Todellinen "Facebook-päivitys" jouluaatosta

Ihan mukava jouluaatto. Ensi vuonna vois sukulaisemme opetella kunnioittaan meidän toiveita ja antaa vaan sen yhden lahjan per lapsi niinkun pyydettiin! Lapset oli sekaisin lahjamäärästä, ei osattu oikein iloita lahjoista eikä maltettu edes avata kaikkia. Ens vuonna siis taas tiukempi linja, mua niin kuvottaa tollanen lahjojen palvonta (ja niiden määrän ja hinnan luetteleminen FB:ssa) mitä jotkut harrastaa. Hyvää joulunaikaa kaikille, muistakaa ettei se oo materiasta kiinni. :)

Kaikki meni nappiin: aikataulut, tarjoilut, lahjat, lasten riemu. Silti kaipasin salarakasta niin että sattuu.

masensi ja zombina vedin aaton. paskaa paskaa.

klo 15. Meni monta tuntia hukkaan, mutta loppu oli sitäkin parempi. Kaikilla oli kuin olkin lopulta ihana joulu :)

Ensimmäinen joulu anoppilassa ja saa jäädä viimeiseksi. Aamupäivä töissä ettei tarvitse heitä heti aamusta nähdä. Aikataulut räjähtävät. Hirveetä pönötystä ja ihmettelyä, miksi en juo. Ei, en ole raskaana, tunnen itseni ja tulee ryypättyä kun alkaa kunnolla risoa. Lahjavuori ällöttää, ollaan kaikki aikuisia paitsi ensimmäinen lapsenlapsi on 2 kuukautta. Ruoka liian myöhään, nälkäkiukku nostaa päätään. Lahjoja avataan kaksi tuntia, hermo meni jo ekan puolen tunnin aikana. Lahjojen jälkeen äkkiä kotiin ajaen yhdessä kauheimmista ajosäistä missä olen ajanut ikinä. Kotiin juuri ennen puoltayötä, yksi siideri naamaan. En sitten saanut tilaisuutta käydä oman isän haudalla, laitan kynttilän parvekkeelle isälle ja eräälle toiselle tärkeälle aikuiselle lapsuudestani. Mies lohduttaa, että ensi vuonna mennään minun äidilleni ja ehkä seuraavana vuonna jos hyvin käy saamme viettää joulua omassa kotona omilla säännöillä (jotka on samat kun lapsuuden kodissani, jouluna tehdään sitä mikä on kivaa ja syödään sitä mikä on hyvää eli ei jouluruokia) ja saan heittää vieraat ulos jos alkaa siltä tuntua...



Onneksi joulu on vain ja ainoastaan kerran vuodessa!

Olen eronnut muutama vuosi sitten ja vietin joulua lapseni, vanhempieni ja miesystäväni kanssa. Hienot puitteet maaseudulla joulun viettoon, hyvää ruokaa, kiva viettää joulua näin pienellä porukalla, ei yksinäistä oloa kuten jonain jouluna on ollut, aitoa rakkautta, lapsi oli tyytyväinen kaikkiin lahjoihinsa, itse sain ihania lahjoja miesystävältä, eikä juuri mitään turhia lahjoja kenellekään, kaikki olivat hyvällä tuulella. Eron jälkeen on ollut vaikeaa ja huonoa onnea monessa asiassa, mutta näköjään joskus on hyvääkin tuuria ja joulu sujuu täydellisesti.

Lapset (varsinkin pienempi) saivat taas ihan turhaa sälää, semmoista jolla ei leikitä, joka täyttää vaan lelukopat. Muutama laatulahja olis ollut paljon mieluisampaa :/.



Veljen vaimo pilasi joulupukin vierailun. Ei osallistunut yhteislauluihin, tuhahteli jossain sohvan nurkassa ja teki tiettäväksi, että hän on jo vuosia sitten kertonut omalle lapselleen (nyt 6 v) että joulupukkia EI OLE olemassa. Olisi voinut ottaa edes meidän kolmivuotiaan huomioon, joka vielä pukkiin uskoo.

Veljeni nukkui (!!) eri huoneessa joulupukin vierailun ajan! Voi huhuhuh!



Ensi joulu vietetään kyllä KOTONA vain meidän perheen kesken!!

