Mitä ajattelette, jos lapsen tarhakaveri asuu "köyhästi"

miten jollekin tulee edes mieleen tuollaista? En ymmärrä tällaista luokka-ajattelua, en kertakaikkiaan. Minun mielestäni lähiökerrostaloissakin voi asua kivasti ja viihtyä, ja toisaalta kaikki ok-, rivari- tai jopa ökytalokodit eivät ole millään tavalla niin mainioita, että haluaisin välttämättä asua sellaisissa.

Ei mullakaan olisi ennen tullut mieleen, mutta nyt viime vuosina on tullut mieleen, kun ero suuren osan tuttavapiirin asumistasoon alkaa olemaan merkittävä ja toisaalta lapsen kautta on tullut paljon uusia tuttuja.

Ehkä tämä on epävarmuutta itsestä, en tiedä. En olisi uskonut itsekään, että tällaista mietin, mutta kun liikkuu varallisuudeltaan hyvin eri tyyppisissä tuttavapiireissä, erot ovat alkaneet pistämään silmään.

t. ap

Ovatkohan kaikki ilkiöt syöneet liikaa suklaata vai mitä:)

Mekin asutaan aika rikkaalla alueella, ja täällä meidän kotimme on aika nukkavieru, mutta jos vertaan jonnekin lähiöön, niin sitten ehkä vähemmän nukkavieru. Tunnistan ap;n huolen, koska joskus tunsin noloutta kun meillä oli kylässä todella hienoissa taloissa asuvia ihmisiä; meillä ei ole ruokasalia tai muutakaan ihmeellistä. Mutta tosiaan jos itse olen jonkun kotona, en kyllä ainakaan mitään epäkohtia ala etsiä, enemmänkin päinvastoin, haluaa tutustua siihen ihmiseen. Oikeastihan toisten ja köyhempien elämää nenänvartta pitkin katsova ihminen on täysi dorka. Ei sellaisen edessä kannata nöyristellä, sillä täytyy olla itsellään suuri alemmuuskompleksi

hienoa, jos ihminen on oma itsensä. Tänä päivänä sisutus, kokkaus, vuosikertaviinit ja lastenvaatemuoti tuntuvat olevan joka toisen harrastus, joten on piristävää olla "normaalin" ihmisen seurassa ja kodissa.

Oma ongelma on täysin vastakkainen eikä sekään yhtään sen helpompi osa ole. Yleensä vältän kutsumasta ketään kotiimme tai erityisesti puhumasta rahaan liittyvistä asioista. Lapsipiireissä saa onneksi pitkään olla anonyymi.

Tai muuten tunnettu? Tunnistan tuonkin ongelman ja uskon, että se on vähintään yhtä hankala. Tuttavapiirissä on muutamia sangen hyvin toimeentulevia ja menestyneitä ja olen huomannut määrättyä varautuneisuutta heidän kertoessaan hankinnoistaan tms. Tunnen heidän seurassaan oloni kuitenkin aika kotoisaksi, kummatkaan emme tykkää puhua rahasta.

t. ap

Itse en pidä niinkään asumismuotoa tärkeänä tekijänä, sekalaisuuskaan ei haittaa, mutta puhdasta pitää olla, lika häiritsee. Enkä nyt tarkoita mitään leivänmuruja leikkuulaudalla vaan tyyliä kahden viikon pissat pöntössä ja ympärillä-likaisuutta.

Mutta kiinnostaisi tietää, mitä nämä ihmiset siellä seinien sisällä ajattelevat ja tekevät, mikä elämässä tärkeää jne.

on aika lievä ilmaisu. Oli niin tai näin, sitä toivoisi lapsilleen vain kivoja, mukavia kavereita ja hyviä, hyvätapaisia, normaalit elämänarvot omaavia ystäviä (tuloihin tai kodin sijaintiin tai sisustusvarustelun tasoon katsomatta). En itsekään halua tuntea olevani selityksiä velkaa kenellekään kodistani tai muusta. Jos jollain on kaunis koti, osaan siitä kehua, mutta tärkeintä on ihmisten välillä mutkaton tunnelma ja välitön yhteys. Yhteinen intressi on ensisijaisesti ne lapset.

