Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä teen?

Vierailija
07.01.2013 |

Ollaan oltu poikaystävän kanssa yli vuoden ja väkivaltainen käytös alkoi jo viime vuoden maaliskuussa. Ensimmäinen kerta oli se kun oltiin mökillä juomassa ja pk hermostui siitä kun en tullut heti pihalle kun soitti ja kun menin pihalle niin se rupes huutamaan ja tönäs mut maahan jossa näky vähän laatta johon löin käteni ja pääni. Käsistä ja päästä rupes tulemaan verta, jota en huomannu heti kun oli pimeää ja sain ensimmäistä kertaa paniikkikohtauksen eli haukoin henkeä kauan aikaa. Pk käski mut autoo ja lähettii ajamaan ja uhkas ajaa mettää ja tappaa meijät molemmat. Yritin rauhotella, mutta turhaan. Pk kuitenki pysähty hetke ajamisen jälkee ku riideltii siinä. Kun menin pihalle ja lähin kävelemään mökkiä päin niin pk huusi et meenkö sen kaverin kanssa mökin sisälle sanoin että jäädyn pihalla. Pk lähi juoksemaan mua kohti ja otti kii ja heitti maaha lumeen. Se toistu muutaman kerran. Annoin seuraavana pv tuon kaiken anteeks, ku pk pyyteli kauheasti anteeksi ja sano ettei tuu toistumaan. Toisin kävin.. Sitä tapahtu harvoin et se kävi käsiks tuon jlk mutta heinäkuussa oli pahempi tapaus. Siinä oli kans mustasukkaisuus taustalla vaikka ei ollut siihen aihetta kun en ollut pettänyt tai mtn enkä edes jutellut kenellekään yms. Pk vei mut pellolle jossa se kuristi mua kaua aikaa, et en saanu kunnolla happea ja heitti mua maahan ja lopuks löi päällä mun huulen auki. Senkin annoin anteeksi.

Meijän piti lähteä kaverini kihlajaisiin ja pk oli ottanu muutaman kaljan ennnen sitä ja meille tuli sitten riitaa jostakin asiasta ja oltiin kämpällä kylppärissä, missä pk heitti mua maahan ja mulla tuli selkään kauheat mustelmat.

Viime kerta oli kaikista pahin, kun olin kavereitten kaa baaris ollu (ihme että päästi) nii kun tulin kämpälle niin pk oli iha päissään ja kyseli koko ajan että oonko pettäny oonko puhunu jolleki, selitin että en oo yms. En kertonut että olin jutellut pari min yhen miehen kanssa jonka kanssa mulla on ollu mooonta moonta vuotta sitten pientä juttua, mutta ei olla koskaan mtn tehty. Niin pk laittoi viestiä kavereilleni että kenen kaa olin viimeks puhunu ja ne sano sen nimen jolle olin jutellu ja sitte pk menetti täysin hermot. Hän hakkas mun jalkaa nii että oli seuraavana pv kipeä ja mustelmilla, heitti puhelimen päähäni ja veti hiuksista sängystä lattialle. Verta rupes tulemaan päästä ja ite olin hysteerinen siinä tilassa ja sain paniikkikohtauksen. Pk meni itekin sekasin ja mietti et mitä oli tehny. Ei tienny et mitä olis tehny. Annoin senkin anteeksi, mutta nyt oon ite muuttunut niin että haluan kostaa pk. Olen ruvennut hakkaamaan kun menee hermot ja puristaa rinnasta välillä oikeen kun pk on lähellä ja ahistaa. En halua ite muuttua samanlaiseksi kun pk on minua kohtaan ollut, mutta en tiedä onko se tullut noitten traumojen takia. Mitä voin tehdä? Pk uhkailee minua välillä ja haukkuu yms. Pelkään myös pk kun se suuttuu ja rupeaa huutamaan. Rakastan silti häntä niin paljon, että en haluaisi erota, mutta pelkään että tämä vain pahenee. Viime sin tuollainen kunnon väkivaltainen käytös oli 3kk sitte ja pk on luvannu muuttua, mutta en oikein usko sitä, kun kestänyt maaliskuusta-lokakkuuhun asti tajuta mitä tekee..

Kommentit (57)

Vierailija
21/57 |
15.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millainen oma vointisi on nyt kun kaikki on ohi? Itse koin omassa edellisessä parisuhteessa useita vuosia väkivaltaa ennen kuin tajusin lähteä pois. Rakastin miestäni niin paljon etten voinut kuvitella jättäväni häntä. Asian onneksi ratkaisi ulkopuolinen taho kun eräissä juhlissa mied kävi mustasukkaisuuttaan minuun kiinni muiden aikana ja tutut soittivat poliisit. Tästä koko homma lähti purkautumaan ja jälkeenpäin vasta tajusib millainen pelastus tuo hetki minulle oli. Sen ymmärtämisessä voi mennä pitkäänkin..

