Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten kateellisuus saa minut piilottelemaan hyviä puoliani
10.01.2013 |
Onko muita sellaisia, joilla on niin kateellisia ystäviä tai tuttavia, että on joutunut kehittämään itselleen suojauskeinoksi itsensä vähättelemisen?
Olen ollut pienestä asti erittäin älykäs ja kaunis. Yleensä olen myös hauska ja sosiaalinen. Olen myös kiltti, ja tämän takia olen peitellyt onnistumisiani ensin perheessä, jotta pikkusiskoni olisi saanut myös vähän huomiota vanhemmiltanne, ja myöhemmin koulussa ja kaveripiireissä. Tämän olen tehnyt tiedostamattani, mutta nyt olen tajunnut asian. Siskoni tai ystäväni eivät ikinä ole tätä pyytäneet, mutta olen rakastanut heitä niin paljon, että olen "antanut heidänkin voittaa".
Nykyään tämä kuvio ärsyttää minua. En saa ikinä olla täydessä mitassani vaan joudun aina varomaan muiden tunteita. Olen huomannut, että ihmiset ovat todella kateellisia ja näyttävät sen usein melko avoimesti. Usein naiset inhoavat minua, koska olen kaunis, ja miehet silloin, kun he huomaavat minun olevan heitä älykkäämpi. Olen tyytyväinen itseeni, mutta tiedän, että jos näytän sen tai kerron onnistumisistani, saan ihmisten vihat niskaani. Miksi ihmisillä on näin huono itsetunto? Tuntuu, etten mahdu mihinkään.
Ja tiedän, että täältä saan vastauksia, joiden mukaan olen täynnä itseäni. En ole, mutta olen realisti. Kehun myös muita runsaasti ja todenmukaisesti. Usein en itse saa kehuja takaisin, koska ihmiset luulevat, etten tarvitse kehuja.
Kommentit (52)
..tunnistan tuon ettei saa olla ns. omassa mitassaan. Kun lähipiiri aina puhuu päälle, vähättelee, ei ota huomioon jotain seikkaa...se on perseestä, se. Tykkään antaa kehuja mutta myös saada niitä, harvoinpa kukaan muu kuin mies kehuu ja hänkään ei niistä todellisista saavutuksista. Monesti olen itkuherkässä tilassa tämän vuoksi, kunnes sisuunnun tajuttuani että kuinka hienosti hoidinkaan homman. Ja sitten mietin, miksi se on niin vaikeaa saada siitä tunnustusta...
Esim. meillä oli joskus tilanne että elimme ihan kädestä suuhun. Emme tehneet silti euroakaan velkaa ja kiitos jämptiyteni sekä kykyni järjestää asiat, pääsimme tuosta suosta ylös ja koko tuon köyhäilyajan meiltä ei varsinaisesti puuttunut mitään. Olisin niin kovasti kaivannut kehuja ja tunnustusta, mutta kukaan ei sanonut mitään, vaikka tiesivät tilanteemme! Myöhemmin ystäväni ihmetteli, miten pärjäsimme, mutta silloinkaan aiheesta ei puhuttu kehumielessä vaan puhtaasti uteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mensaan hakemista harkitsevat yleensä ne, jotka haluavat kompensoida oikeiden akateemisten näyttöjen puuttumista. Toki matemaattis-teknillisen alan opiskelijat hankkiutuvat sinne järjestään, jos älli riittää.
Olen kohtalosiskosi.
Tänä iltana viimeksi törmäsin ihmiseen, joka oli niin kateellinen, että menin taas halpaan ja aloin tuota toista liennytelläkseni vähättelemään ääneen itseäni ja hakemaan vikoja.
Minulla on yksi aivan erityisellä tasolla oleva taito. Ja tuota taitoa ja sen aikaansaannoksia, töitäni aloin vähättelemään ääneen.
Miksi ihmeessä?
Olen enemmän vihainen itselleni kuin sille kateelliselle pikkusielulle. Ihmiset ovat mitä ovat ja jotkut ovat todella säälittäviä.
Sellaistenko vuoksi lähden itseäni ääneen vähättelemään? Samalla ikään kuin ojennan puukkoa ikävän ihmisen käteen. Että tässä on millä voit minua sivaltaa, olkaapas hyvä. Valmiiksi teroitettuna.
Ap, siskoseni. Tehdäänkö sopimus, sinä ja minä. Seistään jatkossa suorassa ja jos joku hyttynen jossain alhaalla jotain inisee, niin sitä ei vaan voi kuulla...
Ei olisi sinulle eikä minullekaan olla vähän enemmän täynnä itseänsä. Parempi niin, kuin vajaa itsestänsä, eikö?
