sellaiseksi olisin päässyt jos olisin piikomisesta kieltäytynyt, eikä moni juhlavieraista olisi ollut kanssani lainkaan samaa mieltä siitä, ettei nuorinta paikalla olevista naisista saisi automaattisesti nakittaa palvelusväeksi. Heitä, varmasti itsekin ikänsä piikoneita ihmisiä, sellainen ajattelu olisi voinut helposti loukata. Oma maailmankuvani on täysin eri kuin näiden ihmisten, mutta tuo oli heidän tilaisuutensa eikä minun, joten päätin tarjoilla sen yhden iltapäivän ja sen jälkeen jäädä johdonmukaisesti pois tuon sukuhaaran juhlista.

Miesystävälleni tilanne valkeni vasta kotona. Olimme vasta hiljattain tavanneet eikä hän vielä tiennyt minun olevan surkea ja toistaidoton keittiössä. Hän ei myöskään nähnyt sitä tilannetta, jossa emäntä minua tervehtimättä ja apua pyytämättä passitti minut keittiöön, enkä halunnut alkaa sitä miehelle kesken kaiken selostamaan. Hän varmaankin kuvitteli että olin tarjoutunut auttamaan tai minua oli kauniisti pyydetty tmv. Kotiin päästyämme kerroin, mitä oli tapahtunut ja että jos vielä joku yrittäisi vastaavaa, niin antaisin kyllä kuulua suorat sanat. Mies oli samaa mieltä, ja onkin sittemmin sukunsa talkoissa ja muissa tilanteissa omaltakin osaltaan huolehtinut, että minua ei enää hyväksikäytetä tuolla tavalla, ja katsoo myös (jos en ole itse paikalla vaikuttamassa asiaan) ettei minua rooliteta keittiöön vaan ns. miesten hommiin, jotka sopivat minulle paremmin.

Appivanhemmilleni se ei varmaan ollut hurjan erikoista, että nuorin nainen laitetaan töihin. Tämähän on tapana monissa suvuissa edelleen, niin omassani kuin heidänkin suvussaan. Itse en siihen yleensä suostu, mutta kyllä sellainen käytös on poikkeavaa ja huomiota/ristiriitoja herättävää. Appivanhemmille oli selvästi vaikeaa, että tilaisuuden emäntä kohteli minua niin ala-arvoisesti, ja anoppi tulikin minua anteeksipyytelevästi keittiöön auttelemaan. Hänkään ei silti halunnut järjestää kohtausta, uskoakseni samasta syystä mikä minullakin oli, eli niiden eläkeläisvieraiden vuoksi. Heille se oli harvinainen ja tärkeä, mukava tilaisuus. En halunnut pilata heidän yhteistä hetkeään alkamalla lähetyssaarnaamaan oman maailmankuvani mukaista totuutta ihmisille, jotka eivät sitä kuitenkaan enää elinaikanaan tule omaksumaan. Oli parempi että saivat keskittyä yhdessä muistelemaan menneitä ja kertoilemaan hauskoja juttuja. Ja sainhan tuosta minäkin oman hauskan juttuni kerrottavaksi jälkipolville! ;)

ap

Äitini laitettiin joskus 70-luvun loppupuolella hoitamaan n. viikoksi 3 serkkuaan, heidän kodissaan. Hoidettavana oli parivuotiaat kaksoset ja tarhaikäinen tyttö. Äitini oli itse 10-vuotias. Lasten vanhemmat olivat ulkomaanmatkalla, olivat kuulemma laittaneet ruuat valmiiksi pakkaseen.En tiedä saiko taskurahaa.



Siinä vaiheessa kun äiti vajaa parikymppisenä asui jo omillaan ja oli hoitovapaalla kaksosvauvojensa kanssa, toinen juppi eno vaimoineen lähti lomailemaan. Tyrkkäsivät oman 7-vuotiaansa ja 4-vuotiaan hänelle hoitoon. Ilmeisesti tuhlasivat siellä sitten ankarasti, koska lapsia hakiessaan eno antoi äidille korvaukseksi 50 mk, mikä ei riittänyt edes lasten ruokiin. Sanoi sille sitten, että pidä ite.

Mulla ei ole perhettä/sukua, joten kaikki joulut yms on vietetty miehen suvun kanssa. Jouluna paikalla saattaa olla parikymmentä henkilöä.

