Veljen vaimo välttelee miehen sukulaisia! :(

Kysymys on useimmiten käytöstapojen puutteesta ja sairaalloisesta itsekkyydestä. Sitähän se on, kun pitää puolison sukua dissata keksityillä syillä. Ei yhtään pysty ajattelemaan puolisoa ja hänen elämäänsä vaan kaikki pyörii oman navan ympärillä. Sukulaiset on kuin työkaverit. Niitä ei voi valita, mutta niiden kanssa oikealla asenteella voi elää hyvin. Ystävällisyys palkitaan ystävällisyydellä ja minusta se on todellakin väärin sitä puolisoa kohtaan alkaa tuo pelinpito.

Usein kyse on myös mustasukkaisuudesta. Sairas omistushalu ajaa siihen, että pitää katkoa toisen elämästä sukulaissuhteet ja erityisesti naissuhteet (äiti, siskot) pois. Oma äitini oli isäni mukaan tälläinen aikanaan. Hän kuulemma käyttäytyi isäni kolmea siskoa ja mummua kohtaan kuin nenäkäs hirviö aikanaan. Siskotkin on sellaisia hyväntahtoisia ja vähän yksinkertaisia, äitini taas sanavalmis ja nokkela. Oikein nautti näpäytellä niitä ja keksi kaikkia tekosyitä, että saisi pidettyä etäisyyttä isäni sukulaisiin ja erityisesti naissukulaisiin. No, vuodet kului ja hiukan pehmeni meidän lasten myötä mummua kohtaan. Vieläkin muistan lapsuudesta, kun äitilläni ei ollut mitään mukavaa sanottavaa isäni naissukulaisista, vaikka itsestäni ne oli aina ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Sitten kuoli mummu noin 20 vuotta sitten ja nykyään äitini hehkuttaa edesmennyttä, taitavaa ja mukavaa anoppiaan. Joskus hymyilyttää, kun kuuntelee. Samoin isän siskoista se ainoa, joka asuu lähellä on nykyään sairas ja äiti käy sitä jeesaamassa enemmän kuin tarvisi ihan oma-aloitteisesti... Niin, ne vuodet pehmentää. Ensimmäisestä tapaamisesta on nyt 47 vuotta ja äitikään ei jaksa enää ottaa etäisyyttä ja olla kitkerä. Isä tästä joskus mulle jutteli vähän naureskellen ja sanoi aikanaan hävenneensä äitini käytöstä, kun siihen ei ollut mitään syytä.

Minullakin kokomuksia mieheni sisarusten puolisoista. Kohta lakkaan kutsumasta heitä synttäreille ym kun eivät koskaan tule. Tuovat ehkä lahjan ja sitten lähtevät jonkun tekosyyn nojalla kotiin. En tajua!!

Aina kun juttelemme, minusta meilllä synkkaa. Saatamme sopia, että näemme taas. Kun näkemisen aika on, niin yhtäkkiä tulee joku ohari-tekstari, että tekeekin mieluumminen jotain muuta.

Todella epäkohteliasta ja ihmeellista mielestäni! Voiko heillä olla joku sosiaalisten tilanteiden pelko, olen miettinyt... Aion kysyä asiaa joskus, koska se häiritsee niin paljon.

Vielä pari pointtia vanhaan ketjuun, jonka löysin googlatessa. Meillä on ollut pitkä parisuhde, ei ole lapsia.  Alkuun oltiin paljon tekemisissä miehen suvun kanssa ja hyvin tultiin toimeen. Olen kuitenkin aina tarvinnut omaa tilaa ja toisten nurkissa yöpyminen saa minut syvän ahdistuksen valtaan, jos pitäisi olla 1-2 yötä pidempään. Koska nämä asuvat eri paikkakunnalla, se on ainoa vaihtoehto. Miehen suku on niin säästäväistä että hotellivaihtoehto ei tule kysymykseen. Ja 1-2 yötä on heistä törkeän vähän. Heitä on vielä tosi paljon ja olettavat että minä hoidan yhteydenpidon koko sukuun. Aina saan vihjailuja kuinka pitäisi ostella lahjoja serkunkin lapsille! Mies ei laita tikkua ristiin. Omassa suvusssa yhteydenpitoon aina ollut  vähäisempää ja isäni ja äitini ovat kumpikin hoitaneet oman sukunsa. Eli isoja kulttuurieroja näissä asioissa on. 

[quote author="Vierailija" time="20.12.2012 klo 14:06"]

jos haluat.

Itse olen varmaan aika samanlainen kuin mitä kuvaat veljesi vaimoa, eikä meillä ainakaan ole mitään "vikaa" tai mitään ole tapahtunut. Minä vaan olen hyvin erakkomainen ja epäsosiaalinen ihminen enkä halua tavata oikein ketään ihmisiä. En olekaan itse asiassa tavannut mieheni sukulaisista juuri ketään enkä haluakaan tavata. Miksi aina tarvisi jonkun suvun kanssa olla tekemisissä? Mä en ole omasta suvustakaan kenenkään muiden kuin vanhempieni kanssa tekemisissä.

