Lue keskustelun säännöt.
Miehen tulot nousevat - miten kulut pitäisi nyt jakaa?
09.01.2013 |
Meillä on tilanne jossa mies on töissä ja minä opiskelen, ja käyn samalla töissä. Kulut on jaettu suunnilleen puoliksi, minä olen oman osani rahoittanut työnteolla ja opintotuella. Kulujenjakotapa on ollut suht oikeudenmukainen sillä miehelläkään ei ole ollut korkea palkka.
Nyt miehen palkka nousee 500-1000 euron välillä kuukaudessa, mikä on aika huima nousu. Tämä tuo mukanaan ongelmia: miehen mielestä kulut jaetaan edelleen puoliksi, ja vaikka minä en tätä tapaa täysin tyrmääkään, niin vähän se tuntuu epäreilulta että minä vietän kaikki vapaapäivät töissä että saan maksettua puolet kaikesta. Seuraava ongelma on elintasojen eriytyminen: mies alkoi jo suunnitella usean viikon matkaa kesäksi, ja mm. uusia kodinkoneita. Kaikki pitäisi maksaa puoliksi. Tai sitten niin että mies maksaa enemmän, mutta minä jään velkaa.
Jotenkin tämä ei tunnu oikealta. Esim. sille matkalle lähtisin mielelläni, mutta minulle se on liian suuri taloudellinen ponnistus, ja siinä menisi liikaa työpäiviä hukkaan. En myöskään halua vaihtaa hyviä kodinkoneita tuliteriin ilman kunnollista syytä. Mielestäni mies saa ostaa kodinkoneensa itse jos kerran niin kovasti niitä tarvitsee, en minä halua jäädä niistä hänelle velkaa!!
Mitä mieltä olette? Miten tuo loma-asia pitäisi hoitaa? Miehen mielestä on epäreilua että hän joutuu tyytymään halvempaan kohteeseen jne, mutta kun minulla ei ole rahaa! Tai voisin kai saada väkisin rahat kerättyä, mutta en halua. Olen tarpeeksi kiireinen ja varaton muutenkin. Mies haluaisi myös mm. lakata ostamasta punalappuisia ruokia ja syödä useammin ulkonakin, mutta minulle ei kuitenkaan halua tarjota mitään, vaikka tietää rahatilanteemme erot.
Mitä tehdä? Tällaisia ongelmia ei ennen ollut kun tulotasot eivät olleet näin suuret. Mies ei vaadi minulta mielestään liikoja: reilua on tasajako. Omasta mielestään hän on jopa höveli, kun kerran tarjoaa minulle "lainaa".
Kommentit (158)
sinua ilman sinun suostumistasi. Joten jos hän välttämättä haluaa, että rahat laitetaan puoliksi, se tarkoittaa, että elätte sitä elintasoa, jota sinun rahoillasi voi elää.
Ei uusia kodinkoneita, ei matkoja, ei tilavampaa asuntoa, tarjouksesta ruoat jne.
Jos hän haluaa jotain hankkia, niin hankkikoot sitten omillaan, mutta sinä et voi hankkia asioita, joihin sinulla ei ole varaa. Hyvin yksinkertaista, ihminen ei voi elää yli varojeen piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei voi velkaannuttaa sinua ilman sinun suostumistasi. Joten jos hän välttämättä haluaa, että rahat laitetaan puoliksi, se tarkoittaa, että elätte sitä elintasoa, jota sinun rahoillasi voi elää.
Ei uusia kodinkoneita, ei matkoja, ei tilavampaa asuntoa, tarjouksesta ruoat jne.
Jos mies ei suostu kasvattamaan omaa osuuttaan hankinnoissa, niin niitä ei sitten tehdä. Eletään samaa elintasoa kuin ennenkin.
Et suostu matkoille, jos joudut ottamaan mieheltä lainaa. Maksat puolet uudesta kodinkoneesta vasta kun se hajoaa ja on pakko ostaa uusi jne.
Mutta näin on nyt ihan pakko kysyä, että miten sun miehesi on noin pöljä?? Perhe on yhteinen yritys, ei siinä olla toiselle velkaa tai että toinen/osa perheestä elää eri elintasoa kuin toinen/toiset perheestä. Ootko nyt ihan varma valinnastasi?
Jos mieheni ei haluaisi suoda minulle samaa elintasoa, mitä itselleen suo, saisi elää yksin.