Mieheni äiti yleensä tekee kaikki ruoat yms. Mun joulu on mennyt viimeiset 4 vuotta siten että seison keittiössä tiskaamassa. Kun on niin montaa ruokailijaa ja ruokalajia niin meinaa lautaset välillä loppua.

Miehelläni on kolme veljeä, jotka kaikki naimisissa ja jokaikinen heistä nuori ja terve. Ja voisi osallistua aivan yhtä hyvin edes joskus tuohon keittiö/tiskausoperaatioon. Mutta ei. Alkavat litkiä sitä saamarin viiniä heti paikalle päästyään ja lojuvat sohvilla. Anoppi sitten nakittaa mut JOKA KERTA tuohon tiskaaja/tarjoilian hommaan. Ja joka ikinen kerta mainostaa miten kurjaa kun et nyt pääse nauttimaan illasta, mutta kiitos kun autat jne. Ja JOKA IKINEN kerta siinä vaiheessa kun tiskit on tiskattu ja siivoilen viimeisiä juttuja keittiössä, joku näistä miehen veljien vaimoista tulee "tarjoamaan apuaan" ja pahoittelee että "ai sä ehditkin jo.."



Kyllä mä olisin halunnut edes yhtenä jouluna nauttia enkä olla mikään keittiöpiika. Mutta viime jouluna tehtiinkin sitten nimenomaan tästä syystä päätös ettei tulla "sukujouluun". Oltiin kotona, ei tarvinnut siivota ja tiskata ja kokkailla koko iltaa vaan sain nauttia mieheni ja lasten seurasta.



Kuulin jälkeenpäin vaan että anoppi oli joutunut yksin hoitamaan viime jouluna kaiken. Kukaan laiskoista miniöistään ei suostunut auttamaan. Anoppi oli harmitellut kun en ollut paikalla.

Kaikissa tapauksissa olette itse suostuneet hyväksikäyttöön. Ei kukaan voi pakottaa paitsi aseella uhaten.

Mulla ei ole perhettä/sukua, joten kaikki joulut yms on vietetty miehen suvun kanssa. Jouluna paikalla saattaa olla parikymmentä henkilöä.

Mieheni äiti yleensä tekee kaikki ruoat yms. Mun joulu on mennyt viimeiset 4 vuotta siten että seison keittiössä tiskaamassa. Kun on niin montaa ruokailijaa ja ruokalajia niin meinaa lautaset välillä loppua.

Miehelläni on kolme veljeä, jotka kaikki naimisissa ja jokaikinen heistä nuori ja terve. Ja voisi osallistua aivan yhtä hyvin edes joskus tuohon keittiö/tiskausoperaatioon. Mutta ei. Alkavat litkiä sitä saamarin viiniä heti paikalle päästyään ja lojuvat sohvilla. Anoppi sitten nakittaa mut JOKA KERTA tuohon tiskaaja/tarjoilian hommaan. Ja joka ikinen kerta mainostaa miten kurjaa kun et nyt pääse nauttimaan illasta, mutta kiitos kun autat jne. Ja JOKA IKINEN kerta siinä vaiheessa kun tiskit on tiskattu ja siivoilen viimeisiä juttuja keittiössä, joku näistä miehen veljien vaimoista tulee "tarjoamaan apuaan" ja pahoittelee että "ai sä ehditkin jo.."

Kyllä mä olisin halunnut edes yhtenä jouluna nauttia enkä olla mikään keittiöpiika. Mutta viime jouluna tehtiinkin sitten nimenomaan tästä syystä päätös ettei tulla "sukujouluun". Oltiin kotona, ei tarvinnut siivota ja tiskata ja kokkailla koko iltaa vaan sain nauttia mieheni ja lasten seurasta.

Kuulin jälkeenpäin vaan että anoppi oli joutunut yksin hoitamaan viime jouluna kaiken. Kukaan laiskoista miniöistään ei suostunut auttamaan. Anoppi oli harmitellut kun en ollut paikalla.

Minusta ne pojat ovat laiskoja, kun eivät auta äitiään.

Onko muuten anoppisi ihminen, joka oikein pyytelee ja käskyttää, että tottakai te meille tulette jouluksi?

Oma tapaukseni on suhteellisen kesy verrattuna näihin muihin. Silloinen kaverini ehdotti että tulisin hänen kämpilleen kaupungille pitämään hauskaa, shoppailemaan ja muuta. Minähän olin ajatuksesta innoissani, kun kaveri kerran pyysi viettämään aikaa kanssaan...



