Lue keskustelun säännöt.
Äidillä aivan eri mieli- ja muistikuvat minun lapsuudestani.
09.01.2013 |
Äiti muistelee, että lapsuuteni oli rauhallista ja seesteistä aikaa, jolloin ei stressattu mistään, oltiin koko perhe paljon yhdessä.
Minä taas muistan lapsuudestani sen, että äiti ja isä riitelivät koko ajan, äiti uhkasi avioerolla harva se päivä, äiti oli aamusta iltaan töissä, ei tehty ikinä mitään yhdessä, koti oli kuin sikolätti ja äiti heti ensitöikseen illalla 19-20 aikaan töistä tullessa huusi kaikki siivoamaan ja rojahti itse sohvalle.
Kiva kiva.
Kommentit (48)
Meillä äijä oli umpihullu juoppo. Aina kännissä, möykkäsi,rähjäsi ja hakkasi mutsia,joka oli juoppo marttyyri ja osasi vain huutaa meitä lapsia apuun. Melkoinen korjaava muisti niillä onkin, kun väittävät olleensa hyviä vanhempia ja kertovat meillä olleen onnellinen lapsuus. Haistakoot paskan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mielenterveysongelmat hänen kohdallaan ovat ilmeiset. Kuritusväkivalta ja pahoinpitely eivät ole tulkinnallisia asioita. Mutta minkäs tekee, kun ihminen ei itse ymmärrä tilaansa, niin vaikea se on varmasti saada keskustelua aikaiseksi ja saada äiti vakuuttumaan että pahoinpitelyjä todella tapahtui. Turhauttavaa varmastikin.
kanssa jutellessani. Molemmilla oli muistissaan pitkät rimpsut tilanteita joista olin suuttunut heille tai jossa olin toiminut vähemmän mallikkaasti. Tiedän etten ole ollut täydellinen äiti mutta olisin kyllä luullut ja toivonut että heillä olisi ollut erilaisia muistikuvia lapsuudestaan.
minua on pahoinpidelty vauvasta lähes 18-vuotiaaksi, isäni oli henkisesti epäterve ja hakkasi lapsiaan todella rankalla kädellä.
Välit isään ovat poikki ja pysyvätkin.
Mutta mitäpä äiti: äiti ei "muista" mitään pahoinpitelyä lapsuudestamme ollenkaan ja kieltää kaiken tapahtuneen. Itse asiassa jopa kehtaa väittää minua ja sisarustani hulluksi ja mielenvikaiseksi joka omasta päästä keksii tuollaisia kiusatakseen omia kaikkensa antaneita (yeah, right) vanhempiaan,
Ja mulla on vieläkin arpia esim näkyvissä eli enpä ole itse keksinyt niitä satoja ellei tuhansia pahoinpitelyitä. Osa toki lievempiä (esim läimäytys) mutta osa todella raakoja.
Äiti väittää kiven kovaan että mitään ei tapahtunut, hän on oikeassa, me lapset kiittämättömiä paskapäitä.
En ole minkäänlaisissa väleissä heidän kanssaan enää nykyisin. Mua ja veljeäni hakattiin kans. Kun meille tuli ikää ja mä uhkasin puhua asiasta koulussa, niin fyysinen väkivalta jäi mutta henkinen jatkui ihan tänne munaikuisikään saakka. Kun en jaksanut sitä jatkuvaa mitätöintiä ja vittuilua enää katsella, laitoin välit poikki. Kuinka ollakkaan...heissä ei kuulemma ole mitään vikaa, mä olen se hullu ja ikinä ei ole hakattu.just joo....Ikinä en laske heitä omien lasteni lähelle, enkä halua arvon herrasväen naamoja nähdä.
Meillä suurin rakkaus oli alkoholi ja kapakassa istuminen, riitely kotona ja erityisesti kaiken oman paskan olon kohdistaminen minuun (esikoinen) äidin taholta. Keskenään lapset oltiin yötä myöten kun vanhempien päästä 'nollaamaan'. Saman suuntaista silkkaa paskaa nielin ylo kolme vuosikymmentä ennen kui pistin rajat touhulle.
Sain myös kuulla olevani hullu ja mielenterveysongelmainen ja keksin tämmöisiä juttuja ja valheita vaan mustamaalatakseni äitiäni (ja isääni). Äiti jyrkästi kieltää mitään tämmöistä edes tapahtuneen ja isä ei millään 'saata muistaa'.
Minäpä muistan kyllä miltä tuntui kun ympärikännissä oleva isä kampesi viereeni alasti sänkyyn ja alkoi vonkaamaan omalta tyttäreltään; luuli varmaan äidiksi. Äidiltä ei irronnut koska äidillä oli monia suhteita muihin miehiin ja minä tsemppasin isää ja kuuntelin hänen murheitaan..