Ai että kun oli mukavaa. Harmitti oikeastaan vain vähän sillä kohtaa, kun appivanhemmat myöhästyivät ja pelkäsin laatikoiden kuivuvan uunissa. Ruokaa oli juuri sopivasti, vaikka tuntui, että en ollut tehnyt paljon mitään. Valmiina kaupasta ostetuista alkupaloista syntyi kaunis lautasellinen ja pääruoka oli hyvää. Kukaan ei vittuillut ja juttu luisti apeksilla ja siskollani. Mies tarjoutui auttamaan tiskauksessa.

mietin kestänkö omaa äitiäni. Meitä yhdistää kurja menneisyys ja ontto nykyisyys. Anoppi ja appiukko oli kivoja, mitä nyt appiukko loppuillasta vähän sammalsi ;) Lapset villejä, pettyneitä kun pukki ei tänäkään vuonna tullut. lahjoja ilmestyi silti. Puoliso oli ok, mutta petyin häneltä saamaani lahjaan..

Aikamoista tasapainoilua joulunvietto, että kaikilla olisi suurinpiirtein hyvä olla koko ajan. Pienin varsinkin pettyi pikkuasioista kuten siitä, ettei saanut mantelia puurosta. Isommat kinasteli vuoroista lahjoihin tutustuessa ja mies oli sitä mieltä, että pitäisi antaa kinastella, kun itse pyysin olemaan sovussa edes tämän yhden päivän. Tästä kaikesta huolimatta oli onnellinen, hyvä päivä - mutta illalla aika uupunut olo.

Viettääköhän rakkaani ensi joulunkin vaimonsa kanssa? Eikö se nainen jo tajua päästää irti miehestä joka ei ole vuosiin rakastanut, on poissaoleva ja huonotuulinen. Ja muuten, se puhelimen rämppäys ei ole pakollisten työmeilien hoitamista, mulle se tekstailee.

Kinkku ja lanttulaatikko pierettävät ihan saatanasti. Täytyy käydä kokoajan vessassa. Ei kylässä kehtaa revitellä. Kotona sitten...

Olipa surkea Joulu. Tunnen syyllisyyttä etten pysty luomaan sellaista joulua lapselleni kuin mitä itse olen saanut kokea (rahaa ja materiaa on, mutta se tietty tunnelma puuttuu) Harmittaa sekin ettei lapselle ole sisarusta jakamassa arkea ja tällaista juhlaa, pelkään että pelkästään meidän vanhempien seuraa tulee olemaan tylsää.

Anoppi jakoi lahjat vain lapsilleen ja lapsenlapsilleen, oikein erityisesti sanoi ääneen että "sinulle ei ole mitään". Lapsi kävi tuomassa yhden omista lahjoistaan minulle.

saa arvostamaan omaa perhettä entistä enemmän, ja joulua ilman pönötystä. Kun joululahjat avattiin ei todellakaan mennyt kahta tuntia ;) pikkulapset repi ja raastoi pakettinsa huimaa vauhtia auki, ja heti alkoi leikkiminen. Aikuiset juttelivat kaikkea hauskaa ja naurettiin paljon, osa porukkaa maistoi punkkua ruuan kanssa, kaksi erilaista pulloa avattiin, ja vaikka juojia oli kuusi, ei mennyt pullot tyhjiksi. Lapset pelasivat yhdessä simsiä jonkun aikaa 3v-20v, mutta aikuiset miehet eivät koneeseen koskeneet. Kukaan ei itkenyt lahjojen takia, ja lapset saivat toivottuja lahjoja, eikä ollut liikaa krääsää.

Oltiin siskon luona viettämässä joulua ja on aina yhtä kauheaa kuunnella sitä heidän vittuiluaan keskenään: Miksi perkele ne ei eroa tai riitele kahdenkesken. Tosi kiusallista ja inhottavaa.

Kirjoitin kyllä, että : kiitos siskokulta ihanasta ja tunteellisesta joulusta. Sydän täynnä jouluntunnelmaa lämpimän tunnelmanne takia.

Riideltiin miehen kanssa koko aattoaamu, uhkasin avioerolla ja hän haukkui minua "saatanan huoraksi". Sukulaisten tultua meno muuttui mukavammaksi ellei hienovaraista vittuilua joulupöydässä lasketa. Iltaa kohden joulumieli valtasi koko porukan. Ensi vuonna uudestaan!

