Mikä asia sinua ihmetytti synnärillä?
Itseäni ihmetytti synnärillä, tai oikeastaan hyvitti, mammat jotka lykkäsivät pienokaisiaan ympäri käytäviä nokka pystyssä kuin mikäkin maailman omistaja :D Ja miehet juoksivat suunnilleen perässä kantaen hirveää määrää suklaata ja muita herkkuja.
Joo hieno homma, että sinä punnersit sen lapsen pimpastasi.. mutta silti.
Kommentit (159)
ja omasta saavutuksesta :) Ei sinun tarvi välttämättä olla omastasi :D
että kätilöitä ei paljon kiinnostanut meneillään oleva synnytys ja synnyttäjät tuntuivat vievän heidän kallista aikaansa sillä, että synnyttelivät vauvoja siellä. Sinne ei olisi myöskään saanut tulla, ennen kuin lapsi on puoliksi ulkona.
ja omasta saavutuksesta :) Ei sinun tarvi välttämättä olla omastasi :D
Olihan hän vielä paljon kauniimpi kuin muut :D Mutta en silti ylimielisesti tallustellut ympäri sairaalaa, niin kuin olisin ollut ainoa synnyttänyt nainen maailmassa.
on taatusti ollut hauskan näköistä:D
Minä olen synnyttänyt viisi kertaa ja kolmessa eri sairaalassa ja harmi kun en ole ikinä tuota nähnyt. Olisi ollut viihdyttävää seurata siinä oleskelutilassa:)
Kerro sairaalan nimi, jookos. On odottavilla jotain hupia tiedossa kun menevät sinne.
Itseäni ihmetytti synnärillä, tai oikeastaan hyvitti, mammat jotka lykkäsivät pienokaisiaan ympäri käytäviä nokka pystyssä kuin mikäkin maailman omistaja :D Ja miehet juoksivat suunnilleen perässä kantaen hirveää määrää suklaata ja muita herkkuja.
Joo hieno homma, että sinä punnersit sen lapsen pimpastasi.. mutta silti.
ja omasta saavutuksesta :) Ei sinun tarvi välttämättä olla omastasi :D
Olihan hän vielä paljon kauniimpi kuin muut :D Mutta en silti ylimielisesti tallustellut ympäri sairaalaa, niin kuin olisin ollut ainoa synnyttänyt nainen maailmassa.
Tuskinpa kukaan ylimielisesti on kävelly, susta se ehkä tuntu siltä, saahan sitä nyt vähän nokka pystyssä kävelläkki!
en erittäin pitkän ja raskaan synnytyksen jälkeen levätä.
Mulla oli huonekaveri jonka lapsi huusi 24/7 ja tämä mamma huusi lapselle takaisin. En pystynyt nukkumaan juurikaan.
Kotiinlähtiessä olin niin uupunut kolmen vuorokauden (itseasiassa neljän, jos synnytys lasketaa) valvomisesta että en voinut muuta kuin vollottaa. Kotona nukuin sitten pari päivää putkeen niin että vauvaa hoiti isä ja minä ruokin.
Pyysin korvatulppia synnärillä, mutta en saanut koska saattoi olla etten heräisi lapseni itkuun. No kyllä mä siihen herään, nimittäin nukuin kotiin päästyäni korvatulpat päässä (ja nukun vieläkin) ja heräsin ihan joka kerta vauvan itkuun. Miehen kuorsaamisen yms ne kuitenkin blokkasi, taiv aimensi.
ja omasta saavutuksesta :) Ei sinun tarvi välttämättä olla omastasi :D
Olihan hän vielä paljon kauniimpi kuin muut :D Mutta en silti ylimielisesti tallustellut ympäri sairaalaa, niin kuin olisin ollut ainoa synnyttänyt nainen maailmassa.
Tuskinpa kukaan ylimielisesti on kävelly, susta se ehkä tuntu siltä, saahan sitä nyt vähän nokka pystyssä kävelläkki!
Oulussa näin.. :P
miten kesken ponnistusten välillä kätilö jätti yksin ponnistamaan (mies tietenkin vierellä, mutta ei siitä paljoa apua ollut)
Kiire oli tietenkin kätilöilläkin, mutta katsoin aina silmät pyöreinä kauhistuneena kun kätilö lähti joksikin aikaa muualle. Ensisynnytys minulla, niin muutenkin jännitti hitokseen..
Miten paljon joku voi puhua vauvalle joka ei edes vastaa??
