Lue keskustelun säännöt.
Työssä käyvät äidit tekee samat työt ku kotiäidit?!
06.01.2013 |
Just Joo.. ehkä samoja töitä mut luonnollisesti vähemmän! Eihän kukaan siellä kotona päivällä sotke eikä ruokaa tarvitse ite kokkailla ku pari kertaa..
Ja mies on auttamassa luonnollisesti, kun kumpikin käy kodin ulkopuolella töissä. (Meillä tosin kotitöitä on aina jaettu..) Siis mikäli perheessä on kaksi vanhempaa.
Miksi töissä käyvät yrittävät päteä näillä asioilla?
Kommentit (89)
Herätän lapset aamulla, valmistan aamupalan, petaan sängyt, siivoan keittiön, autan lapsille vaatteet päälle, pesen hampaat, pakkaan päiväkotirepun. Tähän aikaa siis 30min. Sitten vien lapset päiväkotiin ja menen itse toiseen päiväkotiin hoitamaan muiden lapsia. Haen lapset päiväkodista, teen ruuan (meillä ei syödä eineksiä), syödään, siivoan keittiön, pesen pyykkiä, järjestelen paikkoja, pelaan tai leikin lasten kanssa, valmistan iltapalan, valmistan lapset nukkumaan, laitan pyykit kuivumaan, kerään lelut, siivoilen vähän yms. pari kertaa viikossa imurointi ja vessanpesu.
Kotiäidillä on tähän aikaa koko päivä, työssäkäyvällä äidillä vain muutama tunti. Joo ja ei oo ketään kenen kaa jakaa, kun yh oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikuiset on töissä. Kotihoidossa olevat _pienet ja sotkevat_ lapset syövät lisäksi aamupalan ja lounaan. Ja ainakin meillä se tarkoitti myöskin sitä, että joka kerta sai kuurata keittiön lattiankin puhtaaksi.
Lisäksi sotkua todella syntyi enemmän ihan jo leikeistä. Koululaisten vaatteet on helppo siirtää kaappeihin vai repiiko ne teidän koululaiset lisäksi sanomalehdet riekaleiksi, kuljettavatko vessaharjaa ympäri kämppää, kiipeävätkö ruokakaapeille ja levittävät jauhopurkit ja heittelevätkö omenat ja appelssiinit lattioille?
Itselläni oli kolme pientä lasta kotiäitivuosinani. Joskus kyllä kaipaan sitä, että silloin sopivan tilaisuuden tullen oli aikaa tehdä sellaista ylimääräistä siivoushommaa ja pyykki oli mukava pestä päivän aikana. Mutta toisaalta kun alan tarkemmin muistella, niin ihan yhtä helvettiähän se oli. Joku oli aina jotakin vailla, joku tappelu piti aina selvittää, jollain oli aina vessa-asioita ja toisaalta ne samat kotityöt päivästä toiseen tympivät. Tympii ne edelleenkin, mutta nyt on mies jakamassa ne puoliksi. Eipä tarvi joka päivä tehdä esimerkiksi ruokaa.
Kaikista selvin ero kotivuosiin on, että töissä säilyy mielenterveys. Vaikka väsyttää välillä todella paljon tämä oravanpyörä, mielenterveys kuitenkin säilyy. Kotivuoden oli henkisesti paljon raskaampia.
kannattaa sille tehdä jotain, kieltää kavereitten tuominen kotiin jos ne sielä sotkee. Jos kouluikäinen lapsi ei osaa kaapista ottaa välipalaa ilman kauheaa sotkemista, niin jotain on totisesti pielessä pahemman kerran.