Vierailija
22/57 |
15.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millainen oma vointisi on nyt kun kaikki on ohi? Itse koin omassa edellisessä parisuhteessa useita vuosia väkivaltaa ennen kuin tajusin lähteä pois. Rakastin miestäni niin paljon etten voinut kuvitella jättäväni häntä. Asian onneksi ratkaisi ulkopuolinen taho kun eräissä juhlissa mied kävi mustasukkaisuuttaan minuun kiinni muiden aikana ja tutut soittivat poliisit. Tästä koko homma lähti purkautumaan ja jälkeenpäin vasta tajusib millainen pelastus tuo hetki minulle oli. Sen ymmärtämisessä voi mennä pitkäänkin..


Toisaaltaan helpottunut ja vapautunut olo, mutta toisaalta ikävä ja mietin miten pk pärjää. Mietin myös miten hän otti asian tai hänen vanhempansa. Tekisi mieli selittää ja puhua vielä, vaikka se ei olisi vielä hyvä idea, kun sitte pk voisi ruveta vinkumaan takasin yms. Ja mietin pystynkö unohtaa häntä kun hän oli ihanakin yms ja miten seuraava suhde menee vaikken ala pitkää aikaan vielä seurustelemaan. Tunteen ja ajatukset ovat vielä aika sekaisin kun oltiin vuoden ajan melkein joka yö yhdessä niin on taas totuttelemista yksin olemiseen. Hankala sanoa mitä ajattelen nyt ja mitä tunnen, kun kaikki on niin sekasin. Minulla on onneks harrastuksia yms jotka auttaa ajattelemaan muuta. Kyllä tää tästä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/57 |
15.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

mut ei kuulosta siltä et oot valmis lähtee, vaikka pitäiskin. mitähän sä haluat et me av-mammat tääl sanotaan? turhaan neuvotaan yhtään mitään koska luultavasti jäät sen hullun luo kuitenkin.



ja vaikka ite olisit alkanut janoaa kostoa ja löisit takaisin niin jos mies kyllä selättää sut tappelussa, ite saat aina pahemmin turpaas kuitenki. että se siitä. sen lisäksi että on älytönät Matti & Mervi toimintaa sellainen...



mut kuten muut sanoo ni joo, sun pitäs vaan lähteä, eihän toi todellakaan lopu. voit rakastaa etäältä ja odottaa että hankkii apua, sitten voitte palata yhteen jos hankkii.

Vierailija
24/57 |
22.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen miettinyt jopa itsemurhaa mielummin kun että jättäisi pk, koska tekee niin pahaa satuttaa toista joka rakastaa jättämällä hänet. Tiedän että pitäisi ajatella itsekkäästi yms, mut en vaan osaa ajatella niin. Ajatukset ovat vain niin sekaisin että. Suhteen aikanakin mietin että olisi parempi kuolla,koska en halua satuttaa ketään. Tiedän että kaikkia ei voi miellyttää ja olla aina mukava yms mutta en voi mtn tunteille tai sille että jättäminen tuntuu nii pahalta. Mutta kyllä tää elämä tästä ajan kanssa paranee.

Suurin ero pk ja sinun välillä on empatiakyky, eli kyky asettua toisen asemaan ja miettiä miltä tästä tuntuu. Poikaystävälläsi tätä tunnetilaa ei ole koska hän pystyi sinua satuttamaan. Sinulla taas empatiaa on liiaksikin kun et halua kenellekään käyvän tuossa huonosti.

Mieti kuitenkin myös läheisiäsi, kertomasi perusteella sinusta välitetään paljon muiden kuin poikaystäväsi toimesta. Miten kovasti itsemurha satuttaisi heitä ja laittaisi heidät kärsimään? Itsellesi se on helpoin ratkaisu, mutta ei kenellekään muulle. Luultavasti poikaystäväsi tekisi tällöin itselleen myös jotain, kun nyt nykyisellä ratkaisullasi kaikki näyttäisi menevän hyvään suuntaan jos poikaystävästäsi ei ole kuulunut mitään ja olette päässeet pahimman yli.

