Lue keskustelun säännöt.
Miehen tulot nousevat - miten kulut pitäisi nyt jakaa?
09.01.2013 |
Meillä on tilanne jossa mies on töissä ja minä opiskelen, ja käyn samalla töissä. Kulut on jaettu suunnilleen puoliksi, minä olen oman osani rahoittanut työnteolla ja opintotuella. Kulujenjakotapa on ollut suht oikeudenmukainen sillä miehelläkään ei ole ollut korkea palkka.
Nyt miehen palkka nousee 500-1000 euron välillä kuukaudessa, mikä on aika huima nousu. Tämä tuo mukanaan ongelmia: miehen mielestä kulut jaetaan edelleen puoliksi, ja vaikka minä en tätä tapaa täysin tyrmääkään, niin vähän se tuntuu epäreilulta että minä vietän kaikki vapaapäivät töissä että saan maksettua puolet kaikesta. Seuraava ongelma on elintasojen eriytyminen: mies alkoi jo suunnitella usean viikon matkaa kesäksi, ja mm. uusia kodinkoneita. Kaikki pitäisi maksaa puoliksi. Tai sitten niin että mies maksaa enemmän, mutta minä jään velkaa.
Jotenkin tämä ei tunnu oikealta. Esim. sille matkalle lähtisin mielelläni, mutta minulle se on liian suuri taloudellinen ponnistus, ja siinä menisi liikaa työpäiviä hukkaan. En myöskään halua vaihtaa hyviä kodinkoneita tuliteriin ilman kunnollista syytä. Mielestäni mies saa ostaa kodinkoneensa itse jos kerran niin kovasti niitä tarvitsee, en minä halua jäädä niistä hänelle velkaa!!
Mitä mieltä olette? Miten tuo loma-asia pitäisi hoitaa? Miehen mielestä on epäreilua että hän joutuu tyytymään halvempaan kohteeseen jne, mutta kun minulla ei ole rahaa! Tai voisin kai saada väkisin rahat kerättyä, mutta en halua. Olen tarpeeksi kiireinen ja varaton muutenkin. Mies haluaisi myös mm. lakata ostamasta punalappuisia ruokia ja syödä useammin ulkonakin, mutta minulle ei kuitenkaan halua tarjota mitään, vaikka tietää rahatilanteemme erot.
Mitä tehdä? Tällaisia ongelmia ei ennen ollut kun tulotasot eivät olleet näin suuret. Mies ei vaadi minulta mielestään liikoja: reilua on tasajako. Omasta mielestään hän on jopa höveli, kun kerran tarjoaa minulle "lainaa".
Kommentit (158)
Mita ihmetta teet tuollaisella miehella, jolle yhteinen talous (ja myohemmin perhe) ei ole yhteinen yritys? Tuo "mitaan ylimaaraista on turha odottaa" kertoo jo kaiken -ongelmia vain tiedossa.
Meilla mies tienaa enemman, joten han yleensa maksaa enemman. Yhteisia tuloja ovat kaikki rahamme ja yhdessa sovitaan isommista ostoksista (mm. kodinkoneista, lomamatkoista).
Kumpikin ostaa itselle "omia juttuja" kohtuudella ja keskustelemalla isommat (esim. mies halusi uuden iphonen, mutta sovimme etta han ei sita osta, koska tassa kuussa on paljon muita isompia maksuja eraantymassa)
Naurettavaa on jakaa kaikki sentilleen, eika kahden elintason yllapitaminen toimi kaytannossa.
Miehesi on kohtuuton, kun vaatii elintasoa joka ei sinun tuloillasi nyt onnistu.
Jokainen voi tienata sen keskiarvon 3500 euroa peruspalkkaa kuussa. Jos siihen ei pysty niin huonosti menee. Siitä korkeampi on sitten eri asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidat kotona teidän yhteistä vauvaanne, ja olet velkaa miehelle ruuasta 2000€?
Lopeta miehen maksamien ruokien syöminen. Sano, että se on sulle liian kallista, koska velkaannut koko ajan syömisen takia. Osta itse ja valmista oma ruokasi. Mies ostaa ja valmistaa omansa.
Tai vielä parempi on, että ehdotat miehelle sinun ja vauvan muuttavan muualle, koska olette hänelle liian suuri taloudellinen rasite.
Vai 50€ vauvan vaatteisiin. Voi luoja, tiesitkö että myös taloudellisesti voi alistaa toista. Mies tietää sinun pysyvän aloillaan, koska tietää sinun olevan taloudellisesti riippuvainen hänestä. Sitten onkin mahdollista kontrolloida mitä voit tehdä, mitä saat ostaa ja mitä et...