Tai sitten nämä raatajaäidit on niitä joiden mielestä kauhea sotku on sitä kun pöydällä on kaksi leivänmurua, ja lattiat pitää imuroida ja mopata vähintään kaksi kertaa päivässä.
käyn töissä noin klo 7-16. Sen jälkeinen aika kuluu kotitöihin. On ruuanlaittoa, pyykinpesua, imurointia yms. Imuroin joka päivä, kyllä koululaisista sitä sotkua tulee. Ja oon neljän lapsen yh, mut yksin tein silloinkin kotityöt, kun oli mies. Mieluummin kuitenkin päivät töissä, kuin kotona kotiäitinä. Töissä oleminen on lomaa:) hermot lepää, kun kukaan ei vingu ja kitise korvan juuressa. Huom. olen siis totaali-yh, ex-mies asunnoton, joten ei voi ottaa lapsia ja isovanhempia ei ole.
Herätän lapset aamulla, valmistan aamupalan, petaan sängyt, siivoan keittiön, autan lapsille vaatteet päälle, pesen hampaat, pakkaan päiväkotirepun. Tähän aikaa siis 30min. Sitten vien lapset päiväkotiin ja menen itse toiseen päiväkotiin hoitamaan muiden lapsia. Haen lapset päiväkodista, teen ruuan (meillä ei syödä eineksiä), syödään, siivoan keittiön, pesen pyykkiä, järjestelen paikkoja, pelaan tai leikin lasten kanssa, valmistan iltapalan, valmistan lapset nukkumaan, laitan pyykit kuivumaan, kerään lelut, siivoilen vähän yms. pari kertaa viikossa imurointi ja vessanpesu.
Kotiäidillä on tähän aikaa koko päivä, työssäkäyvällä äidillä vain muutama tunti. Joo ja ei oo ketään kenen kaa jakaa, kun yh oon.
Kotiäitinä heräät 06.00 nuorimman kanssa. Teet aamupalaa samalla kun muut lapset herää. Puet ne, syötät ne, siivoat paikat, puet pihavaatteet, ulkoilette, tulette sisälle, käytät vessassa, valmistat lounaan, tarjoat lounaan, vessajutut uusiksi, nuorimmaisen päiväunille laitto, keittiön siivoaminen ja pyykit, kahvitauko, isompien lasten kanssa puuhastelua, nuorimmainen herää, vessajutut, välipala, ulos toisen kerran, sisälle ja päivällisen tekeminen, syöminen, keittiön siivoaminen, pyykkejä, netissä surffailua, iltakylpy nuorimmaiselle (19 nukkumaan), iltapala, nuorimmainen nukkumaan, iltapala ja -pesut muille ja lopuksi se kaikista kamalin eli nukutusrumba.
Koko päivä uhmaa, itkua ja tappelua. Kaikista eniten kaipasin kotivuosina aikuisten seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikuiset on töissä. Kotihoidossa olevat _pienet ja sotkevat_ lapset syövät lisäksi aamupalan ja lounaan. Ja ainakin meillä se tarkoitti myöskin sitä, että joka kerta sai kuurata keittiön lattiankin puhtaaksi.
Lisäksi sotkua todella syntyi enemmän ihan jo leikeistä. Koululaisten vaatteet on helppo siirtää kaappeihin vai repiiko ne teidän koululaiset lisäksi sanomalehdet riekaleiksi, kuljettavatko vessaharjaa ympäri kämppää, kiipeävätkö ruokakaapeille ja levittävät jauhopurkit ja heittelevätkö omenat ja appelssiinit lattioille?
Itselläni oli kolme pientä lasta kotiäitivuosinani. Joskus kyllä kaipaan sitä, että silloin sopivan tilaisuuden tullen oli aikaa tehdä sellaista ylimääräistä siivoushommaa ja pyykki oli mukava pestä päivän aikana. Mutta toisaalta kun alan tarkemmin muistella, niin ihan yhtä helvettiähän se oli. Joku oli aina jotakin vailla, joku tappelu piti aina selvittää, jollain oli aina vessa-asioita ja toisaalta ne samat kotityöt päivästä toiseen tympivät. Tympii ne edelleenkin, mutta nyt on mies jakamassa ne puoliksi. Eipä tarvi joka päivä tehdä esimerkiksi ruokaa.