Minulle merkitsee ainoastaan se millaisen vaikutelman lapsen vanhemmista saan. Voi olla hyvinkin varakkaat vanhemmat ja silti ajattelen, että eivät ole kovin fiksuja.

niin en ajattele yhtään mitään. Olen itse lapsena asunut tuollaisessa "neukkukuutiossa", nykyään paritalossa pientaloalueella.

Mua kiinnostaa enemmän se, millaisia lapset ovat ja miten kasvatettu. Arvostan enemmän käytöstapoja ja huomaavaisuutta kuin ulkoisia puitteita.



Meille ainakin passaisitte ystäviksi, minusta sinä vaikutat ajattelevaiselta ja fiksulta ihmiseltä, ja lapsetkin varmasti ovat mukavia.

meidan lapsi on ollut monenlaisissa paikoissa kylassa.. ja hyva niin. Se on ihan ok. yksi kahden lapsen yh aiti on niin koyha etta hanella on kaikki huonekalut muiden lasten vanhemmilta annettuja mutta han on hyvin moraalinen ja hieno. eli ei koyhyys ihmista huononna. myos on oltu paikoissa jossa muoviset puutarha poydat ja tuolit on olleet isoimmat huonekalut.

Jostain syystä mulla on käynyt lasten kavereiden vanhempien ikäarvioissa noin: olen kuvitellut ennen tutustumista 5-10-vuotta todellista nuoremmiksi ne, jotka asuu "alle alueen standardien".



Toinen juttu mitä miettisin: miksi lapsenne mahtaa olla eri alueella hoidossa, jos kerran muut on juuri päiväkodin läheltä. Ajattelisin, että olettekohan kohta muuttamassa alueellemme ja lapsi on siksi jo valmiiksi tässä päiväkodissa.

Jostain syystä mulla on käynyt lasten kavereiden vanhempien ikäarvioissa noin: olen kuvitellut ennen tutustumista 5-10-vuotta todellista nuoremmiksi ne, jotka asuu "alle alueen standardien".

Tämähän on nerokas keino vaikuttaa nuorelta:D Ei me taideta täältä pois muuttaakaan, jos pysytään näin nuorekkaina:D

t. ap

ei missä asutte jne.

Nousukkaat jotka juntteja ajattelevat näin yksinkertaisesti!!

Esim. köyhyys ei ole mikään häpeä, mutta ylimielisyys on!

Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla sisustuksesta kiinnostunut. Se ei tee parempaa tai rikkaampaa yleensä köyhempää :)

Tärkeintä on, että lapsi voi hyvin, ja perhe voi hyvin. Pieni sekamelskakin kertoo, että lapset saavat olla lapsia, kunhan ei ole likaista/haisevaa!

Niinhän niissä Astrid Lindgrenin kirjoissakin on sellainen kotoinen epäjärjestys, ja niin on mukava katsella niitä Ilona W:n kuvittamia kuvia ko kirjoissa?

Joten älä murehdi!?

Mekin muutetaan kohta tuollaiseen, eikä haittaa yhtään.Pääasia on, että rakastetaan toisiamme ja kaikki hyvin. ei ne ulkoiset puitteet mitään merkkaa!

mutta se, miksi katson koko paikkaa vähän kieroon, ei johdu "köyhästä" olemuksesta. Vaan siitä, että siellä on resuista ja sotkuista. Tapetit hilseilee jne.



Ap:n kodista en varmaan ajattelisi sen ihmeempiä. Ei meilläkään mitään huippuhienoa ole, mies kun on työtön ja minä äitiyslomalla niin ei paljon sisustella.

myös miehelleni! Erästäkin äitiä pidettiin noin 25-vuotiaana, kunnes lapsi möläytti äitinsä iän kertoessaan meidän lapsen synttäreillä, että hänen äidillään on myös synttärit ja äiti oli täyttämässä 35! (Ite ollaan siis nuorempia.) Yleensä kyllä on erehdytty vähän vähemmän... ja on siis miehen kanssa juteltu, että ratkaisevin juttu pukeutumistyylin lisäksi oli just toi asuminen, joka ei tuntunut näillä perheillä vielä niin vakiintuneelta.

kanssa ja oon juuri eronnut. Vanhempi lapsi haluaisi pyytää kavereita kylään. Pitäis kehdata, mutta en ole kehdannut vielä kysyä päiväkodissa lapsen kavereiden vanhemmilta. Eivät edes tiedä meidän eronneen... olen vähän hölmö, tiedän. Mut yksityisessä pk:ssa tuntuu, että kaikilla on se ydinperhe ja omakotitalo ja iso Volvo. Mä taidan olla ainoa, joka kuskaa lapset bussilla sinne...



