Miksi työnhausta on tehty nykyään niin vaikeaa? Kun ihan tavalliseenkin

johtajan paikan voi saada täysin ilman näitä pelleilytestejä (esimerkki lähipiirissä). Itse hain erästä asiantuntijatyyppistä melko huonosti palkattua työtä, johon olisi ollut seuraava vaihe haastattelun jälkeen tämä ns. soveltuvuusarvio. Enpä sitten sinne asti päässyt tai joutunut, mutta hieman huvitti, kun vertasin ko. työtä ja palkkaa tuohon ensin mainitsemaani johtajan paikkaan ja palkkaan...

(ei mihinkään "johtajan") paikkaankin pitää ravata monessa haastettelussa ja testeissä ja piirrellä kuvia ja tehdä laskutehtäviä ja persoonallisuustehtäviä ja ties millä tavalla nöyryyttää itseään ja kuunnella psykologien vittuilua.

Kyykyttäminen yleistyy ja työpaikat ovat vähenneet.

Allekirjoitan kyllä mielipiteesi, minullekin on soitettu kymmeniä puheluita, että lähdenkö töihin tulenko haastatteleen: työ saattaa alkaa keväällä tai kesällä. Ennen sain työtä suurinpiirtein hakematta. Minua on kyykytetty nyt oikein urakalla, minun tulisi kerjätä polvillaan. Minua tilanne ei haittaa sillä olen nauttinut kotona olosta ihan euforiaan asti. Olen huomannut, että lisäkoulutus vaikeuttaa työnsaantia.

Paljon hakijoita ja työnantajan markkinat, siitä se johtuu. Mutta olen samaa mieltä. Tuo on todella uuvutavaa noin työntekijän näkökulmasta.

Työhaku ei ole vaikeaa, kun osaa kirjoittaa ja keskustella haastattelussa. Itsellä on sellainen tilanne, että saan hakea töihin työnantajalle, jonka leivissä olen jo työskennellyt. Sitten valitaan se puolet nuorempi vastavalmistunut toista sukupuolta edustava. Jos prosessista lähden valittamaan, kriteeri yhteistyökykyinen ei täyty.

En koe olevani laiska lusmu. Tiedän kuitenkin, kuinka tärkeätä on löytää se sopiva tyyppi. Pointti on kuitenkin se, että ne sopivat tyypitkin saavat saman kohtelun.

Pitää vain uskoa itseensä ja kykyihinsä ja toivoa, että tilaisuus tarjoutuu taas, joustavana työvoimaresurssina on hetken vaikka aidanseipäänä. Oppiihan siinä kaikenlaista.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 22:49"]

yksikään työnantaja ole vastaamassa.
No minä vastaan:
Työnsaanti nykyaikana on siksi niin vaikeaa, koska työntekijöiden asema on niin hyvä. Heti kun koeaika on päättynyt-->tässä vaiheessa lusmut näyttävät oikean nahkansa (1 kymmenestä ei ole lusmu, eli vaikeaa tietää etukäteen) ja tässä vaiheessa työnantajalle selviää työntekijän oikea luonnen ym. ym.
MUTTA: aviopuolisostaankin pääsee helpommin eroon, toisin kuin huonosta työntekijästä. Tämä on se ongelma, liitot ovat niin hyvin neuvotelleet asiat että vaikka työtä olisi, niin työtä "ei ole".

[/quote]

Ja naisten kohdalla, heti kun koeaika on ohi, maha pullahtaa esiin ja sanotaan, että jään saikulle ja äitiysloma alkaa kohta.

Joo ihmetyttää myös, kun puhutaan, että joka hommaan on kaikenmaailman testit ja seulonnat, niin sitten työnantajat sanovat, että nykyisin etenkin nuoremmat työntekijät hengailevat töihin, kun huvittaa, eivät osaa alkeellisiakaan käytöstapoja jne. Kuulostaa ristiriitaiselta!

Tuosta sosiaalisuuden vaatimuksesta on kirjoittanut mm. Liisa Keltikangas-Järvinen. Vaikka työssä olisi enemmänkin HAITTAA  siitä, että haluaa olla aina toisten seurassa, sitä silti vaaditaan! Jos tarvitaan ihminen tekemään itsenäisesti ja keskittymiskykyisesti jotain hommaa, niin voisi etsiä sellaista! Harvassa työssä kai ei ikinä tarvi olla vähääkään sosiaalinen, mutta aika harva introverttikään nyt mikään ihmispelkääjä tai -vihaaja on.