Kaikista selvin ero kotivuosiin on, että töissä säilyy mielenterveys. Vaikka väsyttää välillä todella paljon tämä oravanpyörä, mielenterveys kuitenkin säilyy. Kotivuoden oli henkisesti paljon raskaampia.
Kotiäidit tekee paljon turhaakin työtä. Jossain just joku vanha täti kertoi vakavissaan silittäneensä miehensä alushousut nurjalta puoleltakin, "kun Jalmarin iho oli niin herkkä" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herätän lapset aamulla, valmistan aamupalan, petaan sängyt, siivoan keittiön, autan lapsille vaatteet päälle, pesen hampaat, pakkaan päiväkotirepun. Tähän aikaa siis 30min. Sitten vien lapset päiväkotiin ja menen itse toiseen päiväkotiin hoitamaan muiden lapsia. Haen lapset päiväkodista, teen ruuan (meillä ei syödä eineksiä), syödään, siivoan keittiön, pesen pyykkiä, järjestelen paikkoja, pelaan tai leikin lasten kanssa, valmistan iltapalan, valmistan lapset nukkumaan, laitan pyykit kuivumaan, kerään lelut, siivoilen vähän yms. pari kertaa viikossa imurointi ja vessanpesu.
Kotiäidillä on tähän aikaa koko päivä, työssäkäyvällä äidillä vain muutama tunti. Joo ja ei oo ketään kenen kaa jakaa, kun yh oon.
Kotiäitinä heräät 06.00 nuorimman kanssa. Teet aamupalaa samalla kun muut lapset herää. Puet ne, syötät ne, siivoat paikat, puet pihavaatteet, ulkoilette, tulette sisälle, käytät vessassa, valmistat lounaan, tarjoat lounaan, vessajutut uusiksi, nuorimmaisen päiväunille laitto, keittiön siivoaminen ja pyykit, kahvitauko, isompien lasten kanssa puuhastelua, nuorimmainen herää, vessajutut, välipala, ulos toisen kerran, sisälle ja päivällisen tekeminen, syöminen, keittiön siivoaminen, pyykkejä, netissä surffailua, iltakylpy nuorimmaiselle (19 nukkumaan), iltapala, nuorimmainen nukkumaan, iltapala ja -pesut muille ja lopuksi se kaikista kamalin eli nukutusrumba.
Koko päivä uhmaa, itkua ja tappelua. Kaikista eniten kaipasin kotivuosina aikuisten seuraa.
Kannattaa tehdä lapset tiiviissä sarjassa.
en edes vaivautunut lukemaan koko ketjua, sillä ap:n tarkoitushan ei ollut kuin sohaista mehiläispesää ja onnistui siinä täydellisesti!
Onnittelut ap! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin työläisen lamahan ja viikonloput ovat sitä kotiäidit elämää. Sitä vain kutsutaan lamaksi.
En oikein käsitä, miksi oman lapsen hoitoa ajatellaan työksi. Joo, se on välillä rankkaa ja kyllä, rutiinit toistuvat pitkin päivää, mutta eihän siinä oikeasti tehdä mitään muuta kuin samoja asioita kuin se työviikon illalla. Ruokitaan lapset, leikitään, siivotaan jäljet jne. Kotiäiti hommailee tätä pitkin päivää työäiti iltaisin, viikonloppuisin ja lomisin.
Mitä tässä yritetään nyt sanoa? Että työäiti pääsee helpolla? Vai että kotiäidille on rankempaa? En tajua. Jos ei hommasta pidä, niin työelämä on vaihtoehto. Tai vielä parempi vaihtoehto on tyytyä siihen yhteen lapseen.
Siivoukset, pyykkäykset yms. On aika vakio. Yksi imurointikerta tai pyykkkikoneelinen enemmän ei tee kummastakaan parempaa marttyyriä.
en edes vaivautunut lukemaan koko ketjua, sillä ap:n tarkoitushan ei ollut kuin sohaista mehiläispesää ja onnistui siinä täydellisesti!
