Mikä asia sinua ihmetytti synnärillä?
Itseäni ihmetytti synnärillä, tai oikeastaan hyvitti, mammat jotka lykkäsivät pienokaisiaan ympäri käytäviä nokka pystyssä kuin mikäkin maailman omistaja :D Ja miehet juoksivat suunnilleen perässä kantaen hirveää määrää suklaata ja muita herkkuja.
Joo hieno homma, että sinä punnersit sen lapsen pimpastasi.. mutta silti.
Kommentit (159)
-kättärillä sanottiin vaan synnytyksen jälkeen "mee suihkuun ja etsi sieltä kaapeista vaatteet ym". Muissa sairaaloissa lähinnä talutettiin suihkuun ja vahdittiin suihkuttamista ja räyhättiin etten saa pestä hiuksia (pesin silti).
Siis MIKSI IHMEESSÄ et olisi saanut pestä hiuksia?! :O Miten joku kätilö voi edes yrittää kieltää sitö, kai nyt naisella on hyvänen aika sentään myös synnytyssairaalassa oikeus päättää omasta tukanpesustaan?
Toivon, että tässä keskustelussa on vahvasti liitoiteltuja juttuja. Muuten tulee sellainen tunne, että nainen on synnytyssairaalassa täysin muiden armoilla oleva oikeudeton lehmä, jota määräillään kaikessa suihkussa käymisestä lähtien, jonka takalistoon voi käydä tuikkaamassa peräruiskeen sen kummempia selittelemättä ja jonka tissejä saa puristella väkivalloin, vaikka nainen olisi sen omin sanoin kieltänyt.
Huhhuh mitä juttuja.
Synnytin syksyllä Tyksissä. Sanoivat, ettei kannata pestä hiuksia, tulee kylmä tai jotain. En sitten pessyt enkä kyllä olisi jaksanutkaan, hyvä kun jaksoin seistä
kiinni olkapäästään ja yritettiin ehtiä pidätellä, etten repeä ihan kokonaan. Olen ollut autokolarissakin, mutta se kipu siellä synnytyssalissa oli kaikkein kauhein, mitä olen kokenut.
Anteeksi, että se huuto pääsi suustani, kun luulin kuolevani tuskasta. En huomannut ajatella silloin ensisynnyttäjää, joka joutuu reppana kuuntelemaan sitä
ihan ekalla kerralla se, että miksi jotkut naiset huutavat kuin hullut kun synnyttävät? Se tuskin helpottaa kipua ja se ei varmasti auta ponnistuksessa, mutta se kuulostaa aivan kauhealta. sitä oli kiva kuunnella ensisynnyttäjänä viereisessä huoneessa kun itsellä vasta käynnisteltiin synnytystä.
Sen jälkeen on ihmetyttänyt kaikkien lasten kohdalla se,että vauvoille ei meinata millään antaa tuttia. Onneksi osasin sitten jo viimeisen kohdalla ottaa oman tutin kotoota valmiiksi mukaan. Ja kavereiden kohdalla vauvaa on huudatettu nälissään yli vuorokausi kun äidillä ei ole maito noussut ja korvaavaa maitoa ei ole millään haluttu antaa. Ihan hullua!
olen ne muksut sieltä alakautta synnyttänyt, ihan samanlailla kuin tekin, kaikki neljä. Ja kertaakaan ei ole tarvinut huutaa vaikka sattunut kyllä on, varmasti ihansamanlailla kuin teitäkin.Terveisin se ensisynnyttäjä
Mulla kyllä ihmetytti törkeästi käyttäytyvät hoitajat synnytyksen jälkeen ja ennen synnytystä, jos ei kestä tuolla olla hoitajana niin ois parempi siirtyä muihin töihin! Ei siis kaikki mutta eräät kyllä ihmetytti. Tämä Oulussa.
Muakin ihmetytti muutama kusipäinen hoitaja! No mutta mua saikin kohdella törkeästi kun olin liian nuori äiti (20v)
Synnytyksen jälkeen käskettiin pissaamaan suihkuun.
Suihkut lapsivuodeosastolla olivat isot yhteissuihkut, joissa ei mitään yksityisyyttä. Vessat sentään oli nykyään erilliset, toisin kuin 30 vuotta sitten. :D
Jokaisella lapsivuodeosaston hoitajalla oli erilaiset käsitykset siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Varsinkin lisämaidon antaminen ja imetys.
