Lue keskustelun säännöt.
Huonoin lukemasi kirja?
Kommentit (112)
Ja jotkut vielä uskovat noihin satuihin!
Ihan kuin Taru sormusten herrasta -tarinakokonaisuudesta (tai mistä tahansa fantasiateoksesta) tykkääminen vaatisi siihen uskomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Dumbledore kuoli Harry Potterin vikassa kirjassa, alkoi kyllä vituttaan koko kirjasarja.
Luitkohan oikean kirjan. Puhdistus oli kaukana paasauksesta. Ennemminkin kuiskaus rankoista aiheista mitä käsitteli. Miten sinä käsittelisit naisten raiskaukset ja heihin kohdistuvan väkivallan sitten jos tämä oli sinusta paasausta?
Anteeksi kun tätähän "kuuluu fanittaa ihan täysillä", mutta hirveää paasausta oli tuo kirja ja minun piti pakottaa itseni lukemaan se loppuun asti. Puhdistusta lukiessa tuli sellainen olo että joku himouskovainen tms. olisi paasannut niitä asioita korvan juuressa.
Ei aiheet, vaan kirjoitustyyli oli paatoksellinen. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan, enkä edes yritä selittää enempää. "Hento kuiskaus" on kaukana Oksasen tyylistä, hän on jo ihmisenäkin hiukkasen paatoksellinen ja se heijastuu hänen tekstiinsä. Ennakkoasenteestakaan ei ollut kiinni, luin kirjan ennenkuin näin Oksasta kertaakaan missään haastattelussa.
Vastaavista aiheista on kirjoitettu paremmin jo monta kertaa.
Rimminen: Nenäpäivä.
Luin 15 sivua ja tökki pahasti.
Vaihtarina jenkeissä piti englannin kurssilla lukea joku klassikko. Tartuin Hemmingwayhin kun oli ohuin. Puhuin ja luin silloin ihan sujuvasti englantia, mutta tuosta teoksesta en ymmärtänyt mitään! Tai siis ymmärsin miltei joka sanan, mutta silti tipahdin koko ajan kärryiltä. Kun välillä oltiin nykyhetkessä, välillä unessa ja välillä ilmeisesti jossain kertojan lapsuudessa. Ja arkipäivän tarinoista olisi ilmeisesti pitänyt tajuta jotain elämää suurempia merkityksiä... Olen sen jälkeen kiertänyt klassikot kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matti Larjavaaran Ketunmorsian.
No, moni muukin inhosi sitä: http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2012/07/matti-larjavaara-ketunmors…
kakkososa. Järkyttävää sontaa.
Muuta ei tehdä kuin pyöritellään silmiä ja Chritian on koko ajan todella monimutkainen ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavattoman pitkää piimää satojen sivujen verran, en jaksanut edes niitä esipuheita. Yhtä niistä elokuvista koetin katsoa kun tuli tv:stä, mutta toosa napsahti välittömästi kiinni kun puut alkoivat puhua ja kävellä.
Ja jotkut vielä uskovat noihin satuihin!
että Taru sormusten herrasta on kirjoitettu siinä mielessä, että sen hahmoihin, maailmaan tai tarinoihin pitäisi uskoa? Tai että jotkut uskoisivat niihin? Että on ihmisiä, jotka kuvittelevat hobittien ja haltijoiden olevan totta? Sallimun nauraa!
että Tolkien on fantasiaa ja fantasia ei ole totta.
Mutta olisiko teillä muita vinkkejä, mitä kirjoja pitää välttää (ja miksi)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat, jotka ovat jääneet kesken ovat jo unohtuneet. Nyt tulee mieleen Tuntematon sotilas englanniksi, Forrest Gump (josta kyllä joskus tykkäsin elokuvana), Sinkkuelämän kirjoittajan joku kirja, Bret Easton Ellisin Alta nollan oli käsittämätöntä huttua.
Yleensä en tykkää kirjoista, joissa on liikaa henkilöitä, luen yleensä illalla väsyneenä ja menen henkilöistä sekaisin.
Olen yrittänyt lukea ainakin Veronica yrittää kuolla ja jonkun muun. Tekotaiteellista, päähänsilittelevää pa*kaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuolla on sentään Coelhoa parhaasta päästä. Mun ehdotus maailman huonoimmaksi kirjaksi on Coelhon Noitanainen tai joku vastaava, en nyt muista sen kirjan nimeä. Mutta niin vituttavan huonoa saa harvoin lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runoilijoista Henriikka Tavi on aivan yliarvostettu.
12-sarja on niin lukijan naaman päälle paskantamista että hävettää tekijän puolesta. Mutta tästäkin silkkaa tekijän laiskuutta kompromissiksi jätetystä eleestä on varmasti kivat apurahat kuitattu.
Rosa Liksom: Hytti nmr. 6 on ihan pelkkää sitä itseään, ja huono yritys matkia Sofi Oksasta (jonka tuotannosta olen tykännyt vain Puhdistuksesta että mikään fani en ole).
Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. Siis oikeasti, kenelle se on tehty?! Kuka idiootti lukee sitä ja pitää vielä kirjallisuutena?
Rosa Liksom: Hytti nmr. 6 on ihan pelkkää sitä itseään, ja huono yritys matkia Sofi Oksasta (jonka tuotannosta olen tykännyt vain Puhdistuksesta että mikään fani en ole).
Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. Siis oikeasti, kenelle se on tehty?! Kuka idiootti lukee sitä ja pitää vielä kirjallisuutena?
Ei hauska eikä viihdyttävä. Kunnon junttikirjallisuutta. Tai siis "kirjallisuutta".
T. Se joka ei tykännyt Pyhiinvaelluksesta
Näköjään muutkin maininneet. Tekotaiteellista huttua ja ihan kaiken vertauskuvallisuus ärsytti suunnattomasti.
huonojakaan opuksia kesken, mutta Juoppohullun palautin kyllä sitä tyrkyttäneelle kaverilleni aika muutaman sivun jälkeen. Ja olin vielä varsin nuori, ehkä siinä iässä että tuollaisen olisi pitänyt olla ihan sikahauskaa ja nokkelaa ja niinku just rök.
En tiedä voinko sanoa huonoksi kun on niiiiiin klassikko ja hyvä ja hieno teos, mutta mielestäni Taru sormusten herrasta oli saamarin tylsä eeppinen pieru.