Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia sinua ihmetytti synnärillä?
14.01.2013 |
Itseäni ihmetytti synnärillä, tai oikeastaan hyvitti, mammat jotka lykkäsivät pienokaisiaan ympäri käytäviä nokka pystyssä kuin mikäkin maailman omistaja :D Ja miehet juoksivat suunnilleen perässä kantaen hirveää määrää suklaata ja muita herkkuja.
Joo hieno homma, että sinä punnersit sen lapsen pimpastasi.. mutta silti.
Kommentit (159)
Olisitko oikeesti ilennyt mennä osastolle ja vauvaa hoitamaan niin likaisena? Verta ja kaikkea... Yh. Minä menin enemmän kuin mielelläni suihkuun, enkä ole voinut kuvitellakaan että joku voisi olla menemättä _jos pääsee kävelemään_. Salissahan oli mies ja kätilökin siinä pyöri, että pystyi ihan rauhassa käymään suihkussa. TOisin kuin osastolla.
salissa suihkuun, mutta pyörryin siinä matkalla, joten kätilö sitten vain pyyhki mua siellä salissa. Suihkuun menin siten seuraavana päivänä, kun mies tuli takaisin. Mun piti pyytää se siihen hollille, että ottaa kpoin, jos pyörryn. Kun synnytksen jälkeen tulin osastolle, mun piti pyytää kätilö sinne vessaan :D Se puki mulle myös siteet ja verkkopöksyt, aika hyvä palvelu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, siis toki tiesin että vauvoja on eri kokoisia, mutta kun tutui että joillakin ne vauvat täytti melkein sen koko kaukalon (meillä 3,5 kg) niin eka ajatus oli "AU!!!" Ja sitten vähän järkytti ne haamut jotka kalpeina tippapullon kanssa laahusti käytävillä, ei sekään tietenkään ollut yllätys että synnytyksessä voi monikin asia mennä pieleen, olla rankka jne mutta silti toisten huono kunto ihan vierestä nähtynä hätkäytti. Oma synnytys kesti yli vuorokauden ja sain 3 asteen repeämän, mutta näitä katsoessa tuntui että varsin helpolla silti pääsin.
Sanottakoon vielä, ettei sitten ole tarkoitettu miksikään negatiiviseksi arvosteluksi tämä isojen vauvojen ja kalpeiden synnyttäjien ihmettely! Ne vain olivat asioita jotka silloin hätkäyttivät, kun ei aiemmin ollut synnärillä käynyt edes vierailemassa.
Olin varautunut siihen, että käyilöillä on kiite Kättärillä ja jättävät välillä yksin. No sain aivan ihanan kätilön ja suostuin ottamaan mukaan myös käyilöopiskelijan. Hänkin oli aivan loistava. Yksin meitä ei jätetty hetkeksikään. Ihmetytti iloisesti myös se, että saatiin heti perhehuone käyttöön ja lisäksi ruoka oli tosi hyvää. Ainoa negatiivista ihmetystä aiheuttanut seikka oli se että osastolla jokaisella hoitajalla oli omat sääntönsä ja tapansa. Kun vuoro vsihtui uusi hoitaja ei tiennyt missä mennään ja noudatti omia sääntöjään (mm lisämaidon antamisessa vauvoille)
-kättärillä sanottiin vaan synnytyksen jälkeen "mee suihkuun ja etsi sieltä kaapeista vaatteet ym". Muissa sairaaloissa lähinnä talutettiin suihkuun ja vahdittiin suihkuttamista ja räyhättiin etten saa pestä hiuksia (pesin silti).
Siis MIKSI IHMEESSÄ et olisi saanut pestä hiuksia?! :O Miten joku kätilö voi edes yrittää kieltää sitö, kai nyt naisella on hyvänen aika sentään myös synnytyssairaalassa oikeus päättää omasta tukanpesustaan?
Toivon, että tässä keskustelussa on vahvasti liitoiteltuja juttuja. Muuten tulee sellainen tunne, että nainen on synnytyssairaalassa täysin muiden armoilla oleva oikeudeton lehmä, jota määräillään kaikessa suihkussa käymisestä lähtien, jonka takalistoon voi käydä tuikkaamassa peräruiskeen sen kummempia selittelemättä ja jonka tissejä saa puristella väkivalloin, vaikka nainen olisi sen omin sanoin kieltänyt.