Selvisi vähän myöhemmin ennen h-hetkeä, että kyse olikin vahtikeikasta. Minun pitäisi vahtia hänen lemmikkiään sillä välin kun hän itse oli muualla päivän-parin. Meni siinä hetken ihmetellessä, että olisiko sitä voinut heti aluksi kertoa että kyse on vahti-istunnosta, ei mistään kivasta shoppailupäivästä kaverin kanssa.



Sanoin sitten lopulta, että en minä kyllä taida varta vasten matkustaa tuollaisen takia. Sitä en muista, vetosinko kiireisiin vai sanoinko suoraan, että nyt tuntuu vähän hyväksikäytöltä.



Ihan hulluja vaatimuksia. Meinasi lentää jauhot suuhun että saa tehdä rakennuspiirroksia tutuntutuillekin ja käännöstöitä ilmaiseksi eri firmoille. MITÄ???

Mulla ei ole perhettä/sukua, joten kaikki joulut yms on vietetty miehen suvun kanssa. Jouluna paikalla saattaa olla parikymmentä henkilöä.

Mieheni äiti yleensä tekee kaikki ruoat yms. Mun joulu on mennyt viimeiset 4 vuotta siten että seison keittiössä tiskaamassa. Kun on niin montaa ruokailijaa ja ruokalajia niin meinaa lautaset välillä loppua.

Miehelläni on kolme veljeä, jotka kaikki naimisissa ja jokaikinen heistä nuori ja terve. Ja voisi osallistua aivan yhtä hyvin edes joskus tuohon keittiö/tiskausoperaatioon. Mutta ei. Alkavat litkiä sitä saamarin viiniä heti paikalle päästyään ja lojuvat sohvilla. Anoppi sitten nakittaa mut JOKA KERTA tuohon tiskaaja/tarjoilian hommaan. Ja joka ikinen kerta mainostaa miten kurjaa kun et nyt pääse nauttimaan illasta, mutta kiitos kun autat jne. Ja JOKA IKINEN kerta siinä vaiheessa kun tiskit on tiskattu ja siivoilen viimeisiä juttuja keittiössä, joku näistä miehen veljien vaimoista tulee "tarjoamaan apuaan" ja pahoittelee että "ai sä ehditkin jo.."

Kyllä mä olisin halunnut edes yhtenä jouluna nauttia enkä olla mikään keittiöpiika. Mutta viime jouluna tehtiinkin sitten nimenomaan tästä syystä päätös ettei tulla "sukujouluun". Oltiin kotona, ei tarvinnut siivota ja tiskata ja kokkailla koko iltaa vaan sain nauttia mieheni ja lasten seurasta.

Kuulin jälkeenpäin vaan että anoppi oli joutunut yksin hoitamaan viime jouluna kaiken. Kukaan laiskoista miniöistään ei suostunut auttamaan. Anoppi oli harmitellut kun en ollut paikalla.

Minusta ne pojat ovat laiskoja, kun eivät auta äitiään.

Onko muuten anoppisi ihminen, joka oikein pyytelee ja käskyttää, että tottakai te meille tulette jouluksi?

Anoppi ei soita/tms mulle koskaan ja sovi näistä joulu yms jutuista. Vaan hoitaa kaiken aina mieheni kautta, myös silloin jos asia koskee minua (ostin anopilta auton, kaikki yhteydenpito asiaan liittyen hoidettiin miehen ja anopin välillä).

Anoppi on piilojuoppo joka ikääntyessään tulee aina vaan marttyyrimmaksi ja marttyyrimmaksi. Ja tarvii muka apua aivan kaikessa, soittaa miehelleni aivan joka ikisestä pienestä asiasta. Varmaan se mun piikana oleminen johtuu siitä että mies ja sen suku ovat hienoa vanhaa aatelissukua, mä työläisperheen kasvatti

Miniöitä vituttaa se, että naisten olisi jotenkin oletusarvoisesti häärättävä keittiössä samalla kun miehet vetävät lonkkaa.

