Lue keskustelun säännöt.
Työssä käyvät äidit tekee samat työt ku kotiäidit?!
06.01.2013 |
Just Joo.. ehkä samoja töitä mut luonnollisesti vähemmän! Eihän kukaan siellä kotona päivällä sotke eikä ruokaa tarvitse ite kokkailla ku pari kertaa..
Ja mies on auttamassa luonnollisesti, kun kumpikin käy kodin ulkopuolella töissä. (Meillä tosin kotitöitä on aina jaettu..) Siis mikäli perheessä on kaksi vanhempaa.
Miksi töissä käyvät yrittävät päteä näillä asioilla?
Kommentit (89)
Miten tästä pitää aina saada aikaan sota? Pienten lasten hoitaminen kotona koko päivän ja yön on rankkaa. Kun tulen töistä, kotona ei ole kukaan sotkenut, ja lapset ovat syöneet koulussa ja päiväkodissa, joten nopeampikin kokkailu riittää. Heitä ei tarvitse imettää eikä vaihtaa vaippaa, korkeintaan kuskata harrastuksiin.
Ei kaikesta muusta mikä voi olla rankkaa. Ei ollut kyse vauvojen yösyötöistä tai imetyksistä tai vaipanvaihdoista, vaan kotitöiden määrästä.
Muuten kyllä olen samaa mieltä kanssasi, että vauva-aika on rankempaa kuin se aika kun lapset ovat isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan "töistä" yleensäkin. Kuka päätti että kyseessä on kotityöt?
Laskisin töihin kaikki kuormittavat hommat, jotka toistuu päivästä (ja yöstä!) toiseen!
koska heillä on niin herkkä iho *
ja sinänsä valideja esittämään mielipiteensä ja vertaamaan tilanteita.
Silloin ei ollut kiire. Mulla oli se koko päivä aikaa hommille ja lasten kanssa ololle, nyt on vain muutama tunti. mä vaihtaisin heti kotiäidiksi takaisin jos se olisi mahdollista. Mulla oli kyllä myös aikuisseuraa, koska kävimme kerhoissa ja puistoissa, kaverien kanssa nähtiin pihalla yms. Parasta aikaa elämässäni oli kotiäitiys :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko kyseessä kotiäiti vai uraäiti teidän mielestänne?
ahouseofthetinkerbell.blogspot.com/2013/01/kotiaiti-vs-uraaiti.html
= Viikko jossakin ilman lapsia ja on totaali fiiliksissä
Työäidin loma= Kuukausi lapsen kanssa laatuaikaa viettäen totaali fiiliksissä.
Lapset eivät ole työtä, vaan ilo, onni ja etuoikeus.
Kotiäitiys on arvoihin perustuva valintakysymys, oman lapsen hoitaminen ei ole ikinä työtä, mutta vieraan lapsen hoitaminen on ja näitä kahta asiaa ei mitenkään tule verrata keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minulla Yh-isänä on helpompaa. Lapset kuuluvat minun omaan aikaan ja elämään. He eivät ole rasite ja este elämälle vaan sen tarkoitus.
jos oman lapsen hoito on työtä, miksi sitten tehdä se toinen... ja kolmas...
Ai niin, kouluja käymättä ei paljon vaihtoehtoja ole.
Tsemii vaan kouluttamattomalle kolmen vahingon äidille ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasva aikuiseksi ei kaikilla ole samanlainen elämä kuin sinulla.
Olen ollut kotiäitinä, työssäkäynyt välillä ja taas päässyt kotiäidiksi. Tässä sietäisi puhua lähinnä kokemuksista. Ei siitä kenellä on raskainta, kuten sanoin teen soppaa ison kattilan joka riittää 3 päivää olin sitten työssä tai kotona. Ainakin omaa elämää se helpottaa olin sitten puistossa tai työpaikalla!
Joku tekee sämpylät ja joku ei. Jos tässä mietitään että kotiäiti pissattaa lapsensa kun tullaan ulkoa niin OIKEASTI! Ostakaa elämä!