Synnytin Mikkelissä ja ikää oli 18v. Yllätyin suuresti koko toiminnasta !! En olisi voinut toivoa parempia kätilöitä, lääkärit olivat mukavia yms.. :) voi hyvällä mielellä odottaa seuravaa pääsyä sille osastolle ;) mutta joi se karjuminen.. Ehkei kaikki tajua että se huuto raikaa varmaa sairaalan vastaanottoon asti :D kun sitä jonkun aikaa kuuntelee, niin kyllä ponnistusvaiheessa muistaa miten ne äänet kuuluu :D
tekis mieli kommentoida montaki idioottia vastausta tässä ketjussa, mutta ei vaan jaksa...
Tosta vessapaperiasiasta mitä joku oli ihmetellyt - että kovaa vessapaperia vaan tarjolla.. synnytyksen jälkeen ei kuulu käyttää vessapaperia, vaan suihkutella alapäätä vessakäyntien yhteydessä! Äly hoi!
+ketjua lukiessa mua ihmetyttää miten herkkänahkaisia jotkut on, synnyttäjää ei sais hoitohenkilökunta tulla tutkimaan?? kai teillä oli synnytyshousut jalassa et kukaan ei vaan nähnyt etupyllyä :O
Omassa synnytyksessä ihmetytti vähän se, miten hyvin kaikki meni, positiivinen fiilis jäi synnytystouhusta.
En ole aiempi kirjoittaja mutta ainakin Koksissa kiellettiin pesemästä hiuksia kun ilmeisesti joitakin palelee ja tärisyttää synnytyksen jälkeen. Itsellä oli loputon hiki ja molemmilla kerroilla kävin heti osastolla uudestaan suihkussa ja pesin hiukset. Valitan, mutta mulla oli nimenomaan kuvailemasi olo osastolla. Ilman lupaa kiskaiststiin esim aamutakki auki ja alettiin puristella nännejä. :(
-kättärillä sanottiin vaan synnytyksen jälkeen "mee suihkuun ja etsi sieltä kaapeista vaatteet ym". Muissa sairaaloissa lähinnä talutettiin suihkuun ja vahdittiin suihkuttamista ja räyhättiin etten saa pestä hiuksia (pesin silti).
Siis MIKSI IHMEESSÄ et olisi saanut pestä hiuksia?! :O Miten joku kätilö voi edes yrittää kieltää sitö, kai nyt naisella on hyvänen aika sentään myös synnytyssairaalassa oikeus päättää omasta tukanpesustaan?
Toivon, että tässä keskustelussa on vahvasti liitoiteltuja juttuja. Muuten tulee sellainen tunne, että nainen on synnytyssairaalassa täysin muiden armoilla oleva oikeudeton lehmä, jota määräillään kaikessa suihkussa käymisestä lähtien, jonka takalistoon voi käydä tuikkaamassa peräruiskeen sen kummempia selittelemättä ja jonka tissejä saa puristella väkivalloin, vaikka nainen olisi sen omin sanoin kieltänyt.
Huhhuh mitä juttuja.
En ole aiempi kirjoittaja mutta ainakin Koksissa kiellettiin pesemästä hiuksia kun ilmeisesti joitakin palelee ja tärisyttää synnytyksen jälkeen. Itsellä oli loputon hiki ja molemmilla kerroilla kävin heti osastolla uudestaan suihkussa ja pesin hiukset. Valitan, mutta mulla oli nimenomaan kuvailemasi olo osastolla. Ilman lupaa kiskaiststiin esim aamutakki auki ja alettiin puristella nännejä. :(
Minäpä jaksan. Sinä et ilmeisesti ole tavannut sellaisia akkoja, jotka tuosta vaan mitään sanomatta tempaisevat peiton päältä, tissit paljaaksi ja käyvät käsiksi?
Ei se tutkiminen, vaan epäasiallinen kohtelu!
Miksi ne eivät voi asiallisesti kertoa, miksi tissinpuristelu on niin tärkeää ja tarpeellista?
"Tosta vessapaperiasiasta mitä joku oli ihmetellyt - että kovaa vessapaperia vaan tarjolla.. synnytyksen jälkeen ei kuulu käyttää vessapaperia, vaan suihkutella alapäätä vessakäyntien yhteydessä! Äly hoi!"
Millä kuivaat suihkuttelusta kastuneen alapääsi? Vai kasteletko sen jälkeen kaikki vaatteet?
