Ihmisten kateellisuus saa minut piilottelemaan hyviä puoliani

No, kaikki on minulle ollut aina helppoa. Jo pienenä päättelin kaikenlaisia asioita itsekseni. Opin nopeasti kaiken ja muistan ulkoa lukemani ja kuulemani. Peruskoulun päättötodistus 9,8, vaikka en paljoa lukenut. Lukio meni myös hyvin vaikka hoidin sen vähän vasemmalla kädellä. Myös yliopisto-opiskelu sujui hyvin siihen paljoa keskittymättä. En ole kovin kunnianhimoinen, mikä on yksi vikani. Myöhemmällä iällä liityin myös Mensaan.



Tiedän siis, että minussa on vikojakin :) En siis kuvittele olevani kaikessa paras. En pidä liikunnasta kovinkaan paljoa, enkä ole motorisesti lahjakas. Lisäksi en laske kiltteyttäni vain hyväksi piirteeksi, vaan siitä on minulle paljon vaivaa ja se vie paljon energiaa.



Miehet enemmänkin suuttuvat kuin tulevat kateellisiksi. Joskus he pääsevät tästä yli ja uskaltavat lopulta tulla keskustelemaan ja sitten toteavat, että olen hauska tyyppi. Kun liityin Mensaan, mieheni haukkui minua pitkään aina riidan sattuessa haukkumasanalla tyhmä, mitä hän ei ollut koskaan ennen tehnyt. Ymmärsin, että hän oli epävarma. Joskus kävi keskustelussa ilmi (erään toisen henkilön toimesta) että kuulun Mensaan, niin eräs mies alkoi tosissaan huutamaan minulle, ettei usko tätä ja että minun pitää jotenkin todistaa se. Tämä sama mies piikitteli minulle ilkeästi koko loppuillan ja yritti koko ajan nolata minua. En siis tuntenut tätä henkilöä lainkaan. Myös entinen työnantajani, keski-ikäinen perusjuntti mies, alkoi lopulta huutamaan minulle, kun ei muuten pystynyt olemaan yläpuolellani. Yritti siis huijata minulta lopputiliäni.



Tällaisia tapauksia esimerkiksi, myös paljon lievemmissä mittasuhteissa. Olen usein törmännyt tähän miestyyppiin, joka alkaa aggressiiviseksi huomatessaan, että en olekaan aivoton isotissinen hihittelevä bimbo, joksi he minua luulevat. En tietenkään väitä, että kaikki miehet ovat tällaisia. Mutta väitän kyllä, että olen paljon suositumpi seurassa, kun tekeydyn tyhmäksi tai kun olen känniääliö :D



Ja sille, joka väitti että fiksut ja kauniit pärjäävät elämässä, voin sanoa, että olen kokenut ja kuullut aivan päinvastaista. Minä toivoisin olevani vähän tyhmempi ja ehkä vähän rumempikin.

Naisten viha on helppo huomata. Varsinkin tyhmien naisten. Jos he uskaltautuvat seuraani, he yrittävät vähätellä ominaisuuksia, joita minulla on, tai kännissä alkavat itkemään ja olemaan ilkeitä. Onneksi pystyn kyllä pyolustamaan itseäni tarvittaessa. Minua on myös koulukiusattu ala-asteella ja usein jään naisseurassa aika yksin.

Minusta tuntuu, ettet voi olla "sosiaalisesti älykäs", sillä kuvailemasi ongelmat puhuvat sitä vastaan. Normaalissa kanssakäymisessä joutuu aina sopeuttamaan itseään ja ulosantiaan kulloisenkin seuran mukaan - ei sen pitäisi tuntua mitenkään alentavalta. Väitäm, että ärsyyntyisit samalla tavalla jopa itseäsi älykkäämmän ihmisen seurassa. Kateudeksiko sitä silloin nimittäisit?



Jos provosoit ja yrität päihittää keskustelukumppaneitasi, ei ole ihme, jos jäät ilman positiivista vastakaikua. Sillä tavoin ei synny hyvää keskustelua, vaan ääritapauksessa pelkkä sanaharkka.