Pakkohan asiasta on varmaan jo uskaltautua kysymään. Toivottavasti en vaan polta siltoja mihinkään suuntaan. :(

Eihän siinä mitään sinänsä, ettei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä ja on erakkoluonne. Mutta tässä on kyse puhtaasti siitä, että tämä ihminen on kyllä aktiivisesti kavereidensa ja omien sukulaisten kanssa tekemisissä (järjestää juhlia, kahvittelee, käy kylässä, kutsuu kylään), mutta systemaattisesti välttelee miehensä sukulaisia. Ei tuota seuran itsekästä valikoimista voi enää laittaa pelkästään huonon itsetunnon, arkuuden tai puuttuvien käytöstapojen piikkiin.

Selvästi asia vaivaa veljeänikin, on jo pari kertaa käyttäytynyt anteeksipyydellen ja takellellut jotakin epämääräistä vaimonsa käytöksestä. Veljeni osallistuu AINA vaimonsa puoleisiin sukujuhliin, vaimonsa ei osallistu IKINÄ miehensä puoleisen suvun juhliin. Kyseessä on kuitenkin jo kolmekymppinen, aikuinen nainen. Jos olisi edes joku syy, asia olisi helpompi ymmärtää.

Miksi sen pitäisi olla teidän kanssa tekemisissä? 

Veljien vaimot tuovat pirullisuuden yleensä sukulaisuussuhteisiin. Ennen toimivat sisaruussuhteet menevät yhtäkkiä kälyn ilmaantuessa paikalle täysin poikki, koska veljen vaimo. koska veljen vaimo ei tykkää miehen sisarista on mustasukkainen jne. kiitos ei - varsinkin tietyltä alueelta olevat paskat narskukälyt.. pilasivat hyvän sisarussuhteen  sekä muutkin sukulaissuhteet. kukaan ei pitänyt sukuuun tulleesta päällepäsmäristä ja velikin kuihtui silmssä ilottomaksi robotiksi. sai maat ja mannut vaimoke mutta millä hinnalla. kulisseilla ja sukulaisuussuhteiden rikkomisella. jos veli olisi ollut edes onnellinen.. hirwiön kanssa asuessaan, niin eri asia. ei ollut. :(  siitkin tuli sarkastinen, ilkeä ja munaton..

Niin tuttu juttu! Veljeni meni äskettäin uusiin naimisiin tällaisen naisen kanssa. Naisella on useita avioliittoja takanaan, ja kaikista niistä on myös lapsia. Avioerot johtuivat hänen mukaansa aina vain siitä toisesta osapuolesta. Välit ex-aviomiehiin ovat poikki. Hän on kontrollifriikki ja manipuloiva nainen, joka on jo alkanut erkaannuttaa minua ja muuta lähisukua hänen uudesta perheestään. En oikein tajua, mitä veljeni näkee siinä naisessa, joka on kaiken lisäksi törsäilevää laatua. Hänen omat tulonsa eivät riitä yksinhuoltajana toimimiseen, eli pitää olla mies, joka auttaa arkielämän kustannuksissa. Heti kohta muutettuaan veljeni luokse hän alkoi emännöidä siellä oikein viimeisen päälle: ei-jei-jei, tänne ei tuoda sitä eikä tätä tavaraa, ei ole tilaa, nuo eivät 'matsaa' settieni kanssa, ei sitä eikä tätä. Ei edes veljeni lapsiin liityviä perintötavaroita (mm. isohko, rahintyylinen lipas, johon voi laittaa vaikkapa koruja), joita vanhempani olisivat halunneet antaa jälkipolvelle: EI MAHDU!!! Näin vastattiin. Niin, ja "sokerina" pohjalla: tämä uusi vaimo onnistui savustamaan veljeni lapset kokonaan pois perheen elämästä. Välittömästi sen jälkeen menivät lasten sängyt ym. heidän käyttämänsä irtain myyntiin netin kautta. Olen sitä mieltä, että veljeni on sittenkin vässykkä ja täysin naisen vietävissä. Tämä on valitettava tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttu juttu! Veljeni meni äskettäin uusiin naimisiin tällaisen naisen kanssa. Naisella on useita avioliittoja takanaan, ja kaikista niistä on myös lapsia. Avioerot johtuivat hänen mukaansa aina vain siitä toisesta osapuolesta. Välit ex-aviomiehiin ovat poikki. Hän on kontrollifriikki ja manipuloiva nainen, joka on jo alkanut erkaannuttaa minua ja muuta lähisukua hänen uudesta perheestään. En oikein tajua, mitä veljeni näkee siinä naisessa, joka on kaiken lisäksi törsäilevää laatua. Hänen omat tulonsa eivät riitä yksinhuoltajana toimimiseen, eli pitää olla mies, joka auttaa arkielämän kustannuksissa. Heti kohta muutettuaan veljeni luokse hän alkoi emännöidä siellä oikein viimeisen päälle: ei-jei-jei, tänne ei tuoda sitä eikä tätä tavaraa, ei ole tilaa, nuo eivät 'matsaa' settieni kanssa, ei sitä eikä tätä. Ei edes veljeni lapsiin liityviä perintötavaroita (mm. isohko, rahintyylinen lipas, johon voi laittaa vaikkapa koruja), joita vanhempani olisivat halunneet antaa jälkipolvelle: EI MAHDU!!! Näin vastattiin. Niin, ja "sokerina" pohjalla: tämä uusi vaimo onnistui savustamaan veljeni lapset kokonaan pois perheen elämästä. Välittömästi sen jälkeen menivät lasten sängyt ym. heidän käyttämänsä irtain myyntiin netin kautta. Olen sitä mieltä, että veljeni on sittenkin vässykkä ja täysin naisen vietävissä. Tämä on valitettava tosiasia.