Että kukahan se tässä hullu on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mm mattopiiska, risu, muovinen mittanauha ym välineet tulivat todella tutuksi. Nyt väittää että koskaan ei lyöty ja ikinä ei hiuskarvaakaan ole lapsilta taittanut. Kehtaa arvostella inun lastenkasvatustani kuitenkin (kun en kurita). VITUTTAA
oli ihan erilainen lapsuus kuin mulla... Sen mielestä mun vanhemmat on häiriintyneitä, mun mielestä ne on riittävän hyviä vanhempia.
Sen mielestä ne ei välittäneet, mun mielestä ne välitti kauheasti. Sen mielestä vanhemmat ois pitänyt heittää pakkohoitoon. Mun mielestä meillä oli kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse masentunut ja hirveän surullinen siitä että lasteni lapsuus menee tämän takia ihan pilalle. Tosin en kyllä askartele tai tee lumiukkoja tai käy kirjastossa, mutta kyllä pelaan lautapelejä, luen lapsille ja halin niitä. Ja sitten loppu onkin kyllä ihan paskaa.
Lapsuudessani äitini kärsi vakavasta masennuksesta ja hänellä on siitä kauheat omantunnontuskat.
Hän muistaa vaan huonoja asioita, ne päivät kun hän makasi peiton alla eikä jaksanut tehdä mitään, ei edes puhua kenellekään.Minä taas muistan paljonkin kivoja asioita, enkä tuollaista.
Muistan miten askarreltiin äidin kanssa, tehtiin ulkona lumiukkoja ja käytiin kävelyllä, muistan kirjastoreissut, sadut mitä äiti luki ja miten hän ompeli mulle ja pikkuveljelleni pehmoeläimiä.Olen sanonut äidille, että ihan turha syytellä itseäsi, meillä oli ihan hyvä lapsuus :)
meillä äiti pitää itseään huonona ja epäonnistuneena äitinä. Hän ei halua viettää äitienpäivää ollenkaan. Mun mielestä meidän lasten (4) lapsuus oli ihan tavallista. Muistan paljon kivoja juttuja. Yksi siskoistani taas väittää, että meitä vertailtiin toisiimme koko ajan, ja vanhin sisko sorti meitä muita. Minä taas muistan, että vanhin sisko kavereineen otti meitä mukaan omiin juttuihinsa ja se oli tosi kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minua on pahoinpidelty vauvasta lähes 18-vuotiaaksi, isäni oli henkisesti epäterve ja hakkasi lapsiaan todella rankalla kädellä.
Välit isään ovat poikki ja pysyvätkin.
Mutta mitäpä äiti: äiti ei "muista" mitään pahoinpitelyä lapsuudestamme ollenkaan ja kieltää kaiken tapahtuneen. Itse asiassa jopa kehtaa väittää minua ja sisarustani hulluksi ja mielenvikaiseksi joka omasta päästä keksii tuollaisia kiusatakseen omia kaikkensa antaneita (yeah, right) vanhempiaan,
Ja mulla on vieläkin arpia esim näkyvissä eli enpä ole itse keksinyt niitä satoja ellei tuhansia pahoinpitelyitä. Osa toki lievempiä (esim läimäytys) mutta osa todella raakoja.
Äiti väittää kiven kovaan että mitään ei tapahtunut, hän on oikeassa, me lapset kiittämättömiä paskapäitä.
Laittaisin välit poikki tollaiseen äitiinkin, ihan kauheeta. Olen todella pahoillani puolestasi!
Minäkin sain aikanaan veljeni kanssa todistaa, kun isäni pahoinpiteli naisystäväänsä. Luultavasti hänkin vähättelisi tapahtumia, jos olisin väleissä ja keskustelisin asioista hänen kanssaan. Se minua on kyllä ihmetyttänyt, miksi äitini päästi meidät isän luokse, vaikka siellä oli väkivaltaa ja ryyppäämistä. Ei sitä toki läheskään aina ollut, mutta usein kyllä. Olen tätä äidiltäni kysynytkin, mutta en kuollaksenikaan muista mitä hän siihen vastasi...
11v. juuri kertoi miten isi on nykyään TOSI pitkiä päiviä ja aina töissä. Tarkentava kysymys kertoi että hänestä 8-16 on TOSI pitkä päivä. Tämä johtuu varmasti siitä että monet muut lähipiirin aikuiset tekevät lyhennettynä tai osittaista viikkoa /ovat perhevapailla.
Meillä lapset puhuivat erään loman päätteksi, että aikuiset joivat koko ajan viiniä.