Siskoni on tarpeeksi älykäs liittyäkseen mensaan, ehkä peräti kunniajäseneksi. Hän on hieman hankala keskustelukumppani jyräävyytensä ja ehdottomuutensa takia, ei älynlahjojensa vuoksi. Muuten hän onkyllä hyvin suosittu tyyppi viehättävästä ulkomuodostaan huolimatta - ehkä tämä johtuu siitä, ettei hän ole kovin tietoinen kaikista avuistaan.



Suosittelisin, että pyrkisit eroon itsetiedostavuudestasi, ja osallistuisit inhimilliseen kanssakäymiseen ihan vain yhtenä meistä, et sinä aivan erityisen älykkäänä ja kauniina naisena.

Tunnen kahdenlaisia erityisen älykkäitä ja kauniita, urheilullisia sekä taiteellisesti lahjakkaita naisia (kyllä, joillakin todella on nämä kaikki!).



Ne, joista pidän, eivät erityisemmin tuo esille koulutustansa tai muita saavutuksiansa, vaan keskustelevat siitä mistä muutkin, esim. säästä, ostoksista, lasten kuulumisista...



Sitten ova he, joille "ollaan kateellisia". Eli esitellään omaa elämää kuin joku tosielämän 3D-bloggari. Minäminä, mun elämä, mun asunto, mä en koskaan joutunut opiskelemaan mutta ymmärrän kyllä niitä (tyhmiä ja huonoja) joille opiskelu on erityisen haastavaa... Ja auta armias jos et teeskentele aivan erityisen kiinnostunutta jostain neidin tietämästä nippelitiedosta, saat kuulla todella tiukkaa kommenttia omasta elämästäsi.



Mutta tämähän ei sikäli koska sinua ap, koska sinähän olet aina kiltti ja ihana kaikille. Kehut muita runsaasti, ja epäilemättä pukeudut säkkiin että rumemmat saavat loistaa.

seura. Ehkä joku harrastus, jossa on koulutettuja ja hyvännäköisiä ihmisiä ja jossa myös pitää näyttää jotenkin taitojaan voisi olla sellainen, jossa saisit olla omana itsenäsi. En osaa tarkentaa, mitä se voisi olla mutta kaipa sinulla jotain kiinnostuksen kohteita on?



Itse koen hyvin kauniin naisen seurassa eriarvoisuutta, koska jään hänen varjoonsa siinä tapauksessa että paikalla miehiä. Mutta toisaalta, jos vain jotain muuta yhdistävää löytyy niin saatan kyetä pitämään todella kaunista naista jotenkin samantasoisena kuin itseni (en tarkoita nyt tällä sitä, että olisin ylimielinen vaan paremminkin minusta tulee tällaisen naisen seurassa hieman vetäytyvä). Ehkä fiksujen naisten seurassa sinulla on edes tällainen mahdollisuus kokea yhteyttä. Niin, ja itsekin saatan hätkähtyä ja hämmentyä, jos joku nainen on todella kaunis. Olen esimerkiksi huomannut jääneeni tuijottamaan hyvin kaunista naista ja ollut siitä sitten itse nolona.

että kuulut mensaan mutta kunnianhimon puutteesta ja laiskuudesta johtuen olet keskittynyt olemaan vain isotissinen blondi.



Mensaan kuulumisesta ei kannattaisi hirveästi huudella. Oman äo:n tietäminen voi tuoda mukavaa itsetunnon kohotusta, mutta usko pois, muut ihmiset eivät halua kuulla olevansa tyhmemiä kuin sinä.

Kyseessä on testi, jolla mitataan tietynlaista taitavuutta.



Ehkä miehet (miehesi ja mainitsemasi työkaveri) ottivat mainintasi jäsenyydestä hupaisana kehumisena ja reagoivat omalla tavallaan.



Hassu ajatus, että ulkonäköäsi kadehditaan. Kaunis ulkonäköhän on positiivinen asia. Olet varmaan huomannut, että kauniina pidetty ihminen ei ole sitä kaikkien mielestä. Mielipiteissä on valtavat erot.



Tapasi ilmaista itseäsi voi olla jyrkkä, koska tekstisi perusteella vaikutat erittäin tyytyväiseltä itseesi. Sitä ei välttämättä suvaita, vaikka mahdollinen älykkyytesi ja kauneutesi huomattaisiinkin.

joka tiedostamattaan haastaa heidät älyllisesti.