Onnittelut ap! :)
En ansaitse onnittelujasi, sillä
tää ei ole provo, vaikken paljastakaan täällä meidän perheen tilannetta. ja vaikka tää on herättänytkin paljon keskustelua. Musta tää aihe on kovin mielenkiintoinen!
Ei mua kiinnosta mitä mieltä olet aloituksesta, etpä sä sillä totuutta muuksi pysty muuttamaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmärrä, miksi tehdä toinen lapsi. Ja kolmas ja neljäs ja... Minulle lapseni ovat perheenjäseniä, eivät työn kohde. Kun saan olla kotona lasteni kanssa, olen LOMALLA työstä. Eivätkö naiset häpeä sitä, että he valittavat, että omista lapsista huolta pitäminen on raskasta työtä? Joskus voi olla rankkaa ja väsyttää, mutta älkää alentako lapsianne työksi, he ovat ihmisiä, persoonia ja hyvää seuraa. Ja jos ei siltä tunnu, aina löytyy pariskuntia, joille teidän lapsenne kyllä kelpaavat. Anna pois vaan kaikki ylimääräiset TYÖT.
Mutta kaikki asiat alkavat tuntua työltä kun niitä tekee 24/7. Ihan eri asia varmaan olisi jos olisi esimerkiksi isovanhemmat viikottain auttamassa tai olemassa läsnä. Ja loputtomat yövalvomiset kyllä tuntuvat työltä. Kun on aina väsynyt ja univelkainen ja ikinä ei ole omaa aikaa, alkaa lastenhoto, omienkin, muistuttaa työtä.
Toisaalta en ymmärrä mikä siinä voi olla niin kauheaa, että omienkin lasten hoitaminen on raskasta ja välillä jopa uuvuttavaa. Ei se vähennä sitä rakkautta mitä lapsiaan kohtaan tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kaikki asiat alkavat tuntua työltä kun niitä tekee 24/7. Ihan eri asia varmaan olisi jos olisi esimerkiksi isovanhemmat viikottain auttamassa tai olemassa läsnä. Ja loputtomat yövalvomiset kyllä tuntuvat työltä. Kun on aina väsynyt ja univelkainen ja ikinä ei ole omaa aikaa, alkaa lastenhoto, omienkin, muistuttaa työtä.
Toisaalta en ymmärrä mikä siinä voi olla niin kauheaa, että omienkin lasten hoitaminen on raskasta ja välillä jopa uuvuttavaa. Ei se vähennä sitä rakkautta mitä lapsiaan kohtaan tuntee.
en ymmärrä, miksi tehdä toinen lapsi. Ja kolmas ja neljäs ja... Minulle lapseni ovat perheenjäseniä, eivät työn kohde. Kun saan olla kotona lasteni kanssa, olen LOMALLA työstä. Eivätkö naiset häpeä sitä, että he valittavat, että omista lapsista huolta pitäminen on raskasta työtä? Joskus voi olla rankkaa ja väsyttää, mutta älkää alentako lapsianne työksi, he ovat ihmisiä, persoonia ja hyvää seuraa. Ja jos ei siltä tunnu, aina löytyy pariskuntia, joille teidän lapsenne kyllä kelpaavat. Anna pois vaan kaikki ylimääräiset TYÖT.
eikä ole yhtään rakkaudesta pois, et sen ääneen sanoo. Ja tollanen sun vähättely ei auta ihmistä jolla on raskasta.
Kun itse on kuitenkin yleensä valittu se, että ollaan töissä sen sijaan että hoidetaan lasta kotona (siis ainakin siihen kolmeen vuoteen saakka). Ja ei, katkeruuden syyksi ei riitä se, että työssäkäyvät elättävät kotiäidit. Ensinnäkin kotihoidontuki on niin naurettavan pieni ja toiseksi ainakin minä olen käynyt töissä maksanut veroja ennen kotiäidiksi jäämistä ja maksan jälleen, kun piakkoin palaan töihin. Mielestäni on ihan ok olla välillä saamapuolella (vaikkakin tulot ovat alle köyhyysrajan).
aloittaja varmaan tarkoitti päiväkoti-ikäisiä lapsia. Jos on tilanne, että äiti A on kotona kahden alle kouluikäisen kanssa ja äiti B on töissä ja kaksi alle kouluikäistä on koko työpäivän päiväkodissa, niin väitän, että äiti A:lla on määrällisesti enemmän kotitöitä.