..tunnistan tuon ettei saa olla ns. omassa mitassaan. Kun lähipiiri aina puhuu päälle, vähättelee, ei ota huomioon jotain seikkaa...se on perseestä, se. Tykkään antaa kehuja mutta myös saada niitä, harvoinpa kukaan muu kuin mies kehuu ja hänkään ei niistä todellisista saavutuksista. Monesti olen itkuherkässä tilassa tämän vuoksi, kunnes sisuunnun tajuttuani että kuinka hienosti hoidinkaan homman. Ja sitten mietin, miksi se on niin vaikeaa saada siitä tunnustusta...
Esim. meillä oli joskus tilanne että elimme ihan kädestä suuhun. Emme tehneet silti euroakaan velkaa ja kiitos jämptiyteni sekä kykyni järjestää asiat, pääsimme tuosta suosta ylös ja koko tuon köyhäilyajan meiltä ei varsinaisesti puuttunut mitään. Olisin niin kovasti kaivannut kehuja ja tunnustusta, mutta kukaan ei sanonut mitään, vaikka tiesivät tilanteemme! Myöhemmin ystäväni ihmetteli, miten pärjäsimme, mutta silloinkaan aiheesta ei puhuttu kehumielessä vaan puhtaasti uteliaisuudesta.
Sain kiinni tarinastasi. Onneksi olkoon, nuo ovat juuri niitä ihania näkemykseen ja yrittämiseen perustuvia kokemuksia, joille voi vaan antaa aplodit.
Paitsi ellei satu olemaan päässä sitä itseään.
Ja ikävä kyllä aika monella on. Vaietaan kuoliaaksi, kun toinen ansaitsisi ja tarvitsikin kannustusta ja kiitosta. Jos jotain sanotaan, niin jotain katkeraa kuittailua.
Uskon vakaasti, että kun ottaa väliä kateellisiin ihmisiin, elämässä alkaa mennä (entistäkin) paremmin.
Olen myös huomannut sen, että aina kun luopuu jostain ihmeen syystä rakkaasta paskiaisesta (esim. sukulaiseta tai ystävästä), saa tilalle oikeasti hyvän tyypin.
Oikein silmiin pisti kun näin meidän koululla venäjältä tulleita vaihtareita.
Oikein olivat kauniita nuoria naisia ja pukeutuneet kauniisti.
Me lyllerö lähihoitajaopiskelijat istuimme koulun käytävällä kun ryhmä näitä simpsakoita venäläisiä kopisteli saapikkaineen ohitse.
Ja siis ihan OIKEASTI olivat oikein tyylikkäitä sellaisia mallin näköisiä tyttöjä. Ei mitään horatsuja.
Niin eiköhän opiskelijakavereitteni kasvot venähtäneet. Ja kyllä piti niitä venäläisiä haukkua. Ei olisi saanut olla edes niin hienoja kenkiäkään jalassakaan kun meillä lylleröillä oli meilkein kaikilla crocksit. :DDD
Itse naureskelin vain "partaani" (Tai tiä vaikka sellainen oikeastikin kasvaa minulla)
MÄ en tajuu miksi ihmiset ei tiedosta kateutta itsessään.
Kyllä mä ainakin tarkkailen joskus itseäni ja heti jos alan tuntea antipatioita jotain ihmistä kohtaan, mietin hetkellisesti kyllä myös, että onko hänellä jotakin mistä minä saattaisin olla vain kateellinen.
Onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä, etteivät huomaa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. leikin aina rumempaa ja tyhmempää ja köyhempää kuin kaverini, niin he ovat minulle kivoja. Kerran yhdelle selvisi, että olen vähän rikkaampi kuin hän, niin hän lopetti ystävyyden.
että silleen
Oikein silmiin pisti kun näin meidän koululla venäjältä tulleita vaihtareita. Oikein olivat kauniita nuoria naisia ja pukeutuneet kauniisti. Me lyllerö lähihoitajaopiskelijat istuimme koulun käytävällä kun ryhmä näitä simpsakoita venäläisiä kopisteli saapikkaineen ohitse. Ja siis ihan OIKEASTI olivat oikein tyylikkäitä sellaisia mallin näköisiä tyttöjä. Ei mitään horatsuja. Niin eiköhän opiskelijakavereitteni kasvot venähtäneet. Ja kyllä piti niitä venäläisiä haukkua. Ei olisi saanut olla edes niin hienoja kenkiäkään jalassakaan kun meillä lylleröillä oli meilkein kaikilla crocksit. :DDD Itse naureskelin vain "partaani" (Tai tiä vaikka sellainen oikeastikin kasvaa minulla) MÄ en tajuu miksi ihmiset ei tiedosta kateutta itsessään. Kyllä mä ainakin tarkkailen joskus itseäni ja heti jos alan tuntea antipatioita jotain ihmistä kohtaan, mietin hetkellisesti kyllä myös, että onko hänellä jotakin mistä minä saattaisin olla vain kateellinen. Onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä, etteivät huomaa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että niin on. Sitä ei voi muuttaa eikä toisia voi muuttaa. Pohjaton loputon ilkeys ja kateus ja pahansuopuus on niin syvällä.
