Veljen vaimo välttelee miehen sukulaisia! :(

Kiitos 15 selvennyksestä. Yritän ymmärtää, mutta vaikeata se on.

Minusta tuollainen käytös on vain tosi moukkamaista ja töykeää. Olen ilmeisesti saanut ihan erilaisen kasvatuksen.

Siis miehesi sukulaiset eivät ole konkreettisesti tehneet sinulle mitään "pahaa", päinvastoin, mutta sinua ei vaan kiinnosta ja haluat itse valita seurasi. "Et vain jaksa että elämääsi tulee uusia ihmisiä"? Eikö puolison mukana tule aina uusia ihmisiä?

Huvittavinta on se, että veljeni sukulaiset ja läheiset kelpaavat veljeni vaimolle aina silloin, kun on talkoita tai muita remontteja joissa apua tarvitaan: silloin ei vaimon sukulaisia tai ystäviä paikalla näy. Mutta kun remontit ja talkoot on ohi, kutsutaan taas kälyn sukulaiset ja tuttavat paikalle ihastelemaan lopputulosta ja vietetään harjakaisia, siis sellaisten ihmisten kesken, jotka eivät ole edes tehneet yhtään mitään. Me siis kelpaamme ilmaiseksi työvoimaksi ja apujoukoiksi, mutta normaaliin seurusteluun sitten emme kelpaakaan.

siis jos joku ei halua juoruakkoja lähimmiksi ystävikseen, niin on moukka ja epäkohtelias?

AP:n veljen vaimolla on pakko olla jotakin henkisiä ongelmia. Ei tuo tuollainen käytös ihan normaalilta kuulosta erityisesti jos kyseessä on aikuinen, lähemmäs kolmekymppinen äiti-ihminen.



Olisko hän kateellinen jollekin teistä jostakin? Kärsiikö hän alemmuskomplekseista? Ei tahdo olla seurassanne koska tuntee itsensä "huonommaksi", "rumemmaksi", "tyhmemmäksi", "köyhemmäksi" jnejne. Monestihan ihminen ei kestä itseään parempien tai vaihtoehtoisesti itseään huonompien ihmisten seuraa vaan haluaa vältellä heitä kaikin keinoin.

Monet miniät myös ovat (uskokaa tai älkää) katellisia anopeilleen ja kälyilleen ja saattavat aidosti tuntea esim. mustasukkaisuutta miehestään. Tällöin kyseessä luonnollisesti on henkisesti epätasapainoinen henkilö, mutta sellaisiakin on olemassa.

Minun mielestäni veljesi vaimo on erittäin epäkohtelias. Ehkä hänet on kasvatettu huonosti. Joskus ihmiset valitsevat kummallisia puolisoita. Aina ei voi olla hyvä tuuri, kun maailmassa on niin monenlaisia hiihtäjiä.

vai ehkä sinä olet huonosti kasvatettu kun yrität määrätä toisia olemaan kanssasi etkä jätä ihmisiä rauhaan vaikka he selkeästi ilmaisevat toiveensa että hommaisit itsellesi oman elämän.

mikä oikeus sinulla on vaatia jotain ihmistä olemaan kanssasi bestis, suunnilleen, sillä perusteella että hän meni veljesti kanssa naimisiin?

Miksi tästä pitää tehdä tällainen numero? Eikö ap voisi vaan keskittyä omaan elämäänsä ja lopettaa veljen perheen kontrollointi?

niinpä. tämähän on huonoa käytöstä jos mikä. väkisin tunkeutua toisen ihmisen elämään.

Kuin pullosta tullu.

Miksi tästä pitää tehdä tällainen numero? Eikö ap voisi vaan keskittyä omaan elämäänsä ja lopettaa veljen perheen kontrollointi?

niinpä. tämähän on huonoa käytöstä jos mikä. väkisin tunkeutua toisen ihmisen elämään.

"Väkisin tunkeutua toisen ihmisen elämään"?! Jos tässä joku on tunkeutunut niin juurikin tämä veljen vaimo. Hänhän se on "väkisin tunkeutunut" perheeseen jos joku.

Ei kai kukaan oleta tai odota hänen olevan bestis anoppinsa tai miehensä sisarten kanssa? Tässä kai peräänkuulutetaan edes vähäisiä käytöstapoja ja satunnaista tapaamista, ei luulisi olevan vaikeaa tai ylitsepääsemätöntä kenellekään aikuiselle ihmiselle. Kun on vakavassa parisuhteessa jonkun kanssa, kuvioon kuuluu automaattisesti myös sen toisen ihmisen perhe, jos nyt ei ihan täysorvosta ja täysin sukulaisuhteettomasta ole kyse.

