Mikä asia sinua ihmetytti synnärillä?

ihmetytti naistenklinikalla se, että kätilöillä ei tuntunut olevan kiire, välillä huoneessa oli kaksikin kätilöä. Siinä vaiheessa ei edes ollut vielä mitään ongelmia, ongelmien alkaessa oli kätilö, lääkäri ja yksi verinäytteitä juosten kuljettanut kätilö.

Samoin synnytyksen jälkeen osastolla oli rauhallista ja työntekijöillä oli aikaa käydä katsomassa perhehuoneissa olevia ja opastamassa isää mm. lapsen kylvetyksessä.

Käsittämättömin asia sairaalassa oli osastolla tarjoiltu hyvä ruoka, luulin kaiken sairaalaruoan olevan pahaa tai vähintään mautonta.

Viime kesänä, juhannuksena, ai että oli hyvää ruokaa meillä!! :)

ihan ekalla kerralla se, että miksi jotkut naiset huutavat kuin hullut kun synnyttävät? Se tuskin helpottaa kipua ja se ei varmasti auta ponnistuksessa, mutta se kuulostaa aivan kauhealta. sitä oli kiva kuunnella ensisynnyttäjänä viereisessä huoneessa kun itsellä vasta käynnisteltiin synnytystä.



Sen jälkeen on ihmetyttänyt kaikkien lasten kohdalla se,että vauvoille ei meinata millään antaa tuttia. Onneksi osasin sitten jo viimeisen kohdalla ottaa oman tutin kotoota valmiiksi mukaan. Ja kavereiden kohdalla vauvaa on huudatettu nälissään yli vuorokausi kun äidillä ei ole maito noussut ja korvaavaa maitoa ei ole millään haluttu antaa. Ihan hullua!

että kätilöt eivät oikein panostaneet imetyksen ohjaukseen, paitsi yksi. Onneksi hän sattui olemaan kahtena yönä mulla yövuorossa!



En siis pidä tätä kätilöiden henkilökohtaisena vikana, vaan ilmeisesti vikaa on koulutuksessa (tämän suuntaista ymmärsin myös erään kätilön puheesta) sekä osaston johdossa. Tämä tapahtui Seinäjoella, terveisiä vaan imetystä sitkeästi ohjanneelle Mirkalle! Sinusta oli iso apu.



Muuten ihmetykset olivat positiivisia, mielestäni osasto oli kiva ja sain "paljon kärsineenä" toipua, eikä mua painostettu omatoimisuuteen vauvan hoidossa tai muussa. En olisi siihen kyennyt.

Olin valvonut käynnistyksen takia monta vuorokautta ja olisin kaivannut edes yhden nukutun yön ennen kotiin lähtöä. Tuntui, että olin vain tiellä typerine kysymyksineni ja kun kehtasin illalla pyytää, että ottavat vauvan vauvalaan ja tuovat vain syömään, niin sitäkin katsottiin pahalla. Huomauteltiin, kun olin unohtanut palauttaa ruokatarjottimen takaisin kärryyn. Rinnat menivät tukkoon maidon noustua ja vauva ei suostunut imemään enempää. "Noi pitää lypsää, tuolla on toi lypsyhuone", ohjeistivat ja siinä kaikki.



Kotiuduin itkuisena ja umpiväsyneenä neljäntenä päivänä viikon sairaalajakson jälkeen. Toisessa synnytyksessä tiesinkin olla mahdollisimman omatoiminen, etten vaan häiritse henkilökuntaa. Onneksi ei enää tarvitse synnyttää. Olin kai niin lapsellinen ja kokematon, että kuvittelin saavani oikeasti hetken lepoa ja tukea, kun en koskaan ole vauvaa hoitanut ennen omaani. Enpä enää ole niin kermap****. Tiedän, että äidin kuuluu kärsiä ja valvoa ja valittamatta hoitaa kaikki itse heti vauvan ensiparkaisusta lähtien.

synnytyksessä ei huomattu vauvan solisluun menneen poikki ja ihmeteltiin kun huusi ensimmäisen yön. Vaikka mainitsin tunteneeni kauhean poksahduksen synnytyksessä.

ihan ekalla kerralla se, että miksi jotkut naiset huutavat kuin hullut kun synnyttävät? Se tuskin helpottaa kipua ja se ei varmasti auta ponnistuksessa, mutta se kuulostaa aivan kauhealta. sitä oli kiva kuunnella ensisynnyttäjänä viereisessä huoneessa kun itsellä vasta käynnisteltiin synnytystä.

