Mikä asia sinua ihmetytti synnärillä?

synnytyksessä ei huomattu vauvan solisluun menneen poikki ja ihmeteltiin kun huusi ensimmäisen yön. Vaikka mainitsin tunteneeni kauhean poksahduksen synnytyksessä.

Meillä meni solisluu myös poikki ja hoitaja huomasi sen vasta parin päivän päästä, kun ihmeteltiin, että miksi vauva itkee aina pyllynpesun yhteydessä. Kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri ei kommentoinut mitenkään solisluuta. Ja itse jouduin hakemaan tietoa asiasta ihan muualta, että miten tulisi toimia.

En tuntenut synnytyksessä mitään muihin synnytyksiini verrattuna poikkeavaa, mutta sekä kätilö, että lääkäri huomasivat solisluun murtuvan. Vauva ei ollut itkuinen murtuman vuoksi ja kotiinlähtötarkastuksessa sain hoito-ohjeet: nukuta tasaisesti molemmilla kyljillä ja tarkkaile, ettei vauva ala pitämään päätään vinossa.

sen tyyppisiä ääniä päästelin ponnistusvaiheessa. Loppusynnytyksen olin sitten ihan hiljaa..:)

Haukkuvat, vittuilevat ja vähättelevät! Oli tosi kiva synnyttää esikoista >:( Toisen kanssa tajusin käskee ämmiä pitää turpansa kii ja hoitavan vaan työnsä!

Ei mulla ole mtään käsitystä aiheesta. Ihan omissa maailmoissa olin, joten olen ehkä huutanut kuin eläin tai sitten puhkunut hiljaa - en tiedä.



Itse en tajunnut, että verta voi menettää niin paljon synnytyksessä. Lisäverta sain kuitenkin vasta toisena vai kolmantena päivänä, kun hG oli sitkeästi niin matalalla ja meinasin pyörtyä jatkuvasti. Ei paljon meikkailut olleet mielessä.



T. Haamuna hiipinyt

Ei mulla ole mtään käsitystä aiheesta. Ihan omissa maailmoissa olin, joten olen ehkä huutanut kuin eläin tai sitten puhkunut hiljaa - en tiedä.

Itse en tajunnut, että verta voi menettää niin paljon synnytyksessä. Lisäverta sain kuitenkin vasta toisena vai kolmantena päivänä, kun hG oli sitkeästi niin matalalla ja meinasin pyörtyä jatkuvasti. Ei paljon meikkailut olleet mielessä.

T. Haamuna hiipinyt

.. et "Anteeks nyt vaa kauheesti et yritän auttaa sua!"

Turpa kii sit vaa ja niele itkus... :´(

Olin kuitenki vast 20v...

Ja sit se hoitajien vittuilu viel lapsivuodeosastolla päälle...



130

Minua kätilö kielsi huutamasta. Se kuulemma kulutti ihan turhaan energiaa.

veripussin roikkumassa tippatelineessä. Ihmettelin myös sitä, että miksi sinne syömään pitää kävellä niin hitsin pitkä matka vaikka on juuri synnyttänyt. Kaksi pitkää käytävää ennen kuin sai ruokaa.

Vai onkos se niin että osaavampi ja parempi synnyttäjä vaan hengittää äänekkäästi sillai kohteliaasti? Huutajat kimmastuu kun kritisoidaan. Miksi? Täh?



Herrantähden, synnytetään jokainen ihan omaan tyyliin vaan, jos perse repeää niskaan saakka niin on ihan yhtä suotavaa niiskauttaa sievästi kuin mylviä kuin rajapiru. Kätilöt saa ihan saman liksan on ne salin desibelit sit mitä vaan. Mä en vaan tajua miks tästä pitää vääntää ja skabata aikuisten naisten kesken. Ihan yhtä iso juttu se synnyttäminen on kaikille, oikeasti. Huudettiin tai ei.

Siis että uudelleensynnyttäjälle ollaan töykeitä, jos hän tulee pyytämään opastusta pikkupesuissa. Okei.

että koska olen muka niin kokenut synnyttäjä, ettei minua tarvitse missään neuvoa ja tukea, koin sen jo aiemmassa synnytyksessä. Kötilö lähti koko ajan pois huoneesta, kun kyllähän minä tämän homman jo tiedän.

No en hemmetti tiedä, eikä kukaan voi etukäteen synnytystään tietää, kyllä se on heidän tehtävä huolehtia mun ja vauvan hyvinvoinnista, varsinkin kun aiemmat synnytykset on olleet pitkiä ja raskaita. Kuopus jo 4v, en minä enää muista mitä pitää tehdä ja raskauskin on ollut kaikista vaikein tähän asti.

kysellyt ja pyydellyt apuja. Yksi kätilö kuulemma tunsi itsensä vallan tarpeettomaksi ja kyseli koko ajan ettenkö nyt ihan varmasti kaipaa apua. Joo, en kaivannut, homma oli aika tuttua kun esikoinen oli vasta 1½v. Ja jos kaipasin osasin sen kyllä kysyä. Ärsytti tuokin kun tunsi että kyylättiin ja luultiin että olen niin arka etten uskalla kysellä tai pyytää apua.

itse en varmasti ollut kympin arvoinen synnyttäjä ja ääntäkin tuli joka supistuksella, ei tosin ehkä huutoa, mutta kyllä omankin synnytyksen aikana hätkähdytti kun viereisestä huoneesta kuului järkyttävä paniikkihuuto "Apua! Mä kuolen! Aaargh! Apua apua!"