Mun itse on vaikea käsittää että joku voi olla olematta tekemisissä miehensä perheen kanssa, koska "ei vaan jaksa" tai "ei vaan halua". Voiko itsekkäämpää ja kylmempää olla? Mistä tällainen egoismi oikein ryöppyää? Ihan tavallisia, tuntevia ihmisiä ne miehenkin sukulaiset on, hyveineen ja paheineen - kuten sinäkin ja sinun oma sukusi ja tuttavapiirisi. Sukulaisuhteet ovat suuri rikkaus, niiden arvon huomaa ennemmin tai myöhemmin.

Ajatella että miehen suku on nyt myös minun sukuani. Eli vaikkei anopin ja kälyn kanssa välttämättä sydänystäviä ollakaan, niin ystäviä kuitenkin..

Ok, kaikki eivät ole niin puheliaita eivätkä sosiaalisesti taitavia, mutta kyllä oman miehen takia pitäisi hieman yrittää olla hänen sukunsa kanssa myös! Eri asia jos mies itse ei myöskään halua olla tekemisissä sukunsa kanssa ja on ihan kunnon syitä, kuten se että miehen sukulaisten tapaaminen aiheuttaa pahaa mieltä joka kerta.

Ei se ole mielestäni tuppautumista jos käy oman veljen luona kylässä. Oman veljeni vaimo on ollut myös melko hyytävä äitiäni kohtaan, ja ymmärrän häntä koska äitini on välillä puolihuolimattomasti miniänsä tekemisiä kritisoinut... He ovat myös todella erilaisia ihmisiä eikä äitini vaan ole tajunnut ettei hänen tyylinsä ole välttämättä se ainut oikea tyyli. Äitin on uhrautuja, joka tekee kaikkensa perheen eteen, veljen vaimolla on harrastuksia ja hän on itsekkäämpi, mikä on ihan ok. Onneksi välit ovat parantuneet vanhemmiten. Itse soittelen veljelleni ja käymme heillä tietenkin aina kun siellä päin olemme käymässä. Veljen vaimo on älykäs ja mielenkiintoinen ihminen, ehkä hieman pidättäytyvä, mutta kun olen nyt vanhempana hänet oppinut tuntemaan itse, niin hän on ihana ihminen. Nuorempana kuuntelin äitini kriittisiä kommentteja jotka vaikuttivat selvästi minunkin mieleipiteisiini hänestä....

Mielestäni ap, jos kysyt veljeltäsi, niin se ei auta mitään. Sinun pitää itse luoda suhde veljesi vaimoon, ja jos sitä ei synny, niin sitten ei synny. Kaikki ihmiset kaipaavat hyväksyntää sellaisena kuin ovat. Ehkä käly on niin erilainen kuin sinä, ettei pysty olemaan seurassasi oma itsensä? Voithan kysyä veljeltäsi ja vaikka varmistaa että haluaako veli kuitenkin olla kanssasi tekemisissä. Kerro että veli on sulle tärkeä.

Toivoisin että ihmiset olisivat suvaitsevampia toisiaan kohtaan, eivätkä heti tuomitse jos joku käyttäytyy eri tavalla kuin itse!

Miksi tästä pitää tehdä tällainen numero? Eikö ap voisi vaan keskittyä omaan elämäänsä ja lopettaa veljen perheen kontrollointi?

niinpä. tämähän on huonoa käytöstä jos mikä. väkisin tunkeutua toisen ihmisen elämään.

"Väkisin tunkeutua toisen ihmisen elämään"?! Jos tässä joku on tunkeutunut niin juurikin tämä veljen vaimo. Hänhän se on "väkisin tunkeutunut" perheeseen jos joku. Ei kai kukaan oleta tai odota hänen olevan bestis anoppinsa tai miehensä sisarten kanssa? Tässä kai peräänkuulutetaan edes vähäisiä käytöstapoja ja satunnaista tapaamista, ei luulisi olevan vaikeaa tai ylitsepääsemätöntä kenellekään aikuiselle ihmiselle. Kun on vakavassa parisuhteessa jonkun kanssa, kuvioon kuuluu automaattisesti myös sen toisen ihmisen perhe, jos nyt ei ihan täysorvosta ja täysin sukulaisuhteettomasta ole kyse. Mun itse on vaikea käsittää että joku voi olla olematta tekemisissä miehensä perheen kanssa, koska "ei vaan jaksa" tai "ei vaan halua". Voiko itsekkäämpää ja kylmempää olla? Mistä tällainen egoismi oikein ryöppyää? Ihan tavallisia, tuntevia ihmisiä ne miehenkin sukulaiset on, hyveineen ja paheineen - kuten sinäkin ja sinun oma sukusi ja tuttavapiirisi. Sukulaisuhteet ovat suuri rikkaus, niiden arvon huomaa ennemmin tai myöhemmin.

