Lue keskustelun säännöt.
*Riiputtaa päätään* - Taas tuli kurja fiilis noiden allergioiden takia¿
05.12.2005 |
Toki ymmärrän miten ulkopuolisen on vaikea ymmärtää sitä ¿hössötystä¿ joka pakostakin liittyy lapseni ruoka-allergioihin¿ JA yleensä kyllä osaan olla välittämättäkin joidenkin ihmisten kommenteista. Nyt vaan taas tuli jotenkin alakuloinen olo, tunnen välillä itseni ihan ¿oudoksi linnuksi¿ noiden muiden äitien rinnalla¿
Ei ole helppoa kuulkaa lastenkutsuilla vahtia, ettei oma allerginen lapsi saa vaan väärää ruokaa tai ettei kukaan roiskuta maitolasia tms. pitkin pöytää¿ Ja kuunnella vielä muiden äitien toppuuttelua: ¿älä sä nyt koko ajan siinä hössötä ja vahdi niin kovasti¿ (HUOKAUS, kunpa voisinkin olla ¿hössöttämättä¿).
Tunnen itseni välillä ihan idiootiksi, kun joudun neuvomaan kutsujen emäntää (joka siis itse halusi allergikollemme laittaa ruoan) ihan peruskeittiöhygieniassa (puhtaat kädet, puhtaat pöydän pinnat, puhtaat astiat, omat ruokailuvälineet ¿ niin ja, ei, meidän lapsen nakkeja ei voi paistaa samaan aikaan samalla uunipellillä kuin ¿tavallisia nakkeja¿¿).
Ja sitten vielä punastellen ja vähän anteeksipyydellenkin joudun keräilemään keksejä ja karkkeja, joita on kulkeutunut tietysti ympäri taloa, ettei lapseni vain vahingossakaan pistä niitä suuhunsa¿
Ja taas tulee huvittunutta kommenttia (tai joiltakin jopa kettuilevaakin): ¿Älä nyt täällä siivoomaan ala, kyllä mä siivoon kun te lähdette¿. (Niin-pä, jos se oliskin niin yksinkertaista¿)
Vaikka tiedän toimivani lapseni parhaaksi, en voi mitään sille, että joidenkin ilmeestä näen ajatukset: " ylihysteerinen, ylihygieeninen tiukkapipo¿¿ no, tämä on meidän elämäämme tällä hetkellä, anteeksi vain. ;(
Kiitos että sain purkaa pahaa mieltäni.
Kommentit (12)
Kuulostaa kyllä kurjalta tietämättömien suhtautuminen, mutta itse onneksi tiedät, että teet oikein, ja pääasiahan on, että on iloinen lapsi, joka voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinäpä ne " tärkeimmät" ;)
Ja meillä reaktiona tulee nopea laaja-alainen urticaria-reaktio, joka tosiaan tarvitsee lääkityksen...
Mutta ehkä jossain tulevaisuudessa kajastaa valoa... *toivoo hän*
t. ap
Meillä siis myös allerginen poika ja samoja tuntemuksia.. Me jouduttiin lopettaa kerhossa käynnitkin kun äidit antoivat lapsiensa juosta keksien ja leipien kanssa ympäri tilaa.. Kun kirppu on vielä niin pieni, 1v2kk, ei ymmärrä että mitä saa syödä ja mitä ei. Kun vielä sai muutaman allergiakohtauksen kun lapselta ei voitu pestä edes käsiä tomaatin syömisen jälkeen (lapsi siis kosketteli leluja, joita minun lapseni laittoi suuhun) jouduttiin lopettamaan käynnit. Ei muute edes harmittaisi, mutta kun on tuo isovelikin 2v8kk, joka kyllä kaipaisi jo myös sisäleikki seuraa.
Kenellekkään ei oikein voida mennä kyläänkään kun ei ihmiset ymmärrä yhtää meidän arkea. Että muualla kuin pöydässä ei syödä ja heti on imuroitava syönnin jälkeen.. Kotiin kun kutsuu niin samaa rataa mennään, sitten kun sanot että meillä ei syödä muuta kun ruokapöydässä ja kädet+suu on pestävä syönnin jälkeen, ei kukaan tule toiste. Niimpä joudutaan olemaan vaan perheen kesken ja tavata muita vaan ulkona.
Vaikka minulla onkin, ja itsekin olen allerginen, en silti jaksa aina ymmärtää, miten jotkut kehtaavat vaatia, ettei muutkaan kylässä olevat lapset saisi syödä mitään sellaista ruokaa, joka ei myös allergikolle sovi. Eli kaiken ruuan plus kahvittelut pitäisi mennä sen mukaan, että sopii myös tälle allergiselle. Siskoni on tällainen ;)
Minusta on äitien tehtävä katsoa, ettei lapset kulje pöydästä keksien ym. kanssa. Ja sinä voisit siitä muille äideille huomauttaa, jos et kehtaa, niin silloin ainoa vaihtoehto on kulkea oman lapsesi perässä koko ajan niin, ettei hän vain saa suuhunsa mitään sopimatonta. Kivaahan se ei ole sekään...