Nyt tämä erityisesti konkretisoituu, kun jäin yllättäen täysin ilman omaa syytäni työttömäksi. Teidän perheessänne minun pitäisi lakata syömästä ja asumasta ja kohta voisinkin jo kuolla turhana pois.
Mutta kerran teillä on noin naurettavan sun ja mun -meininkiä niin tässä ihan ilmainen neuvo: mies ostaa omilla rahoillaan ne uudet kodinkoneet ja sinä pidät ne vanhat. Sitten mies pistää ruokansa uuteen jääkaappiin ja paistaa uudella liedellä. Sinä käytät vanhaa jääkaappia ja vanhaa hellaa.
hankintojen tarpeellisuuden ja hintatason määrää laihempi lompakkoinen. Toinen ei voi pakottaa toista ottamaan tarpeetonta velkaa.
tällainen mies myös kodinhoitoon käytetyn ajan sekuntilleen? Vai olisiko aikayksikköä parempi mittayksikkö esim. siivouksesa pölyhiukkasten määrä. Peseekö kumpikin omat pyykkinsä, astiansa vai tehdäänkö vuorotellen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olette samaa mieltä kanssani, tämä on n-a-u-r-e-t-t-a-v-a-a. Enkä ole mikään idiootti, en tällaista miestä olisi alun perinkään ottanut, mutta tämä tuli nyt yllätyksenä. Kuten sanoin niin muuten meillä menee hyvin, mies tukee minua henkisesti, on hellä ja kiltti, viihtyy kanssani eikä juokse kylillä, on hauska ja fiksu jne. Mutta tämä raha-asia sekoittaa nyt kaiken, aivan kaiken.
Se ehkä loukkaa eniten ettei mies halua jakaa kanssani uutta elintasoaan :( Tai no haluaisi, mutta vain sillä ehdolla että minä myös maksan enemmän kuin ennen.
Olen kysynyt että eikö mies oikeasti ymmärrä että tämä minun tilanne on opiskelusta johtuen tilapäinen, että varmasti kaikki tasoittuu kun siirryn työelämään. Olen myös kysynyt mitä sitten, jos tulee lapsia. Sitten kuulemma voidaan katsoa uudestaan kun hoidan kerran molempien yhteisiä lapsia, mutta "mitään ylimääräistä" on turha odottaa...
et haluuko viettää tollasen kanssa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tarkoitus joskus tehdä lapsia? Miten perheen kulut sitten jaetaan? Onko mies valmis elättämään sinua äitiys- ja vanhempainvapaan aikana? Jääkö mies vanhempain- ja hoitovapaalle, niin sinä menet töihin?
Kun nyt ajattelin kaiken puoliksi, niin miten sitten lasten kanssa, jos toinen sairastuu tai jää vuosiksi työttömäksi? Oletteko kaksi yksilöä samassa asunnossa vai tiimi ja perhe? Selvitä nämä kaikki nyt ettei sitten tarvi myöhemmin ihmetellä.
T. Miehen elättämä kotiäiti, jota mies "sponsoroi" jo seurusteluaikana, koska ei halunnut lomailla tai käydä ulkona syömässä yksin.
tällainen mies myös kodinhoitoon käytetyn ajan sekuntilleen? Vai olisiko aikayksikköä parempi mittayksikkö esim. siivouksesa pölyhiukkasten määrä. Peseekö kumpikin omat pyykkinsä, astiansa vai tehdäänkö vuorotellen?
No.... Minä olen kaikesta huolimatta kotona enemmän (miehellä tosi pitkät työpäivät ja pitkät työmatkat, kun taas minun koulu ja työpaikka ovat melkein kodin vieressä) joten suurin osa kotitöistä lankeaa minulle. Tietenkin. Olen tästäkin sanonut, että tilanne muuttuu sitten kun meillä on yhtä vähän vapaa-aikaa, ja se on kuulemma ok. Voisin kyllä joskus kysäistä että eikö vapaa-ajan määrän eroavaisuuksista huolimatta myös kotitöiden kuuluisi mennä tarkasti tasan kun kerran rahatkin menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tälläista voi oikeasti olla, jos olette ihan aikuisia ihmisiä.
ap tilannetta sitten, kun teillä on lapsia ja sinä olet kotihoidontuella. Saat sen jotain 300e kuussa monen vuoden ajan...
Maksatko silloinkin kaikesta puolet???
