Mikä asia sinua ihmetytti synnärillä?

esikoisen kanssa ihmetytti töykeä lääkäri kotiinlähtötarkastuksessa saneli asioita hoitajalle.. Voimakas sivuääni sydämessä, vaatii tarkempaa tutkimusta.. ja jatkoi tarkastuksen loppuun asti, ei sanonut mulle sanaakaan lisää vaan lähetti huoneeseen.. Kätilö sinne sitten vähän ajan päästä juoksi sisään ja löysi mut itkemästä sängyltä ja tuli selittämään asioita tarkemmin ja lohduttamaan mua.



Kuopuksen kohdalla järkytyin siitä kuinka yksin uudelleen synnyttäjät jätetään, mullakin oli seittemän vuotta edellisestä... jouduin kiireelliseen sektioon ja olin todella kipeä, lakanatkin meni jossain vaiheessa vuodon takia vähän verisiksi ja loppuajan olin tosiaan niissä samoissa lakanoissa kun en itse kipujen takia niitä saanut vaihdettua.. Jouduin hakemaan lisämaitoa ipanalle ja kukaan ei kysellyt onnistuuko imetys tms. Yksin olin, kerran päivässä tuli hoitaja antamaan pistoksen verenohennuslääkettä jota tarviin perinnöllisen sairauden takia, tai siis tuomaan ruiskun ja mä pistin itse. Särkylääkkeitä könysin pyytämään kansliasta kun ei ne riittäneet mitä mulle jätettiin.. Jäi vähän huono maku suuhun siitä reissusta.

että kätilöitä ei paljon kiinnostanut meneillään oleva synnytys ja synnyttäjät tuntuivat vievän heidän kallista aikaansa sillä, että synnyttelivät vauvoja siellä. Sinne ei olisi myöskään saanut tulla, ennen kuin lapsi on puoliksi ulkona.

Meijän tapauksessa kätilöt käskivät vaan ponnistella ja lähtivät ite kahville ja aikoivat seurata monitoreista. Kyllä sitä oli aika ihmeissään ensisynnyttäjänä miehen kans siellä. Mulla synnytys kesti vielä niin kauan, että useampi kätilö ehti olla mukana, mutta onneksi siihen sakkiin mahtu myös mahtaviakin kätilöitä.

kiinni olkapäästään ja yritettiin ehtiä pidätellä, etten repeä ihan kokonaan. Olen ollut autokolarissakin, mutta se kipu siellä synnytyssalissa oli kaikkein kauhein, mitä olen kokenut.

Anteeksi, että se huuto pääsi suustani, kun luulin kuolevani tuskasta. En huomannut ajatella silloin ensisynnyttäjää, joka joutuu reppana kuuntelemaan sitä.

ihan ekalla kerralla se, että miksi jotkut naiset huutavat kuin hullut kun synnyttävät? Se tuskin helpottaa kipua ja se ei varmasti auta ponnistuksessa, mutta se kuulostaa aivan kauhealta. sitä oli kiva kuunnella ensisynnyttäjänä viereisessä huoneessa kun itsellä vasta käynnisteltiin synnytystä.

Sen jälkeen on ihmetyttänyt kaikkien lasten kohdalla se,että vauvoille ei meinata millään antaa tuttia. Onneksi osasin sitten jo viimeisen kohdalla ottaa oman tutin kotoota valmiiksi mukaan. Ja kavereiden kohdalla vauvaa on huudatettu nälissään yli vuorokausi kun äidillä ei ole maito noussut ja korvaavaa maitoa ei ole millään haluttu antaa. Ihan hullua!

olen ne muksut sieltä alakautta synnyttänyt, ihan samanlailla kuin tekin, kaikki neljä. Ja kertaakaan ei ole tarvinut huutaa vaikka sattunut kyllä on, varmasti ihansamanlailla kuin teitäkin.

Terveisin se ensisynnyttäjä

Naulaa kunniakirja seinälle sankarisynnyttäjä ja anna muiden huutaa, jos se helpottaa heitä. :D

Miten paljon joku voi puhua vauvalle joka ei edes vastaa??

Synnytyksen jälkeen useimmat hikoilevat , jälkivuoto tuoksuu ja siihen vielä päälle ehkäpä valuva rintamaito. Molemmille vauvoilleni olen jutellut syntymästä lähtien ja parempi se on kuin lähteä huoneesta karkuun, tupakalle, kun kätilö tuo lasta vierihoitoon.

synnytysfiilikset. Olet juuri sellainen palstamamma, joka menee sanomaan kuolleen vauvan äidillekin, että mitä turhaan parut, minäkään en itkenyt kun sain keskenmenon viikolla 5.

onneksi elämä tulee koulimaan sinuakin. Muista sinä päivänä nämä kirjoituksesi.

kiinni olkapäästään ja yritettiin ehtiä pidätellä, etten repeä ihan kokonaan. Olen ollut autokolarissakin, mutta se kipu siellä synnytyssalissa oli kaikkein kauhein, mitä olen kokenut.