Enkä oikein ymmärrä tätä suomalaisten koulutususkoa. Ennen sanottiin, että merkantit ovat kaupan kassoja, sitten ne olivat merkonomeja, nykyisinkö tradenomeja?? (Enkä tarkoita, että kaikki merkantitkaan olisivat aina ja kaikkialla kassoja olleet.) Mitä järkeä on verorahoilla pyörittää tällaista rulettia? Siivoojienkin pitää opinnoissaan vääntää tutkielmia, mitä hyötyä?

Mä hain opiskeluaikoina Prisman kassalle töihin ja olin menevinäni työhaastatteluun ja meinas leuka pudota maahan saakka, kun paikalla oli joku 20 muutakin hakijaa ja vietettiin puoli päivää tekemässä jotain ryhmätehtäviä, videoesittelyitä itsestämme ym. 

Tästä ryhmästä valittiin sitten 2 hakijaa yksilöhaastatteluun. Hirveä vaiva jonkun kassatyön takia! Mulle tuli muuten kutsu yksilöhaastatteluun mutta ehdin saamaan toisen työn siinä välissä.;)

Sosiaalisuudesta: Jos seuraat työpaikallasi tai koulussasi, niin suurin osa suomalaisista ei edes ole mitenkään äärisosiaalisia. Haastatteluissakin HR:n tyypit ovat usein paperista ääneen lukeavia nyhveröitä.

No jaa, minä olen melkein nelikymppinen  nainen, perhe perustettu, ei maha pullahda edes pullan voimasta kun käyn salilla. Suoritin yli kolmekymppisenä akateemisen tutkinnon, jonka pitäisi olla hyvin työllistävä. Tähän mennessä en ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun, ei kai vika vain olisi iässä? Halu työskennellä omalla alalla on kova, olisin valmis töihin ihan minimipalkalla, sanotaan nyt vaikka vuoden ajaksi - työkokemusta saadakseni.

Ja tajuaisin itsekin lähteä nostelemaan koeajalla, jos yhteistyö työnantajan kanssa ei sujuisi. Mutta minulle ei anneta mahdollisuutta edes osoittaa kykyjäni. Minun mielestäni perusongelma tässä yhteiskunnassa on se , että ei luoteta toiseen ihmiseen -heti ollaan ajattelemassa pahaa, jos on tehnyt elämässään erilaisia ratkaisuja. Miksi me emme voisi suhtautua toisiimme bona fide -asenteella? Tarkoitan sitä, että emme olisi niin tuomitsevia toisiamme kohtaan, vaan pitäisimme tuntematonta ihmistä ns. ok-tyyppinä, kunnes toisin todistetaan, tai on perusteltua syytä olettaa toisin...

Minä jatkan nyt työhakemusten rustailua, ehkä jossain on työnantaja, joka näkee minunkin potentiaalini:)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 09:41"]

No jaa, minä olen melkein nelikymppinen  nainen, perhe perustettu, ei maha pullahda edes pullan voimasta kun käyn salilla. Suoritin yli kolmekymppisenä akateemisen tutkinnon, jonka pitäisi olla hyvin työllistävä. Tähän mennessä en ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun, ei kai vika vain olisi iässä? Halu työskennellä omalla alalla on kova, olisin valmis töihin ihan minimipalkalla, sanotaan nyt vaikka vuoden ajaksi - työkokemusta saadakseni.

Ja tajuaisin itsekin lähteä nostelemaan koeajalla, jos yhteistyö työnantajan kanssa ei sujuisi. Mutta minulle ei anneta mahdollisuutta edes osoittaa kykyjäni. Minun mielestäni perusongelma tässä yhteiskunnassa on se , että ei luoteta toiseen ihmiseen -heti ollaan ajattelemassa pahaa, jos on tehnyt elämässään erilaisia ratkaisuja. Miksi me emme voisi suhtautua toisiimme bona fide -asenteella? Tarkoitan sitä, että emme olisi niin tuomitsevia toisiamme kohtaan, vaan pitäisimme tuntematonta ihmistä ns. ok-tyyppinä, kunnes toisin todistetaan, tai on perusteltua syytä olettaa toisin...

Minä jatkan nyt työhakemusten rustailua, ehkä jossain on työnantaja, joka näkee minunkin potentiaalini:)

[/quote]

Mistä työnantaja tietää ikäsi? Et kai vain aloita hakemustasi "Olen 42-vuotias maisteri" -tyyppisesti?

Niinpä. Kävin vastikään 4 kertaa haastattelussa ja sitten eivät kuitenkaan palkanneet. TOSI ärsyttävää!