Oltiin siskon luona viettämässä joulua ja on aina yhtä kauheaa kuunnella sitä heidän vittuiluaan keskenään: Miksi perkele ne ei eroa tai riitele kahdenkesken. Tosi kiusallista ja inhottavaa.

Kirjoitin kyllä, että : kiitos siskokulta ihanasta ja tunteellisesta joulusta. Sydän täynnä jouluntunnelmaa lämpimän tunnelmanne takia.

Riideltiin miehen kanssa koko aattoaamu, uhkasin avioerolla ja hän haukkui minua "saatanan huoraksi". Sukulaisten tultua meno muuttui mukavammaksi ellei hienovaraista vittuilua joulupöydässä lasketa. Iltaa kohden joulumieli valtasi koko porukan. Ensi vuonna uudestaan!

Kevyttä kenttävittuilua...

Ei kiirettä minnekään ja kun oman perheen kesken sitä vietettiin, saatiin itse määrätä päivän ohjelma. Jätetiin sauna väliin, että ei tarvitse kellon kanssa päivää vietää.

Lapset ja itsekin iloitsin lahjoista ja itse valitsemistamme ruuista. Lasten mentyä nukkumaan joimme vielä punaviiniä mieheni kanssa ja lopulta mies riisui viime jouluna saamani sexyt pikkuhousut...

Tämä päivä on mennyt yhtä rennossa tunnelmassa. Ihan kivaa on viettää joulua muiden seurassa, mutta kyllä tämä on kaikista mukavinta omassa kodissa omassa seurassa.

Ens vuonna en valmistele joulua kotona mitenkään. Ruoalla ei ole mitään väliä. Mies haluaa jouluna ranskalaisia ja kinkkua ja pelaa vain tietokoneella. Lapset istuvat telkan ääressä ja vinkuvat makaronia. En enää ihmettele niitä, jotka haluavat olla joulun kännissä tai karkaavat ulkomaille. Surullista olla yksin perhemessussa kirkossa.

Ihana aamuhetki miehen kanssa saunassa, lähdettiin hyvillä mielin joulusyöminkeihin äitini luokse lasten kanssa. (Joo, ne ei ollut saunassa mukana).



Sitten kotiin kun hämärtyy, lumitöihin ja sisään rentoutumaan ja kynttilät palamaan. Lapsille lupa avata lahjat, että ehtivät jopa hieman leikkiä niillä. Miehen kanssa nautitaan lasten ilosta sohvalla oleillen rennoissa kotivaatteissa ja alkoholia ei nautita lainkaan :)

Aattona oli pakolliset kyläilyt, kun otetaan huomioon muidenkin tunteet ja joulufiilikset. Ihan kivasti sujui ekassa kyläpaikassa, lapset saivat lahjoja, juotiin glögiä ja syötiin joulutorttuja. Itsekin sain pari pakettia ja olivat tosi mieleisiä!



Matka toiseen kyläpaikkaan oli kamala. Väsytti myös ja olisi tehnyt mieli kotiin.



Toisessa kyläpaikassa syötiin, ja ruoka oli yllättävän hyvää mutta ei silti sellaista kuin itse tekisin.



Lapset saivat lahjat, mutta perheen vanhin lapsi oli sairas ja makasi kovassa kuumeessa omassa huoneessaan. Emäntä tietysti vietti siellä aikaa ja lähdettiin siksi aiemmin. Isäntä oli siitä näreissään.



Tänään on ollut (melkein) täydellinen joulu. Lapset löysivät isoimmat paketit kuusen alta (ei jaksettu raahata niitä kyläpaikkoihin) heti aamulla. Sitten availtiin kyläpaikkojen lahjoja pakkauksista, lapset leikkivät, mies katseli elokuvia. Tein täydellisen joulupöydän ja söin PALJON. Ihanaa. Ruoan jälkeen lumitöihin ja lapset tekivät lumilinnaa.



Ilta sujunut niin, että mies on nukkunut, isompi pelaa Harry Potter-peliä ja pienempi katsoo Postimies Patea. Voisi ehkä olla toisinkin mutta menköön näin.



Jälkiruokakin onnistui!