Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
Kerran kaveri pyysi muuttoavuksi. Luulin, että kyse on roudaamisesta & ehkä loppusiivouksesta, kuten yleensä näissä muuttokeikoissa tapaa olla. Yllätys oli melkoinen, kun täpötäysi kaksio oli just sen näkönen kuin aiemminkin. Se ei ollu tehny mitään, kattonu valmiiks vaan pari paperikassia kirjoille (!!). Jouduin mm. tiskaamaan, haalimaan pahvilaatikoita lähikaupasta ja ylipäätään miettimään, kuinka on järkevää toteuttaa asiat. Sitten kaveri vielä myöhemmin valitti, että ei löydä kamojaan. Olis pakannu itte roinansa!
Nolompi homma oli sitten se, kun uuden poikaystäväni kanssa menin käymään sen sukulaispojan kihlajaisissa. Kesken juhlien poikaystävän äiti nakitti meidät siivoamaan juhlatalon toisen puolen, jossa sen äiti (eli poikaystävän mummo) budjas. Olin kyllä tosi ihmeissäni, sillä mesta oli vasta siivottu. Kesken imuroimisen se talon toisessa osassa asunut muorin poika/omaishoitaja tuli katsomaan, mitä tapahtuu. "Ai sä rupesit siivoon?"
Tuli tosi nolo olo, vaikka se ei mun oma kuningasideani ollutkaan. Myöh. kävi ilmi, että tuolla poikaystävän äidillä oli tiettyjä pakkomielteitä.
Joo, ja perinteiset roolit keittiössä on kyllä tosi tuttua kauraa täälläkin. Omaa äitiäni ja mummuani (ym.) autan mielelläni juhlissa ja muutenkin, mutta mun mielestä mies saa astua puikkoihin, jos sen suvusta on kyse. Mies on onneks samaa mieltä.
On ollut kamala lukea näitä juttuja. Tsemppiä EI:n sanomiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukujuhlissa oletetaan , että minä hoidan serkkulapsia kokopäivän. " piia voi varmaan hakea sulle lisää mehua, piia voi tulla sun kanssa vessaan, piia voi lukea sulle kirjaa jne.. kieltäydyppä siinä vaiheessa , kun oma nimi on jo lapsen kuullen sanotttu :DD
tätä vastaan olen kehittänyt hienotunteisen tekniikan: heti kun oma nimi mainitaan tällä tavoin, nousen rivakasti ja totean: "täytyypä käydä vessassa." Sitten poistun määrätietoisesti, käyn ehkä vessassa, ehkä pihalla seurustelemassa miesten kanssa, huuhailen siellä täällä niin kuin muutkin vieraat, syön, juon ja otan relasti. enkä tosiaan palaa käyttämään tenavia vessassa tai pyyhkimään niiden nassuja.
pyytäköön lasten isää tai enoa tai ketä tahansa. naisen pitää tuntea arvonsa. juhlissa ollaan vieraana eikä palvelijana.
Siskollani on kolme lasta. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Siskoni yritti aikoinaan, kun vanhin niistä oli vauva, nakittaa minua kaikkiin pikkuhommiin. Kun olimme kaupungilla, minun olisi pitänyt avata hänelle ja vaunuille ovia, työntää vaunuja kun sisko hyssytteli itkevää lasta sylissään jne. Kieltäydyin aina vedoten siihen, että itse hän on lapsensa tehnyt ja itse saa niiden kanssa pärjätä!
Ikinä en ole lapsia hoitanut (vaikka siskoni aikoinaan pari kertaa kysyikin kun hänellä oli lääkäriaikaa tai muuta muka tärkeää). Vaikka ihan mukaviahan ne ovat, kunhan eivät rupea kitisemään tai valittamaan. Mutta olen todella tyytyväinen, etten aikoinaan ryhtynyt ilmaiseksi lastenlikaksi. Saan nyt viettää elämäni keskittyen omiin mielenkiinnon kohteisiini :D
Oletko sä yksi näistä hyväksikäyttäjistä ja yrität aiheestakin "valittajat" saada jotenkin häpeämään?
sama tuli mieleen.