"+ketjua lukiessa mua ihmetyttää miten herkkänahkaisia jotkut on, synnyttäjää ei sais hoitohenkilökunta tulla tutkimaan?? kai teillä oli synnytyshousut jalassa et kukaan ei vaan nähnyt etupyllyä :O"
Tutkimukset voi tehdä ystävällisesti, eikä niin kuin käsittelisi tunnotonta nukkea.
Tarjottiin lääkekonjakkia kun itkeskelin väsyneenä hormonihuuruissa kun en saanut unta vaikka olin valvonut putkeen 2 vrk.
Synnytin Mikkelissä ja ikää oli 18v. Yllätyin suuresti koko toiminnasta !! En olisi voinut toivoa parempia kätilöitä, lääkärit olivat mukavia yms.. :) voi hyvällä mielellä odottaa seuravaa pääsyä sille osastolle ;) mutta joi se karjuminen.. Ehkei kaikki tajua että se huuto raikaa varmaa sairaalan vastaanottoon asti :D kun sitä jonkun aikaa kuuntelee, niin kyllä ponnistusvaiheessa muistaa miten ne äänet kuuluu :D
Miksi ihmeessä ei saa kipujaan valittaa? En ymmärrä tätä. Tottakai saa huutaa jos siltä tuntuu! Jotkut laulaa, jotkut mölisee, jotkut läähättää. Tyyli on vapaa! Synnytyksessä, erityisesti kipeässä, nainen menee transsinkaltaiseen tilaan jossa intuitiivinen äänenkäyttö ohjaa koko tapahtumaa. Eihän se herkkua korville ole, mutta toisaalta tärykalvoni eivät todennäköisesti ole yhtä herkillä kuin synnyttäjän vartalo. Ponnistusvaiheessa se ylenmääräinen äänenkäyttö sen sijaan vie voimaa ponnistuksilta, jos yhtaikaa ponnistaessa huutaa. Ponnistuksen jälkeensä on ihan ok:) Kauheita tiukkapipoja olette :) Näin kätilönä voisin kertoa montakin asiaa jotka itseä on nimenomaan synnyttäjissä kummastuttanut, mutta en halua että kukaan tunnistaa itseään. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan :)
Ensimmäisen lapsensa saanut pariskunta, tosi nuoria, jotka jokaikisen syötön jälkeen riisuivat pienen vauvaparan täysin alasti, pesivät pyllyn ja edelleen ilman vaatteita putsasivat navan, korvat, mittasivat lämmön pyllystä ja vasta sitten alkoivat etsiä vaippaa ja puhtaita vaatteita. Siis JOKA IKINEN KERTA! Myös keskellä yötä. Vauvaparka huusi naama punaisena toimituksen alusta loppuun saakka, varmaan sen vähintään 20 minuuttia ainakin.
Yritin sanoa, että ei nyt ihan noin, vaihtakaa vaippa ja antakaa paidan olla päällä ja sitten vikkelästi kuivaa ylle, napa kerran päivässä, mutta ihan turhaan. Heitä oli kuulemma neuvottu tekemään nämä asiat vauvalle joka kerta kun on syötetty... Ja halusivat tehdä kaiken oikein.
Yksi neljästä huonetoveristani (jouduimme jakamaan kahden hengen huoneen) poltti lähes ketjussa: heti aamulla röökille, takas osastolle, telkkaria puoli tuntia, uudestaan röökille ja sama jatkui koko päivän. Raskauden aikana ei kuulemma polttanut. Vauva oli todella pieni ja hiukan liilahtava-sinertävä. Kätilöt tulivat sitten tasaisin väliajoin katsomaan, että kaikki varmasti imettävät. Myös tämä ketjupolttaja. Kun nainen kyseli asiasta kätilö totesi tiukkaan sävyyn, että myös tupakoitsijoiden on pakko imettää, koska korvikkeella pläräävät naiset ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Tämä tupakoitsija oli huoneen ainoa uudelleensynnyttäjä ja hän ei saanut juuri yhtään ohjausta ja avustusta (paitsi yhdeltä ihanalta kätilöltä), vaikka edellinen lapsi oli jo yläasteikäinen! Tuli todella kurja fiilis:( Tämä siis imetysnatsisairaalassa nimeltä Vaasan keskussairaala 2012.
koska se kipu oli niin kova, että en saanut edes ääntä päästettyä. Olisin huutanut, jos se olisi helpottanut.
Ekan synnytyksen jälkeen saliin tuli siivooja(tai mikä se ihminen on joka salin laittaa kuntoon seuraavaa varten) ja alkoi kovalla äänellä päivitellä miten paljon sotkua oli tullut.:O Ja varmasti huomasi, että olen siinä vieressä.