Miesten pakka sekoittuu.



Luulivat, että saavat olla sen isotissisen, kauniin, seksikkään blondin seurassa (parasta viihdettä ja silmäniloa, ja ehkä toivoa tulevasta...) ja sitten menevät solmuun henkisesti, kun seura onkin älyllisesti haastavaa. Ihastus kääntyykin pelko-agressioon.



Pyri siis mies seurassa siihen että et edes tietostamattasi haasta älyllisesti tai tiedollisesti miestä. Harva mies nimittäin kestää tätä vaarallista ja pelottavaa yhdistelmää kaunista, seksikästä, älykästä ja itsevarmaa naista.



Älä heittäydy tyhmäksi blondiksi, mutta älä myöskään kilpaile tiedollasi tai älylläsi.



Naisten seurassa taas pyri tukemaan henkisesti naisia; tule keskusteluissa vastaan, anna positiivista palautetta, ja ole kannustava. Älä kerro tutkinnoistasi, hyvästä koulumenestyksestäsi, isosta palkastasi, uraputkestasi. Pyri siihen, että juttelet arkipäivän mielenkiintoisia aiheita. Nainen tulee kateelliseksi liian menestyneelle naiselle, joka ennenkaikkea kaunis kaupanpäälle.



Sorry, mutta jos meinaat olla pidetty, joudut uhraamaan !oman peilisi kiillottelun" kotiseinien sisäpuolelle.

Ukonään puolesta on helpottanut nyt vanhemmiten, kun olen läskimpi ja rumempi. Vastaavasti uralla olen kuitenkin noussut ylemmäs ja monet kavereikseni luulemani ihmiset eivät enää pidä yhteyttä, vaikka en tavatessani todellakaan puhu työstäni.



Koen itsekin normaalin rajoissa olevaa kateutta, mutta mielestäni on moukkamaista antaa sen vaikuttaa käytökseensä, saati että alkaisi jopa lytätä toisia tai aktiivisesti toivoa heille pahaa. Olen kuitenkin huomannut, että ilmeisesti aika moni ihminen on todellakin sairaalloisuuteen asti kateellinen toisille aivan kaikesta. En enää juurikaan pidä yhteyttä ihmisiin ja olen myös alkanut piilottaa itseäni netissä, en osallistu sosiaaliseen mediaan ym. koska en vain jaksa sitä, että esim. FB:ssä itse kehun ja tykkäilen kaikille, minulle ei juuri kukaan.

Todennäköisesti näitä kateellisia, katkeria ja pahansuopia riittää tässäkin ketjussa, jotka yrittävät selittää, että se, mitä koet, johtuu jotenkin sinun tyhmyydestä ja ylimielisyydestä, tai muista ominasuuksista.



Mutta ei se johdu.



Ja joku selitti että kauniita suositaan ja fiksuja. Ei. Eihän äly ja koulumenestys selitä mitenkään elämässä pärjäämistä. Röyhkeydellä ja ahneudella pärjää taloudellisesti.



Kun liikun todella kauniin lapsen kanssa, kohta teinin, näen pahansuopia tuijottavia katseita jotka kohdistuvat lapseen. Lasta kohtaan. ventovierailta. Itse en sellaisia ole kokenut, koska en ole huomiotaherättävän kaunis. Miten paljon pahaa saa kaunis kokea elämässään.



Ehkä työpaikan voi saada jos on vähän ulkonäöllisiä meriittejä, mutta kyllähän vähän ylipainoisilla taviksilla eniten on kavereita. Sekä lapsena että aikuisena. Ja helpoin elämä, jos sellaista kaipaa.



Kyllähän jo kaunniiin pienen lapsen seurassa liikkuvana jokainen näkee, miten aikuiset kehuvat vähän pyöreitä tavislapsia eniten.