Itse voisin kuvitella samassa tilanteessa toimivani kutakuinkin samoin, no, todennäköisesti menisin kyllä auttamaan mutta komentaisin muut myös mukaan. Ainakin oman mieheni. Mutta siis jos miehet eivät eväänsä liikauttaisi pyynnöilleni ja anoppi olisi niin munaton ettei saisi nakitettua omia poikiaan hommiin, en katso että minun täytyisi erityisesti uhrautua muiden kustannuksella (ok, käytännössä en kestäisi katsoa anopin raatamista vaan menisin auttamaan, mutta kyllä vituttaisi ja rankasti).

Kuulin jälkeenpäin vaan että anoppi oli joutunut yksin hoitamaan viime jouluna kaiken. Kukaan laiskoista miniöistään ei suostunut auttamaan. Anoppi oli harmitellut kun en ollut paikalla.

Minusta kaikki ammatit ovat samanarvoisia.

T. laitoshuoltaja

Taustalla vaikuttavista ilmiöistä, jotkut vaan ovat narsisteja. ja käyttävät hyväksi sitä ketä voi. kaikki pitää itselle olla ilmaista ja halpaa ja ei sillä väliä kuka maksaa, kunhan itse ei.

ja ketä nyt yleensä voi. Niin jos on valta-asema. kenellä sellainen yleensä on, siis epätasapuolinen valta-asema. eiköhän se tullut näissäk ketjuissa selville, eli huonoin asema on nuorella tyttölapsella. hänellä ei ole maallista mammonaa, niin ne, kenellä sitä on, kuvittelevat että sitä saa hyväksikäyttää. tarjotaan myös lastenhoitokeikaa ilmaiseksi.

en tiedä miksi samaa ei tehdä pojille ollenkaan niin suuressa mittakaavassa.

Jotkut vanhemmat ihmiset muistelevat entisaikojen talkooperinteitä, ja kuvittelevat että he ovat oikeutettuja teettämään muilla ilmaiseksi isojakin juttuja. jopa teettämään kuukausia ilmaistöitä.

en tiedä miten talkoot ennen toimivat. luulen vain, että silloinkin ne, joillaoli eniten maata ja mantuja, teettivät ilmaiseksi työt niillä, joilla ei ollut, ja näin raha kumuloituu niille joilla sitä jo on.

Tässä oli kyllä paljon asiaa. Jotenkin vahvasti tuo valta tähänkin asiaan liittyy. Esimerkiksi näin nuorena kunnianhimoisena 'epänaisellisena' (öö?) naisena miesvaltaisilla kilpailluilla aloilla olleena ja valtarakenteita opiskelleena minulle on aivan itsestäänselvää että en koske kahvipannuun tai tiskeihin mistään hinnasta jos en halua profiloitua yleiseksi palvelijaksi= siistimishenkilöksi= vähempiarvoiseksi= joksikin joka voi hoitaa yhteisiä asioita kun muut tekevät omia tärkeitä hommiaan.

Kyse ei ole siitä ettenkö voisi, osaisi tai haluaisi kahvia keittää tai tiskata (tykkään esim tiskata) mutta koska siihen liittyy niin paljon symboliikkaa, arvostuksia ja juurikin valtaa ja itseään arvostavat ihmiset ei niitä edes ajattele tekevänsä niin pakko jättää kokonaan väliin. Jos sen pari kertaa tekee niin se on sitten siinä kun 'sultahan tuo luonnistuu'.

Tämän tiedon valossa on sitten seuraillut sitä että myös suvun piirissä ne on tosiaan ne miniäkokelaat, kälyt yms jotka sen kahvipannun kanssa heiluu käskystä mitä ihmeellisimmissä tilaisuuksissa ja on se hieman pistänyt miettimään. (Ihan palvelijankruunuja sentään ei täällä päin ole vielä kuten tuolla yksissä anopin juhlissa oli ollut. XD )

Itse olen miettinyt siltä kannalta kun kahvinkeittelyhommia vaikka sukujuhliin on 'tarjottu' että mieluummin jätän vaikka menemättä kun tutustun uusiin sukulaisiin tms kahvipannun takaa (=huonosta asemasta). Joko menen tasavertaisena jos juhlien järjestäjä sallii tai sitten olen se outo ja eksentrinen suvun naisasianainen joka loistaa poissaolollaan kun muut pelailevat valtapelejä. Ymmärrän kuitenkin että esimerkiksi miniäkokelaat eivät välttämättä voi loistaa poissaolollaan jos eivät halua joutua huonoon maineeseen ja alistuvat sitten mieluummin osaansa.