Se että kun tulin laitokselle, kysyttiin olenko ensisynnyttäjä (kyllä), ja sitten laitettiin käyröihin, mutta ei tarkistettu paljonko olin auki. Supistuksia tuli 1-2min välein. Soitin hoitajan takaisin ja pyysin tarkistamaan jotta tietäisin missä mennään. Suostui sitten tarkastamaan ja ihmetteli sitten että "Oho, oletkin jo kokonaan auki, eiköhän lähdetä synnytys saliin". Eikö tätä oltaisi voitu tehdä aikaisemmin, eikä ensin jättää minua yksin miehen kanssa huoneeseen.. ? Onko tämä aina käytäntö..? ap
kun hän opetti minulle vauvan pikkupesuja. Myöhemmin tämä hoitaja tuli nolona juttelemaan minulle, että he luulivat että olen uudelleensynnyttäjä. Siis että uudelleensynnyttäjälle ollaan töykeitä, jos hän tulee pyytämään opastusta pikkupesuissa. Okei.
imetykseen saadut ristiriitaiset ohjeet. Yksi kätilö käski tehdä näin ja toinen noin ja kolmas sanoi, ettei missää nimessä näin eikä ainakaan noin vaan jotenkin muuten. Kenelläkään ei ollut aikaa oikeasti paneutua ohjaamaan ja opastamaan imetyksessä.
Aikuisena ihmisenä tuli mieleen että onko heillä kaikilla päässä vikaa.
että onko kohtu supistunut. Sektiohaava ryöpsähti auki, kun kätilö vähän kokeili... Eikun leikkuriin uudelleenommeltavaksi nukutuksessa.
t. 2 oulusta, en oo kyllä ihan vasta synnyttäny
Siihen aikaan oltiin synnärillä viikko. Meillä oli kamalat sairaala-aamutakit ja side solmittiin vyötärölle sidottuun kuminauhaan. Housuja ei pidetty. Oli vappu, niin eräs nainen viuhtoi koko päivän ylioppilaslakki päässä siellä osastolla. Ei kai muuten mitään, mutta se kontrasti sen valkoisen lakin ja alapään välillä nauratti :D
ihmetytti naistenklinikalla se, että kätilöillä ei tuntunut olevan kiire, välillä huoneessa oli kaksikin kätilöä. Siinä vaiheessa ei edes ollut vielä mitään ongelmia, ongelmien alkaessa oli kätilö, lääkäri ja yksi verinäytteitä juosten kuljettanut kätilö.
Samoin synnytyksen jälkeen osastolla oli rauhallista ja työntekijöillä oli aikaa käydä katsomassa perhehuoneissa olevia ja opastamassa isää mm. lapsen kylvetyksessä.
Käsittämättömin asia sairaalassa oli osastolla tarjoiltu hyvä ruoka, luulin kaiken sairaalaruoan olevan pahaa tai vähintään mautonta.
Siihen aikaan oltiin synnärillä viikko. Meillä oli kamalat sairaala-aamutakit ja side solmittiin vyötärölle sidottuun kuminauhaan. Housuja ei pidetty. Oli vappu, niin eräs nainen viuhtoi koko päivän ylioppilaslakki päässä siellä osastolla. Ei kai muuten mitään, mutta se kontrasti sen valkoisen lakin ja alapään välillä nauratti :D
ylioppilas lakki päässä ja alapää vilkkuu..
Siis että uudelleensynnyttäjälle ollaan töykeitä, jos hän tulee pyytämään opastusta pikkupesuissa. Okei.
että koska olen muka niin kokenut synnyttäjä, ettei minua tarvitse missään neuvoa ja tukea, koin sen jo aiemmassa synnytyksessä. Kötilö lähti koko ajan pois huoneesta, kun kyllähän minä tämän homman jo tiedän.
No en hemmetti tiedä, eikä kukaan voi etukäteen synnytystään tietää, kyllä se on heidän tehtävä huolehtia mun ja vauvan hyvinvoinnista, varsinkin kun aiemmat synnytykset on olleet pitkiä ja raskaita. Kuopus jo 4v, en minä enää muista mitä pitää tehdä ja raskauskin on ollut kaikista vaikein tähän asti.
tähän. Ristiriitaiset ohjeet imetyksen suhteen ihmetytti, ja ekan kanssa homma sitten ei mennytkään oikein putkeen. Tokan kanssa osasin itse selkeämmin (ja joka välissä uudestaan)sanoa mitä halusin ja sain tarvitsemani tuen ja avun. Aika synnytysten välillä 2,5v ja ehkä osaston ilmapiirikin muuttunut imetysmyönteisemmäksi.