Eikö työssäkäyvien lapset käy pissalla muualla kuin tarhassa? Tai pissaa sänkyyn yöllä? Tai tuo hoidosta sotkettuja vaatteita?
Kotona voi tosiaan olla nuhrusemmilla vaatteillakin useamman päivän muttei se hoitoon oikein sovi että menee 4 päivää samoilla vaatteilla ja lapsi pyyhkii aina hihaan räkää ja ketsuppia..
Omalla 5- vuotiaalla pojallani esim. on lempipaita, joka menee huomennakin haisevana varmaan päälle kerhoon!
Tämä on jokseenkin kiero ketju. Kyllä kotona on juuri niin hankalaa tai mukavaa kuin mitä siitä itse tekee. Joku nyt ei osaa ennakoida ja kaikki on vaikeaa kun taas joku on energiapommi ja tekee lisäksi hyväntekeväisyyttä ja luovuttaa vertaankin.
Jos annettaisiin kaikkien olla. Tähän ei ole oikeaa vastausta. Minä en käsitä miksi jokkut jaksaa hieroa miten työssäkäyvä on kateellinen tai kotiäiti on sitä ja tota. Jokainen ollaan yksilöitä kuitenkin ja jokaisella on omat hankaluudet.
Ei minkäänlaisia yrityksiä edes koittaa ymmärtää toisia? Ollaan vaan pahansuopaisia ja kiukutellaan kun joku vie 4- vuotiasta tarhaan niin sillä täytyy olla helppo elämä. Onko elämä kilpailu? Voittakaa ihan rauhassa hankaluudella, siinä kun ei ole muita syyllisiä kuin te itse koska ette vaan osaa laittaa omaa elämäänne kuntoon.
T. Viiden lapsen kotiäiti, jonka mielestä on lähinnä hankalaa olla erossa lapsistaan, kellottaa elämä työn ja kodin ja oman ja miehen ajalle, tehdä muutaman tunnin aikana koko päivän siivoamiset, lapsien harrastukset, kaupat jne. Mutta tämä olikin VAIN minun mielipide. ;)
Hattua nostan kaikille niille jotka selviää arjestaan eikä jaa junnaamaan miten vaikeaa ja raskasta on elää omaa elämää!
= Viikko jossakin ilman lapsia ja on totaali fiiliksissä
Työäidin loma= Kuukausi lapsen kanssa laatuaikaa viettäen totaali fiiliksissä.
Lapset eivät ole työtä, vaan ilo, onni ja etuoikeus.
Kotiäitiys on arvoihin perustuva valintakysymys, oman lapsen hoitaminen ei ole ikinä työtä, mutta vieraan lapsen hoitaminen on ja näitä kahta asiaa ei mitenkään tule verrata keskenään.
" = Viikko jossakin ilman lapsia ja on totaali fiiliksissä" - aivan, ykskin tuttu (kotiäiti) usein jaksaa hehkuttaa kun tekee jotain "ilman lapsia WOHOO!". Hyi mikä asenne :/ millainen inhottava äiti pitää omia lapsiaan rasitteena :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi on ihmisiä jotka ihan pokkana esittää et suoriutuivat lastensa vauva-ajasta paremmin kuin miten todellisuudessa olikaan!
Eräskin näistä nykyään "makoilijoista" puhuva... Voi ei. Kiroili ja raivos kaikille ja sääli jokaista jolla samalla ikäerolla pienet lapset ku hänellä. Ja nyt sitten haluais lapsen että voi "maata kotona"
mies ja vaimokin kotona töissä, kun tekevät toisilleen voileipiä, pesevät toistensa pyykkiä ja kuuraavat vessaa?
Lasten kanssa voi olla joskus rankkaa, mutta lapsia ei pidä alentaa työtehtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi on ihmisiä jotka ihan pokkana esittää et suoriutuivat lastensa vauva-ajasta paremmin kuin miten todellisuudessa olikaan!