Ainoa keino välttyä tuolta kateudelta ja toisten tuhoavalta kateudelta on ehkä se, että hakeutuu seuraan jossa on paljon samanlaisia ihmisiä.
Esimerkiksi ulkomaille töihin? Tai suomessa jonnekin jossa on paljon koulutettuja ja kielitaitoisia.
Mikä olet ammatiltasi?
[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 03:45"]
Oikein silmiin pisti kun näin meidän koululla venäjältä tulleita vaihtareita.
Oikein olivat kauniita nuoria naisia ja pukeutuneet kauniisti.
Me lyllerö lähihoitajaopiskelijat istuimme koulun käytävällä kun ryhmä näitä simpsakoita venäläisiä kopisteli saapikkaineen ohitse.
Ja siis ihan OIKEASTI olivat oikein tyylikkäitä sellaisia mallin näköisiä tyttöjä. Ei mitään horatsuja.
Niin eiköhän opiskelijakavereitteni kasvot venähtäneet. Ja kyllä piti niitä venäläisiä haukkua. Ei olisi saanut olla edes niin hienoja kenkiäkään jalassakaan kun meillä lylleröillä oli meilkein kaikilla crocksit. :DDD
Itse naureskelin vain "partaani" (Tai tiä vaikka sellainen oikeastikin kasvaa minulla)
MÄ en tajuu miksi ihmiset ei tiedosta kateutta itsessään.
Kyllä mä ainakin tarkkailen joskus itseäni ja heti jos alan tuntea antipatioita jotain ihmistä kohtaan, mietin hetkellisesti kyllä myös, että onko hänellä jotakin mistä minä saattaisin olla vain kateellinen.
Onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä, etteivät huomaa????
[/quote]
Heh, se ON huvittavaa kun suomalaisen pahansuovan juoruilevan akan naama venähtää kun nuori kaunis parikymppinen nainen tulee näköpiiriin. Ne eivät huomaa eivätkä tajua omaa pahansuopuuttaan ja kateuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä älykkyys-ketjuissa aina sanotaan, että sosiaalisesti älykäs osaa sovittaa kommunikaationsa kuulijoille sopivaksi. Sekö ei sitten ole alentuvaa jos alkaa leikkiä tyhmempää kuin onkaan ollaakseen seuransa tasolla?
En ole koskaan ajatellut että minulle oltaisiin kateellisia, mutta lueskeltuani näitä viestejä, aloin vähän epäilemään. Selittäisi paljon ihmisten käyttäytymistä ja sitä miten minua kohdellaan. Olen kuitenkin aika jäävi sanomaan mitään älykkyydestäni ja ulkonäöstä. Tyhmäksi minua ei ole koskaan sanottu tai rumaksi. Kauniiksi ja älykkääksi kylläkin, mutta en ole sitä ihan tosissaan ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen kai keskivertoa hauskemman näköinen ja terävämpi, mutten ole kyllä havainnut kateutta. Joskus tosin aistin sellaista ennakkoluuloa, että ajatellaan minun olevan ylimielinen, mutta sekin menee helposti ohi.
Olen kyllä pitkässä juoksussa melko valikoiva seurani suhteen sillä viihdyn hyvin yksinkin, eli ehkä olen vain onnekkaasti onnistunut poimimaan viisaita ihmisiä ystävikseni - hekin ovat kyllä mitä suurimmaksi osaksi mielestäni tosi fiksuja ja kauniita, ehkä heillä ei siis ole aihettakaan kateuteen. Mutta kivasti minua yleensä ventovieraatkin kohtelevat.
Ja mitä miehiin tulee, jos ne yksilöt, jotka eivät pelkää tai oudoksu älykkäitä naisia, voi oppia tunnistamaan jo ulkonäöstä. Tosin pätemisestä ei kukaan piittaa.
Miten sujuu muiden mensalaisten kanssa? Heidän kanssaan olet samalla viivalla ainakin älyllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 01:10"]
Lähden siitä, että muut ihmiset ovat älyllisesti "samantasoisia" kanssani kunnes toisin todistetaan (ja jos todistetaan en heitä katso alaspäin). Keskustelussa lähden siitä, että toinen tietää mistä puhun ja jos ei tiedä hän kysyy. Kysyminen ei edusta minulle tyhmyyttä vaan älykkyyttä. En koskaan selittele muille umpia ja lampia olettaen, etteivät he tiedä aiheesta mitään. Olettaminen on juuri vähemmän älykkäiden tapa luovia elämässään. Olettaminen ei vaadi aivojen käyttöä samassa määrin kuin ihmisiin ja asioihin perehtyminen.