Yksinhuoltajana varmaan pärjäisitkin paremmin.
Meillä on myöskin mieheni kanssa "tasajako" liittyen kuluihin, vaikka mieheni tienaa reilut 5000 eur/kk, kun taas itse tienaan noin 2500 eur/kk. Hän haluaa ostella kalliita kodinkoneita joskus impulssiostoksinakin sekä ostaa kalliita ruokia ja jaamme kulut puoliksi. Tällä hetkellä olen lisäksi vanhempainvapaalla, joten itse saan vain Kelan vanhempainrahaa, joten alan olla itse aika tiukilla taloudellisesti, vaikka mies tienaa hyvin.
Aihe kirvoittaa aika usein riitojakin, kun en mm. saanut ostaa uutta kännykkää rikkoutuneen tilalle (edes osamaksulla), vaan joudun käyttämään hänen vanhaa puhelintaan. Sain myös haukut, kun ostin vauvalle n. 50 eurolla vaatteita joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, sillä olen tällä hetkellä hänelle velkaa ruokaostoksista (!) melkein 2000 euroa. Ymmärrän tosiaan ap:tä erittäin hyvin...
Rahojen pitäisi olla aina täysin yhteisiä, elintason sama, riippumatta siitä, kumpi ansaitsee enemmän. Avoliitossa tällaisia oikeuksia ei ole.
Ja kai tiedät, että vaikka hyvätuloinen maksaa vain oman osansa, ei avioliittolaki tunne mitään rangaistusta moisesta. Oikeuskaan ei edellytä varakkaampaa tarjoamaan tulottomalle korkeinta mahdollista ko. tuloilla saatavaa elintasoa.
Eli täysin kuollut kirjain ja täysin väärä tulkinta.
Hoidat kotona teidän yhteistä vauvaanne, ja olet velkaa miehelle ruuasta 2000€?
Lopeta miehen maksamien ruokien syöminen. Sano, että se on sulle liian kallista, koska velkaannut koko ajan syömisen takia. Osta itse ja valmista oma ruokasi. Mies ostaa ja valmistaa omansa.
Tai vielä parempi on, että ehdotat miehelle sinun ja vauvan muuttavan muualle, koska olette hänelle liian suuri taloudellinen rasite.
Vai 50€ vauvan vaatteisiin. Voi luoja, tiesitkö että myös taloudellisesti voi alistaa toista. Mies tietää sinun pysyvän aloillaan, koska tietää sinun olevan taloudellisesti riippuvainen hänestä. Sitten onkin mahdollista kontrolloida mitä voit tehdä, mitä saat ostaa ja mitä et...
Yksinhuoltajana varmaan pärjäisitkin paremmin.
Meillä on myöskin mieheni kanssa "tasajako" liittyen kuluihin, vaikka mieheni tienaa reilut 5000 eur/kk, kun taas itse tienaan noin 2500 eur/kk. Hän haluaa ostella kalliita kodinkoneita joskus impulssiostoksinakin sekä ostaa kalliita ruokia ja jaamme kulut puoliksi. Tällä hetkellä olen lisäksi vanhempainvapaalla, joten itse saan vain Kelan vanhempainrahaa, joten alan olla itse aika tiukilla taloudellisesti, vaikka mies tienaa hyvin.
Aihe kirvoittaa aika usein riitojakin, kun en mm. saanut ostaa uutta kännykkää rikkoutuneen tilalle (edes osamaksulla), vaan joudun käyttämään hänen vanhaa puhelintaan. Sain myös haukut, kun ostin vauvalle n. 50 eurolla vaatteita joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, sillä olen tällä hetkellä hänelle velkaa ruokaostoksista (!) melkein 2000 euroa. Ymmärrän tosiaan ap:tä erittäin hyvin...
Ei sitä toisten siivellä eletä.
Kaksi vuotta maksamalla koko vuokran koska minulla oli rahaa.Ei tullut mieleenkään pyytää mieheltä joka opiskeli mitään. Mies valmistui ja työllistyi ja vuorostaan elätti minua kun olin viisi vuotta kotona kahden lapsen kanssa. Nyt ollaan molemmat töissä mutta mieheni maksaa aina kauppalaskut, ei anna minun maksaa, maksaa myös velat. Äsken oli salaa maksanutmyös päiväkotimaksut vaikka on sovittu että ne kuuluu mulle. Mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua.