Nuori kätilö tuli ihmeissään kysymään, että miksi itken, kun vauva joutui teholle.
vastasynnyttäneeltä äidiltä vaihdettiin verinen vaippa, vaikka mieheni oli huoneessa. (Mieheni ei onneksi edes huomannut koko tilannetta).
että miksi lakanat pitää vaihtaa itse, oli missä kunnossa tahansa. En vaihtanut niin kauan kun olo oli huono. Vaihtoivat kyllä viimein nuristen. (Kukaan ei muuten edes kertonut, että mistä niitä saa tai mihin entiset laitetaan.)
Että miksi mistään sairaalan käytännöistä ei tiedoteta potilaalle. Ei potilas voi tietää, että tarjotin pitää viedä jonnekin ja lääkkeitä pyytää sairaanhoitajilta eikä laitosapulaisilta.. Minulla ei ainakaan ole mitään käsitystä sairaala-asioista.
Että vauvaa pitää hoitaa itse, oli vointi mikä hyvänsä. Että sairaalassaoloaikana ei voi nukkua, koska joko oma vauva tai huonekaverin vauva parkuu.
Että pesulle/suihkuun ei voi mennä jos vauva on itkuinen, ellei halua jättää lasta yksin parkumaan.
Että nykypäivän vauvan voinnin seurannasta voi olla eri hoitajilla niin erilaisia käsityksiä.
Että hoitaja voi suuttua äidille kun hän ilmaisee aikovansa lähteä lääkärin luvalla kotiin.
Että kipuja ei pystytä hoitamaan läheskään tarpeeksi.
Että äidin voinnilla ei ole mitään merkitystä sen jälkeen kun vauva on syntynyt.
Ihan hirveä navetta koko laitos!!
Enkä edes olisi odottanut paljoa, vain selkeän hoitokäytännön vauvan osalta, tietoa kipulääkityksestä ja tarpeeksi lääkitystä ilman "syyllisyyttä" siitä, että taas vaivasin henkilökuntaa, ja tietoa sairaalan käytännöistä. Sekä jokseenkin inhimillistä kohtelua ilman vähättelyä tai karjumista.
(Tietääkseni käyttäydyin ihan asiallisesti, ehkä jopa hieman arasti sairaalassa.)
jota on sattunut kyllä aivan perkeleesti, mutta en ole huutanut? vai sattuuko av:lle vaan ne kaikki huutavat äidit?
nyt on turha puhua, että synnytykseni olisi ollut helppoja tai ne ei olisi sattunut tai paikat ei olisi revennyt. Sanoin jo aikaisemmin, että kyllä se sattui ja paljon sattuikin, varsinkin kun ei ollut puudutusta, mutta en minä silti vaan huutanut. Onko se sitten niin vaikea ymmärtää,että meidän kaikkien ei tarvitse huutaa kuula punaisena kun työnnämme lasta maailmaan? Ehkä tämä liittyy urheilija taustaani? Olen joutunut tekemään rankkoja urheilusuorituksia koko elämäni ja niissä on ollut aivan oman jaksamisen äärirajoilla. Ehkä sitä on tottunut kivun sietämiseen ja siihen, että suoritus viedään loppuun eikä karjuta kun siitä ei vaan ole mitään käytännön hyötyä edes.
Edelleenkin, huutakoot ne ketkä haluaa, ei se minua haittaa :) mutta saan sitä varmaankin ihmetellä, niin kun tekin tunutte ihmettelevän sitä, että kaikki eivät huuda vaikka sattuu.
Kuka siitä välittää? Lopeta ohsilemasta itseäsi ja ole vaikka mykkä lopun ikääsi; se ei tietkö kiinnosta täällä ketään.
Eihän imettää ole pakko, eikä kukaan voi pakottaa. Mutta jokainen järkevä ihminen tekee niin, jos pystyy. Ensimaitotipat ovat niin tärkeitä kuitenkin, lopettaahan voi sitten kun haluaa.
Valitettavasti nämä ovat ihan totta, ei mitään liioittelua.
Erityisesti kannattaa varautua siihen, että jokaisella hoitajalla ja kätilöllä on omat oppinsa ja tapansa. Se, että yksi on yöllä käskenyt tehdä jotain, on todennäköisesti aamuvuorolaisen mielestä väärin. Ja arvaa, kuka on kaikkeen syypää: no tietenkin se synnyttänyt äiti.