Kyllä muuten työntekijöistä eroon pääsee nykyäänkin. Ainakin nykyinen pomoni yksityisellä osaa laittaa ihmisiä pihalle ihan miten häntä sattuu huvittamaan. Ei ole yksikään raastupaan vienyt, joten laillisuuspuoli on sitten kuitenkin jonkunlaisessa kunnossa kuitenkin.

Sehän on hyvää bisnestä rekrytointifirmalle nimittäin. Joku on ainakin osannut myydä palveluaan.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 09:41"]

No jaa, minä olen melkein nelikymppinen  nainen, perhe perustettu, ei maha pullahda edes pullan voimasta kun käyn salilla. Suoritin yli kolmekymppisenä akateemisen tutkinnon, jonka pitäisi olla hyvin työllistävä. Tähän mennessä en ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun, ei kai vika vain olisi iässä? Halu työskennellä omalla alalla on kova, olisin valmis töihin ihan minimipalkalla, sanotaan nyt vaikka vuoden ajaksi - työkokemusta saadakseni.

Ja tajuaisin itsekin lähteä nostelemaan koeajalla, jos yhteistyö työnantajan kanssa ei sujuisi. Mutta minulle ei anneta mahdollisuutta edes osoittaa kykyjäni. Minun mielestäni perusongelma tässä yhteiskunnassa on se , että ei luoteta toiseen ihmiseen -heti ollaan ajattelemassa pahaa, jos on tehnyt elämässään erilaisia ratkaisuja. Miksi me emme voisi suhtautua toisiimme bona fide -asenteella? Tarkoitan sitä, että emme olisi niin tuomitsevia toisiamme kohtaan, vaan pitäisimme tuntematonta ihmistä ns. ok-tyyppinä, kunnes toisin todistetaan, tai on perusteltua syytä olettaa toisin...

Minä jatkan nyt työhakemusten rustailua, ehkä jossain on työnantaja, joka näkee minunkin potentiaalini:)

[/quote]

Mistä työnantaja tietää ikäsi? Et kai vain aloita hakemustasi "Olen 42-vuotias maisteri" -tyyppisesti?

[/quote] En tietenkään mainitse ikääni hakemuksessani, saahan sen selville koulutodistuksissa olevasta henkilötunnuksesta.

Yo-vuodesta näkee myös että missä luokassa liikutaan.

vittu sano.

Työelämä on muutenkin mennyt ihan ihmeelliseksi tässä maassa. Ei ole ihme, etteivät nuoret oikein saa työstä kiinni enää, eihän tästä ymmärrä kohta kukaan enää yhtään mitään.



Pelleilyä koko touhu. Pitäisi antaa kirvestä kaikille systeemeille ja rakentaa alusta asti uudestaan, brutaalilla tehokkuudella ja maalaisjärjellä eikä millään pehmeillä arvoilla tai muulla hömpällä.

Lisäksi ärsyttää, kun vaikka työhön jossa itsekseen tehdään jotain tietokoneella, täytyy olla tosi SOSIAALINEN ja TIIMIHENKINEN ja haastattelussa osoittaa olevansa hyvä puhumaan ja esiintymään. Vaikkei töissä tarvita näitä taitoja ollenkaan.

entistä työtäni työvoimatoimiston sivuilta. Näytti siinä ilmoituksessa hyvin vaativalta työltä, vaikka minä tein sitä samaa työtä opintojen ohessa, ja se oli leppoisaa ja mukavaa puuhastelua.

Lisäksi ärsyttää, kun vaikka työhön jossa itsekseen tehdään jotain tietokoneella, täytyy olla tosi SOSIAALINEN ja TIIMIHENKINEN ja haastattelussa osoittaa olevansa hyvä puhumaan ja esiintymään. Vaikkei töissä tarvita näitä taitoja ollenkaan.

Laitoin ihan kiusallani kaikki rastit niihin "viihdyn yksin", "en kaipaa seuraa" yms. kohtiin. Kiva nähdä, miten ne sättii minua yhteiskuntakelvottomaksi epäsosiaaliseksi yksilöksi.

Olen kuntoutunut mm. masennuksesta ja kesästä asti etsinyt töitä. Ei tule mitään; en pysty kisaamaan edes perusduunista kuten kassahommista. En tiedä, mitä hakijoilta oikein odotetaan koska olen mielestäni ihan normiälykäs ja käytöstavatkin osaan. Sitten kun menee esim. sinne Alepaan käymään, jonne haettiin uutta kassaa, paikalla tönöttää joku purkkaa jauhava, epäkohtelias ja suttuinen tyyppi. Kyllä siinä aika paska fiilis tulee; tuo ihminen oli minua parempi hakija?