Hei miks sä huudat, mä oon ensisynnyttäjä ja multa menee fiilikset.

kiinni olkapäästään ja yritettiin ehtiä pidätellä, etten repeä ihan kokonaan. Olen ollut autokolarissakin, mutta se kipu siellä synnytyssalissa oli kaikkein kauhein, mitä olen kokenut.

Anteeksi, että se huuto pääsi suustani, kun luulin kuolevani tuskasta. En huomannut ajatella silloin ensisynnyttäjää, joka joutuu reppana kuuntelemaan sitä.

ihan ekalla kerralla se, että miksi jotkut naiset huutavat kuin hullut kun synnyttävät? Se tuskin helpottaa kipua ja se ei varmasti auta ponnistuksessa, mutta se kuulostaa aivan kauhealta. sitä oli kiva kuunnella ensisynnyttäjänä viereisessä huoneessa kun itsellä vasta käynnisteltiin synnytystä.

Sen jälkeen on ihmetyttänyt kaikkien lasten kohdalla se,että vauvoille ei meinata millään antaa tuttia. Onneksi osasin sitten jo viimeisen kohdalla ottaa oman tutin kotoota valmiiksi mukaan. Ja kavereiden kohdalla vauvaa on huudatettu nälissään yli vuorokausi kun äidillä ei ole maito noussut ja korvaavaa maitoa ei ole millään haluttu antaa. Ihan hullua!

Mulla kyllä ihmetytti törkeästi käyttäytyvät hoitajat synnytyksen jälkeen ja ennen synnytystä, jos ei kestä tuolla olla hoitajana niin ois parempi siirtyä muihin töihin! Ei siis kaikki mutta eräät kyllä ihmetytti. Tämä Oulussa.

Siis että uudelleensynnyttäjälle ollaan töykeitä, jos hän tulee pyytämään opastusta pikkupesuissa. Okei.

että koska olen muka niin kokenut synnyttäjä, ettei minua tarvitse missään neuvoa ja tukea, koin sen jo aiemmassa synnytyksessä. Kötilö lähti koko ajan pois huoneesta, kun kyllähän minä tämän homman jo tiedän.

No en hemmetti tiedä, eikä kukaan voi etukäteen synnytystään tietää, kyllä se on heidän tehtävä huolehtia mun ja vauvan hyvinvoinnista, varsinkin kun aiemmat synnytykset on olleet pitkiä ja raskaita. Kuopus jo 4v, en minä enää muista mitä pitää tehdä ja raskauskin on ollut kaikista vaikein tähän asti.

oli lasten väli 16 vuotta. Kyllä siinä takuulla tarvii vähän opastusta sen pikkukakkosen kohdalla. Ihmetyttää tuollainen asenne todella.

kun vauva alkaa huutaa nälkää, niin pitää ensimmäiseksi vaihtaa vaippa (koska täydellä vatsalla vauva pulauttelisi).



Niinpä mammat sitten kuuliaisesti huudattivat niitä vauvojaan pitkään tunatessaan vaippojen kanssa sen sijaan että olisivat ruvenneet heti syöttämään ja vaihtaneet sen vaipan sitten vaikkapa tunnin-kahden päästä, jolloin muut huoneessa olisivat saaneet jatkaa muutenkin vähiä ja katkonaisia uniaan.

Toisen lapsen kanssa osastolla olo oli ihan turhaa. Kukaan ei käynyt kertaakaan kysymässä vointia / katsomassa vauvaa. Vuoron alkaessa joku huikkasi ovelta nimensä ja se oli siinä.



Kerran soitin hoitajaa paikalle kertoakseni jotain, mitä esikoisen kohdalla oli erikseen kysytty, mutta vastaanotto oli tyly (mitä sä nyt tän takia mut tänne juoksutit).