Hyvä esimerkki: tykkäämme molemmat eräästä tietystä jätskistä.Kun mies avaa paketin hän kuorii kaikki jätskin herkullisimmat toffeet ja koristepalat kun lautaselle. Pieniä tekoja.Että haluaa toiselle hyvää.
En katsois sekuntiakaan "miestäsi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vuotta maksamalla koko vuokran koska minulla oli rahaa.Ei tullut mieleenkään pyytää mieheltä joka opiskeli mitään. Mies valmistui ja työllistyi ja vuorostaan elätti minua kun olin viisi vuotta kotona kahden lapsen kanssa. Nyt ollaan molemmat töissä mutta mieheni maksaa aina kauppalaskut, ei anna minun maksaa, maksaa myös velat. Äsken oli salaa maksanutmyös päiväkotimaksut vaikka on sovittu että ne kuuluu mulle. Mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua.
Hyvä esimerkki: tykkäämme molemmat eräästä tietystä jätskistä.Kun mies avaa paketin hän kuorii kaikki jätskin herkullisimmat toffeet ja koristepalat kun lautaselle. Pieniä tekoja.Että haluaa toiselle hyvää.
En katsois sekuntiakaan "miestäsi"
Äsken oli salaa maksanutmyös päiväkotimaksut vaikka on sovittu että ne kuuluu mulle. Mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua.
Hyvä esimerkki: tykkäämme molemmat eräästä tietystä jätskistä.Kun mies avaa paketin hän kuorii kaikki jätskin herkullisimmat toffeet ja koristepalat kun lautaselle. Pieniä tekoja.Että haluaa toiselle hyvää.
En katsois sekuntiakaan "miestäsi"
et varmaan niin, olet tottunut saamaan "vain parasta palvelua", se on vissiin sun synonyymi "miehelle".
By the way, opettaessasi noin tohkeissasi kanssakeskustelijoille, mitä tosirakkaus on ja mikä miehen rooli on, unohdit kertoa mitä ne SUN pienet teot on sun miestä kohtaan.
Oliko niitä ollenkaan? :D
Onko tosirakkaus sitä, että SUA palvellaan? Kovin helposti ainakin sen kuvan sun viestistä saa. OIkeasti vastavuoroinen ihminen kertoo myös sen, mitä itse puolestaan tekee toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
velvollisuus osallistua sinun elättämiseesi, jos hän tienaa huomattavasti enemmän.
Näin:
Kumpikin maksaa omat kulunsa. Yhteiset menot 50/50.
Nainen hoitaa kodin 100%.
Siitä hyvästä mies antaa naiselle palkkioksi seksiä (huom. kuitenkin vain silloin kun itse haluaa). Mikäli koti on siisti, ruoka on hyvää ja paidat silitetty, voidaan lisäksi antaa suuseksiä ym. muuta ekstraa ja kehua naista suusanallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kattelis kauaa
No en minäkään jos alusta saakka olisi ollut tällaista, mutta seurustelemme jo neljättä vuotta ja nyt vasta käy näin! Muuten meillä siis menee tosi hyvin kaikilla osa-alueilla. En ymmärrä miksi mies ei voi tajuta ettei hän voi vaatia minulta tasapuolista panostusta. Tai siis hänen mielestä se riittää tasoitukseksi että merkitään ylös minun velat! Ja maksan ne sitten kun olen valmistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin aika kummallisia ootte
- mun mies esim kustansi mut ja 9 v esikoisen kaupunkilomalle mun hoitovapaan päätteeksi, kun ajatteli, että me on tarpeeksi pyöritty pikkulasten kanssa kotona. Olis rahan puolesta voinu itsekin lähteä mukaan, mutta kuopus kun oli vasta 2 v, niin halusi jäädä kuopuksen turvaksi ktiin, ettei tule liian pitkä mummulan keikka
- nyt mä tienaan enemmän, ja jos lomalle mennään, niin ei siinä lasketa, kuka maksaa. Lomalle lähtijät riippuu siitä, kenellä on lomaa töistä ja lähteekö pikkulapset ja kuka niitä hoitaa. Yleensä lähdetään koko perhe ja samoissa ravintoloissa syödään, joskus nautiskellaan ja joskus pidetään ässästäväisempää budjettia. Mutta kaikki yhdessä tietenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että se edellyttää sinulta taloudellisia ponnnisteluja? Esim ostaa itselleen vaatteita, vaihtaa auton, tms.