Olen ajatellut, että miehen perhe olemme minä ja lapset. Miehen lapsuudenperhe ovat hän, sisaruksensa ja vanhempansa ja suku on sitten tuota lajempi juttu.

Sinun ajatusmallissasi miehen perhettä ovat niin nykyperhe, lapsuudenperhe kuin mahdollinen edellinenkin perhe, joiden kaikkien kanssa pitäisi siis olla väleissä. Käyt varmasti usein miehesi kanssa miehen exällä kylässä, istutte sohvalla ja rupattelette mukavia?

Itse olen sosiaalinen ja haluan

Ajatella että miehen suku on nyt myös minun sukuani. Eli vaikkei anopin ja kälyn kanssa välttämättä sydänystäviä ollakaan, niin ystäviä kuitenkin..

Ok, kaikki eivät ole niin puheliaita eivätkä sosiaalisesti taitavia, mutta kyllä oman miehen takia pitäisi hieman yrittää olla hänen sukunsa kanssa myös! Eri asia jos mies itse ei myöskään halua olla tekemisissä sukunsa kanssa ja on ihan kunnon syitä, kuten se että miehen sukulaisten tapaaminen aiheuttaa pahaa mieltä joka kerta.

...

Mulla on sama.

Tai siis ajattelen, että miehen mukana saan uuden suvun ja perheen, johon pääsen tutustumaan ja ehkä suhteen vakavoituessa myös itsekin kuulumaan. Suku on se pakollinen paha tai vaihtoehtoisesti hyvä, johon on vain tutustuttava ja oltava tekemisissä. Se on se paketti, joka miehen mukana tulee ja josta ei voi täydellisesti koskaan kieltäytyä vaikka "just nyt ei nappaisikaan".

Mä en ikinä kehtaisi esim. vain todeta, että "mun äiti on ykkös-mummo, me ei toista mummia tai anoppia elämäämme tarvita koska MINÄ sanon niin". Tai etten minä vain viitsi tai jaksa olla tekemisissä mieheni lähisukulaisten kanssa. Aivan sairas ajattelumaailma!

Erityisesti jos nämä miehen sukulaiset eivät ole edes tehneet mitään ilkeää tai pahaa, jonka perusteella heitä näin huonosti ja tökerösti kohdellaan.

Olen ajatellut, että miehen perhe olemme minä ja lapset. Miehen lapsuudenperhe ovat hän, sisaruksensa ja vanhempansa ja suku on sitten tuota lajempi juttu.

Sinun ajatusmallissasi miehen perhettä ovat niin nykyperhe, lapsuudenperhe kuin mahdollinen edellinenkin perhe, joiden kaikkien kanssa pitäisi siis olla väleissä. Käyt varmasti usein miehesi kanssa miehen exällä kylässä, istutte sohvalla ja rupattelette mukavia?

Ex-vaimohan ei ole sukulainen, ainoastaan kuuluu sukuun mahdollisten lasten kautta aina. Ex on sukuun naitu ja mahdollisesti nyt siis suvusta ns. pois naitu, sinun kauttasi - olettaen että te siis olette miehesi kanssa naimisissa tai edes missään muodoin vakavassa suhteessa.

En käy mieheni exän luona kylässä, miksi ihmeessä kävisin? Mutta lasten vuoksi väleissä on pakko olla, edes auttavissa. Ja ettei alkuperäinen aihe unohtuisi, luonnollisesti mieheni siskon ja mieheni vanhempien luona taas käyn ja usein käynkin, he kun ovat lähisukua. Eivät he ole tehneet minulle mitään pahaa - päinvastoin, he ovat olleet oikein mukavia.

näitä vastauksia.



Mutta, lähes 30-vuoden elämänkokemuksellani, kyllä näitä tapauksia löytyy ainakin vanhempieni sukupolvessakin. Ja myös miehet voivat eristää vaimonsa tämän suvusta!