Huhhuh mitä juttuja.
olen synnyttänyt kaksi lasta. Kummallakaan kerralla oikeastaan kukaan hoitaja ei ole puhunut sanaakaan minulle... tuonut vauvan viereen ja siinä se
Ei opastusta, ei yhtään mitään. Toisella oli lonkkaluksaatio ja lääkäri vain totesi sen ja laittoi lasta. Ei kertonut yhtään mitään. onneksi on google.
SILTI minua ei päästetty kotiin. Vaan piti maata siellä yksin. Ei todellaakaan mene jakeluun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä syystä sinä olit käymässä synnyttäneitten osastolla, kun aloituksessa kuvaamasi ilmestyksen näit?
Ja missä maassa tällaista tapahtuu? Ei ainakaan Suomessa, kun kenelläkään muulla kuin sinulla ei ole semmoisesta havaintoa. No, ehkä sentään äitienpäivänä tai muuna kansallisena juhlapäivänä.
Suomalaisisä kun ei kävele lapsensa äidin perässä suklaata ja muita herkkuja kantaen, vaikka sitä suoraan häneltä pyytäisi.
Eikä "pimppa" ole synnyttäneitten osaston puhetta, ainakaan silloin ei ollut kun minä siellä olin.
Joo, siis toki tiesin että vauvoja on eri kokoisia, mutta kun tutui että joillakin ne vauvat täytti melkein sen koko kaukalon (meillä 3,5 kg) niin eka ajatus oli "AU!!!" Ja sitten vähän järkytti ne haamut jotka kalpeina tippapullon kanssa laahusti käytävillä, ei sekään tietenkään ollut yllätys että synnytyksessä voi monikin asia mennä pieleen, olla rankka jne mutta silti toisten huono kunto ihan vierestä nähtynä hätkäytti. Oma synnytys kesti yli vuorokauden ja sain 3 asteen repeämän, mutta näitä katsoessa tuntui että varsin helpolla silti pääsin. Sanottakoon vielä, ettei sitten ole tarkoitettu miksikään negatiiviseksi arvosteluksi tämä isojen vauvojen ja kalpeiden synnyttäjien ihmettely! Ne vain olivat asioita jotka silloin hätkäyttivät, kun ei aiemmin ollut synnärillä käynyt edes vierailemassa.
Huudeta ei vaikka perse repeäisi (niinhän siinä monesti käy) ja kalpeita ei olla vaikka pari litraa verta olisi menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin huomaan kuinka onnellinen saan olla omista synnytyskokemuksistani. Kaksi lasta kätilöopiston haikaranpesässä perhehuoneella, rauhaa ja mukavia kätiöitä.
Nyt kolmas syntyy hollannissa kotona (jos kaikki sujuu normaalisti) jo tutuksi tulleen kätilön avustuksella ja lisäksi tulee kotihoidosta synnytyksen jälkeisenä aikana kymmenen päivän ajan ihminen siivoamaan ja keittelemään kahvia...
keihäänheittäjät ja urheilijat saavat huutaa maksimoidakseen suorituksensa, koska onhan se nyt hirveän tärkeää ja asiallista hommaa heitellä keppejä pitkin nurmikoita. Mutta nainen ei saa huutaa auttaakseen synnytyksen etenemistä, koska....niin miksi? Samalla tavalla synnytyksessä tarvitaan voimaa kuin muussakin fyysisessä ponnistelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä syystä sinä olit käymässä synnyttäneitten osastolla, kun aloituksessa kuvaamasi ilmestyksen näit?
Ja missä maassa tällaista tapahtuu? Ei ainakaan Suomessa, kun kenelläkään muulla kuin sinulla ei ole semmoisesta havaintoa. No, ehkä sentään äitienpäivänä tai muuna kansallisena juhlapäivänä.
Suomalaisisä kun ei kävele lapsensa äidin perässä suklaata ja muita herkkuja kantaen, vaikka sitä suoraan häneltä pyytäisi.Eikä "pimppa" ole synnyttäneitten osaston puhetta, ainakaan silloin ei ollut kun minä siellä olin.