Juokse ja lujaa vielä kun voit, tai väännä miehelle rautalangasta, että kulut jaetaan sen mukaan mitä tienaa.
Minunkin mieheni tienaa rutkasti enemmän kuin minä! Ehkä tonnin kuussa. Hän maksaa pari sataa euroa enemmän yhtiövastikkeesta. Lisäksi käy useammin kaupassa, maksaa ravintolassa jne.
Ja jos lähdemme matkalle niin minä maksan esim. 2000e ja hän maksaa 2400e jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanki lapsia tuollaisen miehen kanssa. Ihan hullu ajatuskin. Jos ei mies ole valmis sitoutumaan myös taloudellisesti, ette todellakaan perusta perhettä.
Toisekseen ei mun mielestä lapsettomassakaan parisuhteessa voi olla kahta eri elintasoa saman katon alla. Näin ollen jättäisin tuollaisen miehen, ihan sama miten fiksu (epäilen...), hauska tai kiltti se muuten on.
...raha kiinnostaa miestäsi sinua enemmän, niin ei tuossa nyt niin kauheasti mietittävää pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kysynyt että eikö mies oikeasti ymmärrä että tämä minun tilanne on opiskelusta johtuen tilapäinen, että varmasti kaikki tasoittuu kun siirryn työelämään. Olen myös kysynyt mitä sitten, jos tulee lapsia. Sitten kuulemma voidaan katsoa uudestaan kun hoidan kerran molempien yhteisiä lapsia, mutta "mitään ylimääräistä" on turha odottaa...
Eli kun teillä on lapsia, niin perheessä on kaksi elintasoa miehen ja sun&lasten? Sulla ei ole varaa kampaajalle, lomiin, kavereiden kanssa kahville?
Ehkä kannattaa juosta karkuun... Sori vaan, mutta liikaa lukenut tätä palstaa.
Ei tälläista voi oikeasti olla, jos olette ihan aikuisia ihmisiä.
Ei ole provo :( Kuten sanoin, tämä tilanne tuli yllättäen eikä viitteitä tällaisesta ole ollut ennen, vaikka mies onkin tarkka ja säästäväinen. Koko suhteemme aikana mies ei ole vaikuttanut minkään asian suhteen epänormaalilta, ja sitten käy näin...
Voisin näyttää miehelle tämän keskustelun...
haluaisin oikeasti joksus keskustella ap:n miehen kaltaisen tyypin kanssa! Mitä h*elvettiä sen päässä oikeen liikkuu?! Kun eletään on yhdessä on myös talous oltava yhteinen (siis jos molemmat osapuolet elävät järkevästi eli unohdetaan nyt himoshoppaajat ja uhkapelurit).
Hyvä pointti tuo mitä tehdään, jos hankitte lapsia. No tietenkin laitette lapsesta aiheutuvat menot puoliksi, ihan kuten kaikki muutkin menot. Niitä ovat mm. seuraavat:
- Raskausvaatteet
- Kotona olevan tulomenetykset
- Kotona olevan eläkekertymän pienentymisen korvaus (Sama koskee mahdollista työttömyys- ja sairaspäivärahaa)
- Mahdollisesta urakehityksen heikkemisestä aiheutuvat tulonmenetykset
Lisäksi perhe tai puoliso voi aiheuttaa toisella osapuolelle tilanteen, jossa ei voi luoda täysillä omaa uraansa, kun ei voi esim. muuttaa paremman työn perässä. Myös tämä pitäisi kompensoida.
Mikäli laitatte rahat tarkkaan puoliksi, myös perheen eteen tehtävälle työlle pitää tehdä sama viimeistään, kun olette molemmat takaisin töissä. Eli molemmat hakevat ja vievät lapsen yhtä usein tarhasta. Molemmat hoitavat yhtä monta lääkäri- ja neuvolakäyntiä, ovat yhtä monta kertaa lapsen sairastaessa kotona, hankkivat lapselle vaatteet, järjestävät lapsen synttärit, hankkivat kaverisynttäreille lahjan jne. Silloin ei tehdä sitä, että jos toisella on raskaampi ja vaativampi työ, toinen venyy vastaavasti. Ihan sama vaikka miehellä olisi järjetön kiire ja johtoryhmän kokous ja työmatka. Jos on hänen vuoronsa hoitaa synttärit, käydä vanhempainvartissa ja valvoa oksentavan lapsen kanssa yöllä, niin pulinat pois. Itsehän halusi puoliksi. Tai sitten neuvotellaan yöllä paljonko toinen on valmis maksamaan toiselle valvomisesta. (Voin kertoa, että umpiväsyneenä ja toiseen kypsyneenä se hinta olisi kolminumeroinen summa/tunti.)