Tämän piirteen huomaan sen sijaan usein ei niin kauhen fiksuissa-ihmisissä, jotka luulevat olevansa äärettömän älykkäitä. He puhuvat toiselle usein alentuvasti ja lähtevät siitä, ettei toinen tiedä asiasta mitään. Ei niin kauhean fiksut myös määrittelevät ihmisiä tämän älyn, koulutuksen, työn tms. perusteella. Minä en sitä tee vaan määrittelen ihmisen kokonaisuutena.
Jokainen meistä törmää tilanteisiin, joissa vastapuoli selittää asioista ummet ja lammet tietämättä, että tilanne on täysin selvä.
Juuri näin! Vähemmän älykkäät ovat semmoisia ihmisiä jotka olettavat tietävänsä yksin kaikista asioista kaiken ja halveksuvat muita kun pitävät muita tyhminä, luulevat olevansa maailmannapoja. Vähemmän älykkäät olettavat tietävänsä muiden ihmisten asioista aivan kaiken ja olettavat myös tietävänsä minkälaisia muut ihmiset ovat, keksivät kaikkea järjetöntä omassa päässään. Vähemmän älykkäät ihmiset haukkuvat ihmisiä syyttä, tai keksivät erittäin pieniä syitä joiden avulla saavat "luvan "haukkua toisia korostaakseen omaa "paremmuuttaa". Vähemmän älykkäät vertaavat koko ajan omaa älykkyyttään ja erinomaisuuttaan muihin, se näkyy näissä keskusteluissakin hyvin. Harmi etteivät useatkaan naiset osaa/halua keskustella normaalisti vaan haluavat joko syytellä, olettavat asioita tai haukkuvat. Aina nämä keskustelut ajautuvat siihen, syystä tai toisesta
Mulla oli nuorempana sama ongelma. Onneksi kauneusongelma sentään poistuu ajan myötä. Toisaalta urasaavutusten kadehtijoita on tullut enemmän.
Vakavasti sanon: älkää kulkeko elämäänne jarrut päällä. Jos joku ei kestä menestystänne, on teille kummallekin parempi, etteivät tienne enää kohtaa. Valitettavasti pätee myös sukulaisiin!
Kyllä joillekin miehille esim. akateeminen tutkinto ja hyvä työ naisella on punainen vaate, josta voi kuulla aika paljonkin vittuilua tai kommentteja johonkin yläluokkaan kuulumisesta. Tosin koulutetummat tai ansioituneet miehet eivät normaalisti ole moksiskaan. Riippuu missä porukoissa liikkuu. Tietenkään tämä ei ole täysin kaikkiin miehiin yleistettävissä.
Mutta voin ihan uskoa että aloittaja on voinut saada miehiltä negatiivista kommenttia älykkyydestään jos ap on ansioitunut.
ÄITI? Kuulostat mun äidiltä, noi sun jutut voisi olla suoraa hänen sanomiaa. Hän on huomattavan kaunis (nyt jo 50, ja edelleen), ja nuorempana ollut stadissa tunnettu "kaunis tyttö". Hän kuuluu myös Mensaan. Ihmiset eivät kadehdi häntä, hän on mukava ja melko varakaskin, mutta tosi ärsyttävä ja siinä milessä itseään täynnä että epäilee kaikkien kadehtivan ja välttelevän häntä hänen ulkonäön, varallisuuden ja älyn takia. Olen joskus sanonutkin että ei kyse ole niinkään siitä että muut niin ajattelisivat, vaan siitä että äitini itse on fiksaatioitunut tähän jatukseen hänen upeudestaan, että pitää vähän esittää vaatimatonta. Se on tosi ärsyttävää, Äitini kohdalla se on ainakin pelkästään omituisesti naamioitunutta itserakkautta. Kaikella rakkaudella siis itsekeskeistä aitiäni kohtaan.
Oishan se väärin, että jos kaikkien noiden upeiden ominaisuuksien kanssa saisit olla ns. oma itsesi. Harva ihminen voi olla oma itsensä. Paitsi kusipäät.
tutkimusten mukaan ole suositumpia kuin tavalliset?
Ehkä olet vain ennakoinut pessimistisesti että kauneutesi ja älykkyytesi paljastaminen johtaisi siihen että sinusta ei pidetä, vaikka oikeasti sinusta pidettäisiin enemmän jos et yrittäisi feikata jotain omaa harhakuvitelmaasi suositusta ihmisestä?
Kotiäitipiireissä pitää usein olla väsynyt, ja valittaa valvomisesta ja lapsista, tullakseenhyväsytyksi.
Jos yrittää olla iiloinen ja ystävällinen ja nauttia ajasta, ei löydy juttukaveria.
ihmiset ovat kummallisia. toisen nauru ja ilo on heiltä pois. se että yrittä olla tyytyväinen siitä mitä on.