Jaa. Miehen siskolle ja miehelleen kelpaa äitinsä ja isänsä työ. Remontit, lastenhoito, auton huollot, siivoukset, jouluruoat... Mutta eivät kyllä vapaalla yhdessä vietä aikaa pahemmin, mitä nyt vievät lapsensa mummolaan hoitoon.



En sitten tiedä mikä on syy ja mikä on seuraus. Anoppi on itkuinen marttyyri. Ei omia ystäviä ollenkaan. Velloo kurjassa lapsuudessaan.

Miehen sisko on huumorintajuinen ihminen, huippuäiti (kärsivällinen ja huumorintajuinen). Tullaan juttuun kun nähdään. Nähdään harvoin, he viihtyvät perheensä kesken. Asuvat kaukana.

Niin ja lapset hyvin kasvatettuja heillä, ei siis ole kärsivällinen tyyliin, "hakkaa vaan pekkaa, kun mieli tekee", vaan kuria pitää myös.

Ymmärrän kyllä, ettei ole kohteliasta veljen vaimolta olla olematta tekemisissä miehensä perheen kanssa, mutta eikö tämän miehen perheen pidä ollenkaan edes yrittää käyttäytyä? Omassa tapauksessani miehen perheenjäsenet esim. kävelivät mielipiteitteni ylitse, puhuivat vain itsestään ja olivat töykeitä.



t:veljen vaimo

Minä olen muuten myös sellaisen tasa-arvon kannattaja, että ei ole mitenkään NAISEN tehtävä kestittää vieraita. Jos minulla on joku kesken ja joku miehen suvusta tulee käymään, niin kyllä se on ihan miehen oma asia kestittää vieraansa. Kyllä, minä en silloin kerta kaikkiaan viitsi keskeyttää omaa juttujani ja kyllä, minä oletan että mies myös osaa kattaa kahvipöydän ja jopa tarjota sen ruoan. 

Ja mitä se sellainen remontti- ym. apu on, josta vain miniä jää velkaa jotain? Onpa hyvä, että ollaan käytetty ulkopuolista remppa-apua, mistä tietenkin joku sukurakas vetää herneen nenään, kun heitä ei ole pyydetty vaikka kyllä mekin nyt yksi keittiö kootaan. 

Miehen porukka on niin outoa, etten keksi mitään puhuttavaa niiden kanssa enää sen jälkeen kun säät on keskusteltu. Joten suosiolla pysyttelen erossa niiden pippaloista. Sitä paitsi menin naimisiin mieheni kanssa, en suvun. Lupasin rakastaa vain miestäni, suvusta ei ollut mitään puhetta.

terveisin eräs veljen vaimo

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 08:21"]

Kysymys on useimmiten käytöstapojen puutteesta ja sairaalloisesta itsekkyydestä. Sitähän se on, kun pitää puolison sukua dissata keksityillä syillä. Ei yhtään pysty ajattelemaan puolisoa ja hänen elämäänsä vaan kaikki pyörii oman navan ympärillä. Sukulaiset on kuin työkaverit. Niitä ei voi valita, mutta niiden kanssa oikealla asenteella voi elää hyvin. Ystävällisyys palkitaan ystävällisyydellä ja minusta se on todellakin väärin sitä puolisoa kohtaan alkaa tuo pelinpito.

[/quote]

Höpöhöpö. Ei kaikilla henkilökemiat vaan kohtaa, työpaikallakaan, ja jos nuo skismaa aiheuttavat ihmiset nyt sattuvat olemaan miehen sukulaiset, niin miksi pitäisi yrittää leikkiä sydänystävää heidän kanssaan? Minulla ihan sama tilanne kuin nro. 130, ei vaan ole miehen sukulaisten kanssa mitään juteltavaa, kiinnostuksen aiheet ja maailmankuva muutenkin on niin erilaiset. "Pakolliset menot" kuten ristiäidet, jouluvisiitit tms. jaksan tehdä heidän kanssaan tikusta asiaa, mutta muuten en heitä näe. En ole todellakaan periaatteesta miehen sukulaisia vastaan vaan kun en vaan viihdy heidän seurassaan, enkä usko että hekään minun seurassani.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 04:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 02:09"]

Olen myös ollut veljen vaimo joka ei ole halunnut mennä tämän sukulaisten luokse käymään.