Kun ikävä helpottaa ja tunnekuohut tasaantuu, silloin teidän on hyvä kohdata ja puhua asiat perusteellisesti läpi. Mutta vielä ei ole sen aika. Poikaystäväsikin tarvitsee aikaa käsitelläkseen asiaa ja toivottavasti hakeakseen apua itselleen. Koita vain sinnitellä sitkeästi!


Toivotaan että tämä helpottaa joskus! Mietin myös miten käy seuraavan suhteeni ja pystynkö ikinä unohtamaan ex poikaystävääni? Kiitos kun vastasit, tästä on hyötyä minulle paljon!

Vierailija
25/57 |
24.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on se ongelma että jos jostakin ihmisestä välitän nii en pysty tätä ihmistä unohtamaan. Välitän vieläkin nii paljon pk että tekisi mielin hypätä hänen syliinsä ja helliä paljon. Itkettää ku lähin selvittämättä mitään vaikka tiedän että se olisi vain vaikeuttanut asioita. Toisesta erostani on jo pari vuotta mutta siltikin haluaisin jutella hänelle ja puhua asioista, mutta ei se tuntuisi järkevältä. Tiedän että en olisi hänen kanssaan voinut perustaa perhettä yms, mutta minkäs teet tunteille. Kaipaan niin paljon sitä että toinen on vieressä , mutta sitte taas kun toine on joka yö vieressä niin kaipaan omaa aikaa. En ota itekkää selvää tunteistani ja en ikinä tiedä mitä teen joissakin tilanteissa. Kaksi eroa olen käynyt läpi koska enempää ex minulla ei ole ja kummankin kanssa olin ennen eroa muutama kk etten tiennyt haluaisinko olla yhdessä vai erota. Ehkä joskus tulen saamaan selvää tunteistani. Välillä ajattelen että olen tunteeton kun pystyn toisen jättämään ja satuttamaan toista noin pahasti ku säkemällä sydämen.

Vierailija
26/57 |
24.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt tyttö eteenpäin. Hanki omanarvontunto eläkä enää ikinä ajaudu tuollaiseen tilanteeseen. Ihan varmasti kaikille selväpäisille riittää selväpäinen kumppani. Unohtakaa paapottavat!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/57 |
25.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä teen jos törmään häneen vaikka salilla? Ja milloin tiedän että pitää jutella asiat läpi yms?

Vierailija
28/57 |
25.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heti kun pystyt jutella hänen kanssaan ilman että palaat heti takaisin! Tunteet on käytävä läpi ensin yksin ja sitten yhdessä.. Mutta takaisin tuohon suhteeseen ei saa palata!! Tottakai jokaisessa suhteessa on ne hyvätkin puolensa mitä kaipaa vielä pitkän ajankin päästä. Mutta jos olet noin pitkään miettinyt eroa, olet oikean päätöksen tehnyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/57 |
25.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta sun ei kannata enää ottaa mitään yhteyttä poikakaveriisi eikä varsinkaan yrittää selitellä yhtään mitään.Eikä varsinkaan tavata häntä, eikä ainakaan eikä missään tapauksessa kahden kesken.



PÄINVASTOIN: PYSY KAUKANA OMAN TURVALLISUUTESI TAKIA. Älä kerro hänelle osoitettasi tai mitään muutakaan tunnistetietoa. Tunteita ei ole mikään pakko käydä "ensin yksin ja sitten yhdessä". Urpo.

Viimeksi tällainen tunteidenpurku päättyi siihen, että mies puukotti ja tyttö loppuikänsä vihanneksena.

Vierailija
30/57 |
28.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä nyt suosittelisin että vaihdat oman puhelinnumerosi ja pyyhit poikakaverisi numeron pois listalta. Ajattele niitä hetkiä kun et saanut happea kun sinua kuristettiin. Haluatko kuolla?

Elämäsi on elämisen arvoista ja löydät kyllä paremman. Toi sika ei ansaitse sun sääliäsi. Yrittää nyt pompotella sua, ja jos erehdyt menemään takaisin, kaikki on hetken niin helvetin hienosti ja sitten menee päin helvettiä ja kohti kuolemaa.

Lue narsismista ja psykopaateista. Mikään rakkaus ei heitä paranna.

Mene elämässä eteenpäin. Muista että rakkaus on myös läheisriippuvuutta.