Itsekin olisin tehnyt samoin. Ollut piikana hampaita kiristellen pelkästään kohteliasuuttani vanhoja ihmisiä kohtaan ja pitänyt huolen, että siihen pirttiin en toista kertaa astu.
Sinkkuna ollessani minut nakitettiin aina kaikkien juhlien lastenpiiaksi. Tavallisesti näissä juhlissa oli viisi perhettä ja yhteensä 17 alle kouluikäistä mukulaa, ja oli kaikille itsestään selvää, että minä tietysti katson lasten perään, että "aikuiset" saavat seurustella. Itsekin olin silloin jo 25-vuotias, kyllä minäkin olisin halunnut seurustella sukulaisteni kanssa enkä istua jossain lastenkamarissa kuuntelemassa sitä kiljumista. Myöhemmin sain itseni irti tästä hommasta. Menin vain tyynesti istumaan muiden sekaan, ja kun joku äideistä kysyi, mitä hänen Maikkinsa puuhaa, sanoin vain, etten tiedä, en ole nähnyt. Aika nyrpeitä katseita sain, kun rouvien piti ihan itse alkaa huolehtia kakaroistaan. Pitkään aikaan ei enää ole oletettu, että minä hoidan muiden lapsia juhlissa.
Olen saanut pidettyä itseni hyvin irti hyväksikäyttäjistä, mutta viime joulun alla tapahtui taas jotain, mistä vieläkin kiristelen hampaitani. Käly kysyi mieheltäni, voisivatko heidän kaksi lastaan tulla meille yöksi, kun hän menisi miehensä kanssa joulujuhlaan. Saimme sen käsityksen, että kyseessä on miehen työpaikan hienompi pikkujoulu, joku illallinen ja sen päälle tanssiravintola tms. No, lupasimme, koska aika harvakseltaan olemme joutuneet hänen lapsiaan kaitsemaan. Juhlapäivänä hän ilmoitti tuovansa lapset jo neljältä, mikä sekoitti aikataulumme tyystin. Seuraavana päivänä puoliltapäivin hän soitti, että he ovat vielä niin kännissä kumpikin, että eivät pääse hakemaan lapsiaan meiltä. Meidän piti sitten itse ajaa lapset kotiinsa iltapäivällä, ja samalla kävi ilmi, ettei kyseessä ollutkaan mikään työpaikan hieno pikkujouluillallinen vaan paikallisen räkälän karaokeilta, jossa he siis olivat jo neljältä aloittaneet perskännien vetämisen. Juu, ei tule lapset meille enää. Lapsista ei sinänsä ollut haittaa, hiljaisia kun ovat, mutta meidän oli ollut tarkoitus tehdä yksi iso rakennushomma keskeneräisessä talossamme juuri sinä viikonloppuna ja lisäksi minä olin hirveän raskauspahoinvoinnin kourissa pää ämpärissä vähän väliä. Ei olisi tippaakaan kiinnostanut hoivata muiden mukuloita.
välttynyt pahimmilta, ilmeisesti minusta huomaa aika nopeasti, miten epäkäytännöllinen ja itsenäinen olen.
Sen sijaan äitini ja siskoni ovat joutuneet hyväksikäyttöyritysten kohteeksi. Mun lapsuudenperheessä meitä oli suurperhe eli äitini oli suurperheen äiti. No, kerran eräs sukulainen oli mennyt jo itsekseen lupaamaan, että hänen kollegansa lapset voivat tulla äidilleni hoitoon. Äitini sanoi, että ei käy, hän hoitaa vain omia lapsiaan - ja tästä sukulainen oli närkästynyt. Samallahan mun äiti olis hänen mielestään niitä kollegojen lapsiakin hoitanut (siis ihan päätoimisesti). Juupa juu.....
Mun siskot ovat joutuneet nuorina tyttöinä hoitamaan lapsia joko täysin ilmaiseksi tai naurettavilla korvauksilla. Ja silti jotkut perheet ovat pitäneet itseään hyvinä maksajina, jos pari markkaa tunnilta on saanut. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereiden kesken illanvietoissa aina sama homma: miehet tekevät olostaan mukavan ja naiset hääräävät. Olen ihan pokkana sanonut "ja miehet voi osallistua kanssa, tuossa olisi homma x" eikä kukaan ole kehdannut kieltäytyä. Ilmeisesti tekevät kyllä, kunhan joku patistelee. Itse en osallistu kuin pakolliset ja viimeksi kun laitettiin yhdessä ruokaa, värväsin pari haihattelijaa kantamaan ruokakassit.
työskentelevä kuvataiteilija, ja kaikenmaailman hienoa työtarjousta on esitetty.