Omasta mielestäni lastenkin pitää oppia jo pienestä pitäen, että itse ei saa syödä kaikkea sitä mitä muut saa. Tietenkään mikään yksivuotias ei vielä ymmärrä, mutta pari - kolmevuotias jo käsittää asian ainakin jollain tavalla. Siskoni vanhempi lapsi (2v 8 kk) ainakin osaa jo tulla kysymään aikuisilta, " saanko mää syyä?" ;) Lapsen mielestähän se on varmasti inhottavaa, kun ei saa syödä kaikkea mitä muut (eikä sitä pieni lapsi aina käsitä), mutta mielestäni hyvä tottua jo pienenä. Koko loppuelämää ei voi lapsen puolesta järjestää niin, etteikö koskaan joutuisi siihen tilanteeseen, että pöydässä on jotain lapselle sopimatonta ruokaa, ja lapselle tulee paha mieli...
Kyllä se on aikuisen tehtävä vahtia allergista lastaan. Ja tietenkään et voi vaatia, että kyläpaikassa emäntä tietää miten teidän lapsen ruuat on laitettava, jos on joku erikoisempi allergia (tai tavallinenkin), niin ei allergiattomien lapsien vanhemmat tiedä miten jollekin allergiselle ruoka laitetaan jne. Eikö ole hyvä että kysyvät sinulta, niin ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä siinä vaiheessa, kun lapsi on syönyt ruokansa???
itse en ainakaan ole pahalla ottanut sitä, että olen joutunut neuvoa miten gluteenittomat ruuat laitetaan. Mm. se, ettei samoilla työvälineillä saa koskea ns. " tavalliseen" ruokaan ja gluteenittomaan, ettei vaan gluteenittoman joukkoon mene tippaakaan taval. viljaa.
Monista on myös tuntunut liioittelulta, kun sanon etten voi laittaa lapsen leivän päälle / ruokaan margariinia samasta rasiasta mistä otetaan tavallisen leivän päälle voi. Meillä ei myöskään tarvita kuin yksi murunen (esim. voirasian kautta), ja lievä kutina ja mahakipu alkaa jo siitä...
Pidän sitä kuitenkin omana tehtäväni, enkä oletakaan, että muut tavallisia viljoja syövät tietävät miten tarkkaa osalla keliaakikoista on ruokailun suhteen.
Mielestäni on hyvä juttu että kysyvät.
Ja kerhoissa tosiaan kuljen suurin piirtein koko ajan lapsen perässä, ja istun vieressä lattialla ym. (1v 3 kk) Samoin kylässä en päästä lattialle noin vain ilman valvontaa, ja jutellessakin katse on lapsessa, ettei löydä mitään sopimatonta lattialta. Koen tämän ihan velvollisuutenani, enkä tosiaankaan oleta, että muut siivoavat ym. vain meidän vierailun takia, tai laittaisivat pöytään pelkkää LUONTAISESTI gluteenitonta tarjottavaa... (Sekin käsite on suurimmalle osalle ihmisistä ihan vieras... ;)
Kyllä vastuu on äidillä, eikä siitä kannata loukkaantua, jos muut eivät ymmärrä... Heillä on terveet lapset, eikä heillä voi olla tietoa kaikista allergioista (ja juuri sinun lapsesi herkkyydestä). Oletko kokeillut joskus kertoa asiallisesti kuinka pahat reaktiot lapsesi saa vähästäkin määrästä vääränlaista ruokaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti vaan meille jokaiselle ei-teräsnaiselle tulee näitä mustia päiviä, jolloin on ihan uuvuksissa tän asian kanssa. Ja ei, en kehtaa ja jaksa kaikille aina JATKUVASTI huomauttaa ja muistuttaa samoista asioista...
Niin, ja sivumennen sanoen, en muuten tosiaankaan vaatinut että emäntä laittaisi itse ruoat - päin vastoin, vein itse osan, mutta emäntä halusi VÄEN VÄNGÄLLÄ LAITTAA itse ja otti ihan itseensä kun aluksia kieltelin. Ja taas uudestaan tuntui ottavan itseensä kun kävin neuvomassa häntä. Ihan ystävällisellä tavalla. Kyllä minulta kysyä saa- neuvon mielelläni, ja kirjoitan vaikka ohjeet, niiden noudattaminen vain on sitten asia erikseen.
Anteeksi, jos nyt joku tästäkin otti nokkiinsa. Kyllä meillä nöyränä ollaan jo muutenkin näiden asioiden edessä...
t. ap
Vierailija:
Minusta on äitien tehtävä katsoa, ettei lapset kulje pöydästä keksien ym. kanssa. Ja sinä voisit siitä muille äideille huomauttaa, jos et kehtaa, niin silloin ainoa vaihtoehto on kulkea oman lapsesi perässä koko ajan niin, ettei hän vain saa suuhunsa mitään sopimatonta. Kivaahan se ei ole sekään...