Täytyy yrittää, sääliksi käy kun asia on levinnyt ja hänen maineensa on mennyt melkeinpä kokonaan :( sukulaisetkin haukkuu naisten hakkaajaksi ja muutenkin on sanottu sellaisia asioita joita hän ei ole edes tehnyt :/ mutta täytyy yrittää jatkaa elämää ja katsoa tulevaisuuteen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/57 |
27.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pk otti yhteyttä ja selviteltiin pari asiaa iha vaa txt ja se ei myönnä et on käyny muhu käsiks yms vaa hokee sitä ku ny loppu ajasta oon ite ruvennu käy käsiksi ku on ahdistanut nii paljon että pakko päästä irti jos se pitää kii. Yrittäkö se syyllistää mua vai mitä se tolla hakee?

Vierailija
32/57 |
27.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä nyt suosittelisin että vaihdat oman puhelinnumerosi ja pyyhit poikakaverisi numeron pois listalta. Ajattele niitä hetkiä kun et saanut happea kun sinua kuristettiin. Haluatko kuolla?



Elämäsi on elämisen arvoista ja löydät kyllä paremman. Toi sika ei ansaitse sun sääliäsi. Yrittää nyt pompotella sua, ja jos erehdyt menemään takaisin, kaikki on hetken niin helvetin hienosti ja sitten menee päin helvettiä ja kohti kuolemaa.



Lue narsismista ja psykopaateista. Mikään rakkaus ei heitä paranna.



Mene elämässä eteenpäin. Muista että rakkaus on myös läheisriippuvuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/57 |
27.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

http://www.hotpeachpages.net/lang/speak/paanavausSUOMI.pdf



Siinä on kirjoitus parisuhdeväkivallasta ja ohjeita miten menetellä. Siinä myös selitetään käyttäytymiskuviota.

Vierailija
34/57 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

<a href="http://www.hotpeachpages.net/lang/speak/paanavausSUOMI.pdf" alt="http://www.hotpeachpages.net/lang/speak/paanavausSUOMI.pdf">http://www.hotpeachpages.net/lang/speak/paanavausSUOMI.pdf</a&gt;

Siinä on kirjoitus parisuhdeväkivallasta ja ohjeita miten menetellä. Siinä myös selitetään käyttäytymiskuviota.


Kiitos, tuolta löyty paljon hyvää tietoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/57 |
28.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yrittää selvästi nyt kieltää tekemisensä ja saada uskoteltua itselleen ja sulle, että vika on sinussa! Muista kuitenkin että sinä olit uhri ja kaikki syy on tuossa väkivaltaisessa poikakaverissa. Sinulla on ollut kaikki oikeudet puolustaa itseäsi jos toinen on käynyt käsiksi. Nyt pysyt erossa tuosta sairaasta ihmisestä.

Vierailija
36/57 |
28.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

samanlainen mies. Viimeisellä kerralla ystävältäni lähti melkein henki, mutta hän onnistui pakenemaan vessan ikkunasta. Fyysisistä vammoista toipuminen kesti kuukausia, henkisesti hän ei ole varmaan koskaan enää entisensä.



Älä odota niin pitkäään, ethän?

Vierailija
37/57 |
08.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välillä tuntuu ettei vaan jaksa ja ei pysty keskittymään oikeen mihinkään ja kun kirjoituksiin ei pysty lukemaan, koska ajatus menee välillä ex poikaystävääni. Pitäisikö käydä juttelemassa psykologilla, auttaako se? En saa omista ajatuksista selvää ja en tiedä onko kaikki kunnossa vai ei..

Vierailija
38/57 |
08.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikaa, että on ihan normaalia että poikaystäväsi palaa mieleesi usein. Toipumiseen voi mennä helposti montakin kuukautta, toiset toipuvat erosta jopa vuosia. Jos susta tuntuu siltä, että puhumisesta jonkun ammattilaisen kanssa olis sulle apua, niin käy ihmeessä juttelemassa jonkun kanssa. Kyllä se elämä alkaa jossain vaiheessa hymyilemään sullekin taas, ihan varmasti. Ikävä helpottaa ja elämän täyttävät uudet ihmiset ja parempi mieli. Tsemppiä, kyllä sä selviät tästä!

Vierailija
39/57 |
08.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille avusta. Uskalsin kertoa siskolle ja pääsin hakemaan tavarat pois yms!

Vierailija
40/57 |
11.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla pitkitty lähtö sen takia kun antoi kaiken anteeksi ja ajatteli kaikkia hyviä hetkiä ja ku toinen puhu ja teki sellaisia romanttisia asioitan niin sitä vaa ajatteli et kyllä se rakastaa paljon ja kyllähän se rakastikin, mutta ku viina vaa ei sopinu yhtee mustasukkaisuuden kanssa niin sit oli väkivaltainen ja arvaamaton. Myös kaikki lupaukset yms toi sellasen tunteen et kyl tää paremmaksi muuttuu.