Mun mies on niin pentumainen, mököttää ja riitelee lasten kanssa

Mitä te muut sanotte, saattaako oma miehenne toimia noin? Liioittelenko kun hermostun tällaisesta ja pidän tosi lapsellisena ja vastuuttomana käytöksenä?

Miksei aikuinen saisi suuttuu, murjottaa, möksöttää? Sallittuja tunteitahan nekin ovat, lasten hyvä nähdä ettei aikuinen aina jaksa. Kai se mies olisi kuitenkin mennyt väliin, jos lapset olisivat vaikka saksien kanssa riidelleet?

Ja se voi johtua sinustakin. Siis tavasta jolla te keskustelette/ette keskustele toisillenne.



Onko pönttö siellä kylppärissä? Sinä vaan käskytät miehen hoitamaan vaikka olisit itse samassa tilassa lapsen kanssa?



Onko mies mennyt maate ja sinä olisit voinut odottaa lapsen kakalle lähtemisen jälkeen sinne suihkuun menemistä?



Minusta mies ei kiukutellut lapsen käytöstä sanoillaan: "antaa haistella"! Vaan se tuli sinulle puheena siitä että hänellä ei ilmeisesti anneta tilaa maata kotiin tultuaan?



Miksi sinun suihku menee miehen levon edelle?

Suihku ja vessa on eri tilassa. Lapsi söi isän sylissä ja mies tempaise hänet siitä lattialle ja jätti jugurtit lattialle, minä lohdutin sen lapsen ja siivosin sotkut kun mies paineli äkäisenä vessaan. Sen jälkeen mies paineli kylppärivessaan, sitten isompi lapsi lähti toiseen vessaan ja kun mies oli tullut vessasta ja pienempi jo tyyntynyt itkuista menin minä sinne kylppärivessaan suihkuun. Mies ja pienempi lapsi olivat siis siinä nyt yksissä ja isompi vessassa. Tottahan luotan, että mies sitten huolehtii, kun kuulee että minä olen suihkussa ja lapsikin taas tyytyväinen (kun minä tämän lohdutin eikä mies itse..). Mutta silloin mies jättääkin taaperon yksikseen ja painelee makkariin makoilemaan, eikä edes silloin tule kun isompi huutelee vessassa pyyhkimään. Ja mies kyllä kuulee että 2v menee sinne ja pelleilevät keskenään. Mielestäni aikuisen olisi todellakin kuulunut kantaa vastuuta, eikä kiukutella vielä siitä että 2v kaatoi ne jugurtit äkkipikaisuuttaan.

Miksei aikuinen saisi suuttuu, murjottaa, möksöttää? Sallittuja tunteitahan nekin ovat, lasten hyvä nähdä ettei aikuinen aina jaksa. Kai se mies olisi kuitenkin mennyt väliin, jos lapset olisivat vaikka saksien kanssa riidelleet?

Mielestäni vanhemman kuuluu AINA olla lapselle se, joka jaksaa, se johon voi luottaa.

olisit ottanut minut, mutta et vain voinut. Koska miehesi on minua 50cm pidempi ja hänellä on hiukset ja komeat lihakset. Silti miehesi on täysi pentu ja mulkku ja minä olen ihana.



Et vain voinut valita minua mieheksesi. Koska olet itsekin pentumainen ja pinnallinen paskapää.



Siinä sinä nyt sitten olet ja kärsit valinnastasi. Olisit valinnut 11cm miehen!!!

Suuttuttaa tuo miehen pentumaisuus. Heittäytyy lapsen tasolle kiukuttlelemaan. Vai kuinka muut näette?

Kommentoikaa vielä. Mulla nousee niskavillat pystyyn kun mietin miestäni. Joka tiukissa tilanteissa heittäytyy teinipennuksi, johon en voi luottaa. Nyt kun pitäisi jaksaa uhmaikäistä, miehen hermot ei kestä sitä kiukuttelua ja vaatimista. Entäs kun meidän lapset ovat teinejä? Sitten siinä teineilee isä ja lapset. Miehen stressinsieto on tosi heikko, kiukuttelee ja äksyilee jos töissä pienikin haaste jne. Tuntuu, etten kykene arvostamaan häntä aikuisena kumppanina enää yhtään.

eikö kiltti feminiininen nörtti olisi ollut mukavempi miesvalinta?



Nyt kärsit tyhmästä valinnastasi lopun ikääsi :(

Niin minäkin ihmettelen, paljon nuorempana ja elämän suuntaa itsekin etsivänä tein tosi hölmön valinnan. Olisi se kiltti nörtti ollut tosi paljon parempi valinta. Voisinpa nyt valita uudestaan, mutta kun yksi isä vain on.

Aikuien täytyy pystyä hallitsemaan tunteensa, vaikka pänniikin joku asia. Vetää vaikka hetken ilmaan keuhkoihin ja hengittää rauhasti hetken, sitten jatkaa asiallisesti lapsen kanssa. Ei voi noin vaan mennä mököttämään jonnekin ja sulkea korviaan ja toimia itse kuin pikkulapsi.



Minusta käsittämätöntä toimintaa aikuiselta ihmiseltä!