Kerroin omalle kätilölle tästä, joka totesi että pystyy kertomaan minulle (ilman suurta vaitiolovelvolisuuden rikkomista) että viereinen synnyttäjä oli vain mennyt paniikkiin ilokaasusta...



Itse ehdin kuvitella jo kaikkea kamalaa tapahtuvan synnyttäjälle, niin veret seisauttava tuo huuto todella oli. Eipä häirinnyt minua tuo huuto lopulta, mutta jos joku olisi jatkanut tuota tuntikausia niin varmasti olisi itseäkin pelottanut että mitäköhän tässä vielä itselle käykään. Sinänsä minulla ei ole mitään huutamista vastaan. Minulle kuitenkin sanottiin että ponnistaminen onnistuu paremmin ilman ääntä ja niinhän se olikin.

yllätti että joka ilta tarjottiin jotain nukahtamislääkettä. Tämä sama käytäntö oli myös vielä raskaana oleville päivystyspuolella. Joku pam-loppuinen, jos oikein muistan? (Todennäköisesti en muista oikein.)

Sama se on kummin tekee! :)



Jotkut ponnistavat paremmin kun saavat vähän ärjäistä samalla, jotkut taas saavat ponnistettua vain kunnolla keskittyessä hiljaa yms.



Heij, ollaan kaikki erilaisia! :)

koko aika. Sain kaksoset hätäsektiolla. Oltiin 10pv osastolla isommman lapsen sinistymisen vuoksi. Pienempi painoi 1990g kun lähdettiin. Kyllä varmaan mun perässä kulki ihmisiä silloin. aika ihme oli kun selvisivät nää lapset(sektio ei ollut suunniteltu/ihan sattumalta oltiin kättärillä kontrollissa kun sydänäänet laski toisella)

kauhusynnytyksen jälkeen, missä kaikki mahdollinen tyrittiin, olinkin elossa. Se yllätti kun heräsin suihkun lattialta, veri vaan valui viemäriin. Seuraava muistikuva on, kun mua lykittiin sängyllä jonnekin huoneeseen.



Ehkä päivän päästä heräilin, en tajunnut yhtään mistään mitään ja nukahdin aika pian uudelleen. Jossain välissä tuli joku hoitaja ihmettelemään, miten voi olla niin väsynyt. Se tajusi mitata hemoglobiinin joka oli 65. Samalla hän kertoi, että vauva on teholla ja voi olosuhteisiin nähden hyvin.

miten yksikään nainen ei tervehtinyt esim. kylpyhuoneessa, yhteisessä suihkuhuoneessa, tai muussa yhteisessä tilassa. Sanoin "huomenta", mutta mulkoilivat vain.



T. Ulkosuomalainen, joka on tottunut tervehtimään jokaista ihmistä työpaikkansa hississä, käytävällä vastaantullessa sekä myöskin naistenhuoneessa. Tiedän toki, että Suomessa ollaan epäkohteliaita eikä tervehditä ketään tuntematonta mutta jotenkin luulin sen synnärillä olevan erilaista. Erehdyin pahasti.

oikeasti ensimmäistä synnyttäessä luulin, että huoneissa tapetaan jotakuta ja lisäsi pelkoja, kun synnytys oli vasta alussa. Synnytys meni sitten ihan hyvin, enkä kiljunut kertaakaan. Samoin meni toinen, mutta kolmannessa synnytyksessä taisin itsekin sitten kiljua, kun epiduraalin tulo kesti ja sattui niin paljon, mutta en usko, että siltikään niin kauheasti huusin kuin ne muut.

kun joku mamma volisee tuskissaan. Minä yritin taas pyytää edes sängynpäätyä ylös kun en ihan selällään halunnut synnyttää. Tiuskaistiin vain, että ei tässä mitään sängynpäätyjä aleta nostamaan.

Olin pyytänyt jakkarasynnytystä, mutta kätilö tiuskaisi siihenkin, että jos otat omalla vastuulal jakkaran sängyn päälle ja synnytät siinä, saat. Mutta meillä ei kätilöt konttaa lattialla.

Johan ne kätilöt haluaisi, että naiset makaa hiljaa selällään ja pungertaa pennun hiljaa maailmaan henkäillen.

Minua kätilö kielsi huutamasta. Se kuulemma kulutti ihan turhaan energiaa.

Sieltä löytyi jokin muu kohonnut arvo, joka aiheutti keltaisuutta. Varsinaista ammattitaidottomuutta hoitajilta jättää käyttämättä näkökykyään. Haloo?! Onneksi vauvani selvisi ilman aivovaurioita, vaikkakin verensiirto oli lähellä.

Keltaisuutta ei myöskään hoideta verensiirrolla, tietenkään. Jos verenvaihto oli lähellä, varmaankin lapsesi oli sitten neljässä valossa ja saanut ainakin pariin kertaan iv-gammaglobuliinit? Näyttikö tosiaan pitkän valohoidonkin jälkeen ihomittarilla bilirubiini normaalia ja verestä verenvaihtolukemia?

Se tajusi mitata hemoglobiinin joka oli 65. Samalla hän kertoi, että vauva on teholla ja voi olosuhteisiin nähden hyvin.