Anteeksi, että se huuto pääsi suustani, kun luulin kuolevani tuskasta. En huomannut ajatella silloin ensisynnyttäjää, joka joutuu reppana kuuntelemaan sitä.

ihan ekalla kerralla se, että miksi jotkut naiset huutavat kuin hullut kun synnyttävät? Se tuskin helpottaa kipua ja se ei varmasti auta ponnistuksessa, mutta se kuulostaa aivan kauhealta. sitä oli kiva kuunnella ensisynnyttäjänä viereisessä huoneessa kun itsellä vasta käynnisteltiin synnytystä.

Sen jälkeen on ihmetyttänyt kaikkien lasten kohdalla se,että vauvoille ei meinata millään antaa tuttia. Onneksi osasin sitten jo viimeisen kohdalla ottaa oman tutin kotoota valmiiksi mukaan. Ja kavereiden kohdalla vauvaa on huudatettu nälissään yli vuorokausi kun äidillä ei ole maito noussut ja korvaavaa maitoa ei ole millään haluttu antaa. Ihan hullua!

olen ne muksut sieltä alakautta synnyttänyt, ihan samanlailla kuin tekin, kaikki neljä. Ja kertaakaan ei ole tarvinut huutaa vaikka sattunut kyllä on, varmasti ihansamanlailla kuin teitäkin.

Terveisin se ensisynnyttäjä

mussotimussoti ja mun ei tarvinnu huutaa kun aivan yhtä paljon on mulla sattunut mussotimussoti ainaki kaikki kaheksan, eiku neljä lasta, jotka oon alakautta synnyttäny huutamati mussotimussoti

kiinni olkapäästään ja yritettiin ehtiä pidätellä, etten repeä ihan kokonaan. Olen ollut autokolarissakin, mutta se kipu siellä synnytyssalissa oli kaikkein kauhein, mitä olen kokenut.

Anteeksi, että se huuto pääsi suustani, kun luulin kuolevani tuskasta. En huomannut ajatella silloin ensisynnyttäjää, joka joutuu reppana kuuntelemaan sitä.

ihan ekalla kerralla se, että miksi jotkut naiset huutavat kuin hullut kun synnyttävät? Se tuskin helpottaa kipua ja se ei varmasti auta ponnistuksessa, mutta se kuulostaa aivan kauhealta. sitä oli kiva kuunnella ensisynnyttäjänä viereisessä huoneessa kun itsellä vasta käynnisteltiin synnytystä.

Sen jälkeen on ihmetyttänyt kaikkien lasten kohdalla se,että vauvoille ei meinata millään antaa tuttia. Onneksi osasin sitten jo viimeisen kohdalla ottaa oman tutin kotoota valmiiksi mukaan. Ja kavereiden kohdalla vauvaa on huudatettu nälissään yli vuorokausi kun äidillä ei ole maito noussut ja korvaavaa maitoa ei ole millään haluttu antaa. Ihan hullua!

olen ne muksut sieltä alakautta synnyttänyt, ihan samanlailla kuin tekin, kaikki neljä. Ja kertaakaan ei ole tarvinut huutaa vaikka sattunut kyllä on, varmasti ihansamanlailla kuin teitäkin.

Terveisin se ensisynnyttäjä

Naulaa kunniakirja seinälle sankarisynnyttäjä ja anna muiden huutaa, jos se helpottaa heitä. :D

Ennen vissiin suositeltiin vauvan nukuttamista vatsallaan sitten selällään ja nykysuositus on kyljellään. Estää kätkytkuoleman riskiä ja pää saa kauniimman muodon. Sitä en tiedä, miten tuo päänmuoto nyt liittyy mihinkään, mutta näin mulle sanottiin vajaa 3kk sitten. :D



Mä ihmettelin synnärillä, miten vähän ensisynnyttäjää autettiin. En tiedä, johtuiko siitä, kun sivulauseessa mainitsin olevani hoitoalalla.