Normaalisti siis teen kuvituksia, henk. koht. tilaustöitä, customoituja kortteja, muotokuvia ja kerran jopa logosuunnittelua jne.
Mutta kovin monille tämä on jokin jänskä piirustusharrastus jota teen suu virneessä vapaa-ajan kulumiseksi, palkkanani vain satunnainen kehu.
Viimeksi tänään joku fantasiakirjailija otti yhteyttä ja halusi minun tekevän valmiit työt hänen kirjansa viidestä hahmosta. Hän sitten kilpailuttaisi nämä työt muiden tarjouksen saaneiden kesken, ja jos minua onnistaa ja tulen valituksi, saan vaivannäöstäni 'hienon yllätyksen'. Vastaukseksi tiedustelin josko yllätys olisi se että hän kattaisi materiaalikulut sekä normaalin komissioni, ja laitoin hinnaston perään. En ole ainakaan vielä kuullut mitään.
Kaverini joka ei ole ollut yhteydessä minuun moneen vuoteen sai juuri vauvan. Hän soitti minulle ja jutteli niitä näitä, kunnes lopulta pääsi asiaan: "Sää voisit tolle tytölle maalata jotain." Minä ilahduin ja lupasin ystävänalennuksen. Puhelimen toisessa päässä oli kakomista ja asia jäi kummasti sikseen.
Hohhoi, näitä riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt sitten tiedoksi kaikille, että ei ole väärin pyytää apua jos sitä tarvitsee hätätilanteessa. Ei ole edes väärin pyytää apua, jos haluaa puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa joskus.
Väärin on se, että olettaa että jonkun kuuluu ilmaiseksi hoitaa toisen lapsia ja ei edes pidetä sovitusta kiinni. On ok kysyä. Väärin on vain työntää kersat tai startata auto kun lapsi on lähetetty muualle.
väärin on olettaa etukäteen, että joku menee keittiöön, kysymättä tältä mitään tai tarjoamatta palkkaa, kunnollista, jos on kyseessä juhlat.
Tuskin kylläkään pidetään minään talousihmisenä :) Serkkuni taas ovat aina keittiössä hääräämässä. Jotenkin kukaan ei uskalla minulta edes kysyä. En laske sitä ansiokseni mutta olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pahakin ruoka yleensä maksaa jonkin verran. Ei helkkari, en avaisi ovea tai tekisi yhtään mitään. Kutsumattomille vieraille ei ovea avata ellei kännylällä soita, oneksi kerrostalossa voi ignoorata summerin alakerrassa.
Tuli joistakin kirjoituksista mieleen tällainen: oltiin mieheni kanssa muuttoapuna veljelle ja hänen vaimolleen. Viikko muuton jälkeen veli soitti ja kyseli saisiko lainaan meidän tortillapannua, koska aikoo järjestää nyt tuparit uudessa kodissa. Tortillapannu lainattiin, mutta meitä sinne tupareihin ei kutsuttu vaikka oltiin lähes ainoat, jotka muutossa auttoivat. Ollaan vuosien mittaan järjestetty mieheni kanssa illanistujaisia, joihin veli vaimoineen on kutsuttu. Syötetty ja juotettu. Koskaan veli vaimoineen ei ole meitä kutsunut mihinkään, mutta varsinkin veljeni muistaa välillä jutella, että olispa taas kiva sellaiset illanistujaiset pitkästä aikaa... Ei ole sanonut mitään kun olen napauttanut, että teidän vuoro välillä.