En ihmettele, että ap:tä ottaa päähän!

http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/korvien-valin-kestavyysvaj…

2v uhmis viskasi jugurtin lattialle kun suuttui jostain, mies nosti lapsen tiukasti lattialle ja painui vessaan. Lapsi tuli itkemään mulle, no sanoin että teit rumasti, ei saa heittää ruokaa. Siivosin jugurttisotkut. Menin sitten suihkuun luottaen että mies siinä huolehtii kun onkin. Isompi lapsi huuteli vessasta pyyhkimään, mä lopettelin suihkua ja kuulin kun huuteli monta kertaa. Lopulta menin jo itse suihkusta katsomaan vessaan, siellä pikkuinen haisteli isomman pöksyjä ja lapset nauroivat. Menin etsimään missä mies on niin makasi makuuhuoneessa, kysyin miksei huolehdi lapsista "lepuutan tässä selkääni" vastasi tylysti. Sanoin että lapsi huutaa pyyhkimään ja toinen haistelee tämän kakkapöksyjä, mies ärähti että "haistelkoon aivan rauhassa!".

Siis juma! Mies kiukuttelee pienen lapsen käytöstä enkä voi luottaa että mies huolehtii kun käyn suihkussa! Miten voi olla noin idiootti ja vastuuton?!

Lapsen asia on se siivota vaikka nuolemalla. Tuon ikäinen sen jo osaa.

Jos lapsi osaa puhua niin hän osaa pyyhkiäkkin.

Lapsia ei pidä auttaa vaan kouluttaa tekemään ITSE. Olet aivan liian hellä.

Toiseksi ruoan maahan heittäm isestä pitää rankaista armottomasti.

Suihku ja vessa on eri tilassa. Lapsi söi isän sylissä ja mies tempaise hänet siitä lattialle ja jätti jugurtit lattialle, minä lohdutin sen lapsen ja siivosin sotkut kun mies paineli äkäisenä vessaan. Sen jälkeen mies paineli kylppärivessaan, sitten isompi lapsi lähti toiseen vessaan ja kun mies oli tullut vessasta ja pienempi jo tyyntynyt itkuista menin minä sinne kylppärivessaan suihkuun. Mies ja pienempi lapsi olivat siis siinä nyt yksissä ja isompi vessassa. Tottahan luotan, että mies sitten huolehtii, kun kuulee että minä olen suihkussa ja lapsikin taas tyytyväinen (kun minä tämän lohdutin eikä mies itse..). Mutta silloin mies jättääkin taaperon yksikseen ja painelee makkariin makoilemaan, eikä edes silloin tule kun isompi huutelee vessassa pyyhkimään. Ja mies kyllä kuulee että 2v menee sinne ja pelleilevät keskenään. Mielestäni aikuisen olisi todellakin kuulunut kantaa vastuuta, eikä kiukutella vielä siitä että 2v kaatoi ne jugurtit äkkipikaisuuttaan.

Ei aikuisen. Se joka kaataa myös siivoaa ne

Mutta 30-aviovuoden jalkeen voin sanoa, ettei miehista koskaan tule aikuisia. Ei ainakaan kaikista, itsella vielakin samanlainen akkipikainen mokottaja.

Itse on taytynyt muuttua hyvaksyvammaksi.

Ok olisin voinut antaa 2v:lle rätin käteen. Usein niin teenkin, nyt iltasella en enää jaksanut pistää siivoamaan kun lapsi oli väsynyt ja itse, mutta totta puhutte. Kerroin kuitenkin lapselle, että teit tosi rumasti, ruokaa ei heitellä ja isi siitä suuttui sinulle. Mutten jättänyt 2v:tä yksin itkemään asiaa, otin syliin ja puhuin asiasta. Sitten laitoin takaisin lattialle. Mies sen sijaan alkoi mököttää, jätti koko lastenhoidon eikä mennyt apuun edes kun tiesi että säätävät vessassa keskenään kakkajuttuja. Minusta tosi keskenkasvuista toimintaa aikuiselta mieheltä.

Rangaistushan tuosta olisi pitänyt antaa eikä mitään lohduttelua todellakaan.

mistä hän suuttui ja menikö tilanne hänen mielestään niinkuin piti?



Jos mies kykenee kiukun lauhduttua keskustelemaan järkevästi asiasta ja osaa suhtautua omaankin käytökseensä kriittisesti, on hommassa jotain toivoa, mutta jos taas ei niin hankalampi homma.

Eivät pysty laittamaan lapsen tarpeita ja tunteita omiensa edelle.



Ja kun se ei todella näy ennen kuin saa ekan lapsen. Mikään muu tilanne kuin vanhemmuus ei vaadi samalla tavalla toisen tarpeiden etusijalle asettamista.



Yhdestä miehestä olen tämän takia eronnut, toinen aviomies on jo parempi... mutta "äitien asteikolla" sekin olisi aika paska.

Eihän tätä nähnyt ennen lapsia. Luuli, että samanlaisella huolellisuudella mitä itseensä panostaa viitsii lapsiinkin. Mutta ei. Lapset ärsyttää, kun sotkee ja vaatii huomiota. Tokihan ne ovat toisella hetkellä niin ihania, suloisia ja rakkaita, lässynlässyn..mutta kun pitää jaksaa pitkäjänteisesti niin johan ahdistaa ja kiukuttaa.