Enkä ymmärtänyt sitä, että alhaisen verensokerin takia täytyi syöttämisen väli olla 2h, jotta mittasivat sokerit. Välillä vauva selkeästi tahtoi rinnalle, mutta jouduin odottamaan/en saanut syöttää, että saatiin "luotettava tulos" verensokereista. Kerrallaan sain imettää 15min per rinta ennen lisämaitoa. Hieman oli hankaluuksia saada imetys käyntiin sitten kotona.

kysyttiin mikä ensisynnyttäjänä synnärillä ihmetytti, vastasin, että älytön huuto mikä naapurihuoneesta kuului. Vastasin vain kysymykseen, niin kaikki karjuvat synnyttäjät on täällä ihan sotajalalla :) jokainenhan saa huutaa ihan just niin paljon kun haluaa, mutta saan minä sitä silti ihmetellä.

kolahtaa aika moneen av-synnyttäjään :) miten en ole yhtään yllättynyt :)

ihmetellyt sitä huutamista. En ymmärrä miksi kivusta pitää huutaa? Eikö se vie kauheesti energiaa siitä mitä oikeasti pitäisi tehdä sen huutamisen sijasta?

Olin ystäväni synnytyksessä ja hän alkoi huutamaan kun ponnisti, kätilö sanoi ystävälleni. Älä huuda, tuhlaat vain turhaa energiaa huutamiseen. Keskity ponnistukseen.

sanomalehden ja ylipäänsä tein muutakin kuin tuijottelin vauvaa. Katsoin uutiset, meikkasin vähän, laitoin hiuksia. Siellä oli ihan jumalattoman tylsää olla kun olin todella hyvässä kunnossa.

ja sieltä synnärikokemuksia. Ihmetystä herätti käytäntö että vauvaa ei tosiaan saanut vierihoitaa vaan kun se oli syntynyt, vietiin vauvalaan ja sieltä hoitaja toi sen tasan 4 tunnin välein imetettäväksi. Ja vei pois aina sen jälkeen. Yritin saada pitää lasta kanssani mutta se kiellettiin, ei ole kuulemma hyväksi lapselle eikä myös minulle jonka pitää vain levätä (synnytys oli ollut helppo enkä olisi moista vuodelepoa tarvinnut).

kysyttiin mikä ensisynnyttäjänä synnärillä ihmetytti, vastasin, että älytön huuto mikä naapurihuoneesta kuului. Vastasin vain kysymykseen, niin kaikki karjuvat synnyttäjät on täällä ihan sotajalalla :) jokainenhan saa huutaa ihan just niin paljon kun haluaa, mutta saan minä sitä silti ihmetellä.

oo yhtään hyvä, että tästä asiasta puhutaan, kun se sua niin kovasti ihmetytti? Musta ainakin hyvä, että säkin saat tietää, että ihmiset kokevat kivun eri tavoin, ja että kaikkien synnytykset eivät mene niin kuin sinulla. Esim. joku tarjonta vaikuttaa ihan hirveästi, jos lapsi on väärässä tarjonnassa, eikä kipu ole enää siinä vaiheessa "normaalia" synnytyskipua.

Ja "normaali" synnytyskipukin voi olla jollakulla aivan hirveän kovaa, muistan, kun yksi kaveri kertoi, että hänellä tuli hallusinaatioita, kun kivut olivat niin kovat ja hän ei esim. pystynyt puhumaan mitään, siis ei edes vastaamaan kysymyksiin tai pyytämään kivunlievitystä.

Ääni aukaisee synnytystietä ja antaa alkukantaista voimaa äidille.

Hassua, että juuri naiset yrittävät estää naisen luonnollista tapaa synnyttää.

Kärsi hiljaa, saat kirkkaamman kruunun. Tämähän tytöille opetaan jo pienenä. Älä huuda, äläkä pidä ääntä itsestäsi, olet silloin hyvä nainen.

Naisen pitää olla hiljaa, vaikka alapää repeäisi. Silloin nainen saa hyvän ja kiltin naisen maineen.

Kiltti nainen ei pidä ääntä itsestään. Ei edes synnytyksessä.

ihmetellyt sitä huutamista. En ymmärrä miksi kivusta pitää huutaa? Eikö se vie kauheesti energiaa siitä mitä oikeasti pitäisi tehdä sen huutamisen sijasta?

Olin ystäväni synnytyksessä ja hän alkoi huutamaan kun ponnisti, kätilö sanoi ystävälleni. Älä huuda, tuhlaat vain turhaa energiaa huutamiseen. Keskity ponnistukseen.

että Kättärillä oli sitä kamalaa, karheaa, keltaista vessapaperia! Muutenkin alapää siinä kondiksessa, ettei tosiaankaan haluaisi koskea sinne yhtään millään, saatika sitte sillä kammottavalla hiekkapaperilla. Ah, sitä autuutta kun kotiin pääsi omien Lambien pariin.

tais tämä kajuminen synyttäessä kolahtaa aika moneen av-synnyttäjään :) miten en ole yhtään yllättynyt :)

selittää tuota "kolahtamista"?

synnytykset ovat menneet ilman komplikaatioita.

