Ihmisten kateellisuus saa minut piilottelemaan hyviä puoliani

Sittemmin minulla on todettu neurologinen poikkeavuus, ja olen lopullisesti joutunut:

a) tajuamaan, että on tiettyjä asioita joissa suoriutuminen on aina ollut minulle vaikeaa (aiemmin mieleni jotenkin kielsi näiden olemassaolon), ja

b) nämä vaikeudet tulevat aina olemaan osa elämääni, enkä pysty edes älykkyydelläni nousemaan niiden yläpuolelle.



Tämän seurauksena osaan vihdoin avoimesti nauttia siitä, että on myös paljon asioita joissa olen todella hyvä. En osaa sanoa, palaisinko takaisin aiempaan elämääni, jossa koin hipovani täydellisyyttä mutta samalla jouduin piilottelemaan sitä muilta.



Kummassakin vaihtoehdossa on hyvät ja huonot puolensa. Olen alkanut ajatella, että meillä kaikilla on elämässä omat vaikeutemme, eikä niitä kannata jäädä murehtimaan. Ihmiset nyt vain ovat sellaisia kuin ovat, ja kaikki persoonallisuuden tai ulkonäön piirteet eivät ole samalla viivalla sen suhteen, millaisia reaktioita ne muissa herättävät. Asialle ei voi mitään, joten ongelmointi on turhaa.

Yleensä sellaisia ihmisiä kadehditaan, joista ei jostain syystä pidetä mutta jotka samanaikaisesti ovat jossain mielessä muiden yläpuolella: ulkonäöltään, menestymiseltään, osaamiseltaan. Onnistuminen ilman muiden kateuden tunnetta suodaan ihmisille, joista pidetään.



Oletko ylimielinen? Voit kuvitella peittäväsi tuon ominaisuuden, mutta kumma kyllä se puskee läpi.



Sinuna nauttisin vain ulkonäöstä ja älykkyydestä, enkä miettisi muiden mielipidettä. Riittää jos on jonkinlainen lähipiiri, missä voi olla oma itsensä.

Voitko kertoa miten määrittelet oman älykkyytesi ja sit voisitko kertoa ihan käytännön esimerkkejä tilanteista jolloin miehet ovat/tulevat kateellisiksi sun älykkyydestä?

Kertoisitko myös miten se kun saat "ihmisten vihat niskaasi" näkyy käytännössä?

Nauti kauneudestasi ja lahjakkuudestasi vielä kun olet nuori.Älä välitä kateellisten piikittelystä.

Hei ap, minkä ikäinen olet? Kuulostaa siltä, että olet vielä aika nuori. Ei kauneus ja älykkyys mikään ongelma ole. Itse olen myös Mensan jäsen, mutta en sitä mainosta. Itse asiassa kenellekään. LinkedIn-profiiliin jätin pitkän harkinnan jälkeen näkyviin. Kyllähän sen älykkyyden työkaverit ja keskustelukumppanit huomaavat muutenkin, ei sitä tarvitse Mensan jäsenkortilla todistaa. Ja jos se älykkyys ei työelämässä tai sosiaalisissa suhteissa näy, niin ei se jäsenkortin heiluttelu sitä asiaa muuta.

Totta varmaan on, että monen miehen itsetunto ei kestä sitä, että nainen on hyvin älykäs. Mutta mitä sitten? Sinullahan on jo mies.

Itse en kyllä ole mikään superkaunis, mutta nuorempana kyllä sen verran hyvännäköinen, että kiinnostuneita miehiä riitti. Nyt siis olen jo nelikymppinen. Fakta on kyllä se, että sekä riittävän hyvä ulkonäkö ja älykkyys ovat pääsääntöisesti vain eduksi elämässä. Itse ainakin nautin siitä, että älykkyyteni takia opin helposti asioita ja kykenen ratkaisemaan ongelmia, jotka ovat muille haastavia. Ulkonäölläkin on työelämässä merkitystä. Valitettavasti.

Mulla oli muuten kanssa peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 9.8. Ylioppilaskirjoituksista tuli kuitenkin vain neljä ällää ja kaksi ämmää.

39 jatkaa vielä, että en siis itse ole huomannut, että muut olisivat jotenkin kateellisia. Varmaan niitäkin on ollut. Elämässä minulla on kuitenkin ollut omat vaikeuteni. Ei kaikki ole aina ollut ruusuillatanssimista. Mutta kyllä älystä on elämän vaikeuksien voittamisessa ollut ehdottomasti vain pelkkää hyötyä.

Voi itku...AIVAN KUIN MINUN KIRJOITTAMANI!!! Viesti on vanha, mutta jotenkin helpotti tietää etten ole yksin näiden samojen tunteiden kanssa! Paljon voimia sinulle, täällä samoista asioista kärsivä kanssa sisko😉

En tiedä miten ilmaisisin asian ilman, että vaikutan ihan totaaliselta itserakkaalta kusipäältä. No, joka tapauksessa olen hyvä monissa asioissa. Sain koulussa stipendejä vähän kaikesta ja pärjäsin taideaineissa ja liikunnassa. Minua kiusattiin koko ala-ja yläaste. Ei pahasti, mutta olin aina ulkopuolinen ja vähitellen sain kaikenlaisia sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Opin kanssa alisuorittamaan ja häpesin koenumeroita jne. 