Mitä tulee älyyn. Kyllähän sen oppii peittämään suomen kouluissa aika tehokkaasti. Koska suomessa pitää olla häirikkö ja röyhkeä ja äänekäs, niin sitä suositumpi. ei tarvitse olla edes älykäs, vaan riittää, että on ahkera ja pitää koulusta, niin kyllähän sen oppii peittämään, että saa hyviä numeroita. Ei kerro ollenkaan mitä sai, tai keksii aina jotain, kuten tuuria tai muuta. suomessa pitää koulua pitää paskana ja liehitellä häirikköjä. siihen opitaan suomen kouluissa.



Älykäs ehkä voi olla jos on muuten "miesmäinen", eli ei kaunis millään tapaa. Jos on kaunis ja älykäs, niin ei ainakaan enää kiltti voi olla, jos ei halua tulla tallotuksi.



ymmärrän aloittaja sinua, on muuten todella surullista että ilkeyttä ja kateutta ja pahansuopuutta on paljon, liian paljon liikkeellä.

Kyseessä on testi, jolla mitataan tietynlaista taitavuutta.

Ehkä miehet (miehesi ja mainitsemasi työkaveri) ottivat mainintasi jäsenyydestä hupaisana kehumisena ja reagoivat omalla tavallaan.

Hassu ajatus, että ulkonäköäsi kadehditaan. Kaunis ulkonäköhän on positiivinen asia. Olet varmaan huomannut, että kauniina pidetty ihminen ei ole sitä kaikkien mielestä. Mielipiteissä on valtavat erot.

Tapasi ilmaista itseäsi voi olla jyrkkä, koska tekstisi perusteella vaikutat erittäin tyytyväiseltä itseesi. Sitä ei välttämättä suvaita, vaikka mahdollinen älykkyytesi ja kauneutesi huomattaisiinkin.

höpsistä. Jo pieni vastasyntynyt tietää, kuka on kaunis. Onhan tutkittu, että kaunis ihminen saa vauvan katsomaan. Kauneus ei ole todellakaan täysin subjektiivista, vaan yhtä objektiivisesti mitattavissa kuin mikä tahansa ominaisuus.

huomasin nimittäin jo nuorena että jotkut naiset on minulle kateuttaan ilkeitä. Mutta kehitin jo teini-iässä tähän vastapainoksi sellaisen eräänlaisen tekoujouden, etten olisi niin uhkaava vaan pikemminkin säälittävä. Nykyisin tämä reagointitapa joskus ärsyttäkin minua mutta se istuu kuin tauti parinkymmenen vuoden treenin jälkeen. Minusta kyllä pidetään, mutta sillä hinnalla, että matelen ja alistun ja pidän oikean räiskyvän luonteeni piilossa, esitän arkaa ja ujoa raukkaparkaa. Alkaisi jo neljänkympin kynnyksellä olla aika vissiin päästä tuosta maneerista eroon.



Miesten kanssa en ole myös koskaan tullut hyvin toimeen koska ulkonäköni ja se mitä olen ei kohtaa. Miehet on olettaneet minun olevan hauska vähän kevytkenkäinen "bimbo", mutta olenkin älykäs ja hyvin vakavamielinen, syvällinen ihminen. Se pelästyttää pois ne miehet jotka mua lähestyvät, sillä mua lähestyvät yleensä vain sellaiset hauskanpito- ja seksiseuraa etsivät alfaurostyypit. Ne hiljaiset, mietteliäät miehet joista todennäköisesti olisi mulle enemmän iloa, eivät todellakaan lähesty minua.

Minä ratkaisin ongelman katkaisemalla jatkuvan onnistumisten sarjan rysäyttämällä itseni kunnolla alas, ts. tyrin erittäin hyvän urani irtisanoutumalla huipputyöstä. Kaikki oli sietämättömän helppoa, sain kaiken kuin tarjottimella eteeni. Mikään ei vaatinut minulta ponnisteluja. Rysäyksen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia löytää ystäviä. Moni säälittelee minua ja katselee minua alaspäin tässä jamassani. Tietäisivätpä he kuka todella olen. Rysäystä seurasi kyllä melkoinen masennus, mikä toi aluksi mukavaa haastetta elämään.