Parikymmentä vuotta sitten opiskelin sairaanhoitajaksi uudella paikkakunnalla ja siellä sattumalta asui äitini ystävän poika perheineen. Tunsivat minut luotettavaksi ja kyselivät josko hoitaisin heidän lapsiaan, että pääsisivät juhliin. Lupasivat maksaa ihan kohtuullisesti. Tyhmänä en palkkaa tarkistanut. No se ilta, monta tuntia, toi minulle jotain 20 markkaa. Kyselivät vielä myöhemminkin hoitamaan lapsiaan, mutta yllättävää kyllä ei enää kiinnostanut sinne mennä noinkin hurjan suurella palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tainnut päästä vähällä. Parhaiten tulee mieleen, kun ex:n isän syntymäpäivillä jouduin kirjaimellisesti vessaan availemaan kukkapaketteja. Ei muuten mitään, mutta kun olin ollut pari päivää aikaisemmin ranneleikkauksessa. Vähän hirvitti veden kanssa plutaaminen kun kädessä oli vielä ompeleet.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 19:44"]
rupesi käymään useamman kerran viikossa ja aina "sattumalta" ruoka-aikaan. Loppuajasta lapset huusivat ovelta jo ennen kenkien riisumista, että mulla on nälkä tai onko ruokaa? Lopetin jossain vaiheessa ruuan tarjoilemisen perheelle, niin menivät kattilalle itse ottamaan; "Tästäpä näyttää riittävän meillekkin." Nykyään teen kaikkeni, etteivät tule kylään.
Ala tekemään pahaa ruokaa
olin sanomassa samaa, toinen toistaan karmeampia reseptejä vain kehiin :D
Mulla on ollut ihan samanlaista, paitsi että vieraan perheen äiti on tuupannut lapsensa aina ruoka-aikaan meille. Se alkoi koskemaan kaikkia päivän aterioita aamiaista lukuunottamatta. Ei taida viitsiä/malttaa laittaa sellaista ruokaa, että olisi tarpeeksi ravitsevaa ruokaa lapselle. Se alkoi olla jokapäiväistä ja lapsesta tuli kovin omatoiminen tuon asian suhteen ja alkoi ottamaan itsekin ruokaa kaapeista lupia kyselemättä. Tuntui sekin tylyltä, ettei koskaan kiittänyt ruoasta. Omista lapsista se kuulosti kummalliselta. Oli hankalaa kovettaa itsensä, mutta oli pakko. Aloin vaihtamaan ruoka-aikoja, laitoin heti ennen ruokaa mahdollisen ylimääräisen ruoan muualle jäähtymään pakastamista varten ja jätin vain omat annokset. Sitten kun tutki kattilan, sanoin, että se loppu on jollekin perheenjäsenelle, joka ei vielä ole kotona. Tällä tavoin sain harvennettua kohtuulliseksi noita syömiskertoja. Seurauksena tästä on, että tämä vieras poika kiusaa omaa poikaani nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen englannin kielen opettaja. Tiedän jo valmistautua henkisesti, että kun joku vanha kaveri tai kaukainen sukulainen (joku, jonka kanssa en ole ollut yhteyksissä moneen vuoteen) äkisti ottaa minuun yhteyttä, hänellä on tarve saada jokin asiakirja, todistus tai opinnäyetyön tiivistelmä käännettyä. Joitakin olen auttanut ilmaiseksi, mutta sitten tajusin, että oikeasti minulla menee monta tuntia aikaa ilmaistyöhön, ja olen todennut, että ei minulla ole aikaa eikä halua tuollaiseen ilmaistyöhön. Huvittavaa on, että he kuvittelevat minun ihan huvikseen kääntävän tuollaisia, ja että siitä ei tarvitse maksaa! Kuitenkaan esim. kukaan ei oleta raksamiesten tms. tekevän ilmaiseksi.
Englannin ope vielä jatkaa.. siskoni ihan tosissaan ehdotti, että aina kun vietän aikaa hänen lastensa kanssa minun pitäisi puhua heille vain englantia! Olisi kuulemma kiva kun lapset oppisivat lisää englantia.. totesin, että ihan haluan suomea heille puhua, on se aika rankkaa koittaa lapsille englantia puhua kun heidän taitonsa eivät vielä kovin hyvät ole (alakouluikäisiä lapsia).