Voihan noin tehdä, mutta paljon helpompaa, kun vain toteaa, että perhe on yksi yritys, molemmat tekevät parhaansa yhteisen perheen eteen. Kahden erillisen "firman" pyörittäminen samassa perheessä on hiivatan hankalaa ja sitä paitsi aivan turhaa.
t. 10
Olen kysynyt että eikö mies oikeasti ymmärrä että tämä minun tilanne on opiskelusta johtuen tilapäinen, että varmasti kaikki tasoittuu kun siirryn työelämään. Olen myös kysynyt mitä sitten, jos tulee lapsia. Sitten kuulemma voidaan katsoa uudestaan kun hoidan kerran molempien yhteisiä lapsia, mutta "mitään ylimääräistä" on turha odottaa...
Jep. Minä en kyllä jatkaisi ja hommaisi lapsia tuolla puheella. Käytännössähän mies jo tuossa vihjaa että jos jäät hoitamaan lastanne kotiin olet täysin hänen "armeliaisuutensa" varassa. Eli hän voi päättää mitä saat ostaa ja mitä et. Hän päättää miten rahat käytetään. Hän päättää mitä lapselle ostetaan ja mitä ei jne.
AP:na taitaisin juosta jo. Ei sillä että miehen pitäisi maksaa kaikkea vaan siksi että mies ei tunnu kovin empaattiselta. Ja raha on kumminkin niin iso osa elämää että on todella rankkaa elää jatkuvasti samassa perheessä kahta eri elintasoa. Minusta ei olisi katsomaan sitä että oma lapsi kärsii mahdollisesti kunnon vaatteiden puutteesta siinä kohden kun isä ostelee kallista kodintekniikkaa (josta äidin pitäisi kodinhoidontuellakin sitten maksaa puolet).
Nyt ap pidä ehkäisystä huoli ja tarkkaan. Sillä tuolle miehelle ei kannata tulla vahingossa raskaaksi !!! Silloin olisit todella syvällä liemessä.
tällainen mies myös kodinhoitoon käytetyn ajan sekuntilleen? Vai olisiko aikayksikköä parempi mittayksikkö esim. siivouksesa pölyhiukkasten määrä. Peseekö kumpikin omat pyykkinsä, astiansa vai tehdäänkö vuorotellen?
No.... Minä olen kaikesta huolimatta kotona enemmän (miehellä tosi pitkät työpäivät ja pitkät työmatkat, kun taas minun koulu ja työpaikka ovat melkein kodin vieressä) joten suurin osa kotitöistä lankeaa minulle. Tietenkin. Olen tästäkin sanonut, että tilanne muuttuu sitten kun meillä on yhtä vähän vapaa-aikaa, ja se on kuulemma ok. Voisin kyllä joskus kysäistä että eikö vapaa-ajan määrän eroavaisuuksista huolimatta myös kotitöiden kuuluisi mennä tarkasti tasan kun kerran rahatkin menee...
Raha ja aika ovat samalla tavalla resurssejs. Sinun aikasi kuluu yhteisten kodin siivoamiseen ja mies myy oman aikansa työnantajalleen ja pistää rahat omaan taskuunsa.
aikuiselle: miehesi on TÄYSIN itsekäs!! mitä ihmettä,asutte samassa taloudessa,syötte yhteisessä ruokapöydässä(luulisin) tietääkö miehesi mitä jakaminen tarkoittaa? paljon muutakin kuin vaikka seksiä,toinen toisensa turvaamista niin henkisesti,fyysisesti kuin taloudellisestikin! olen törmännyt näihin tilanteisiin liian usein, ja aina sama johtopäätös: tuollaisten ihmisten kannattaa asua yksin istuen sen rahakirstunsa päällä ettei kukaan vie! onko teillä lapsia? tajuaako ettei se niiden saannin jälkeen ole vain "minä ja minun rahat" vaan lapsille ON ostettava puhtaat sopivat vaatteet aika ajoin,eikä niin että toinen joutuu omassa perheessään köyhtymään kun toinen tuhlaa itseensä! nyt miehelle kaaliin mitä sana "parisuhde" ja yhteinen talous tarkoittaa! tsemppiä :)