Luulin aina, että kiusaaminen johtui siitä, että minussa oli jotain vikaa ja että ihmiset eivät vain pidä minusta. Nyt yliopistossa ihmiset kuitenkin suhtautuu minuun ensimmäistä kertaa samanlailla kuin kaikkiin muihinkin. Kai se sitten johtuu siitä, että kukaan ei tiedä ilmeisen ärsyttävästä monilahjakkuudesta .. kateus todellakin vaikuttaa muiden ihmisten suhtautumiseen, mutta samoin se, että hehkuttaako omaa erinomaisuutta muille. Tyhmää, mutta no can do.

Vierailija kirjoitti:

Onko muita sellaisia, joilla on niin kateellisia ystäviä tai tuttavia, että on joutunut kehittämään itselleen suojauskeinoksi itsensä vähättelemisen?

Olen ollut pienestä asti erittäin älykäs ja kaunis. Yleensä olen myös hauska ja sosiaalinen. Olen myös kiltti, ja tämän takia olen peitellyt onnistumisiani ensin perheessä, jotta pikkusiskoni olisi saanut myös vähän huomiota vanhemmiltanne, ja myöhemmin koulussa ja kaveripiireissä. Tämän olen tehnyt tiedostamattani, mutta nyt olen tajunnut asian. Siskoni tai ystäväni eivät ikinä ole tätä pyytäneet, mutta olen rakastanut heitä niin paljon, että olen "antanut heidänkin voittaa".

Nykyään tämä kuvio ärsyttää minua. En saa ikinä olla täydessä mitassani vaan joudun aina varomaan muiden tunteita. Olen huomannut, että ihmiset ovat todella kateellisia ja näyttävät sen usein melko avoimesti. Usein naiset inhoavat minua, koska olen kaunis, ja miehet silloin, kun he huomaavat minun olevan heitä älykkäämpi. Olen tyytyväinen itseeni, mutta tiedän, että jos näytän sen tai kerron onnistumisistani, saan ihmisten vihat niskaani. Miksi ihmisillä on näin huono itsetunto? Tuntuu, etten mahdu mihinkään.

Ja tiedän, että täältä saan vastauksia, joiden mukaan olen täynnä itseäni. En ole, mutta olen realisti. Kehun myös muita runsaasti ja todenmukaisesti. Usein en itse saa kehuja takaisin, koska ihmiset luulevat, etten tarvitse kehuja.

minkä ikäinen olet?

voisin seurustella sun kanssa,saisit olla juuri niin järkevä ja viisas kuin pystyt olemaan,toivottavasti olet hyvä palkkaisessa työssä ettei minun tarvitse välttämättä olla töissä ja saisit viisaampana meistä hoitaa kaikki tärkeät ja juoksevat asiat,voisin sitten hoitaa käytännön asiat,minulle riittää myös seksiä 2-3kertaa viikossa enkä kaipaa mitään erikoisia tai pervoiluita.

Onko sinulle omana itsenä olo sitten sitä että olet aivan erityisen kaunis ja älykäs? Eikö sinussa ole mielestäsi muuta, paljon syvempääkin? Mietin vain tuota, kun sanoit että et voi olla täysillä itsesi (=kaunis ja älykäs) koska muut tulevat kateellisiksi. Minä olen oma itseni, kun voin puhua tunteistani ja ajatuksistani, ilman että minun tarvitsee miettiä sanonko jonkin asian fiksusti, ja ehkä viimeisimpänä tuolloin on mielessäni ulkonäköni. Olen ihan oikeasti älykäs omasta mielestä, ja toimin välillä mm. vastaväittelijänä alallani, mutta en todellakaan tuolloin puhuessani koe olevani millään tavalla oma itseni, sillä se kaikki väittely ja "korkealentoinen" keskustelu ei kuitenkaan edusta kenenkään meidän syvintä ihmisyyttä. Minusta sinulla on nyt ehkä hieman pinnallinen tapa ajatella elämää ja muita ihmisiä. Uskon että sinussakin on jotain paljon syvällisempää, joka haluaa vain olla ihminen ihmisten keskellä. Kamalaahan se olisi, jos jonkin pitäisi olla erityisen ylistetty ja kehuttu ystävien seurassa. Toki normaalit kohteliaisuuskehut kuuluvat välillä asiaan, ja esim. hyvästä työstä pitää aina kehua jne. Välillä pitää ilahduttaa ystävää sanomalla, että näytätpä hyvältä tuossa paidassa. Jos sinulla ei sellaisia ystäviä ole, niin ystävyyssuhteesi eivät ole aitoja ystävyyssuhteita, ja se syy siihen voi olla ihan molemminpuolinenkin.

Juu minäkin aina joudun esittämään rumaa ja tyhmää, kun en halua että kukaan joutuu minulle olemaan kateellinen. Eihän ne siskot ja kaveritkaan huomiota ja kehuja mistään koskaan saisi, jos en tahallani epäonnistuisi ja heille tällä tavalla palvelusta tekisi. Sen takia ne miehetkään eivät uskalla lähestyä, kun ovat niin kateellisia älyni takia.

:D :D :D