Eräskin näistä nykyään "makoilijoista" puhuva... Voi ei. Kiroili ja raivos kaikille ja sääli jokaista jolla samalla ikäerolla pienet lapset ku hänellä. Ja nyt sitten haluais lapsen että voi "maata kotona"
Eikö meidän tyttöjen kannattaisi olla samalla puolella? Miksi kotiäidit ei ansaitse heille kuuluvaa arvostusta?! Onhan se rankkaa olla kotona lasten kanssa, ainakin se mahdollisuus täytyy voida tunnustaa.(jos kaikki ei näin koe, niin miksi kieltää toisen kokemus? Ei monet äidit voi olla väärässä kokemuksineen? Onko oma kokemus ainoa hyväksyttävä?)
Ja työäidit.. Miksi heitä syyllistetään? He ovat tehneet ratkaisun todennäköisesti tilanteessaan perheen etua ja hyvinvointia ajatellen.
Eikö se ole omaan nilkkaan kusemista et aina useat naiset käyttää energiaansa toistensa alas polkemiseen.. Nykyaikana! Eikö sitä energiaa voisi käyttää muuhunkin? Kiitos.
kanssa 5-6 vuotta. Lapset syntyi vähän alle kolmen vuoden ikäerolla. Ensimmäisen kanssa oli rankkaa kun vauva ei nukkunut kunnolla jne. Oli temperamentiltaan vaativa lapsi muutenkin. Toinen sitten olikin helppo.
Kotona oli välillä puuduttavaa, sama päivärytmi päivästä toiseen. Aina ei löytynyt aikuista seuraa puistosta jne.
Nyt olen ollut 2,5 vuotta töissä ja lapset tarhassa ja toinen aloitti koulun. Tämä on rankempaa monella tapaa. Ainainen kiire aikataulujen suhteen. Kotityöt kasautuu jne. Molemmilla meistä vanhemmilla menee 10 tuntia työpäivään ja matkoihin. Lapsilla on harrastuksia, joihin viedään iltaisin. Ruoka ja siivous yritetään sählätä jossain välissä. Ollaan vähän eri aikoihin töissä, joten yhteistä aikaa jää perheelle vähän. Mies voi olla töissä 8-16 ja minä 11-19 tyyliin siis.
Nyt odotan kolmatta ja todella odotan kotiin jäämistä tämän työ/arkirumban päälle. Oletan, että meillä on helpompaa kuin aikoihin. Vanhin käy sitten koulussa, toinen eskarissa ja vauvan kanssa olen sen aikaa kaksin. Kellon perässä ei tarvi enää juosta ja lasten hoidosta on kokemusta sen verran, ettei sen pitäisi vauvankaan osalta näännyttää. Isommat tekee paljon itse.
Ainakin loma-ajat töistä on ollut niin leppoisaa aikaa lasten kanssa, että jos samalla fiiliksellä mennään vauvan synnyttyä niin en tiedä miten sitä viitsii töihin taas tulevaisuudessa lähteäkään :)
Perussiivous suht siistissä kodissa vie maks. tunnin ja ruoan tekeminen toisen. Muutenhan päivän voi suunnitella ihan vapaasti kotona ollessa ja olla vaan vaikka jos ei muuta jaksa.
Kasva aikuiseksi ei kaikilla ole samanlainen elämä kuin sinulla.
Olen ollut kotiäitinä, työssäkäynyt välillä ja taas päässyt kotiäidiksi. Tässä sietäisi puhua lähinnä kokemuksista. Ei siitä kenellä on raskainta, kuten sanoin teen soppaa ison kattilan joka riittää 3 päivää olin sitten työssä tai kotona. Ainakin omaa elämää se helpottaa olin sitten puistossa tai työpaikalla!
Joku tekee sämpylät ja joku ei. Jos tässä mietitään että kotiäiti pissattaa lapsensa kun tullaan ulkoa niin OIKEASTI! Ostakaa elämä!
Eikö työssäkäyvien lapset käy pissalla muualla kuin tarhassa? Tai pissaa sänkyyn yöllä? Tai tuo hoidosta sotkettuja vaatteita?