Joo, juotiinhan me viiniä. Kokonaista 3 pulloa 4 viikon aikana ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mm mattopiiska, risu, muovinen mittanauha ym välineet tulivat todella tutuksi. Nyt väittää että koskaan ei lyöty ja ikinä ei hiuskarvaakaan ole lapsilta taittanut. Kehtaa arvostella inun lastenkasvatustani kuitenkin (kun en kurita). VITUTTAA
Minua kuritettiin fyysisesti lapsena. Sain selkäsaunaa niin, että takapuoli oli isoilla mustelmilla. Muistan miten liikuntatuntijen jälkeen pukkarissa hävetti mustelmat. Isä siis löi ja äiti näki kaiken.
Nykyisin vanhempani arvostelevat äitiyttäni, miesvalintojani ja ihan kaikkea mitä voivat. Kuitenkaan minä en ole koskaan pahoinpidellyt lastani eikä miehenikään! Minun vanhempani sen sijaan riitelivät jatkuvasti ja löivät; ja nyt kuitenkin esiintyvät nyt muka "hyvinä isovanhempina" ja esittävät minut itsekkäänä tyttärenä! Vaikea on arvostaa omia vanhempia.
hokenut, kuinka hyvä isä hän oli ja kuinka hyvä aviomies.
Tässä muistelin äidille, kuinka monta kertaa juoksutin äitiä karkuun kun isä yritti sen kännissä tappaa tai ampua minut tai pisti kodin sileäksi. Tai nukuttiin navetassa pakkasella tai tai tai...
Äiti silmät pyöreänä sanoi, ettei hän vaan muista tommosta.
Niinpä.....
minua on pahoinpidelty vauvasta lähes 18-vuotiaaksi, isäni oli henkisesti epäterve ja hakkasi lapsiaan todella rankalla kädellä.
Välit isään ovat poikki ja pysyvätkin.
Mutta mitäpä äiti: äiti ei "muista" mitään pahoinpitelyä lapsuudestamme ollenkaan ja kieltää kaiken tapahtuneen. Itse asiassa jopa kehtaa väittää minua ja sisarustani hulluksi ja mielenvikaiseksi joka omasta päästä keksii tuollaisia kiusatakseen omia kaikkensa antaneita (yeah, right) vanhempiaan,
Ja mulla on vieläkin arpia esim näkyvissä eli enpä ole itse keksinyt niitä satoja ellei tuhansia pahoinpitelyitä. Osa toki lievempiä (esim läimäytys) mutta osa todella raakoja.
Äiti väittää kiven kovaan että mitään ei tapahtunut, hän on oikeassa, me lapset kiittämättömiä paskapäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11v. juuri kertoi miten isi on nykyään TOSI pitkiä päiviä ja aina töissä. Tarkentava kysymys kertoi että hänestä 8-16 on TOSI pitkä päivä. Tämä johtuu varmasti siitä että monet muut lähipiirin aikuiset tekevät lyhennettynä tai osittaista viikkoa /ovat perhevapailla.
Meillä lapset puhuivat erään loman päätteksi, että aikuiset joivat koko ajan viiniä. Joo, juotiinhan me viiniä. Kokonaista 3 pulloa 4 viikon aikana ;)
äiti juo laatikollisen viiniä viikonloppuna. Join siitä laatikosta ehkä kaksi lasillista ;)
siskoni myös väittää, että hänellä oli ihan erilainen lapsuus.
isäni oli narsisti, joka lelli ja hemmotteli siskoani ja minut yritti tappaa. Siskoni sai rahallista apua, minä jouduin kouluttautumaan lainalla. En saanut kouluun urheiluvälineitä, en mitään. Siskolleni maksettiin kaikki.
Äitini sen verran myönsi, että siskoani on suojeltu isän väkivallalta, koska "sisko on niin herkkä ja oli niin isin tyttö, että sille ei kerrottu näistä, kuinka isä riehui pyssyjen kans kännissä ja me nukuttiin talvipakkasella navetassa"
Kävi vain mielessä, että miksi minua ei suojellut kukaan ja kukaan kysynyt, millaisen lapsuudenmuistot minä haluan. Siskollani on ihan erilainen lapsuus kuin minulla.
oli ihan erilainen lapsuus kuin mulla... Sen mielestä mun vanhemmat on häiriintyneitä, mun mielestä ne on riittävän hyviä vanhempia.