Noita kuviota sitten tosiaan selitellään tuolla 'talkoo'perinteellä yms joka esimerkiksi meillä päin on itseasiassa ollutkin todella vahvaa, on rakennettu talot porukalla jne. Sen verran osaan siis sanoa aiheesta että ihan vastavuoroista yhteisöllisyyttä se on myös ollut eikä pelkkää tuota ilmaisen työn teettämistä.

Mutta maailma on tosiaan muuttunut ja nykyään mentaliteetti on erilainen kuin ennen. Ennenvanhaa talkookulttuuriin liittyi luonnollisena osana vastavuoroisuus ja se itseasiassa oli vääjäämätön paha, vaihdon väline ja työkalu kerryttää yhteistä hyvää. Koska se oli elimellinen osa yhteisöjä, kunnia-asia ja muiden apuun saattoi luottaa ei sen tyyppisiä ongelmia asiasta ehkä noussut kuin nykyään, voisin kuvitella että yhteisö sääteli jäsenensä jonkinlaiseen ojennukseen sisäisesti.

Nykyään omaa hyvää on useimmilla kuitenkin sen verran että talkootyö ei ole mitenkään välttämätöntä perustarpeiden turvaamiseksi ja ihmisillä on useampia yhteisöjä kuin ennen. Voi saada kivan talopaketin omilla ansiotuloilla, lapsille voi ostaa hoitajan jne. Usein 'talkoo'kulttuurin toive nostaa päätään sitten siinä vaiheessa kun joku haluaakin itselleen enemmän jotain tai vähemmän kuluja.

Esimerkkinä vaikka täällä ne talon talkoilla rakentaneet ja kovalla rahalle sen myyneet ja yhteiskunnan tasolla vaikka palkka-ale sun muut. Mikä tosiaan on ihan sumutusta nykymaailmassa koska keskinäisriippuvuus on muuttanut muotoaan ja osa pelaa kylmästi omaan laariin ja muuttaa vaikka Sveitsiin sen sijaan että jää yhteisön armoille tiliä tekemään toiminnastaan.

Esiintyy myös paljon vain suoranaista tökeryyttä kun ei enää ymmärretä vastavuoroisuuden periaatetta eikä osata luonnostaan antaa kun ei aina tiedetä mitä saadaan tilalle.

Hyvinvointiyhteiskunnassa on totuttu siihen että rahat yhteiseen hyvään menee johonkin näkymättömään laariin veroina ja palvelut sitten ilmestyy vain jostain ja muut palvelut ostetaan rahalla. Länkkärit ovat esimerkiksi ihan helisemässä jos jokin palvelu määritellään lahjoituspohjaiseksi. Ihmiset hämmentyvät ja alkavat kysellä että 'sano nyt vaan paljonko maksaa' koska eivät osaa enää itse määrittää asioiden arvoa ja pelkäävät hirveästi että näyttävät liian piheiltä ja samalla sairaanloisesti pelkäävät että antavat liikaa eli menettävät arvoa. Sama pätee varmaan tietyllä tapaa talkoisiin, ei ymmärretä koska pyydetään muilta liikaa antamatta itse mitään takaisin eikä tajuta että nykyään ne ansiotulot on sitä varten että niillä kuuluisi kattaa omat tarpeet (tilata vaikka pitopalvelu juhliin).

kun tippuu ja särkyy tarpeeksi monta lasia/lautasta/maljakkoa/perintö kristallia ei enää kysellä. "voi ei apua miten se noin lipsahti..."

nimimerkillä kokemusta on

että se hävytön nakittaja vaatii ilmaisorjalta vielä korvausta särkyneistä kipoista....

Minua yritti kerran naapuri nakittaa lastenvahdiksi aika absurdissa tilanteessa. Meillä oli osaketalon alakerrassa vuokralla asuva naapuri, jota aina pihalla moikattiin, siis melko tuntematon hyvänpäiväntuttu. Eräänä lauantaina soi meidän ovikello. Miehensä oli "karannut" kotoa, ryyppyputki päällä, soitteli sitten kännipuheluita vaimolleen, että tappaa itsensä. Vaimon puhelin meni tilttiin ja tuli meiltä itkien apua pyytämään, että jos saisi luuria lainata omalla Sim-kortilla. No mieheni tunsi sen verran naamalta naapurin miestä, että lähti sitten käymään kaupungin kapakoita läpi ja minä jäin rouvaa lohduttelemaan. Rouva valitteli, että mies on sotkenut kaikki raha-asiatkin. Sanoin, että jos nyt kuitenkin kävisi huonosti, niin minä voin auttaa lapsenne kanssa, että pääset asioita hoitamaan (tarkoitin hautajaisjärjestelyjä ym. asiaan liittyvää). Josta rouva riemastui: "NO mut kuule, ensi viikonloppuna olisi meillä työkaveriden kanssa Tallinnan risteily, sähän voisit katsoa lasta!"