Kotiin en kuitenkaan saanut lähteä heti, koska vauva oli liian iso, sokereita piti seurata (mutta ei kuitenkaan seurattu, vauvaa punnittu eikä imetyksestä kysytty). Ekan kerran vauva punnittiin kotiinlähtötarkastuksessa sitten,kun lopulta sain lähteä.



Ihan turhaa oli siis tuo osastolla olo.

kun vauva alkaa huutaa nälkää, niin pitää ensimmäiseksi vaihtaa vaippa (koska täydellä vatsalla vauva pulauttelisi).

Niinpä mammat sitten kuuliaisesti huudattivat niitä vauvojaan pitkään tunatessaan vaippojen kanssa sen sijaan että olisivat ruvenneet heti syöttämään ja vaihtaneet sen vaipan sitten vaikkapa tunnin-kahden päästä, jolloin muut huoneessa olisivat saaneet jatkaa muutenkin vähiä ja katkonaisia uniaan.

Petikaveri teki näin, vauva huusi aivan punaisena ja hysteerisenä siinä vaiheessa kun laitettiin rinnalle, eikä imetyksestä meinannut tulla yhtikäs mitään. Minä tein toisinpäin ja mun vauva oli koko ajan täysin rauhallinen, ei tarvinnut huutaa pää punaisena monta kertaa päivässä.

Luottivat enemmän bilirubiinin mittaustulokseen, kuin omiin silmiinsä, vielä silloinkin, kun väri oli ihan selvä toisten vauvojen rinnalla. Viimein lääkäri laittoi pyynnöstäni vauvan jatkotutkimuksiin eli ylimääräisiin verikokeisiin. Sieltä löytyi jokin muu kohonnut arvo, joka aiheutti keltaisuutta. Varsinaista ammattitaidottomuutta hoitajilta jättää käyttämättä näkökykyään. Haloo?!



Onneksi vauvani selvisi ilman aivovaurioita, vaikkakin verensiirto oli lähellä.

Tämä on nyt todella noloa, mutta kun olin ensimmäistä kertaa synnärillä ja kätilö kertoi antavansa minulle peräruiskeen... Olin siihen, että "OK". Jotenkin siinä kaiken jännityksen ja supistusten keskellä kuvittelin hänen antavan minulle kankkuun jonkun kivunlievityspiikin kankkuun, kun pyysi laskemaan housuja alas ollessani kyljellä ja minun piti yrittää olla rentona. Joten tuli "pienenä yllärinä", kun eukko tökkäsi ruiskun takaapäin tiedät kyllä minne...



Joten oikeasti ei pitäisi olettaa, että edes tuollaiset perustermit olisi kaikkien hallinnassa varsinkaan niin uudessa ja jännittävässä tilanteessa kun ensimmäisen lapsen syynnytyksessä. Olisi ollut mukavaa, että kätilö olisi hieman kertonut etukäteen mitä tulee tapahtumaan, jotta olisin osannut edes vähän varautua toimenpiteeseen.

Ja vielä "pahamaineisessa" Tyksissä. Olin kyllä ensisynnyttäjä, mutta koen että sain todella hyvää hoitoa ja jopa palvelua. En jäänyt yksin, pikemminkin kova häärinä siinä ympärillä oli. Hyvin pidettiin huolta ja kaikki olivat kärsivällisiä ja mukavia - PAITSI LÄÄKÄRIT. Kätilöt olivat ihania, mutta tapaamani lääkärit kaikki todella kusipäisen töykeitä ja alistavia. Tiuskaisin yhdelle, että anteeksi vaan, mutta tämä on mun kehoni ja mä päätän mitä sille tehdään, jos vauvalla ei ole hätää. Yksi miespuolinen lastenlääkäri oli ihana osastolla, mutta synnytyslääkäristä jäi paskan maku suuhun, samoin naispuolisesta lastenlääkäristä. Kätilöt järjestään ihania, sekä synnytyssalissa että osastolla. Vein heille kiitoksena herkkuja ja kortin kun lähdettiin pois - meillä ei kaikki mennyt ihan niinkuin Strömsössä, ja olin varmasti työllistävä tapaus, mutta kukaan ei näyttänyt sitä.

nää muutamat eukot, kun oli siellä täydet meikit naamassa koko ajan

Tämä on nyt todella noloa, mutta kun olin ensimmäistä kertaa synnärillä ja kätilö kertoi antavansa minulle peräruiskeen... Olin siihen, että "OK". Jotenkin siinä kaiken jännityksen ja supistusten keskellä kuvittelin hänen antavan minulle kankkuun jonkun kivunlievityspiikin kankkuun, kun pyysi laskemaan housuja alas ollessani kyljellä ja minun piti yrittää olla rentona. Joten tuli "pienenä yllärinä", kun eukko tökkäsi ruiskun takaapäin tiedät kyllä minne...