Minäkin olen neljän äiti ja minä kyllä suon naisille sen, että he saavat huutaa synnytyksessä.

Huutakaa naiset jos huudattaa. On vanhanaikaista alistaa naisia kilteiksi ja hiljaisiksi. Jos naisella käy kipeää, hän saa huutaa, vaikka joku kiltiksi kasvatettu nainen sitä paheksuisikin kun hänellä käy korviin.

Naisella on oikeus olla äänekäs ja huutaa tuskaansa. Palkkiota ei siitä tule, että kärsit hiljaa.

Jos jotakuta se ahdistaa, hän ottakoot vastuun omasta ahdistuksestaan.

kysyttiin mikä ensisynnyttäjänä synnärillä ihmetytti, vastasin, että älytön huuto mikä naapurihuoneesta kuului. Vastasin vain kysymykseen, niin kaikki karjuvat synnyttäjät on täällä ihan sotajalalla :) jokainenhan saa huutaa ihan just niin paljon kun haluaa, mutta saan minä sitä silti ihmetellä.

oo yhtään hyvä, että tästä asiasta puhutaan, kun se sua niin kovasti ihmetytti? Musta ainakin hyvä, että säkin saat tietää, että ihmiset kokevat kivun eri tavoin, ja että kaikkien synnytykset eivät mene niin kuin sinulla. Esim. joku tarjonta vaikuttaa ihan hirveästi, jos lapsi on väärässä tarjonnassa, eikä kipu ole enää siinä vaiheessa "normaalia" synnytyskipua.

Ja "normaali" synnytyskipukin voi olla jollakulla aivan hirveän kovaa, muistan, kun yksi kaveri kertoi, että hänellä tuli hallusinaatioita, kun kivut olivat niin kovat ja hän ei esim. pystynyt puhumaan mitään, siis ei edes vastaamaan kysymyksiin tai pyytämään kivunlievitystä.

Ja kavereiden kohdalla vauvaa on huudatettu nälissään yli vuorokausi kun äidillä ei ole maito noussut ja korvaavaa maitoa ei ole millään haluttu antaa. Ihan hullua!

Öö. Ooksä nyt ihan varma asiastas? Mulle annettiin synnärillä oikein paperi käteen ja siinä olevien kuvien (olisko ollu pieni marmorikuula, marmorikuula ja pingispallo) avulla selitettiin että kun vauva syntyy, sen vatsalaukku on pikkusen marmorikuulan (halk.15mm) kokoinen. Se ei pysty siihen pieneen vatsalaukkuun vetään hirveetä satsia safkaa, sille riittää ne rasvaiset ternimaitotipat mitä se ekoina päivinä saa. JA se, että se syö JATKUVASTI on maidon nostatusta, että se nostattaa sitä maitoa rintoihin (tiedäthän, että siinä toimii se "tilaus"laki, vauva tilaa maitoa roikkumalla tississä kii ja sit kun tilaus valmistu ei oo tarvetta enää roikkua jatkuvasti) ja se maito nousee muutaman päivän kuluttua synnytyksestä, ei heti. Muistaakseni kolmen päivän iässä vauvan vatsan tilavuus on samaa luokkaa kun tavallisen marmorikuulan koko, 24mm halkaisijaltaan. Ja kymmenen päivän iässä se on pingispallon kokoinen.

Ei millään pahalla, mutta kannattaa ottaa selvää tällasista asioista ennenku julkisesti itkee että sairaala tekee väärin ku "pihtaa lisämaitoa" kun sen jatkuvan imemisen tarkotus on turvata maidonnousu, ei se sitä tarkoita että vauva olis koko ajan nälkäinen.

Itsekin sitä ihmettelin, kunnes synnytin 3. lapseni. Siirtymävaihe avautumisesta ponnistukseen oli niin repivän tuskallinen kokemus, että tavallaan "irtaannuin" itsestäni. Tunsin, että joku huutaa siinä, mutta en täysin tajunnut että se olen minä itse. Sen jälkeen en ole ääniä kummastellut.

sanomalehden ja ylipäänsä tein muutakin kuin tuijottelin vauvaa. Katsoin uutiset, meikkasin vähän, laitoin hiuksia. Siellä oli ihan jumalattoman tylsää olla kun olin todella hyvässä kunnossa.

Aika rauhassa sai olla :D suihkussakin kävin joka päivä. En meikannut, sillä meikit oli kotona. Ei tullut kyllä mieleenkään vasta kun olin lähdössä synnäriltä ja katsoin itseäni peilistä :D