Kotona voi tosiaan olla nuhrusemmilla vaatteillakin useamman päivän muttei se hoitoon oikein sovi että menee 4 päivää samoilla vaatteilla ja lapsi pyyhkii aina hihaan räkää ja ketsuppia..
Omalla 5- vuotiaalla pojallani esim. on lempipaita, joka menee huomennakin haisevana varmaan päälle kerhoon!Tämä on jokseenkin kiero ketju. Kyllä kotona on juuri niin hankalaa tai mukavaa kuin mitä siitä itse tekee. Joku nyt ei osaa ennakoida ja kaikki on vaikeaa kun taas joku on energiapommi ja tekee lisäksi hyväntekeväisyyttä ja luovuttaa vertaankin.
Jos annettaisiin kaikkien olla. Tähän ei ole oikeaa vastausta. Minä en käsitä miksi jokkut jaksaa hieroa miten työssäkäyvä on kateellinen tai kotiäiti on sitä ja tota. Jokainen ollaan yksilöitä kuitenkin ja jokaisella on omat hankaluudet.
Ei minkäänlaisia yrityksiä edes koittaa ymmärtää toisia? Ollaan vaan pahansuopaisia ja kiukutellaan kun joku vie 4- vuotiasta tarhaan niin sillä täytyy olla helppo elämä. Onko elämä kilpailu? Voittakaa ihan rauhassa hankaluudella, siinä kun ei ole muita syyllisiä kuin te itse koska ette vaan osaa laittaa omaa elämäänne kuntoon.
T. Viiden lapsen kotiäiti, jonka mielestä on lähinnä hankalaa olla erossa lapsistaan, kellottaa elämä työn ja kodin ja oman ja miehen ajalle, tehdä muutaman tunnin aikana koko päivän siivoamiset, lapsien harrastukset, kaupat jne. Mutta tämä olikin VAIN minun mielipide. ;)
Hattua nostan kaikille niille jotka selviää arjestaan eikä jaa junnaamaan miten vaikeaa ja raskasta on elää omaa elämää!
Hyvin kirjoitettu! Lisään ainoastaan sen, että jos kotiäidillä (tai työssäkäyvällä tai äitiyslomalaisella) ei koskaan ole yhtään taukoa jolloin voi juoda kupin kahvia ja hengähtää, on asiat tosi huonosti organisoitu tai ottaa aivan turhan stressin jostain pakkoulkoilusta tai pissattamisesta. Aina olen kotivuosinakin ehtinyt syödä ja juoda kahviakin rauhassa ja silti ollaan hyvin selvitty päivästä toiseen.
Ihan totta, työssäkäyvänä olen tinkinyt kotitöistä, vrt. kotiäitiys-aikaan. Kotiäitinä aikaa oli paljon enemmän kahden lapsen kanssa, ja koti oli tosi siisti. Nykyisin elämä on paljon enemmän kiinni kellonajoista, pitää mennä ajoissa töihin jne...enkä ymmärrä, miksi kotiäitiys ja työssäkäyvät pitää asettaa vastakkain, suurin osa äideistä on elämänsä aikana kummassakin roolissa.
Yli puolet kotiäideistä tee juuri mitään päivisin Ja ihan turha inttää vastaan.
Mulla oli tuossa, kun olin yksinhuoltajana kaveri, joka valitti kuinka rankkaa olla kotiäiti. 2 lasta päiväkodissa, hengasi koneella siihen asti, että haki lapset, hetki meni ja mies tuli kotiin. Mies teki käytännössäkatsoen KAIKKI kotityöt, kaverini teki vain ruoan.
Mä hoidin itse kaiken ja toinen kehtaa valittaa :D Aina kun siellä kävikin, niin mies vaan siivosi, niin tossun alla oli, nainen käski ja mies teki. Että hyvä joo valittaa, että kotiäitinä olo on rankkaa, kai se on ku perse homeessa istuu koneella...
äitiyslomalla? Kaltaisillasi naisilla on vaan usein sitä sukua avittamassa.....