Sen mielestä ne ei välittäneet, mun mielestä ne välitti kauheasti. Sen mielestä vanhemmat ois pitänyt heittää pakkohoitoon. Mun mielestä meillä oli kivaa.
siskoni myös väittää, että hänellä oli ihan erilainen lapsuus. isäni oli narsisti, joka lelli ja hemmotteli siskoani ja minut yritti tappaa. Siskoni sai rahallista apua, minä jouduin kouluttautumaan lainalla. En saanut kouluun urheiluvälineitä, en mitään. Siskolleni maksettiin kaikki. Äitini sen verran myönsi, että siskoani on suojeltu isän väkivallalta, koska "sisko on niin herkkä ja oli niin isin tyttö, että sille ei kerrottu näistä, kuinka isä riehui pyssyjen kans kännissä ja me nukuttiin talvipakkasella navetassa" Kävi vain mielessä, että miksi minua ei suojellut kukaan ja kukaan kysynyt, millaisen lapsuudenmuistot minä haluan. Siskollani on ihan erilainen lapsuus kuin minulla.
oli ihan erilainen lapsuus kuin mulla... Sen mielestä mun vanhemmat on häiriintyneitä, mun mielestä ne on riittävän hyviä vanhempia. Sen mielestä ne ei välittäneet, mun mielestä ne välitti kauheasti. Sen mielestä vanhemmat ois pitänyt heittää pakkohoitoon. Mun mielestä meillä oli kivaa.
Arvatkaa kummalla on enemmän masennusta aikuisena?
usko tai älä, mutta se on rankempaa. Kun tietää, että jotain oli vialla, mutta ei tiennyt, mitä ja ei voinut kritisoida kun rahaa tuli ja opiskeluaikana tuli koko ajan paketteja, missä oli ruokaa ja rahaa ja tupakkaa (ollaan sen ikäkauden nuoria kun vielä melkein kaikki poltti). Vaatteet ostettiin ja kun meni naimisiin, isä antoi rahaa talon rakentamiseen ja auttoi raksalla ja hoisi siskoni lapsia jne...
Siskollani on ollut todella vaikeaa välillä. Minulla oli sentään jotain konkreettista, jota vihata ja pääsin eroon siitä paskasta ja pääsin rakentamaan oman elämäni hyvällä omallatunnolla, koska en ollut sille äijälle mitään velkaa.
siskoni myös väittää, että hänellä oli ihan erilainen lapsuus. isäni oli narsisti, joka lelli ja hemmotteli siskoani ja minut yritti tappaa. Siskoni sai rahallista apua, minä jouduin kouluttautumaan lainalla. En saanut kouluun urheiluvälineitä, en mitään. Siskolleni maksettiin kaikki. Äitini sen verran myönsi, että siskoani on suojeltu isän väkivallalta, koska "sisko on niin herkkä ja oli niin isin tyttö, että sille ei kerrottu näistä, kuinka isä riehui pyssyjen kans kännissä ja me nukuttiin talvipakkasella navetassa" Kävi vain mielessä, että miksi minua ei suojellut kukaan ja kukaan kysynyt, millaisen lapsuudenmuistot minä haluan. Siskollani on ihan erilainen lapsuus kuin minulla.
oli ihan erilainen lapsuus kuin mulla... Sen mielestä mun vanhemmat on häiriintyneitä, mun mielestä ne on riittävän hyviä vanhempia. Sen mielestä ne ei välittäneet, mun mielestä ne välitti kauheasti. Sen mielestä vanhemmat ois pitänyt heittää pakkohoitoon. Mun mielestä meillä oli kivaa.
Arvatkaa kummalla on enemmän masennusta aikuisena?
Siis tämä on tyypillistä toimintaa äideille, että ei muisteta sitä mikä meni pieleen. Meilläkin todella pahasti pieleen. Ja jos häneltä kysyy, niin on ollut kuin äiti Teresa.
Aika erikoiselta marttyyriltä kuulostaa sekin mutsi, joka kieltää äitienpäivän vieton, kun oli niin huono äiti ja lapset saa sitten kehua, että voi äiti olit niin ihana äiti, et ollenkaan huono...
minua on pahoinpidelty vauvasta lähes 18-vuotiaaksi, isäni oli henkisesti epäterve ja hakkasi lapsiaan todella rankalla kädellä.
Välit isään ovat poikki ja pysyvätkin.
Mutta mitäpä äiti: äiti ei "muista" mitään pahoinpitelyä lapsuudestamme ollenkaan ja kieltää kaiken tapahtuneen. Itse asiassa jopa kehtaa väittää minua ja sisarustani hulluksi ja mielenvikaiseksi joka omasta päästä keksii tuollaisia kiusatakseen omia kaikkensa antaneita (yeah, right) vanhempiaan,
Ja mulla on vieläkin arpia esim näkyvissä eli enpä ole itse keksinyt niitä satoja ellei tuhansia pahoinpitelyitä. Osa toki lievempiä (esim läimäytys) mutta osa todella raakoja.
Äiti väittää kiven kovaan että mitään ei tapahtunut, hän on oikeassa, me lapset kiittämättömiä paskapäitä.