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 08:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 06:04"]
Olen halunnut avautua tästä vuosia, nyt on ehkä siihen mahdollisuus. Minua vieläkin pännii se, kuinka aikoinaan siskoni piti ilmaisena lapsenvahtina useiden vuosien ajan lähes joka viikko täysin korvauksetta. Olin 13 kun siskoni sai tyttären. Olin lapsesta tosi innoissani, olin aina halunnut pikkusiskoa. Siskontyttöni ei ollut vielä vuottakaan, kun hänet jätettiin usein minun vahdittavakseni usein koko päiväksi, silloin kun siskoni juoksenteli hoitamassa asioita ja hänen miehensä oli töissä. Ei siinä mitään, minusta se oli aluksi mukavaa, vaikka vastuu oli valtava (olin itsekin vielä lapsi, joskin hyvin vastuuntuntoinen, eikä mitään ikinä sattunut). No, vauva oli reilun vuoden ikäinen kun sisko miehineen päätti palata bile-elämään ja lujaa palasivatkin. Olivat baareissa joka pe-la tai la-su ja minä olin joka_ikinen_viikonloppu heillä yötä hoitamassa/valvomassa/ruokkimassa lasta, kunnes vanhemmat heräilivät joskus lähemmäs iltapäivää tukevassa krapulassa.
Jossain vaiheessa tämä alkoi pänniä. Eritysesti se, kun minun oletettiin olevan aina ja jatkuvasti käytettävissä. Usein saattoi tulla puhelu jopa klo 21 jälkeen illalla perjantaisin, että ovat nyt autolla tulossa hakemaan ja pihalla vartin päästä, tulen heille yöksi valvomaan lasta. Sepä kiva. Siinä vaiheessa oli aika vaikeaa kieltyäytyä, mutta jälkeenpäin sanoin, että vastaisuudessa ilmoittaisivat hyvissä ajoin, jos minua tarvitsevat. Tätä kuitenkin jatkui useita vuosia (nyt sitä jopa vaikea uskoa), kunnes lukioon mentyäni tilanne alkoi todella pänniä. Minulla oli usien koulussa todella raskaita 8-16 päiviä (+pitkä koulumatka) ja paljon läksyjä ja uusia aineita, joita piti kotona lukea, jos halusi pärjätä. Olin kouluviikoista niin väsynyt, että halusin edes viikonloppuisin vähän levätä ja tehdä koulujuttuja enemmän, mutta joka viikko oli mentävä vahdiksi. (Vaikka siskoni tiesi koulutöiden määrästä.) Kerran muistaakseni kieltäydyin menemästä, ja sain järkyttävät huudot päälleni että KEHTAANKIN OLLA TULEMATTA kun ovat minua pyytäneet. Vieläkin karmaisee se huuto, tilanne päättyi vasta siihen, kun siskontyttö 3v. alkoi itsekin huutaa ja itkeä äidilleen, että tämä ei huutaisi minulle. Olisi pitänyt lopettaa juttu siihen, mutta jatkoin silti... Tilanne muuttui siihen suuntaan, että sen sijaan että olisivat minut hakeneet luokseen, alkoivat he tuoda tyttöä äidilleni hoitoon, jonka luona siis asuin. Toki silloin oli helpompaa, kun äitikin auttoi lapsen kanssa, mutta silti lapsi vei niin paljon huomiota, että hoitoviikonloppuina ei juuri muuta ehtinytkään tehdä. Muistan vielä lukion lopussa kun oli kirjoitukset, ja olin erikseen pyytänyt siskoani, että eivät toisi englannin kirjallisia edeltävänä viikonloppuna tyttöä hoitoon, koska tarvitsin koko viikonlopun lukemiseen ja keskityymiseen, niin eivätkös he silti tuoneet. En ymmärrä... Joskus tekisi mieli laskea, paljonko olisivat joutuneet pulittamaan, jos olivat yksityisen lapsenhoitajan palkanneet. Tätä palkatonta lastenhoitoa jatkui siihen asti, kunnes tyttö täytti 7-8v., ja pikkuhiljaa alkoi käydä kavereillaan yötä jne. Muistan olleeni tuona aikana jatkuvasti todella väsynyt. Nykyään lapsi on jo vanhempi, ja vanhemmatkin lopettaneet juhlimisen ja viettävät lähinnä tylsää kotielämää.