Olen monilahjakas (matemaattisesti, musiikillisesti ja kielellisesti) ja älykäs, hoikka ja ihan nätti, en kuitenkaan erityisen kaunis. Keskusteluissa tuon yleensä esille vain yhtä puolta itsestäni jos sitäkään. Saan usein kuulla besserwisseröintiä ja neuvomista asioista mitkä ovat minulle itsestäänselvyyksiä. Enää ei tarvitse purra edes huulta pysyäkseen hiljaa. Olisi kohtuullisen rasittavaa toistaa jatkuvasti, "niin, tiedän kyllä". Joskus harvoin olen seurassa, jossa voin olla oma itseni. Silloin kun tapaan kaltaisiani tai itseäni älykkäämmän, joiden kanssa voi rupatella rennosti tai syventyä suoraan syvällisiin keskusteluihin ilman alkuesittelyjä ja todisteluja. Nämä ovat huippukohtaamisia ja virityn aivan toiselle tasolle. Jos olisin aina ja joka paikassa oma itseni olisin sietämätöntä seuraa. Itsensä vähättely tuottaa enemmän tulosta. Kateus on kamalaa jos sitä on joutunut kohtaamaan paljon. Usein kateelliset ja mielestään oikeutetusti ilkeät ja pisteliäät unohtavat sen, että se kateuden kohde kohtaa paljon samanlaista käytöstä. Kateus voi tuhota kohteensa.



Olen saavuttanut mestarin tason itseni peittelyssä, se on suojamekanismini kateutta vastaan. Sen olen oppinut, että hölmöistä ja melko puheliaista pidetään aina, olen siis sellainen. Ainoa, jolle voin olla täysin oma itseni on mieheni sekä pari ystävääni. Mieheni on äärettömän älykäs ja lempeä, onnistuja, joka on opettanut asioita, joissa en ole ollut niin hyvä - muiden ihmisten kunnioittamista sekä sen, että koskaan ei voi olla liian hyvä. Aina on petrattavaa. Hänen seurassaan voin olla hyvällä tavalla hölmö, koska minun ei tarvitse todistaa itseäni hänelle eikä myöskään peittää minuuttani.



Joskus kohtaan totaalista aliarviointia ja älyni kyseenalaistamista. Niinä hetkinä tekisi mieli tulla ulos "kaapista" kokonaisena persoonana. En kuitenkaan halua nolata ketään, joten olen päätynyt poistumaan paikalta tai olemaan vaiti.



Monia erittäin älykkäitä kohtaamiani ihmisiä yhdistää usein yksi piirre: vaatimattomuus. Kohkaajat ovat harvoin niitä kaikkein älykkäimpiä yksilöitä.

Sanot että olet viisas, ulosannissako vikaa?

Mistä he olisivat kateellisia? Kaikilla ihmisillä on hyviä puolia.



Jokainen meistä törmää tilanteisiin, joissa vastapuoli selittää asioista ummet ja lammet tietämättä, että tilanne on täysin selvä. Eihän koskaan voi tietää, mitä toinen tietää tai ajattelee. En usko heidän puhuvan niin vain loukatakseen teitä.

Been there, done that.



Olin itse nuorempana samanlainen, mutta uskon oman tilanteeni johtuneen pitkälti huonoista sosiaalisista taidoista. Monet muut kauniit ja älykkät naiset olivat nimittäin ihan suosittuja.

Usko tai älä, aika ratkaisee ulkonäköongelmat.



Älykkyyskompleksisi taas olisivat ratkenneet sillä, että olisit jatkanut opintojasi yliopistolla ja jäänyt työskentelemään sinne. Ehkä sinun kannattaisi hankkiutua toisenlaisiin piireihin; en nimittäin itse ole koskaan tavannut fiksua miestä, joka ei olisi kuumana älykkäisiin naisiin. Jos viettien tasolle mennään, niin mies tarvitsee haastetta, jotta haluaisi saalistaa ;)

Lähden siitä, että muut ihmiset ovat älyllisesti "samantasoisia" kanssani kunnes toisin todistetaan (ja jos todistetaan en heitä katso alaspäin). Keskustelussa lähden siitä, että toinen tietää mistä puhun ja jos ei tiedä hän kysyy. Kysyminen ei edusta minulle tyhmyyttä vaan älykkyyttä. En koskaan selittele muille umpia ja lampia olettaen, etteivät he tiedä aiheesta mitään. Olettaminen on juuri vähemmän älykkäiden tapa luovia elämässään. Olettaminen ei vaadi aivojen käyttöä samassa määrin kuin ihmisiin ja asioihin perehtyminen.