...löytyi se mies kapakasta....

Siskollani on kolme lasta. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Siskoni yritti aikoinaan, kun vanhin niistä oli vauva, nakittaa minua kaikkiin pikkuhommiin. Kun olimme kaupungilla, minun olisi pitänyt avata hänelle ja vaunuille ovia, työntää vaunuja kun sisko hyssytteli itkevää lasta sylissään jne. Kieltäydyin aina vedoten siihen, että itse hän on lapsensa tehnyt ja itse saa niiden kanssa pärjätä!



Ikinä en ole lapsia hoitanut (vaikka siskoni aikoinaan pari kertaa kysyikin kun hänellä oli lääkäriaikaa tai muuta muka tärkeää). Vaikka ihan mukaviahan ne ovat, kunhan eivät rupea kitisemään tai valittamaan. Mutta olen todella tyytyväinen, etten aikoinaan ryhtynyt ilmaiseksi lastenlikaksi. Saan nyt viettää elämäni keskittyen omiin mielenkiinnon kohteisiini :D

mun sukulaiset ovat komentaneet "tottumuksesta" avopuolisoni keittiöön juhlissa. Mä olen aina mennyt itse ja sanonut puolisolleni, että jää sä tähän mä hoidan tän.



Tommonen komentelu hävettää mua aivan helvetisti. Ja tosiaan, koska olen mies, kukaan ei ikinä kysy minua hoitamaan näitä juttuja. Ei vaikka minä tietäisin kaappien sisällön ja avokkini olisi paikalla ensimmäistä kertaa.



Tää on vissiin vaan joku sukupolvijuttu. Ennen vanhaan ihmiset olivat moukkia?

Siskollani on kolme lasta. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Siskoni yritti aikoinaan, kun vanhin niistä oli vauva, nakittaa minua kaikkiin pikkuhommiin. Kun olimme kaupungilla, minun olisi pitänyt avata hänelle ja vaunuille ovia, työntää vaunuja kun sisko hyssytteli itkevää lasta sylissään jne. Kieltäydyin aina vedoten siihen, että itse hän on lapsensa tehnyt ja itse saa niiden kanssa pärjätä!

Ikinä en ole lapsia hoitanut (vaikka siskoni aikoinaan pari kertaa kysyikin kun hänellä oli lääkäriaikaa tai muuta muka tärkeää). Vaikka ihan mukaviahan ne ovat, kunhan eivät rupea kitisemään tai valittamaan. Mutta olen todella tyytyväinen, etten aikoinaan ryhtynyt ilmaiseksi lastenlikaksi. Saan nyt viettää elämäni keskittyen omiin mielenkiinnon kohteisiini :D

nice try, mut meni liian pitkälle. :)

kun monasti leikimme kaverien kanssa kotia ja saimme välillä ihan oikeita vauvoja mukaan leikkiin. Eräs äiti antoi usein n 1,5 poikansa meidän mukaan leikkikentälle.

Eräänä arki-iltana n klo 18:30, olin viemässä poikaa yksin kotiinsa, kun äiti tuli rappukäytävässä vastaan: Ovi on auki, syötätkö sen ja olet tunnin verran? Käydään nopeesti X:n kanssa tossa oluella".

No, kello tuli 21 ja soitin paniikissa kotiin, kun kotiintuloaika 20:30.. Siellä oltiin niin vihaisia etten uskaltanut kertoa missä olin.

Jätin lapsen sänkyyn nukahtamaan ja lähdin kotiin klo 21:30.



kuulin kaveriltani että oli poika parkunut täyttä huutoa, kun äiti oli tullut kotiin ja mulle oli terveiset "Jos mä saatana sen kakaran nään, ni vedän sitä turpaan".



Olen jo 36, mutta tuo on jotenkin jäänyt mieleen..