No, meitin kotona on lämmin meininki, kakluuna palaa ja vaiks ei sänkyä ees mulla vielä, niin silti oon onnellinen. Patja on ihan hyvä ja rakkautta riittää :)

kanssa ja oon juuri eronnut. Vanhempi lapsi haluaisi pyytää kavereita kylään. Pitäis kehdata, mutta en ole kehdannut vielä kysyä päiväkodissa lapsen kavereiden vanhemmilta. Eivät edes tiedä meidän eronneen... olen vähän hölmö, tiedän. Mut yksityisessä pk:ssa tuntuu, että kaikilla on se ydinperhe ja omakotitalo ja iso Volvo. Mä taidan olla ainoa, joka kuskaa lapset bussilla sinne...

No, meitin kotona on lämmin meininki, kakluuna palaa ja vaiks ei sänkyä ees mulla vielä, niin silti oon onnellinen. Patja on ihan hyvä ja rakkautta riittää :)

Meillä on lapsi myös yksityisessä pk:ssa ja tuo "ydinperhe-omakotitalo-volvo" on aika yleinen yhdistelmä. Vaikka osa sentään kulkee bussilla ja asuu kerrostalossa...mutta ydinkeskustassa.

Tiedän aika hyvin mistä siis puhut:)

t. ap

kanssa ja oon juuri eronnut. Vanhempi lapsi haluaisi pyytää kavereita kylään. Pitäis kehdata, mutta en ole kehdannut vielä kysyä päiväkodissa lapsen kavereiden vanhemmilta. Eivät edes tiedä meidän eronneen... olen vähän hölmö, tiedän. Mut yksityisessä pk:ssa tuntuu, että kaikilla on se ydinperhe ja omakotitalo ja iso Volvo. Mä taidan olla ainoa, joka kuskaa lapset bussilla sinne...

No, meitin kotona on lämmin meininki, kakluuna palaa ja vaiks ei sänkyä ees mulla vielä, niin silti oon onnellinen. Patja on ihan hyvä ja rakkautta riittää :)

Meillä on lapsi myös yksityisessä pk:ssa ja tuo "ydinperhe-omakotitalo-volvo" on aika yleinen yhdistelmä. Vaikka osa sentään kulkee bussilla ja asuu kerrostalossa...mutta ydinkeskustassa.

Tiedän aika hyvin mistä siis puhut:)

t. ap

Ehkä vaan nostetaan leuka rinnasta ja kutsutaan niitä kavereita kylään sieltä pk:sta. Ihmisiä me kaikki ollaan, oli Volvo tai ei :)

jotenkin kiva huomata tästä ketjusta, etten ole ainoa, joka on tällaista miettinyt. "Mitä nekin meistä ajattelee?" on sellainen ajatus, jota ei tohtisi myöntää ajattelevansa, mutta lohdullista huomata, ettei ole ainoa. Meillä kaikilla olisi varmasti mukavampaa, jos pystyisimme olemaan ajattelematta tällaisia ja rohkeasti olisimme omia itsejämme erilaisten ihmisten seurassa.



Toivottavasti tämän ketjun mukavat vastaukset auttavat itseni lisäksi muutamia muita.

Minäkin asun vuokrakaksiossa kahden lapsen kanssa ja lasten pk alueella, jossa kaupunkimme korkeimmat tulot. Muut tuovat lapset BMW:n ja Audin maastureilla hoitoon, me kävelemme bussipysäkiltä. Olen itse hyvätuloinen, mutta aika hiljattain eronneena tilanne on tämä, ja itse asiassa mielestäni hyvä mahdollisuus opettaa lapsille, että ihmisiä ei pidä arvostella sen mukaan eikä kenenkään ihmisarvo muodostu sen perusteella, miten tämä asuu tai millaista materiaa hän omistaa. Häntä pystyyn ap ja rohkeasti lasten kavereita kylään! Jos joku katsoo kieroon, jätä moiset omaan arvoonsa. Vaikutat fiksulta ihmiseltä etkä varmaankaan edes haluaisi syvempää ystävyyttä sellaisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat sinua kotisi "hienouden" perusteella?