Tuo kodinkoneiden vaihto on typerä idea, älä itse ota lainaa siihen. Ylipäätään kannattaa miettiä, että jos et ottaisi pankista lainaa / vippiä, niin miksi lainaisit mieheltäsikään?
Mies ei ole kävelevä lompakko.
En ole minäkään, joten mikä oikeus miehellä on vaatia minulta sellaista panostusta mihin minulla ei ole varaa?
Miehille pitäisi tehdä joku parisuhteen säännöt -niminen kirja. Tuntuu, että noiden idioottien määrä on vain kasvussa.
Älä ap suostu tuohon missään nimessä.
sinua ilman sinun suostumistasi. Joten jos hän välttämättä haluaa, että rahat laitetaan puoliksi, se tarkoittaa, että elätte sitä elintasoa, jota sinun rahoillasi voi elää.
Ei uusia kodinkoneita, ei matkoja, ei tilavampaa asuntoa, tarjouksesta ruoat jne.
Jos hän haluaa jotain hankkia, niin hankkikoot sitten omillaan, mutta sinä et voi hankkia asioita, joihin sinulla ei ole varaa. Hyvin yksinkertaista, ihminen ei voi elää yli varojeen piste.
Miehille pitäisi tehdä joku parisuhteen säännöt -niminen kirja. Tuntuu, että noiden idioottien määrä on vain kasvussa.
Älä ap suostu tuohon missään nimessä.
En suostukaan, ainakaan mihinkään lainan ottamisiin mieheltä.
En vain ymmärrä koko asiaa. Jos minä tienaisin yhtäkkiä paljon enemmän kuin mies ja mies opiskelisi, niin haluaisin kyllä että hän saisi vähentää töitä ja opiskella rauhassa. Mies ei ajattele minusta ollenkaan samaa, hänellä pyörii mielessä vain se "reilu tasajako". Ei ilmeisesti halua elättää minua. Hankala siihen on mitään sanoakaan, koska en voi pyytää häntä maksamaan suurempaa osaa esim. ruoka-, vuokra- tai matkakuluista. En tiedä miten toimia.
Minusta tuo että mies haluaa vaihtaa toimivia kodinkoneita ym. on täysin miehen itse kustannettava asia. Siitä minusta ap;n ei pitäisi jäädä velkaa. Lomasta sanoisin että mies joko maksaa isomman osan loman kuluista tai tyytyy edullisempaan lomaan joka maksetaan puoliksi.
Ensimmäiseksi ap:na kävisin pitkän ja perusteellisen keskustelun miehen kanssa. Mitä jos hommaatte vaikka yhteisen lapsen. Onko rahat sen jälkeen yhteisiä ja jos ei niin miten kulut jaetaan ? Jos toinen jää hoitamaan lasta kotiin kodinhoidontuella niin miten laskut silloin jne.
Jos mies meinaa näkee tilanteen niin että kaikki maksettaisiin aina puoliksi ja mies saa päättää suurelta osin rahan käytöstä (esim. kodinkoneiden hankkimisesta toimivan tilalle jne) niin minä varmaankin eroaisin. Käytännössähän ap saattaisi olla valmistumisensa jälkeen tosi paljon velkaa miehelle. Ja jos jäisi hoitamaan yhteistä lasta kotiin jossain vaiheessa niin taas velkaantuisi. Koko ajan mies päättäisi ap;nkin rahojen käytöstä koska ostelisi omia juttujaan joista ap;n tulisi maksaa puolet. Eli jos ap haluat loppuelämäsi olla miehelle velkaa niin siitä vaan...
Mita ihmetta teet tuollaisella miehella, jolle yhteinen talous (ja myohemmin perhe) ei ole yhteinen yritys? Tuo "mitaan ylimaaraista on turha odottaa" kertoo jo kaiken -ongelmia vain tiedossa.
Meilla mies tienaa enemman, joten han yleensa maksaa enemman. Yhteisia tuloja ovat kaikki rahamme ja yhdessa sovitaan isommista ostoksista (mm. kodinkoneista, lomamatkoista).
Kumpikin ostaa itselle "omia juttuja" kohtuudella ja keskustelemalla isommat (esim. mies halusi uuden iphonen, mutta sovimme etta han ei sita osta, koska tassa kuussa on paljon muita isompia maksuja eraantymassa)
Naurettavaa on jakaa kaikki sentilleen, eika kahden elintason yllapitaminen toimi kaytannossa.
Miehesi on kohtuuton, kun vaatii elintasoa joka ei sinun tuloillasi nyt onnistu.