Joten oikeasti ei pitäisi olettaa, että edes tuollaiset perustermit olisi kaikkien hallinnassa varsinkaan niin uudessa ja jännittävässä tilanteessa kun ensimmäisen lapsen syynnytyksessä. Olisi ollut mukavaa, että kätilö olisi hieman kertonut etukäteen mitä tulee tapahtumaan, jotta olisin osannut edes vähän varautua toimenpiteeseen.

Siihen olisi sopinut huuto "ai, mitä helv... sä teet"

synnytyksessä ei huomattu vauvan solisluun menneen poikki ja ihmeteltiin kun huusi ensimmäisen yön. Vaikka mainitsin tunteneeni kauhean poksahduksen synnytyksessä.

Meillä meni solisluu myös poikki ja hoitaja huomasi sen vasta parin päivän päästä, kun ihmeteltiin, että miksi vauva itkee aina pyllynpesun yhteydessä. Kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri ei kommentoinut mitenkään solisluuta. Ja itse jouduin hakemaan tietoa asiasta ihan muualta, että miten tulisi toimia.

Myös Jorvissa ihmettelin, kun "vauvan käyttöohjiessa" joita jakavat, puhutaan kuinka tärkeää on nukuttaa vauvaa selällään. Sitten kuitenkin hoitajat laittavat vauvat kyljelleen. Kysyin hoitajalta ja hän kauhuissaan sanoi, että ei lasta saa selällään nukuttaa ja heillä ei koskaan ole ollut Jorvissa muuta käytäntöä kuin kylkiasento! Siis täh? Mitä lappuja ne siellä oikeen jakaa?

Yksi hoitaja sanoi, että vaihda vaippa ennen syöttöä, koska vauva nukahtaa kuitenkin rinnalle eikä tarvi sitten herättää vaipan vaihtoon.

Toinen hoitaja sanoi (1,5 vuotta myöhemmin), että vaihda vaippa syötön jälkeen kun se vauva kuitenkin kakkaa heti syötyään.

No kumpaakaan neuvoa noudattamatta; kaksi tervettä koululaista.

kiinni olkapäästään ja yritettiin ehtiä pidätellä, etten repeä ihan kokonaan. Olen ollut autokolarissakin, mutta se kipu siellä synnytyssalissa oli kaikkein kauhein, mitä olen kokenut.

Anteeksi, että se huuto pääsi suustani, kun luulin kuolevani tuskasta. En huomannut ajatella silloin ensisynnyttäjää, joka joutuu reppana kuuntelemaan sitä.

ihan ekalla kerralla se, että miksi jotkut naiset huutavat kuin hullut kun synnyttävät? Se tuskin helpottaa kipua ja se ei varmasti auta ponnistuksessa, mutta se kuulostaa aivan kauhealta. sitä oli kiva kuunnella ensisynnyttäjänä viereisessä huoneessa kun itsellä vasta käynnisteltiin synnytystä.

Sen jälkeen on ihmetyttänyt kaikkien lasten kohdalla se,että vauvoille ei meinata millään antaa tuttia. Onneksi osasin sitten jo viimeisen kohdalla ottaa oman tutin kotoota valmiiksi mukaan. Ja kavereiden kohdalla vauvaa on huudatettu nälissään yli vuorokausi kun äidillä ei ole maito noussut ja korvaavaa maitoa ei ole millään haluttu antaa. Ihan hullua!

olen ne muksut sieltä alakautta synnyttänyt, ihan samanlailla kuin tekin, kaikki neljä. Ja kertaakaan ei ole tarvinut huutaa vaikka sattunut kyllä on, varmasti ihansamanlailla kuin teitäkin.

Terveisin se ensisynnyttäjä