Mutta en siis koskaan, yhdestäkään kerrasta saanut mitään korvausta tai rahaa (jos ei lasketa majoitusta ja ruokaa). Ja kyseessä ei ollut pelkkä seuranpito lapselle vaan ihan sitä lastenhoitoa itseään. Usein myös vein lasta joka paikkaan, leikkipuistoon ja terveystarkastuksiin ja vaikka minne. Onneksi opettelin jossain vaiheessa sanomaan ei ja pitämään puoleni. Muistan, kun joskus siskoni soitti minulle, että tulisinko seuraavana päivänä juontamaan / ohjelmanvetäjäksi tytön syntäreille, tulossa olisi noin 10 lasta, joille minun pitäisi keksiä ohjelmaa ja viihdyttää koko päivä. Sanoin että kiitos mutta ei kiitos, oli todella rankka vaihe koulussa juuri äsken päättynyt ja tarvitsen lepoa. Yritti vielä saada minut tulemaan tarjoamalla 20e palkkaa, ja sanoin, että ei riitä, tässä maailmassa ei ole tarpeeksi isoa summaa, joka saisi minut viettämään ensimmäisen vapaapäiväni kuukausiin sokerihumalaisten lapsijoukon kanssa. Muistan vieläkin sen pettymyksen siskon äänessä, joka tosin kohditui lähinnä siihen, että joutui nyt keksimään juhliin jonkun toisen vetäjän. Taisi ehkä vasta silloin tulla oikeasti selväksi, että en ole jatkuvasti ilman ennakkovaroitusta käytettävissä, ja että minullakin on oikeus vaapapäiviin ja lepäämiseen.
Mitä tästä opin? No, ainakin perusteellisesti sen, mitä kaikkea lapsen hoitoon kuuluu.... Opin myös olemaan vetämättä itseäni piippuun hyvää hyvyyttäni ja pitämään puoleni, kun pyydetään liian paljon sitä taikka tätä. Olen tullut varovaisemmaksi muiden auttamisessa. Toki siis autan jos pyydetän, varsinkin kertaluonteisesti, mutta jos apuani aletaan pitää itsestäänselvyytenä, niin otan heti välimatkaa. Liian suuret traumat tästä jäi. Olin liian kiltti ja tunnollinen. Näin jälkikäteen ajteltuna kyseessähän oli puhdas hyväksikäyttö. En ole tästä kenellekään puhunut, mutta nyt oli pakko avautua.
[/quote]
Miksi sinun äitisi ei puuttunut tuohon tilanteeseen ollenkaan? Sinähän olit vain lapsi ja sinulle olisi kuulunut koulurauha. Sellaisen varmistaminen kuuluu vanhemmille.
[/quote]
Äitini kyllä yritti puuttua tilanteeseen, mutta se ei juurikaan auttanut. Nimittäin sen jälkeen kun kieltäydyin pikkuhiljaa menemästä yöksi siskolleni, muuttui tilanne niin, että sen sijaan, että minut vietiin sinne, tuotiin lapsi meille lähes aina viikonloppuisin. Äiti taas ei oikein voinut/osannut kieltäytyä lapsen hoitamisesta, varsinkin kun kyseessä oli kuitenkin oman lapsen lapsi. Lisäksi koska tämä hoitojärjestely oli jo jatkunut vuosia, niin ei ollut niin helppoa sanoa ei, varsinkin kun tyttö oli jo meillä joka lauantai ennen kuin edes ehdit kissaa sanoa. (Ja kuten sanottu, niin vaikka nämä kahdestaan hoidetut viikonloput olivat helpompia, niin ei silloin silti kauheasti lapsen vahtimisen lisäksi muuta ehtinyt. Varsinkin kun tyttö ilmeisesti tottumuksesta halusi lähes aina juuri minut tekemään kanssaan yhtä sun toista.)