Kun menin ensimmäistä kertaa käymään miehen vanhempien luokse, odotin paljon. Ensi rakkauteni äidistä olin pitänyt todella paljon. Hän oli minulle nuorelle tytölle sellainen äitihahmo jota oma äiti ei ollut. Tämän miehen vanhemmat eivät kuitenkaan olleet kuten poikansa, helposti lähestyttäviä. He olivat kylmäkiskoisia. Istuin kahvipöydässä ja muut puhuivat vain oman sukunsa asioista ja jokainen oma yritykseni osallistua keskusteluun ohitettiin. Myöhemmissä vierailuissa keskustelunaiheet olivat toisten haukkumista ja juoruilua. Suku oli sisäänpäin lämpenevää ja minun joka oli paljon elämää ja erilaisia ihmisiä nähnyt oli vaikea löytää mitään yhteistä. Minulle haukuttiin miehen veljen vaimoa joten tietenkin fiksuna tajusin, että niin minuakin haukutaan. Vierailut olivat piinallisen rasittavia koska mitään aitoa yhteyttä ei voinut luoda.

[/quote]

Tähän asti aivan kuin minä. Mieheni perheestä etenkin miehen veli käveli suorastaan huoneesta pois, jos joutui jäämään samaan huoneeseen kahdestaan kanssani. Ei ikinä puhunut minulle, ei koskaan katsonut jos puhuin. Eikä ole muslimi edes ;) Sovinisti kyllä on.

Exäni talossa jopa asuin nuorena. Heidän tasapainoiseen ja toisia tukevaan moderniin perheeseensä sovin hyvin, ja ex-anoppi oli läheinen puolin ja toisin. Myös kälyn kanssa olimme läheisiä, eikä minkäänlaiselle kilpailulle ollut tarvetta. Olimme ystäviä kauan eron jälkeen, vasta muutto kauas etäännytti. Sen sijaan mieheni epätasapainoisessa perheessä omatkin ongelmani tulivat esille. Menin aluksi mukaan miniän ja anopin keskinäiseen haukkumiseen. Kyse oli kömpelöstä selviytymisstragiasta, oli kauhea vimma saada hyväksyntä edes joltain suvusta. Kunnes tuli lapset, enkä enää tarvinnutkaan hyväksyntää henkisesti. Aikuistuin henkisesti rikkinäisestä lapsuudesta. Vetäydyin miehen suvusta, ja lasten takia tarkoituksella yritimme vierittää syyn minuun, että olen niin outo tms, (kuten itsekin aina minua kuvailivat). Vaan ei kelvannut sekään, että mies olisi hoitanut suhteita sukuunsa. Valokeila pysyi silti miniöissä ja suvun naisissa.

Epäilen osassa näitä tapauksia kyseessä olevan sisarusten piiloutuminen puolisoidensa selkien taakse. Ei ehkä tahallaan tai tietoisesti, mutta olisiko liian repivää miettiä sisarusten omia välejä? Tai sitten sisarus ei enää vain kiinnosta. Sehän on tietysti OK, kuten myös se jos sitä ei kehdata myöntää, vaan on helpompi ylläpitää kuvitelmaa, että käly estää miestä pitämästä yhteyttä.

[/quote]

Meillä myös niin, että mies ei oikeasti ollut mitenkään hirveän innostunut tapamaan sisartaan, ihan itse. Sukurakas oli, mutta ei erityisesti halunnut siskonsa kanssa viettää aikaa. Osa ihmisistä menee eteenpäin ja vaikka sukulaiset olisivat tärkeitä he eivät halua olla liian kinteästi yhteydessä kaikkiin.

Osa ihmisistä yrittää pitää yllä sitä lapsuuden kuviota. On aina helppo etsiä syylliseksi suvun ulkopuolinen ihminen, mutta tosiasiassa jos ihminen sukuaan haluaa nähdä hän järjestää sen ajan. Jos veljen vaimo ei ole suvulle mieleen kannattaa muistaa, että veli on hänet valinnut joten tässä on jotain mitä veli kaipaa.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 09:20"]Miehen porukka on niin outoa, etten keksi mitään puhuttavaa niiden kanssa enää sen jälkeen kun säät on keskusteltu. Joten suosiolla pysyttelen erossa niiden pippaloista. Sitä paitsi menin naimisiin mieheni kanssa, en suvun. Lupasin rakastaa vain miestäni, suvusta ei ollut mitään puhetta.

terveisin eräs veljen vaimo

[/quote]

Iso peesi tälle. Terveisin myös erään veljen vaimo.