Noh, mulle mies on joka kerta synnärille tuonut suklaata ja muita karkkeja. Mutta ei kuitenkaan ole suklaiden kanssa perässä kulkenut :)
tarjouduttiin antamaan kipulääkkeitä.
Kätilö ei esim. huoneeseen tullessaan koskaan kysynyt, "Miten voit?", vaan aina "Tarvitsetko kipulääkettä?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan asioita jotka pistivät kokemattoman ensisynnyttäjän silmään :) Tosiaan eka kerta kun edes näin alle 2 kk iäisiä vauvoja ja juuri synnyttäneitä äitejä, ja vaikka tiesin että osa on huonossa kunnossa jne., niin teoriatieto oli ihan eri asia kuin nähdä oikeassa elämässä.
Joo, siis toki tiesin että vauvoja on eri kokoisia, mutta kun tutui että joillakin ne vauvat täytti melkein sen koko kaukalon (meillä 3,5 kg) niin eka ajatus oli "AU!!!" Ja sitten vähän järkytti ne haamut jotka kalpeina tippapullon kanssa laahusti käytävillä, ei sekään tietenkään ollut yllätys että synnytyksessä voi monikin asia mennä pieleen, olla rankka jne mutta silti toisten huono kunto ihan vierestä nähtynä hätkäytti. Oma synnytys kesti yli vuorokauden ja sain 3 asteen repeämän, mutta näitä katsoessa tuntui että varsin helpolla silti pääsin. Sanottakoon vielä, ettei sitten ole tarkoitettu miksikään negatiiviseksi arvosteluksi tämä isojen vauvojen ja kalpeiden synnyttäjien ihmettely! Ne vain olivat asioita jotka silloin hätkäyttivät, kun ei aiemmin ollut synnärillä käynyt edes vierailemassa.
Huudeta ei vaikka perse repeäisi (niinhän siinä monesti käy) ja kalpeita ei olla vaikka pari litraa verta olisi menetetty.
että ei arvostelua siihenkään suuntaan.
vaan asioita jotka pistivät kokemattoman ensisynnyttäjän silmään :) Tosiaan eka kerta kun edes näin alle 2 kk iäisiä vauvoja ja juuri synnyttäneitä äitejä, ja vaikka tiesin että osa on huonossa kunnossa jne., niin teoriatieto oli ihan eri asia kuin nähdä oikeassa elämässä.
Joo, siis toki tiesin että vauvoja on eri kokoisia, mutta kun tutui että joillakin ne vauvat täytti melkein sen koko kaukalon (meillä 3,5 kg) niin eka ajatus oli "AU!!!" Ja sitten vähän järkytti ne haamut jotka kalpeina tippapullon kanssa laahusti käytävillä, ei sekään tietenkään ollut yllätys että synnytyksessä voi monikin asia mennä pieleen, olla rankka jne mutta silti toisten huono kunto ihan vierestä nähtynä hätkäytti. Oma synnytys kesti yli vuorokauden ja sain 3 asteen repeämän, mutta näitä katsoessa tuntui että varsin helpolla silti pääsin. Sanottakoon vielä, ettei sitten ole tarkoitettu miksikään negatiiviseksi arvosteluksi tämä isojen vauvojen ja kalpeiden synnyttäjien ihmettely! Ne vain olivat asioita jotka silloin hätkäyttivät, kun ei aiemmin ollut synnärillä käynyt edes vierailemassa.
Huudeta ei vaikka perse repeäisi (niinhän siinä monesti käy) ja kalpeita ei olla vaikka pari litraa verta olisi menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjouduttiin antamaan kipulääkkeitä.
Kätilö ei esim. huoneeseen tullessaan koskaan kysynyt, "Miten voit?", vaan aina "Tarvitsetko kipulääkettä?".