Saitko hääkutsua?

Sukulaisuussuhteet ylipäätään ja suhteet appivanhempiin erityisesti ovat ongelma monessa perheessä. Uusperheissä taas hankaluuksia aiheutuu usein siitä, että kummallakin on mobesti ennestään lapsia ja sitten saadaan vielä yhteisiä. Aina joku kokee itsensä syrjityksi.

Onneksi on myös sukuja ja perheitä, joissa keskinäiset suhteet ovat  hyvät. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Käly ei halua, että lapset joutuvat tekemisiin ailahtelevan ja räiskyvän luonteesi kanssa, josta olet ihan diagnoosinkin saanut. Luonnehäiriösi on se tekijä, jonka vuoksi myös veljesi sinua välttelee, koska ei jaksa ikuista jankuttamistasi.



Lapset pelkäävät sinua, eikä syyttä. Äitinsä taas ei jaksa jatkuvaa valitustasi ja sitä, että sinulle ei kelpaa mikään eikä kukaan.



Etenkin jouluna halutaan pysyä sinusta niin kaukana kuin ikinä voidaan ja millä tahansa tekosyyllä ollaan tulematta paikalle ihmettelemään tempauksiasi. Nälviminen ja moittiminen etenkin lasten kuullen on aiheuttanut sen, että mieluummin ollaan pois sukujuhlista kuin tullaan haukuttaviksi.

Amen! 

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisuussuhteet ylipäätään ja suhteet appivanhempiin erityisesti ovat ongelma monessa perheessä. Uusperheissä taas hankaluuksia aiheutuu usein siitä, että kummallakin on mobesti ennestään lapsia ja sitten saadaan vielä yhteisiä. Aina joku kokee itsensä syrjityksi.

Onneksi on myös sukuja ja perheitä, joissa keskinäiset suhteet ovat  hyvät. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Tästähän se ratkaisu löytyi. Ei muuta kuin pata tulelle, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttu juttu! Veljeni meni äskettäin uusiin naimisiin tällaisen naisen kanssa. Naisella on useita avioliittoja takanaan, ja kaikista niistä on myös lapsia. Avioerot johtuivat hänen mukaansa aina vain siitä toisesta osapuolesta. Välit ex-aviomiehiin ovat poikki. Hän on kontrollifriikki ja manipuloiva nainen, joka on jo alkanut erkaannuttaa minua ja muuta lähisukua hänen uudesta perheestään. En oikein tajua, mitä veljeni näkee siinä naisessa, joka on kaiken lisäksi törsäilevää laatua. Hänen omat tulonsa eivät riitä yksinhuoltajana toimimiseen, eli pitää olla mies, joka auttaa arkielämän kustannuksissa. Heti kohta muutettuaan veljeni luokse hän alkoi emännöidä siellä oikein viimeisen päälle: ei-jei-jei, tänne ei tuoda sitä eikä tätä tavaraa, ei ole tilaa, nuo eivät 'matsaa' settieni kanssa, ei sitä eikä tätä. Ei edes veljeni lapsiin liityviä perintötavaroita (mm. isohko, rahintyylinen lipas, johon voi laittaa vaikkapa koruja), joita vanhempani olisivat halunneet antaa jälkipolvelle: EI MAHDU!!! Näin vastattiin. Niin, ja "sokerina" pohjalla: tämä uusi vaimo onnistui savustamaan veljeni lapset kokonaan pois perheen elämästä. Välittömästi sen jälkeen menivät lasten sängyt ym. heidän käyttämänsä irtain myyntiin netin kautta. Olen sitä mieltä, että veljeni on sittenkin vässykkä ja täysin naisen vietävissä. Tämä on valitettava tosiasia.

Saitko hääkutsua?

En. Mutta menin silti häihin. Kälyn kehonkieli paljasti kuitenkin kaiken. (sama)

Tämä on jotenkin niin ... niin ... surullista.