Kyllä se on aikuisen tehtävä vahtia allergista lastaan. Ja tietenkään et voi vaatia, että kyläpaikassa emäntä tietää miten teidän lapsen ruuat on laitettava, jos on joku erikoisempi allergia (tai tavallinenkin), niin ei allergiattomien lapsien vanhemmat tiedä miten jollekin allergiselle ruoka laitetaan jne. Eikö ole hyvä että kysyvät sinulta, niin ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä siinä vaiheessa, kun lapsi on syönyt ruokansa???
En muuten tosiaan oletakaan, että muut siivoaisivat jälkensä tai että kaikki muut söivät vain lapselleni sopivia ruokia.
Välillä sitä vaan toivoo, että ihmiset jättäisivät sitten kokonaan kommentoimatta (jos pitävät minua aivan naurettavana äitinä, joka osittain on siivousfanaattisuudellaan tietysti ihan itse AIHEUTTANUT allergiat, hehe) tai edes asiallisesti kommentoisivat " minun siivoilemisiani" .
Ehkä sitä joku muu kestää paremmin " kettuiluja" , itselläni vaan välillä tökkii ja tulee paha mielikin, ihan lapsenikin puolesta. Tietenkään en muille näytä tätä, haudon vain mielessäni...
Ja olen kyllä yrittänyt rauhallisesti ja rehellisesti kertoa tilanteestammme, missä mennään, miten tarkkaa meillä on, millaiset reaktioa, millaista lääkettä, mutta välillä tuntuu, että ne kysyjätkin menettävät kiinnostuksensa heti alkuunsa - eli ovat kysyneet vain kohteliaisuuttaan, eivätkä edes haluaisi kuulla " totuuden mukaista vastausta" (siis kuten monet kysyvät, että mitä kuuluu, ja siihenhän " on tapana" aina vastata, että hyvää, muut vastaukset aihettauttavat vastapuolessa ns. vaivautuneisuutta) - tämän takia en viitsi aina kertoa " ihan kaikkea" .
Riippuu tietysti ihmisestäkin, toisista vain näkee heti, että " TAAS TOI JAUHAA TOTA SAMAA, EI KIINNOSTA, EIKÖ SILLÄ OO MITÄÄN MUUTA ELÄMÄSSÄ?" ... Olen melko herkkä lukemaan ihmisiä tällä tavoin...
Pahinpia ovat ne kommentit, että: " AIJAA, eikö sillä olekaan SEN PAHEMPAA ALLERGIAA - siis eli ei saa mitään hengitysoireita, eikä heti alakaan tekemään kuolemaa, no MITÄ SÄ SITTEN SIINÄ OIKEIN STRESSAAT??? Kyllähän nyt joka lapsella on pari näppyä aina silloin tällöin" . Mitä tällaiseen voi vastata? Teitpä niin tai näin, kommentoijalla on JO OMAT KÄSITYKSENSÄ siitä, mitä allergia on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamista - kyllä se vielä iloksi muuttuu!
Olet hyvä äiti lapsellesi!
Tiedän, mistä puhut. Olenhan itsekin moniallergisen lapsen äiti ja tuota " hysteeristä vahtimista" oman osani harjoittanut.
Surkeita fiiliksiä tulee aika ajoin, allergiakokkaus ja ainaisten omien eväiden raahaus tympii välillä, surettaa taaperon puolesta (2½-vuotias jo ymmärtää, ettei saa syödä samaa kuin muut, mutta tietenkin haluaisi...), v***ttaa ihmisten piittaamattomuus ja suoranainen lapsen allergioiden vähättely. Ja vielä enemmän raivostuttaa se, että kerhoissa ja perhekahviloissa näkee itkuisia imeväisiä ja pikkulapsia, joilla selkeästi on ruoka-allergioiden aiheuttamaa ihottumaa poskissa ja lasten äiti sanoo " ei meidän lapsilla mitään allergioita ole, ei meidän suvussa kellään vaan" .
Riittävästi on kuultu myös suoria vihjauksia siitä, että allergiat olisivat vain ylihysteerisen äidin kuvitelmaa. Niinpä, kuvitelmien takiahan sitä monet allergiset lapset joutuvat sairaalaankin adrenaliinipiikille tai spiraa hengittelemään.
Onko omalla paikkakunnallasi Allergia- ja Astmayhdistyksen järjestämää toimintaa? Suuremmissa kaupungeissa kokoontuu allergisille lapsille ja vanhemmille tarkoitettuja ryhmiä. Yahoon Allergialistan kautta voisit tutustua oman alueesi allergisten lasten vanhempiin ja nauttia välillä " allergeenivapaasta" kahvittelusta?
Tsemppiä vielä ap, lapsesi allergiat helpottavat ajan myötä varmasti. Puret vain hammasta ja vahdit, välittämättä muiden äitien ihmettelyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Yahoon Allergialistan kautta voisit tutustua oman alueesi allergisten lasten vanhempiin ja nauttia välillä " allergeenivapaasta" kahvittelusta?
Moni luulee, että allergia on sitä, että jos syö kilokaupalla allergeenia, saa hiukan ihottumaa. Ei tajuta sitä, että pienikin määrä voi olla jopa hengenvaarallinen.
Saako kysyä, ap, mitä allergioita lapsellasi on?