Minä olin päättänyt että haluan synnyttää luomuna, ja kätilö ei oikein tästä tykännyt. Ihan jatkuvasti oli tuputtamassa kivunlievitystä. Suorastaan uhkaili että nyt sun on viimeistään otettava se puudutus tai ei pystytä enää antamaan ja sitten on helvetti irti ja "et sitten kyllä huuda ja valita kun olisit saanut lääkettäkin jos vaan olisit ymmärtänyt ottaa". Minä en piruuttanikaan päästänyt ääntäkään ettei pääse kätilö mäkättämään että mitä minä sanoin.
Pyysin korvatulppia synnärillä, mutta en saanut koska saattoi olla etten heräisi lapseni itkuun. No kyllä mä siihen herään, nimittäin nukuin kotiin päästyäni korvatulpat päässä (ja nukun vieläkin) ja heräsin ihan joka kerta vauvan itkuun. Miehen kuorsaamisen yms ne kuitenkin blokkasi, taiv aimensi.
Olisi varmaan vauvan kannalta parempi, jos hänet syötettäisiin ENNEN kuin tarvitsee itkeä ja huutaa. Se on se viimeinen epätoivoinen keino kun aiemmat hienovaraisemmat viestit eivät ole menneet perille.
Mistä syystä sinä olit käymässä synnyttäneitten osastolla, kun aloituksessa kuvaamasi ilmestyksen näit?
Ja missä maassa tällaista tapahtuu? Ei ainakaan Suomessa, kun kenelläkään muulla kuin sinulla ei ole semmoisesta havaintoa. No, ehkä sentään äitienpäivänä tai muuna kansallisena juhlapäivänä.
Suomalaisisä kun ei kävele lapsensa äidin perässä suklaata ja muita herkkuja kantaen, vaikka sitä suoraan häneltä pyytäisi.Eikä "pimppa" ole synnyttäneitten osaston puhetta, ainakaan silloin ei ollut kun minä siellä olin.
Ihan olin itsekkin vasta synnyttänyt oman pienokaiseni :D Ei Oulussa ainakaan synnärille saa mennä muut kuin mies ja lapset. Ei sukulaiset (sisarukset, isovanhemmat yms).
Lääkärin kanssa päätettiin että en edes yritä imettää sektion jälkeen, vaan vauva saa korviketta syntymästään saakka. Pyysinkin lääkitystä maidon nousun estämiseksi heti kun sektiotokkurasta aloin heräillä. Olinkin sitten kakkosluokan kansalainen, kun kätilöt tajusivat etten todellakaan aio imettää.
Lääkäri ei siis ollut synnytyslääkäri. Perussairauteni paheni raskauden aikana ja kroppa piti saada mahdollisimman pian "peruslukemille", imetys olisi pahentanut tilaa liiaksi.
Tämä toisen lapsen kohdalla, ensimmäisen lapsen kanssa vuotta aikaisemmin hoitaja meni kysymään lupaa lääkäriltä tuon Cabaserin antamiseksi... Sairaalana NKL 2012.
Mikä ihmeen imetyspakko Suomessa on?
Ensimmäisen lapsensa saanut pariskunta, tosi nuoria, jotka jokaikisen syötön jälkeen riisuivat pienen vauvaparan täysin alasti, pesivät pyllyn ja edelleen ilman vaatteita putsasivat navan, korvat, mittasivat lämmön pyllystä ja vasta sitten alkoivat etsiä vaippaa ja puhtaita vaatteita. Siis JOKA IKINEN KERTA! Myös keskellä yötä. Vauvaparka huusi naama punaisena toimituksen alusta loppuun saakka, varmaan sen vähintään 20 minuuttia ainakin.
Yritin sanoa, että ei nyt ihan noin, vaihtakaa vaippa ja antakaa paidan olla päällä ja sitten vikkelästi kuivaa ylle, napa kerran päivässä, mutta ihan turhaan. Heitä oli kuulemma neuvottu tekemään nämä asiat vauvalle joka kerta kun on syötetty... Ja halusivat tehdä kaiken oikein.
Jos heille on näin neuvottu, niin luulevat tekevänsä oikein. Ja eikö ole ihanaa ja vauvan edun mukaista, että vanhemmat haluavat tehdä kaiken oikein? Olisi se kamalaa, jos eivät viitsisi vaivautua. Kaikki ei ole niin "älykkäitä" kun sinä.
mutta en kehdannut valittaa, vaan söin silti.