Huonoin lukemasi kirja?

Oksettava. Todella pettymys, koska luulin sitä klassikoksi.

Ymmärrän jos miehet tykkäävät mutta en että naiset... todella jurpoa huumoria ja tympeä maailmankuva huonosti kirjoitettuna pölkkyperusproosana.

Arttu Tuomisen "jännäri" Muistilabyrintti oli kaikilla tasoilla ala-arvoinen.

 

Joku Lee Childin (?) jännäri. Kirja oli todella huono, täysin mielenkiinnoton ja ärsyttävän surkeajuoninen tekele :(

Puhdistus. Se oli paskaamista pikemminkin kaikella tavoin.

Sofian maailma, jäi kesken. Dorian Grayn muotokuva, jatkuvaa puuduttavaa monologia.

Ai niin ja Stalinin lehmät. Vmp.

-72

Vierailija kirjoitti:

En vaan kertakaikkiaan jaksa lukea tuollaista valitusta.

Siis mista kirjasta tassa puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Rosa Liksom: Hytti nmr. 6 on ihan pelkkää sitä itseään, ja huono yritys matkia Sofi Oksasta (jonka tuotannosta olen tykännyt vain Puhdistuksesta että mikään fani en ole).

Nyt on kyllä kysyttävä, oletko lukenut mitään muuta Rosa Liksomin tuotantoa? Minusta Hytti nro 6 muistuttaa lähinnä Liksomin omia aikaisempia teoksia, joita sentään on ilmestynyt jo vuosia ennen kuin Oksanen aloitti uransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosa Liksom: Hytti nmr. 6 on ihan pelkkää sitä itseään, ja huono yritys matkia Sofi Oksasta (jonka tuotannosta olen tykännyt vain Puhdistuksesta että mikään fani en ole).

Nyt on kyllä kysyttävä, oletko lukenut mitään muuta Rosa Liksomin tuotantoa? Minusta Hytti nro 6 muistuttaa lähinnä Liksomin omia aikaisempia teoksia, joita sentään on ilmestynyt jo vuosia ennen kuin Oksanen aloitti uransa.

Liksom on viisikymppinen, Oksanen kolmekymppinen. Likson on kirjoittenut vuosikymmeniä jo. Jos on todella lukenut sekä Hytti nro 6 ja Oksasen tuotantoa tietää, ettei niissä kyllä ole mitään samaa. Persoonallisia, ja vahvoja naiskirjailijoita ovat kummatkin, ja molemmilla on ihan erilainen tausta ja oma äänensä ja tyylinsä. Sekä Hytti nro6 ja Pudistus ovat todella hyviä teoksia mielestäni.

Huonoin lukemani kirja on Madonnan veljen huonosti kirjoittama tirkistelykirja Siskoni Madonna. Jestas sentään.

Hyvänä kakkosena Betty Mahmoodyn Lastani ette saa. Tarina itsessään on kiinnostava, mutta kirjoitettu ja käännetty suomeksi todella huonosti.

Eve Hietamies: Yösyöttö.

Yritin lukea ollessani toisen lapsen kanssa äitiyslomalla. Ei ollut pakoa arjesta, vaan pakkopullaa, joten jätin noin sivun 75 kohdalla palautukseen kirjastoon. En ole Hietamiehen kirjoihin sen koomin koskenut. Ehkä myöhemmin, kun se ei kuvaa omaa todellisuuttani.

Huonoja kirjoja on paljonkin, mutta mahdotonta sanoa, mikä on huonoin lukemani. Seppo Jokisen komisario Koskinen -dekkarit tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Anja Kaurasen/Snellmanin teokset on myös aika usein kevyttä höttöä. Ja alkupään kommentoijiin yhdyn siinä, että Anna Karenina on huono. Sitä on vaikea pitää hyvänä mistään näkökulmasta.

Ehdottomasti jo edellä mainittu Rimmisen Nenäpäivä.

Fifty shades jäi kesken, mutta olihan se ihan järjetöntä kuraa. Vuosia sitten luin Siepparin ruispellossa ja se on kyllä huonoimpia lukemiani kirjoja. Tosin suuri osansa oli sillä hirvittävällä käännöksellä.

Olen onnekseni unohtanut kaikkein kauheimmat pakkopullakirjat, jotka oli väkisin kahlattava läpi kouluaikoina. Mieleen on jäänyt tylsimpänä kirjana Emily Brontën Humiseva harju, ja nyt olen varmasti mielipiteeni vuoksi klassikoita ymmärtämätön, sivistymätön moukka.

Akvaariorakkaus (Anna-Leena Härkösen kirja). Kymmenen vuotta sitten yritin lukea tuota kirjaa mutta silloin kirja oli mielestäni pelkkää naintia. Nyt vuosikymmen vanhempana kirja saattaa tuntua ihan erilaiselta. Se on kuitenkin ainoa kirja jonka olen koskaan jättänyt kesken. 

Jean Untinen-Auelin Maalattujen luolien maa eli viimeine osa Luolakarhun klaanin aloittamaan sarjaan. Rakastin niitä teininä ja nyt aikuisena yritin lukea tätä viimeisintä, hirveää potaskaa 😁

Kaksi kirjaa tulee mieleen vaivattomasti:

1) Kiti Kokkosen Kirjeitä jostain.., en siis edes muista kirjan nimeä tai olen halunnut unohtaa. Ihmetytti, kun kustannustoimittajat tuntuvat kertovan, että kustannuskynnys on korkea, että millä ilveellä tämä meni seulasta läpi (siksi, kun isi oli Ere Kokkonen?)

2) Pussikaljaromaani. Muistelen, että tämä olisi ollut Finlandia-ehdokkaanakin (toivottavasti muistan väärin). Mutta Nenäpäivästä pidin kovasti.

Jari Tervon "kirjat".