Meillä ei menisi noin ja voin verrata tätä helposti, koska olin juuri pari viikkoa kotona lomalla lasten kanssa:
- Pyykkiä tulee PALJON enemmän silloin kun käy töissä ja lapset on hoidossa. Kotona voi välillä olla vaatteissa, joissa pikkutahroja, ei ole niin tarkkaa. Sama itellä. Töihin pitää laittaa joka päivä puhtaat ja "hyvät" vaatteet. Kotona voi pitää kotiverskoja päiviä. Myös esim. kura-aikana tulee tosi paljon enemmän pyykkiä jos lapset ovat päivähoidossa kuin että ovat kotona. Hoitoon ei viitsi laittaa kovin likaisia haalareita, vaan niitä tulee pestyä paljon tiheämmin kuin mitä kotona ollessa pesee.
- Siivoan yhtä paljon, olen sitten töissä tai lomalla. Imuroin n. kerran viikossa. Kerran kuussa käy siivojat. Lapset ei ole hirveitä sotkemaan ja osallistuvat oman huoneen siivoomiseen. Meillä on helposti aina sellaista perussiistiä. Eli ei kotonaollessa ole enempää siivottavaa kun muutenkaan.
- Muut ateriat ovat päivän aikana samat paitsi lounas ja iltapäivän välipala. Meillä lounas on usein pakkasesta sulatettua ruokaa, jota on tehty isompi satsi viikonloppuna. Eli kotonaollessa ei tästäkään suurta vaivaa ole. Mies vastaa meillä ruokahommista. Astianpesukoneen täyttö ja tyhjennykset vie varmaan max. vartin päivässä.
mutta olit juuri kaiksi viikkoa lomalla lasten kanssa? kiva juttu ,mutta on vaan eri asia kuin olla kotiäiti. Ihan vapaasyti saatte tulla koittaan kotiäitinä oloa. Veikkaan että suurin osa ei säiky edes sitä työmäärää mikä kotiäidillä on vaan se että ei vaan kestä olla "vaan" kotona. Lomailu nyt on eri asia,kyllä minäkin "lomailen" kun mies on lomalla. Kotiäiti siis olen nyt 9v ollut.
sillä kotiäiti kokkaa ainakin 3x ja luultavasti leipoo ja laittelee paikkoja kuntoon kaiken aikaan sillä aikaa kun sun lapsias hoitaa toinen nainen jossain muualla kuin kodissanne.
Kotiäiti raahaa ruokaakin enemmän kotiinsa ja putsaa vessanpytyt useammin kuin sinä sillä kotiäidin koti ei ole tauolla missään vaiheessa. Ymmärrätkö?
Lisäksi se kotiäiti vastaa pitkin päivää lastensa tunneperäisiin tarpeisiin sekä opettaa ja neuvoo lapsiaan monessa asiassa. Sun lapsillesi tämänkin työn tekee joku muu kuin oma äiti ja piste.
Miten tästä pitää aina saada aikaan sota? Pienten lasten hoitaminen kotona koko päivän ja yön on rankkaa. Kun tulen töistä, kotona ei ole kukaan sotkenut, ja lapset ovat syöneet koulussa ja päiväkodissa, joten nopeampikin kokkailu riittää. Heitä ei tarvitse imettää eikä vaihtaa vaippaa, korkeintaan kuskata harrastuksiin.
ei niitä kokkaustensa jälkiä keittiössä
t: se joka takki päällä siivoaa ja jonka mieskin tekee nyt remppaa