Lisäksi äitini on samanlainen kuin minä: kiltti ja tunnollinen ja haluaa välttää konflikteja viimeiseen asti. Kuten siskoni aiemmin minulle järjestämä huutoraivari osoitti, niin jos olisimme molemmat kieltäyneet tytön hoidosta, olisi tilanne johtanut todella pahaan riitaan, siskoni tuntien todennäköisesti pahempaankin välien viilentymiseen. Hän olisi ollut verisesti loukkaantunut siitä, että me kieltäydymme molemmat mummin/tädin ”velvollisuudesta”, kun olimme sitä kuitenkin jo niin pitkään tehneet. Lisäksi pelkäsimme, että siskoni esittää asian lapselle niin, että vika olisi ollut jotenkin hänessä, että häntä ei enää ”haluta” (ja siitähän ei tosiaankaan ollut kyse). Äitini kyllä yritti puhua siskolleni, mutta siitä oli harvoin mitään hyötyä. Muistan, että esim. juuri tuona kirjoituksia edeltävänä viikonloppuna äiti sanoi siskolleni, että ”olisitte nyt edes tämän viikon voineet olla tuomatta, kun sitä pyydettiin”, niin siskoni vastasi siihen jotain ”aijaa, en mä tiennyt, että te olitte tosissanne”. Niinpä niin. Yritä siinä sitten tälläiselle ihmiselle selittää, että koko maailma ei pyörikään hänen napansa ympärillä.
Tästä saa ehkä käsityksen, että olimme molemmat siskoni kynnysmattoja, ja no, ehkä olimmekin. Siskoni on jostain syystä hemmoteltu tapaus ja tottunut samaan kaikessa tahtonsa läpi. Äitini taas on kiltti ja kultainen ja haluaa kaikkien olevan hyvissä väleissä, joten oli ihan oikeasti helpomaa hoitaa lasta kuin joutua pahaan riitaan ja mahdollisesti tulehduttaa välejä pahastikin. Onhan se helppoa nyt jälkiviisaana sanoa (varsinkin tällä palstalla), että olisi pitänyt tehdä niin ja näin (kyllä, olisi pitänyt), mutta silloin tilanne ei todellakaan ollut niin yksinkertainen, tai ei ainakaan tuntunut siltä. Muistan kyllä äitinikin olleen tuolloin väsynyt jatkuvaan lapsenhoitoon ja muistan hänenkin huokaisseen helpotuksesta, kun hoitoviikonloput vähenivät ja lopulta loppuivat. Olen siskontyttöni kanssa vieläkin hyvin läheinen ja autan satunnaisesti esim. koululäksyjen kanssa, mutta jos siskoni (tai kukaan muu tarpeeksi läheinen henkilö) päättää vielä pyöräyttää lapsen, niin en todellakaan enää samanlaiseen rumbaan suostuisi. Se hyöty tästä kaikesta sentään oli, että opin suojelemaan itseäni paremmin.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:54"]
Elämä on opettanut minulle että jos autat jotakuta ihmistä niin saan myös itse apua sitten kun tarvitsen sitä.Tai jos lahjoitan jollekkin jotain saan itse jotakin kautta takaisin.
[/quote]
Vai niin. Minulle se taas on opettanut sen, että mitä enemmän annat, sitä enemmän sinulta tullaan kinuamaan ja lopulta vaatimaan. Ja kun itse olisin joskus tarvinnut esimerkiksi juttukaveria, ei auttamieni aika ole riittänyt, kun on ollut tärkeämpääkin tekemistä. Karma on yksi niistä keksinnöistä, joilla on pantu ihmiskuntaa jonkinlaiseen järjestykseen, jotteivät ihan tapa toisiaan kättelyssä.
[/quote]Ööö nyt tarkoitin sitä että avun antaja voi olla joku muu ihminen kuin se jolle olen apuani tarjonnut.Ja sanotaanhan että iloista antajaa Jumala rakastaa.
[/quote]Lisättäköön vielä että minä olen ihan ajatellut nämä toisten ihmisten auttamiset sellaisena omana erilaisena ajankäyttönä joista opin aina jotain uutta.Parasta on se että itse virkistyn ja saan hyvän mielen.Jumala on luvannut pitää meistä hyvää huolta ja tarkoittanut että me ihmiset rakastaisimme toinen toistamme sekä auttaisimme hyvillä mielin toinen toistamme.Jumalalla on kyllä vara siunata meille ihmisille kaikkea hyvää.
Oletko sä yksi näistä hyväksikäyttäjistä ja yrität aiheestakin "valittajat" saada jotenkin häpeämään?