Tämän piirteen huomaan sen sijaan usein ei niin kauhen fiksuissa-ihmisissä, jotka luulevat olevansa äärettömän älykkäitä. He puhuvat toiselle usein alentuvasti ja lähtevät siitä, ettei toinen tiedä asiasta mitään. Ei niin kauhean fiksut myös määrittelevät ihmisiä tämän älyn, koulutuksen, työn tms. perusteella. Minä en sitä tee vaan määrittelen ihmisen kokonaisuutena.



[I]Jokainen meistä törmää tilanteisiin, joissa vastapuoli selittää asioista ummet ja lammet tietämättä, että tilanne on täysin selvä.

[/quote]

Lähden siitä, että muut ihmiset ovat älyllisesti "samantasoisia" kanssani kunnes toisin todistetaan (ja jos todistetaan en heitä katso alaspäin). Keskustelussa lähden siitä, että toinen tietää mistä puhun ja jos ei tiedä hän kysyy. Kysyminen ei edusta minulle tyhmyyttä vaan älykkyyttä. En koskaan selittele muille umpia ja lampia olettaen, etteivät he tiedä aiheesta mitään. Olettaminen on juuri vähemmän älykkäiden tapa luovia elämässään. Olettaminen ei vaadi aivojen käyttöä samassa määrin kuin ihmisiin ja asioihin perehtyminen.

Tämän piirteen huomaan sen sijaan usein ei niin kauhen fiksuissa-ihmisissä, jotka luulevat olevansa äärettömän älykkäitä. He puhuvat toiselle usein alentuvasti ja lähtevät siitä, ettei toinen tiedä asiasta mitään. Ei niin kauhean fiksut myös määrittelevät ihmisiä tämän älyn, koulutuksen, työn tms. perusteella. Minä en sitä tee vaan määrittelen ihmisen kokonaisuutena.

Jokainen meistä törmää tilanteisiin, joissa vastapuoli selittää asioista ummet ja lammet tietämättä, että tilanne on täysin selvä.

Kauneus on edelleen katsojan silmässä.



Pidän kauniista ja puhdaspiirteisistä vaaleista miehistä. Joku toinen nainen ihailee lihaksikkaita latinoja, koska hän näkee heidät komeina.



Hän saattaa oudoksua minun makuani ja minä hänen makuaan. Käsityksemme siitä, kuka on hyvännäköinen eroaa suuresti.



Tilanne pätee myös naisiin. Lähiseudun tunnettu kaunotar ei näytä välttämättä mitenkään erikoiselta. Naapuritalon lastenhoitaja voi olla todella kaunis.



Erilaisia makuja - erilaisia ihmisiä. Ei se sen kummempaa ole.

Olen tietyllä tavalla samanlaisessa tilanteessa kuin ap.



Joudun jatkuvasti väheksymään ja "ankeuttamaan" elämääni lähisukulaisteni aikaan. Jätän kertomatta todellisia, onnellisia tapahtumia ja puhun pinnallisella tasolla niitänäitä. Elämäni on tällä hetkellä kaikin tavoin huippuihanaa (ja monien vastoinkäymisten jälkeen osaan arvostaa sitä), mutta valitettavasti en voi jakaa iloani sukulaisteni kanssa. Joskus aikoinani olen erehtynyt niin tekemään: seurauksena kateutta, suuttumista, puhumattomuutta, selän takana puhumista, välien katkeamista, marttyyriyttä...

Elämäni ei ilmeisesti saa olla onnellista enkä minä saisi tuntea siitä tyytyväisyyttä. Omaan elämäänsä turhautuneet eivät kestä toisten onnellisuutta.



Sama juttu kauneuden, hoikkuuden tai älykkyydenkin kanssa: rumemmat, lihavammat ja vähemmän älykkäät ahdistuvat nähdessään itseään "onnekkaampia" jotka muistuttavat heitä omista heikkouksista.